6. kesäkuuta 2012

Kaksi leipää samasta taikinasta



Samanlaiset mutta erilaiset leivät. Kaksi leipää samasta taikinasta, yksi pehmeän pehmeä ja toinen kivan rapea leipä, samanlaiset mutta erilaiset. Meillä jälkikasvu pienenä juurrutti meidän kieleemme samanlainen mutta erilainen, ja nämä levitä ovat juuri siitä hyvä esimerkki, ne ovat samanlaisia mutta kuitenkin erilaisia ja siitä leivät ovat saaneet nimensä. 

Pehme ja rapea leipä
Tämä tapa leipoa leipää, kahta erikovaa ja rapeaa leipää samasta taikinasta syntyi tässä nyt viime aikoina kun olen joutunut miettimään miten ja mitä puoliso voi syödä. Hän esitti viimeksi toiveen maukkaasta pehmeästä leivästä ja ryhdyin heti toimeen, ja leivoin samasta taikinasta myös rapean leivän niille joille leivän pehmeys ei ollut elintärkeää. 

Pehmeä jauhotettu leipä
Leivän pehmeys riippuu periaatteessa kahdesta asiasta, siitä miten kuumaan uuniin sen panee ja sen kypsentää, ja miten sen antaa jäähtyä. Keittiöpyyhkeen alla jäähdytetty leipä ei saa yhtä rapeaa kuorta kuin ilman liinaa jäähtynyt leipä. Myös se miten löysää tai kovaa taikina on ja miten karkeita jauhoja käyttää vaikuttaa asiaan mutta myös rasvan lisääminen taikinaan tekee siitä pehmeää, asia jota hyödynnytetään esimerkiksi kun leivotaan paahtoleipää.

Rapean leivän ristikuvio
Tähän valitsin kaikista hienoimmaksi jauhetun vehnäjauhon, jauho jota en tavallisesti käytä kuin hienoihin leivoksiin ja kakkuihin, meillä pidetään rouheesta taikinajuurella leivotusta kokojyväleivästä. Halusin lisätä leipään kuitua kuitenkaan käyttämättä mitään karkeita jauhoja tai leseitä, ne eivät olisi tähän sopineet jotta leipä ei olisi hankalaa tai liian kovaa syödä. Ja tästä johtuen oli Psylliumkuitu itsestään selvä valinta. Psylliumkuitu on samaa kuitua jota usein käytetään gluteenittomassa leivässä juuri samaan tarkoitukseen, antamaan jauhoille lisää ravintokuitua edistäen ruoansulatusta.

Leivän leipomisella oli kuitenkin hieman kiire joten jouduin jättämään tästä sen taikinajuuren pois, jota muuten yleensä käytän, mutta leivistä tuli kuitenkin yllättävän kuohkeita. Voit tällä samalla tavalla myös leipoa taikinajuuresta kahta erileipää samasta taikinasta käyttäen samaa menetelmää leipien uunissa kypsentmisen suhteen.

Samanlainen mutta erinlainen
Sokeria lisäsin taikinaan vain apuaineena jotta leipä nousisi hyvin, ja jollei leipä saa nousta tarpeeksi kauan jotta kaikki sokerit käytetään hiivan toimintaa, tulee leivästä hyvin makeaa. Kummatkin leivät leivottiin samaan aikaan, pehmeä leipä vain pantiin uuniin ennen rapeaa leipää joten se sai nousta sen ajan lisää kun pehmeä leipä oli uunissa. 

Pehmeä leipä nousi osan nousemisestaan uunissa samaan aikaan kun uuni lämpeni. Muuten leipä oli vain sitä omaa itseään, maustamatonta leipää. Meillä kun kausittain leivotaan paljon leipää ja tästä syystä leivän kannikoita syntyy ajoittain paljon. Kuivaan tämän leivän ja jauhan sen monotoimikoneessa korppujauhoiksi jota säilytän tiiviissä lasipurkissa.  Tästä taikinasta saat yhden pehmeän leivän sekä rapean leivän.

Rapea ja pehmeä leipä samasta taikinasta
25 g hiivaa
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
5 dl vettä
2 dl psylliumkuitua
8-10 dl vehnäjauhoja

Kiehauta vesi ylös ja anna sen jäähtyä käden lämpöiseksi.  Murenna hiiva taikinakulhoon. Kaada taikinakulhoon hiivan päälle. Lisää sokeri ja sekoita kunnes hiiva on kokonaan liuennut nesteeseen. Lisää nesteen sekaan Psyllium ja puolet vehnäjauhoista suolan kanssa. Sekoita kunnolla kunnes olet saanut aikaiseksi löysän taikinan. Anna taikinan nousta reilu puolituntia keittiöliinalla peitettynä. Nosta löysä taikina jauhotetulle pöydälle ja sirottele sen päälle jauhoja, vaivaa taikinaa ja lisää jauhoja kunnes taikina on saanut kimmoisuutta mutta on vieläkin löysää mutta on saanut vähän sitkoa. Lisää jauhoja kunnes taikina on helposti käsiteltävää eikä tartu joka paikkaan kiinni. Pidä taikina kuitenkin niin löysänä ja valuvana kuin suinkin mahdollista. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo kummastakin pyöreä leipä. Pane kumpikin leipä omalle voipaperilla peitetylle uunipellilleen, sirottele niiden päälle jauhoja siivilän läpi ja peitä ne liinalla. Anna pehmeän leivän nousta noin vartin verran. Pane leipä kylmään uuniin ja pane uunin lämmöksi 150 astetta. Leikkaa toiseen leivän pintaa ristikuvio ja anna sen nousta lisää liinan alla. Paista pehmeää leipää noin 45 minuuttia jopa tunti kunnes se on kypsää. Tarkista leivän kypsyys kopauttamalla sitä pohjaan, jos ääni on kumea on leipä kypsää. Kääri leipä puhtaaseen keittiöliinaan ja anna sen jäähtyä ritilällä. Nosta uuninlämpötila 200 asteeseen, ja paista toista leipää 30–40 minuuttia. Nosta viimeiseksi 5-10 minuutiksi lämpötila 250 jotta leipä saa rapean kuoren. Kokeile samalla tavalla kopauttamalla jos leipä on kypsää. Anna leivän jäähtyä ritilällä toisen vieressä sitä millään peittämättä. Säilytä pehmeää leipää liinaan käärittynä muovipussissa, niin se säilyttää hyvin pehmeytensä jopa kolme päivää, vaikkei se silloin enää olekaan tuoretta. Rapean leivän voi seuraavasta päivästä lähtien säilyttää liinaa käärittynä jotta se ei kuivu liian nopeasti.

4 kommenttia:

  1. psylliumia käytetään gluteenittomaan leivontaan pitämään leipä kasassa koska siihen ei saa sitkoa.. se on siis lisäaine, "jauhonparanne" ei kuitulisä

    VastaaPoista
  2. hei aleksi ja kiitos kommentistasi! hyvä että kerroit miksi psylliumia käytetään gluteenittomassa leivässä, en tosiaankaan ole gluteenittoman leivän asiantuntija, leipää tosin olen leiponut ja tiedän miten se thedään, sen kuvaileminen ja siitä kertominen voi minulla joskus valitettavasti ontua.
    psylliuminkuorta käytetään kyllä monesti kuitulisänä. psylliumia käytetään muuten esimerkiksi laihdutuksen yhteydessä antamaan vhäkalorista täytettä mahalaukkuun, mutta myös auttamaan diabeteksessa insuliinitasoja sekä veren kolesteroolintasojen pitämistä kurissa mutta sen lisäksi myös ravintokuituna jotta ruoansulatustoimii. tässä leivässä, joka ei ole gluteeniton koska se sisältää vehnäjauhoja, psyllium kuitenkin oli kuitulisänä jotta henkilö joka ei pureskelemaan ruoka saa lisäkuitua ja jotta ruoansulatus toimii.:)

    VastaaPoista
  3. Tervehdys!
    Nyt olisi varmaan jo hyvä aika kiittää mahtavasta blogistasi, jota olen jo muutaman kuukauden aktiivisesti seurannut. Sinun blogi on kyllä aivan ainutlaatuisen hyvä, koska hyvien reseptien lisäksi jaat myös paljon tietoa ja perusteluita miksi mitkäkin työvaiheet tehdään :)
    Ehkä jossain vanhemmassa postauksesta selviäisikin, kun mietin miksi Leivonta vesi kuuluu kiehauttaa ja jäähdyttää sopivaksi, miten se eroaa jos otetaankin raanasta sopivan lämpöistä vettä?

    Mukavaa ja lämmintä kesää toivotteleepi Aino

    VastaaPoista
  4. hei aino ja kiitos kommentistasi! olet aivan oikeassa, monet perusteluistani olen käynyt läpi niin monen monta kertaa jo monessa eri reseptissä etten aian muista ja jaksa niitä kaikkiin lisätä tekstiin mukaan. tämä veden keittäminen perustuu siihen että me yleisesti käytämme vesijohtovettä. tämä sisältää mm klooria jota ei ole hyvää keipataikinalle, varsinkaan taikinajuurest leivottuun, muistaaksen perustelin tämän kotikalja reseptissäni http://lautasella.blogspot.fi/2012/03/perinteinen-kotikalja.html
    mutta olen asian myös maininnut juuri hapanleivän leipomisen yhteydessä monssa reseptissä. on tosi hauskaa saada kehuja ja kuulla että viihdyt kirjoituksieni parissa. olen aina halunnut tietää miksi asiat toimivat kuten ne toimivat, ja useimmiten ottanut siitä myös selvää, varsinkin ruoan suhteen, joten on vuosien mittaan tullut tehtyä sitä sun tätä. joskus on mennyt mönkään ja näistä olen yrittänyt ottaa oppia ja haluan jakaa ne teidän, lukijoitteni, kanssanne. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...