Viimeinen käyttöpäivä vai Parasta ennen

Toukokuun Hävikistä herkuksi tempauksen inspiroimana lähdin viikonloppuna kaupungille tutkimusmatkalle, vähän erikoisemmalla kauppareissulle. Tämä tapahtui tavallisesta kauppareissusta poiketen siten ettemme vierailleet kaupoissa sisällä niiden aukioloaikana vaan kävimme salamyhkäisesti dyykkaamassa kauppojen roskia iltamyöhään, ja reissu jatkui pitkään pimeän tulon jälkeen. 

Ja hei äiti, lopeta tämän tekstin lukeminen, nyt. Tätä sinun ei kuulu lukea ollenkaan tätä tekstiä koska sinun ei tarvitse tietää missä vanhin ja hyvää vauhtia piakkoin jo viittäkymmentä ikävuotta lähestyvä tyttäresi oli viime viikonloppuna, ja mitä hän siellä teki.

Olin siis mukana dyykkaamassa ruokaa, mutta vain katselemassa, koska asia kiinnosti minua, ja edelleen kiinnostaa minua. Epäilen kuitenkin vahvasti omaa lähtemistäni dyykkaamaan toista kertaa. Huomautan tässä nyt heti alussa, että kävimme vain sellaisissa paikoissa joihin oli vapaa pääsy, eikä kukaan mitenkään murtautunut mihinkään. Kaikki roskakatokset joissa vierailimme oli lukottomia ja aukinaisia eivätkä millään tavalla teljettyjä. Nostimme vain kauppojen roska-astioiden kansia ja kurkkasimme niihin sisään.  

Yhden kaupan löydökset

Olin jo aikaisemmin kuullut että kaupoista heitetään paljon vielä syömäkelposiat ruokaa pois, ja tämän sain todeta omin silmin. Heti ensimmäisessä paikassa oppaani näytti olevansa hyvin asiansa tunteva. Oppaani oli jo aikaisemmin maininnut harrastaneensa ruoan dyykkausta jo joitakin vuosia ja hän osoittautuikin tietävän hyvin selvästi mihin päin kaupunkia kannatti suunnata, sekä minä päivänä viikosta mistäkin oli mahdollisuus haalia kokoon parhaat saaliit. Kurkkasimme illanmittaan monenkin ruokakauppojen roska-astioihin. Oppaani keräsi sen mitä roska-astiassa oli päällimmäisenä, emme kajonneet niihin ollenkaan sen syvemmälle. 

Tämänlaiselle dyykkauskeikalle kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan taskulamppu, ja suosittelen ehdottomasti myös hanskoja sille joka mahdollisesta aikoo tonkia hieman pintaakin syvemmälle roskiin. Kaikki pakkaukset ja niiden päivämäärämerkinnät sekä pakkauksien ehjyys tarkastettiin huolellisesti, eikä mitään edes vähän epäilyttävää otettu mukaan. Kaikki haljenneet melonit ja banaanit jäivät siihen missä ne olivatkin, roskien sekaan. Mietin vain miten puhtaita jotkin roska-astiat olivat, eikä missään haissut pilaantunut tai kaatopaikka, ja jota hajua olin pahoin pelännyt tapaavani reissulla.

Ainoastaan ensimmäisen kaupanroskista löytyi vauvanruokaa, keksejä, mehua, muroja, pastaa, pähkinöitä, suklaata, pääsiäissuklaamunia ja kaurahiutaleita sekä jauhoja. Yllätuin eniten että tuotteissa kaikissa pääsääntöisesti oli vielä aikaa tallessa, ja tämän asian oppaani myös tarkasti huolellisesti, hän myös tiesi hyvin eron viimeisen käyttöpäivän ja parasta ennen merkinnän eron, joka monella on vähän hämärä. 

Eviran sivuilta voit lukea lisää siitä mitä viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa ettei tuotetta tämän päivämäärän jälkeen enää saa myydä, käyttää, tai käyttää tarjottavan elintarvikkeen valmistuksessa.  Joten tiedoksi sille joka ei sitä vielä tiennyt, jos tuotteessa lukeva viimeinen käyttöpäivä on mennyt umpeen ei sitä enää ole turvallista käyttää, tai siis syödä. Tämä viimeinen käyttöpäivä merkintä koskee periaatteessa kaikkia tuoretuotteita, kuten tuorejuustoa, lihaa, kalaa, broileria tms.

Parasta ennen merkintä taas tarkoittaa että tuote on parasta ennen tätä päivämäärää, ja sitä saa vielä myydä jollei tuotteen laatu ole vielä merkittävästä heikentynyt. Tämä tarkoittaa että sitä voi vielä olla harkinnanvaraisesti käyttää, haista siis ja jos tuote tuoksuu normaalille niin sitä voi vielä käyttää hyvänä esimerkkinä maito. Maito voi varsinkin kesällä pilaantua jo paljon ennen tätä parasta ennen merkintää, varsinkin jos se on ollut pitkiä aikoja jääkaapista ulkona esimerkiksi puutarhassa kahvipöydässä kesähelteillä, mutta toisaalta maito voi vielä pitkään olla hyvää tämän päivämäärän jälkeen. Ruokatietosivustolta voit lukea ruokaa tulisi säilyttää oikealla tavalla.

En halua tällä tekstillä mitenkään suositella dyykkaamista, totesin vain omin silmin miten laajalti, ja suuria määriä, ruokaa kaupoissa heitetään roskiin. Ja aivan ilman näkyvää syytä, korkeintaan oli ruokapakkaus saanut vähän kyytiä ja oli lytyssä. Mietin vain miksei hyvää vielä ruokakelpoista ruokaa voisi lahjoittaa ns. soppakeittiöille, koska maassamme on valitettavan suuri määrä vähävaraisia lapsiperheitä unohtamatta muita vähäosaisia joilla ei edes ole kattoa päänsä päällä talvipakkasilla.