Lipeäkalapaistos tai lipeäkalapihvit

Lipeäkalaa riisipuuron kanssa rapeaksi paistettuna tai lipeäkalapihvejä makeilla aprikooseilla, rusinoilla ja manteleilla ryyditettynä tai vaihtoehtoisesti pyttipannun tapaan vain kuumalla pannulla voissa paistettuna. 

Joulun perinteinen lipeäkala uudella tavalla joulun jälkeen, uusiokäytettynä ruoantähteitä hyödyntäen ruokahävikkiä vähentäen. Pienen pienet lipeäkalapihvit tai lusikalla muotoillut paistetut kvenellit sopivat myös suupalan kokoiseksi sormiruoaksi loppiaisen rientoihin miksei yhtä hyvin vaikkapa kokkareille tai brunssille.

Valmistan ruokaa laidasta laitaan, juhlaan kuten arkeen ja jos sitä ruokaa tekee on myös hyvää tietää mitä siitä tähteeksi jääneestä ruoasta voi tehdä. Opin pienestä lähtien että ruokaa syödään se määrä kun omalle lautaselleen otetaan, ja ettei ruokaa heitetä pois vasta ennen kuin se ei enää ole syömäkelpoista, asia jonka opin kädestä pitäen kotona vanhemmiltani.

Joulun riisipuuroa

Tämä on asia jota olen harjoittanut niin pitkään kuin olen ruokaa itse valmistanut, jo yli neljä kymmentä vuotta. Mainitsenkin usein reseptin yhteydessä miten pitkään se jääkaapissa, tai pakastimessa säilyy usein myös mitä sen tähteistä voit valmistaa. Myös klikkaamalla tunnistetta uusiokäyttö löydät lisää vinkkejä siitä mitä sille vielä syömäkelpoista ruoasta voit sitä uusiokäyttämällä tehdä.

Vaikka joulu on jo mennyt ja loppiainenkin jo ohi, on minulla edelleen joulusta ylijääneitä reseptejä, ruokia joita en koskaan joulun aikoihin ehdi saada kirjoitettua, asia joka minua vaivasi vuoden ajan, enne kuin viime vuoden tammikuussa keksin että voin koko kuukauden ajan syventyä kaikkeen ruoantähteiden hyödyntämiseen ja uusiokäyttöön.

Kietettyä lipeakalaa kattilassa

Lipeäkala kuuluu jouluun, se on jopa terveellistä vaikkeivät kaikki sen mausta niin pidä. Onneksi on keksitty lipeäkalakohokas jota usein valmistan perinteisen lipeäkalan maitokastikkeella lisäksi ja johon olen ollut erittäin ihastunut jo yli kolme kynnetä vuotta kun siihen ensi kerran tutustuin. Lipeäkalaa jää kuitenkin joskus tähteeksi, tai pikemminkin sanoisin aina ja onko mitä inhempaa kuin uudelleen lämmitettyä tytisevää lipeäkalaa? En voi kehua että olisin sitä edes koskaan syönytkään, mutta kuvittelen että se olisi kamalaa ja tämä on hyvä tapa saada sen viimeinenkin lipeäkala sieltä jääkaapin uumenista pois, ja mikä parasta sen saa jopa syötettyä lapsille koska se ei ole tytisevää tai lipeäkalamaista.

Voit tämän valmistaa joko lipeäkalavanukkaasta tai tähteeksi jääneestä lipeäkalasta sekä keitetystä riisistä jonka keität varta vasten lipeäkalalle tai tähteeksi jääneestä riisipuurosta, ja samalla saat hyödynnettyä ne vihonviimeiset joulusta jääneet kuivahedelmätkin. Lipeäkalakohokkaan voi myös paistaa paloina kuten kuvassa. Kuivahedelminä lipeäkalan kanssa sopii erityisen hyvin aprikoosi, rusinat sekä kuivattu karpalo ja hyvänä lisänä voit tähän myös käyttää pähkinöitä, manteleita tai kurpitsan siemeniä. Kuivahedelmät vain nesteytetään joko tavallisessa vedessä tai valkoviinissä jos sinulla on sitä. Tällä samalla tavalla voit myös hyödyntää muuta keitettyä kalaa kuten esimerkiksi haukea tai siikaa.

Hedelmäistä lipeäkala-pyttipannua

En ole vieläkään kokonaan toipunut joulun aluisesta sairastamisesta ja yritän ottaa asiat vähän rennommin joten valitsin laiskana päivänä lisätä lipeäkalaseoksen vain löysäksi pannulle paistumaan pyttipannun tyyliin. Mutta tällä samalla mureketaikinalla voit valmistaa lipeäkala pihvejä kunhan leivität ne samaa tyylin kuten reseptissäni risottopihvit tai kalapihvit ananassalsalla jossa riisi on korvattu keitetyillä  perunoilla. Tällä reseptillä saat hedelmäisiä lipeäkalapihvejä tai pyttipannua neljälle hengelle, pienempikokoisina kvenelleinä tästä riittää sormiruokaa ja naposteltavaa monelle vähän niiden koosta riippuen.

Hedelmäinen lipeäkalapaistos

4 dl lipeäkalaa

7-8 dl riisipuuroa

2 kanan muna

 1 tl suolaa

1-2 dl kuivahedelmiä

1 dl pähkinöitä

mustapippuria

voita paistamiseen

1 dl valkoviiniä tai vettä

Pane kuivahedelmät nesteeseen, joko valkoviiniin tai veteen, likoamaan noin puoleksi tunniksi. Pane lipeäkala isoon kulhoon ja lisää riisipuuro ja kanan muna. Lisää sekaan liotetut kuivahedelmät ja pähkinät. Lisää sekaan myös mausteet ja sekoita kaikki kunnolla keskenään. Tarkista taikina maku paistamalla siitä pieni pala kuumalla pannulla ja tarkista sen maku. Säädä taikinan mausteita jos ne sitä mielestäsi tarvitsee. Paista lipeäkalapaistosta kuumalla pannulla voinokareessa tai uovaile kosteilla käsillä mureketaikinasta pullia, pihvejä tai kahdella lusikalla kvenellejä ja leivitä ne ohjeen mukaan. Paista lipeäkalapihvit voinokareessa miedolla lämmöllä. Tarjoile hedelmäinen lipeäkala heti lämpimiltä lautasilta vihreän lisukesalaatin kera.

Vegaani kasvisliemi

Kotitekoinen kasvisliemi ilman lisäaineita, kotitekoinen kirkastamaton vegaanillekin sopiva perusvihannesliemi.

Joulun aikoihin minulla tuppaa aina unohtua se perinteinen vegaanikeskiviikko mutta nyt tammikuussa onkin jo syy palata siiten ja huomasin ettei minulla taida ollakaan mitään selvää vegaania kasvis tai vihannesliemen reseptiä blogissani vaikka ja mainitsin sen tekstissäni papuja ja maissia talteen viittaan liemiasioissa koko ajan kalaliemeen, tekstiin johon olen koonnut kaikki liemireseptien linkit joten tässä se nyt on, vegaani kasvisliemi jota ei kirkasteta munanvalkuaisella tai liivatteella joka muuten olisi tapana kuten reseptissäni vaaleaa lihalientä. 

Tapa jolla liemi on kirkastettu on asia joka sinun kannattaa huomioida, varsinkin jos itse olet vegaani tai valmistat ruokaa vegaaneille vieraille, kun käytät kaupasta ostettuja fondeja, kasvisliemiä tai vihannesliemikuutioita. Tarkista mistä ja miten liemi on valmistettu. 

Itsestään kirkastunut kasvisliemi

Tämä vegaani vihannesliemi saa itse kirkastua ajan kanssa kun liemipohja tai fondi jäähtyy ja sen hiukkaset vajoavat fondin pohjalle. Tämä tarkoittaa sitä että jos haluat kirkkaan liemen et sitä vielä saa samana päivänä vaan vasta aikaisintaan, ainakin kotioloissa, seuraavana päivänä jolloin vihannesliemi on saanut tarpeeksi aikaa jäähtyä.

Kasvisliemeen, tai vihannesliemeen, voit käyttää kasvisten kuoria, ja niiden tulee tietenkin olla hyvin huuhdeltuja ja pestyjä eikä multaisia. En kuitenkaan suosittele että käytät suuria määriä sipulin kuoria. Ne tekevät vihannesliemestä kitkerän koska niillä on hyvin on hyvin kitkerä maku, ja tämän sanon kokemuksesta, olen sen itse todennut. Kaiken taidon mukaan mahtavan kauniin värinen kokoon keitetty ja ajan kanssa kirkastettu liemi oli heitettävä pois. Sipulin kuorista liemestä tulee karmean kitkerää ja syömäkelvotonta. Joten sanon sen taas kerran koska sitä en voi olla sanomatta tai kertaamatta liian monesti, maista aina ruokaa sitä valmistaessasi. Maista sitä koko ajan uudestaan ja uudestaan kun se kehittyy, jottet teet työtä turhaan.

Perusliemi keitetään sipulista, porkkanasta, selleristä ja se maustetaan pippurilla ja laakerinlehdillä. Sipuli voi olla tavallista keltaista sipulia, punasipulia tai purjosipulia ja mausteena käytän satunnaisesti myös kokonaisia valkosipulin kynsiä joita lisään vihannesten sekaan kiehumaan kokonaisina kuorineen kaikkineen.

Kuorittua porkkanaa, selleriä ja palsternakkaa liemeen

Itse käytän liemeen satunnaisesti mitä milloinkin sattuu olemaan kotona ja kun jotain liemeen sopivaa jää yli kuten esimerkiksi maissin tähkiä kun maissinjyvät on niistä poistettu, sieniä kuten suppilovahveroita tai siitakesieniä. Liemeen voi myös käyttää niitä joka vähän nahistuneita juureksia ja vihanneksia, vaikkevät ne enään näytä nnin herkullisilta on niissä sentään vielä makua josta ottaa kunhan eivät vain ole homehtuneet. 

Mistä tulikin mieleeni että myös kuivattuja juureksia ja vihanneksia voi käyttää liemeen, ne vain lisätään kuivina veteen ja annetaan nesteytyä. ne voi keittää samassa vedessä kun ne on liotettu. sekä kuivattuina että tuoreina, yrttejä, oli ne sitten kuivattuja tai tuoreita. Parhaita yrttejä mausteeksi liemeen ovat muun muassa laakerinlehti, lehtipersilja, kirveli ja liperi joka toiselta nimeltään on lipstikka, timjami sekä basilika. 

Mutta myös kukkakaalin ja parsakaalin lehtiä ja tyviä, palsternakkaa, persiljajuurta sekä punajuurta voi käyttää kasvisliemeen. Josta pääsemmekin hyvin asiaan, punajuuren käyttö on hyvä tapa saada liemellä ja kastikkeelle kaunis tumman punainen sävy, mutta jos punajuurta keittää liian pitkään haalistuu sen väri tylsän vaalean ruskeaksi.

Uskollinen laakeripuu ruukussaan viettää kesät parvekkeella

Lihalientä voi keittää paljon pidempään kuin vihanneslientä johon riittää lyhyempi keittoaika. Vihannesten ja juuresten ei ole tarkoitus soseutua keittämisen aikana, varsinkaan jos haluat kirkasta lientä. Tämä liemi siivilöidään jonka jälkeen se tuttuun tapaan keitetään kokoon, annetaan jäähtyä ja kaadetaan jääpaloiksi pakastimeen jäätyään josta sitä on helppoa ottaa esiin kuutio tai pari kun sitä tarvitset. Muista vain merkata liemet jotta tiedät milloin mikäkin on keitetty. 

Kasvisliemi ei sisällä rasvaa nimeksikään joten se säilyy kaikista liemistä pisimpään, jopa vuoden pakastettuna. En käytä pakastettuihin liemiin suolaa koska halun itse määrät suolan määrän ruoissani ja joissain kohdissa käytän enemmän tiivistettyä ja kokoon keitettyä lientä jolloin suolan määrä voi tulla liian suureksi verrattuna ruoan makuun nähden. Tämä on pelkistetty perusversio vihannesliemestä johon voit itse oman makusi mukaan lisätä vihanneksia ja juureksia sekö mausteita kattilan täydeltä ja liemeksi.

Vegaani vihannesliemi

1 sipuli

 3 porkkanaa

1 pala selleriä

1 pala palsternakkaa

2 laakerinlehteä

pari oksaa persiljaa

½ tl kokonaista mustaa pippuria

kuori vihnnekset ja paloittele ne pienemmäksi suoraan kattilaan. Lisää kattilaan mausteet ja vettä kunnes vihannekset peittyvät kokonaan. Kiehauta vesi ylös ja anna vihannesten kiehua noin tunnin verran. Siivilöi vihannekset vihannesfondista harsokankaan läpi ja anna fondin jäähtyä läpinäkyvässä kulhossa tai kannussa jos haluat kirkasta lientä. Peitä liemi muovilla ja siirrä liemi kylmään kun se on huoneenlämpöistä ja anna sen seisoa seuraavaan päivään. Kaada fondi varovasti puhtaaseen kattilaan varoen sakan valumasta liemen kanssa kattilaan. Kiehuta liemi ylös ja anna sen kiehua kokoon kunnes noin kolmasosa on jäljellä. Anna liemen jäähtyä kokonaan ja kaada sen jääpalamuotteihin ja pakasta. Irrota jäätyneet palat muotista liemen jäädyttyä ja säilytä niitä tiiviissä rasiassa tai muovipusseissa kunnes sinulla on niille tarvetta keittoihin tai kastikkeisiin.

 

Maissinen kalkkunapiiras

Kalkkunapiirakkaa jossa mehevää sokerimaissia. Mehevää basilikalla sekä paistetulla sipulilla maustettua kalkkunapiirakkaa maissilla. 

Tänä kalkkunapiiras juontaa juurensa suoraan viime itsenäisyyspäivän aprikoosikalkkunasta jota tarjoilin keitetyn maissin kanssa mutta tähän sopii uusiokäyttöön yhtä hyvin mikä vain tähteeksi jäänyt valmiiksi kypsennetty kalkkuna. Kalkkunana voit hyödyntää sekä tummaa kalkkunanlihaa että sitä vaaleaa rintalihaa jota sinulla on. Itse pakastan kalkkunaa sopivan kokoisissa erissä jotta sitten voin myöhemmin ottaa niitä esiin ja hyödyntää ruokaan. 

Kypsentämättömät maissintähkät

Kaikki piirakan täytteet paitsi kanan munat ovat jo kerran valmiiksi kypsennettyjä ja näin tulee olla maissinkin laita. Maissia oli sitä samaa ylijäänyttä kalkkunaillallisesta mutta tähän voi hyvin käyttää myös joko säilykemaissia tai pakastettua maissia, noin pari, kolme desiä on hyvä määrä tähän. 

Piirakkataikinaksi suosittelen sinun käyttävän joko kana ja fenkolipiirakkaa tai tervaoluella maustettu kalkkunapiirakkaa käyttämääni reseptiä piirakkataikinalle. Mutta voit myös hyvin laiskalla tuulella oikaista ostamalla valmiin pakastepiirakkataikina kaupasta.

Valmist piirakka jäähtymässä

Idea on saada hyytelöä piiraaseen kalkkunaliemen muodossa täyttämään piirakan reikiä, ja liemen keitin itse omana ohjeen mukaan ja tässä liemessä oli sattuneesta syystä myös omenasiideriä ja sen rasvat kuorittiin pois ennen liemen käyttöä piirakkaan. Kootun tiedon liemien keittämisestä sen kaikissa muodoissa olen kerännyt tekstiini kalaliemi joka sinun kannatta lukea jos haluat itse valmistaa omat liemesi mutta jos sinulla ei ole kalkkunalientä voit tähän käyttää kanalientä joko fondina tai kuutiona ja lisätä sen sekaan liivatetta ennen sen piirakkaan kaatamista. 

Käytin tähän tuoretta basilikaa yrttinä mutta voit myös käyttää tähän kuivattua jollei sinulla ole tuoretta basilikaa. Noin teelusikallinen kuivattua yrttiä vastaa reseptissä mainittua määrää basilikaa talvella, kesällä sekä yrttiniput tai ruukut ovat kookkaampia kuin talvella.

Sopivan suupalan kokoisiksi pilkottua kalkkunaa

Laktoosia tässä piirakassa on ainoastaan juuston sekä piirakkataikina muodossa, sipulit ja maissi sen sijaan kuullotin ja ruskistin öljyssä mutta voit myös käyttää tähän voita jollei rasvalla ja sen laadulla ole väliä. Jooston kannatta kuitenkin olla jotain kypsennettyä juusto tuorejuuston sijaan (jossa on laktoosia) jotta sen antaa piirakalle lisäsyvyyttä ja aromia jota piirkasta muuten voi puuttua. Itse halusin hieman kevyemmän version ruoasta vain salaatin kanssa kun kalkkuna aikaisemmin tarjoiltiin smetanaisen karpalokastikkeen ja rasvassa paahdettujen perunoiden kera. Hyvänä vaihtoehtona tähteeksi jääneelle kalkkunalla ja tälle piirakalle on hedelmäinen kalkkunasalaatti jossa on sekä päärynää että granaattiomenaa sekä arkeen hyvin sopiva juustoinen kalkkunavuoka.

Resepti on sopiva läpimitaltaan noin 24-sentin irtorengasvuoalle jolla saat riittävästi ruokaa noin kuudesta kahdeksaan hengelle kun tarjoilet sitä raikkaan salaatin kera. Se sopii myös brunssille tarjottavana tai piknikille eväänä, piirakka tarjoillaan kylmänä ja kokonaan jäähtyneenä koska se sisältää kalkkunaliemihyytelöä. Osana seisovan pöydän muita herkkuja siitä riittää perille kolmelle hengelle näiden lisäksi.

Maissinen kalkkunapiiras

7-8 dl kalkkunaa

4 sipulia

6 oksaa tuoretta basilikaa

3 dl keitettyä maissia

200 g juustoraastetta

2 kananmunaa

4 dl kalkkunalientä

1-2 tl suolaa

öljyä ruskistamiseen

piirakkataikinaa

Valmista piirakkataikina ohjeen mukaan. Huuhtele basilika ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä.  Kuori sipuli ja suokaloin se ohuelti ja ruskista sen öljyssä. Perkaa kalkkuna luista, rustoista ja jänteistä ja paloittele sen noin suupalan kokoisiksi paloiksi. Lisää kalkkuna sipulin sekaan pannulle saamaan vähän paahtunutta väriä reunoihin. Ota pannu lämmöltä ja anna sipulin kalkkunan kanssa jäähtyä kokonaan. Pane piirakkataikina rengasvuokaan sen pohjalle ja reunoille. Riivi basilikan lehdet irti varsista. Pinoa basilika lehdet pinoon käteesi ja kääri ne rullalle. Leikkaa basilikakäärö hienon hienoiksi suikaleiksi, chiffonade. Riko munat pieneen kulhoon ja vispaa ne kevyesti rikki. Raasta juusto hienoksi. Kaada kalkkuna isoon kulhoon ja sekaan maissia, juustoraaste sekä kanan munat ja sekoita kunnolla. Kaada täyte piirakkakuoreen ja paista piirakkaan uunissa noin 45–55 minuuttia 200 asteen uunissa kunnes piirakantäyte on hyytynyt keskeltä ja reunat ovat saaneet kauniin paahtuneen värin. Ota piirakka ulos uunista mutta anna sen jäähtyä vartin ajan. Lämmitä liemi juoksevaksi ja tarkista sen maku, mausta lientä suolalla ja pippurilla jos se mielestäsi sitä tarvitsee. Kaada liemi piirakkaan tasaisesti joka puolelle ja anna piirakan jäähtyä kokonaan vuoassaan. Peitä jäähtynyt kalkkunapiirakka muovilla ja säilytä se jääkaapissa kunnes on aika. Tarjoile kylmää kalkkunapiirasta raikkaan vihreän salaatin kera joko lounaana, huikopalana tai evään piknikillä.

Hedelmäinen kalkkunasalaatti

Mehevän hedelmäinen kalkkunasalaatti jossa kypsää makeaa päärynää ja meheviä punaisia granaattiomenarubiineja, rapeaa Rooman-salaattia sekä paahdettuja manteleita.

Aika loppuu aina kesken joulukuussa kun on kaikenlaisia jouluruokia joista on kirjoitettava eikä niiden tähteistä koskaan ehdi mitään kirjoittaa silloin joten ajattelin nyt taas tammikuussa viime vuoden tapaan syventyä siihen miten ruoantähteitä voi hyödyntää ja uusiokäyttää, varsinkin jouluruokien suhteen mutta mukaan tammikuuhun mahtuu muillekin vuoden ajoille sopivia tapoja hyödyntää sitä jääkaapin perukoille jäänyttä ruokaa sitä vähän tuunaamalla. 

Tämä on hyvä tapa hyödyntää uunissa paahdetun kalkkunan, tai kanan tähteitä. Salaatti sopii hyvin alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi tuoreen ranskanleivän kanssa tarjoiltuna. Tämä salaatti sopii myös brunssille tai piknikille kunhan vain lisäät salaatin lehdet viime tingassa salaatin sekaan jotteivät ne nuudu ennen aikojaan kesä helteessä. Tämän hedelmäisen kalkkunasalaatin lisäksi voit tähteeksi jääneestä uunissa paahdetusta kalkkunasta valmistaa esimerkiksi hedelmäistä kalkkunaa villiriisillä, kalkkunarisottoa tryffeliöljyllä tai kalkkunagratiinia. Salaatin kaikkein vaikein osio on paloitella päärynä ja sipuli sekä halkaista granaattiomena sekä sitruuna, salaatinlehdet revitään tähän salaattiin.

Halkaistu granaattiomenan puolikas

Raaka granaattiomena on kova ja pyöreä ja sen kuori on kiiltävä, se maistuu kirpeän happamalle ja siemenet ovat mahdottomia saada ulos kalvoistaan. Raaka granaattiomena on myös vaalean värinen ja sen väri tummuu punaisemmaksi sen kypsyessä. Samalla granaattiomenan kuori löystyy ja se muuttuu tasaisen pyöreästä muhkuraiseksi ja epätasaiseksi samalla kun sen kuori on muuttunut himmeäksi eikä enää ole kiiltävä. Granaattiomenaa voi kaupassa varovasti koputtaa sormella ja jos sen ääni on kumea on se vielä raaka, kypsäksi muuttuessaan sen ääni muuttuu metalliseksi.

Ylikypsät granaattiomenat taas ovat liian tummia väriltään enemmän ruskean sävyisiä, kuoret vioittuvat erittäin helposti ja ne alkavat halkeilla auki itsestään. Granaattiomenat pysyvät hyvin pitkään hyvinä vaikka ovatkin jo kypsiä, jopa kuukaudesta kahteen kunhan ne säilytetään kuivassa ja vähän huoneenlämpöä viileämmässä.

Salaatin kastike koostuu vinaigretestä johon hyödynsin granaattiomenanmehun tuoreen sitruunamehun ja oliiviöljyn kanssa. Sekä päärynässä että granaattiomenassa on paljon makeutta joten salaattikastike ei välttämättä tarvitse mitään lisä makeutusta sokerin tai hunajan muodossa. Tähän kalkkunasalaattiin voit myös hyvin tehdä vanhan ajan perinteisen kermakastikkeen, joka sopii oivallisesti rapean Romainesalaatin kera sekä paahdetun linnun kanssa, ainoa on että kauniin punainen granaattiomena jää valkoisen kastikkeen peittoon. Salaattina tähän sopii myös vesikrassi tai Rucola Rooman salaatin lisäksi.

Ruukku romainesalaattia ikkunalla

Sipulina käytin tähän hopeaispulia mutta sen puutteessa voit korvata sen joko salottisipulilla tai purjosipulilla. Mantelilastut jotka voit joko paahtaa tai olla paahtamatta oman makusi mukaan, antavat salaatille vähän rapeaa puruvastetta joka on kivana kontrastina salaatin muille pehmeille ainesosille. Ja kalkkunana tähän käytin ylijäänyttä aprikoosikalkkunaa jota perinteisesti valmistin itsenäisyyspäiväksi, mutta tähän voi yhtä hyvin käyttää kaupasta valmiina ostettua tai itse savustettua kalkkunanrintaa kunhan vain kalkkuna on valmiiksi kypsennettyä. Tällä reseptillä saat kylmää alkuruokaa neljälle hengelle tai kevyen lounaan kahdelle ruokailijalle.

Hedelmäinen kalkkunasalaatti

2 ruukkua Romainesalaattia

200–300 g paahdettua kalkkunaa

1 granaattiomena

suolaa

valkopippuria

1 päärynä

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl sitruunamehua

1 hopeasipuli

3 rkl mantelilastuja

Paahda mantelilastut kuivalla kuumalla pannulla kunnes ne ovat saaneet kauniin ruskean värin reunoihin, anna lastujen jäähtyä kokonaan. Halkaise granaattiomena vaakatasossa kahteen. Ota granaattiomenan puolisko käteen ja pidä leikkauspinta ison kulhon päällä ja koputtele siemenet ulos puulusikalla kopauttelemalla sen kuoreen ulkopuolelta. Kaavi viimeiset siemenet ulos lusikalla. Toista sama toisella puoliskolla ja poista siementen seasta kitkerät vaalean keltaiset kalvot. Siivilöi suurin osa mehusta pieneen kulhoon. Kuori sipuli ja suikaloi tai kuutioi se hienon hienoksi. Halkaise sitruuna ja purista siitä mehua salaattikulhoon. Lisää sekaan oliiviöljyä sekä granaattiomenansiemenet, sekoita ja tarkista kastikkeen maku. Mausta kastiketta suolalla sekä jauhetulla valkopippurilla. Leikkaa kalkkuna suuhun sopiviksi suupaloiksi ja pane sipulin kanssa kastikkeeseen maustumaan. Huuhtele päärynä ja salaatinlehdet ja anna niiden kuivahtaa. Leikkaa päärynä ohuiksi tulitikun tapaisiksi pitkiksi tikuiksi ja lisää salaattikulhoon. Sekoita päärynä varovasti kalkkunan ja sipulin sekaan. Revi salaatti hieman suupalaa isommiksi paloiksi ja lisää salaattikulhoon, sekoita kaikki kunnolla keskenään ja varmista että kastiketta on riittävästi ja myös salaatinlehdet ovat siitä kosteina. Jollei salaatissa ole tarpeeksi kosteutta lisää granaattiomenan mehua salaatin sekaan. Annostelen lautasille ja ripottele mantelilastuja päälle. Tarjoile kalkkunasalaattia tuoreen ja rapean ranskanleivän kanssa.

Vanhan ajan luumukiisseli

Luumukiisseli tai luumukeitto, perinteinen vanhan ajan jälkiruoka. Herkullisempi vaihtoehto näille kuivatulle luumulle on perinteinen luumukiisseli, tällä kertaa sekä konjakilla että vaniljalla maustettuna.

Luumukiisseli, taas kerran jälkiruoka josta joko pitää tai inhoaa. Itse pidän siitä kovasti, tai oikeastaan joskus vähän liiankin löysästi, jollei tämä ole liian rohkea tapa ilmasta itseänsä ruokablogissa. Luumukiisselissä nääs on yksi pieni pulma, ja jollet ole koskaan maistanut luumukiisseliä et tiedäkään että sen liiallinen nauttiminen aiheuttaa aika pitkän istunnon omassa yksityisyydessä, tai vaihtoehtoisesti monen monta edes takaisin juoksukertaa samaan yksinäiseen paikkaan. 

Olen aina halunnut tietää miten asiat toimii, ja itse todeta miten ne toimivat, ja kielto on hyvin usein vain yllyttänyt minua kokeilemaan sitä mitä ei saa, joten olen ylensyönyt luumukiisseliä, ja valitettavasti pidän luumukiisselistä vielä tänäkin päivänä liikaa joten rajalla tulee käytyä tämän tästä kun kiisseliä on tarjolla, onneksi se vain tulee mieleen jouluna. 

Kuivattuja luumuja kattilan pohjalla

Tämä selittyy sillä että äitini perheessä jouluna syötiin perinteisesti luumulla täytettyä possunpaisti jouluruokana, ja meillä lapsuudessani oli aina luumuja tarjolla joulukinkun kanssa. Tästä riippumatta yhdistän kuitenkin sen luumukiisselin joulua enemmän mamman luokse huvilakadulle sunnuntailounaalla jälkiruoaksi tai kesällä Iitu-tädin luokse Saimaan rannalle, samaan paikkaan ja aikaan joskus reilut neljäkymmentä vuotta sitten jossa käyn perunakellarissa joka kerta perunapussin avatessani. 

Mamma tarjoili luumukiisselin sekä mämmin, joka on yhtä surullisen tylsän ruskeaa mutta herkullista ruokaa kun luumukiisseli, paksun kerman kanssa tai kerman huvetessa kermamaidolla. Usein kiisseli maustettiin konjakilla, varsinkin Iitu-täti teki näin kun tuli hienoja vieraita. Itse aloitin joskus aikoinaan vaniljalla maustamisen ja olen tässä myös pysynyt, se vanilja tuo konjakin kanssa sitä jotain lisää luumukiisseliin. Vaikka kiisseli sisältää konjakkia on se kuitenkin sopivaa ruokaa sekö lapsille että niille jotka syystä tai toisesta eivät halua tai voi nauttia alkoholia koska konjakki lisätään luumujen sekaan kiehumaan jolloin alkoholi haihtuu ilmaan.

Luumukiisseliä kermamaidolla

Luumukiisseli on siitä kiitollinen jälkiruoka että sen voi valmistaa jopa päiviä etukäteen ja säilyttää jääkaapissa viileässä. Luumukiisseli valmistetaan periaatteessa samalla tavalla kuten joulutorttujen luumutäyte kuivatuista luumuista tai joulun riisipuuron väskynävelli kuten rusinakeittoa meillä kutsuttiin.

Luumut voi jättää kiisseliin joko kokonaisiksi tai rikkoa ne niitä hämmentäessä, vähän riippuen omasta mausta. Itse haluan että kiisselissä on sekä kokonaisia että rikkoontuneita ja soseutuneita luumuja. Itse valmistan luumukiisselin minimillä sokerilla ja joskus jätän sen jopa pois joten reseptin määrä on summittainen joka sinun pitää itse varmistaa itsellesi sopivaksi. Luumukiisseli on juoksevaa keittoa tai kiisseliä mutta jos siitä haluaa paksumpaa voi perunajauhojen määrää lisätä, tai vaihtoehtoisesti käyttää vähemmän vettä.

Luumukiisseli sopii jälkiruoan lisäksi myös välipalaksi tai miksei aamiaiseksi kunhan vain sen kanssa ei liioittele. Luumukiisseli sopii varsinkin niille jotka tarvitsevat apua ruoansulatuksen toimivuuden kanssa jolloin luumukiisseliä voi syödä hieman enemmän, mutta tähän pulmaan kannatta kokeilla myös luumusoseella täytettyjä joulutähtiä. Kuivattujen luumujen ”pakollinen” syönti on niin tylsää, joten jos pitää syödä luumuja kannatta keksiä hyviä ja herkullisia tapoja nauttia niistä luumuista. Lisää luumuisia ruokia joulutorttujen ja luumukiisselin lisäksi ovat luumuilla täytettylihamureke sekä luumuilla täytetty porsaanpaisti jonka voit jättää savustamatta. 

Perunajauhosuuruste

Nyt talvella kannatta luumukiisseli panna parvekkeelle ulos tai terassille jäähtymään, varo vain jättämästä sitä sinne liian pitkäksi aikaa jottei se kovalla pakkasella vahingossa jäädy. Kesällä kiisselin jäähtymistä voi edesauttaa panemalla kattilan tai kulhon kylmään jääveteen jäähtymään. Kun kiisselin on jo jäähtynyt tovin peitetään se muovilla. Jäähtymisen jälkeen kiisseliä voi säilyttää jääkaapissa jossa se säilyy noin viikon päivät. Tällä reseptillä saat perinteistä vanhan ajan jälkiruokaa noin kuudesta kahdeksalle hengelle.

Vanhan ajan perinteinen luumukiisseli

400 g kuivattuja luumuja

½-1 dl sokeria

2-3 rkl konjakkia

2 tl vaniljasokeria

½ sitruunan mehu

3-4 rkl perunajauhoja

1-1½ l vettä

Poista kuivatuista luumuista mahdolliset varret ja pane ne kattilaan. Kaada kattilaan kylmää vettä kunnes luumut peittyvät ja jätä luumut nesteytymään tunniksi, pariksi, tai jopa yön yli huoneenlämpöön. Lisää kattilaan vettä jos luumut ovat imeneet itseensä kaiken, luumujen tulee lillua vapaasti vedessä. Lisää sekaan vaniljasokeri, konjakki sekä sokeri ja kiehauta luumut ylös. Anna luumujen kiehua keskilämmöllä kymmenisen minuuttia aika ajoin sekoittaen kiisseliä. Tarkista kiisselin maku ja lisää sokeria jos se sitä mielestäsi tarvitsee. Ota kiisseli lämmöltä. Halkaise sitruuna ja purista sen toisesta puolikkaasta mehu kiisselin sekaan, sekoita sitruunamehu kunnolla kiisselin sekaan. Mittaa perunajauhot pieneen kulhoon ja lisää kulhoon vettä. Sekoita seos tasaiseksi haarukalla tai lusikalla. Kaada suuruste kulhosta kiisselin sekaan ohuena norona koko ajan hämmentäen kunnes kiisseli on paksua ja sakeaa. Kaada kiisseli tarjoilukulhoon tai annoskulhoihin ja anna kiisselin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen kuin siirrät sen jääkaappiin jossa se säilytetään. Tarjoile luumukiisseliä kerman tai kerma-maidon kanssa jälkiruoaksi.

Nakit ja muusi

Perinteinen makkarakastike nakeista perunamuusin kanssa. Nakit ja muusi, nakkikastiketta perunasoseen kera ja mitä perinteisempää arkiruokaa.

Loppiainen jo häämöttää sunnuntaina joten se alkaa myös olla aika palata joulusta arkeen ja nakit ja muusi on hyvä tapa palata siihen arkeen ja arkiruokaan. Ja nyt sain sitten samalla vihdoinkin hyvän syyn saada aikaiseksi ne nakit ja muusin joista on jo jonkun aikaa puhuttu. Meillä ei usein syödä nakkeja ja muusia, se ei johdu siitä etteikö se olisi hyvää ruokaa tai suomalaista perinneruokaa, vaan siitä että yleensä syömme harvoin makkaraa. 

Suupalan kokoisiksi paloitellut nakit

Makkarakastike valmistetaan aivan samalla periaatteella kuin perinteinen läskisoosi tai perinteinen kastike lihapullille. Kastikkeen suuruste, siis vehnäjauhot, ruskistetaan rasvassa hyvin tummaksi jonka jälkeen jauhojen sekaan lisätään nestettä, useimmiten vettä, ja tällä tavoin saadaan tumman ruskea herkullinen paahtunut ruskeakastike. Tätä jauhojen ruskistamista pitkitetään niin kauan kunnes jauhot melkein palavat pohjaan, asia jota voi olla syytä harjoitelle on jonkin kertaa ennen kuin ne jauhot kastikkeeseen saadaan tarpeeksi tummaksi jauhoja polttamatta. Perinteisesti tähän käytetään voita ja vehnäjauhoja, mutta kelvollisen kastikkeen saat myös aikaiseksi käyttämällä neutraalin makuisesta öljyä voin sijaan. 

Nakit ovat ruoan tärkein raaka-aine joten niiden maku määrittää myös ruoan maun ja näin uuden vuoden aaton jälkeen näitä nakkimakkaroita on voinut jäädä yli uuden vuoden juhlinnan jälkeen joten tähän voit hyödyntää ne uuden vuoden aaton jälkeen ylijääneet nakkimakkarat.

On myönnettävä että tuoreet, ennaltaan käyttämättömät tai korkeintaan keitetyt nakit ovat tähän parhaimmillaan, mutta myös grillatut sekä paistetut käyvät uusiokäyttöön, ne vain maistuvat hieman eritavalla. Ruskista makkarapalat pienissä osissa jottei paistinpannu viilene liiasta lihasta eivätkä makkarat kiehu ruskistumisen sijaan.

Ruskea kastike

Lisukkeena tähän on tietenkin perunamuusia jonka valmistat helposti ohjeeni mukaan tai kuten ennen vanhaan kuoriperunoita, kuorineen keitettyjä perunoita jotka jokainen saa itse kuoria pöydässä. Muista vain kattaa pöytään risteilijä kuorille. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan lämmintä arkiruokaa neljälle hengelle.

Nakkikastike

400 g nakkeja

2-3 rkl vehnäjauhoja

3-4 rkl voita

vettä

suolaa

valkopippuria

Ota makkarat ulos jääkaapista noin tunti ennen ruoan valmistusta jotta ne ehtivät temperoitua huoneen lämpöiseksi ennen paistamista. Leikkaa nakit sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja ruskista ne kauniiksi voinokareessa. Nosta valmiit nakinpalat kulhoon sivuun odottamaan. Lisää paistinpannuun rasvan sekaan pari ruokalusikallista jauhoja ja anna niiden saada väriä koko ajan vispilällä hämmentäen. Anna jauhojen saada runsaasti ja tummaa väriä, mutta ne eivät saa palaa mustiksi mutta niiden tulee olla tumman ruskeita. Juuri kun jauhot alkavat kärytä uhkaavasti ovat ne valmiita ja tarpeeksi tummia. Kaada pannuun joko lämmintä vettä, tai kaikista mieluiten perunoiden keitinvettä ja hämmennä kastiketta vispilällä. Jatka sekoittamista kunnes kastike on sileää eikä siinä ole klimppejä. Lisää nestettä kunnes kastike on mielestäsi tarpeeksi paksua. Lisää paistetut nakkipalat kastikkeeseen ja anna sen hautua kymmenisen miedolla lämmöllä. Tarkista kastikkeen maku ja mausta sitä lisää suolalla ja valkopippurilla jos se sitä mielestäsi tarvitsee. Tarjoile nakkikastiketta joko pottumuusin tai kuorineen keitettyjen perunoiden ja puolukkasurvoksen kera.

Sitruunainen Skagen toast

Sitruunalla ja ruohosipulilla ryyditetty Toast Skagen alkuruoaksi, hieman perinteisestä eriävä ja raikkaampi  versio perinteisestä alkuruoasta.

Minulla oli vaikka miten ideoita uuden vuoden aatoksi mutta ne jäivät kaikki toiseen kertaan koska tänä vuonna en jaksanut pahemmin häärätä keittiössä, vaikka välipäivinä asiat näyttivät paljon lupaavammilta mutta migreeni kun iskee niin se iskee eikä se mitenkään huomioi mikä päivä on, tai mitä on suunniteltu joten tämä on migreenisen kokin aikaan saannos siitä mitä kotona sattui olemaan kun en kauppaan jaksanut lähteä ostoksille. Myös aikomukseni toivottaa oikein maukasta ja herkullista uutta vuotta jäi päänsäryn siimekseen.

Olen hyvin vanhoillinen joissakin asioissa ja haluan että ne tehdään oikealla tavalla ja oikeista raaka-aineista sillä jo ennestään tutuksi tulleella perinteisellä tavalla, mutta joskus mielestäni on myös kiva saada vaihtelua jolloin samalla voi keksiä uusia ja vanhoja parempia tapoja valmistaa ruokia.

Pakastekatkaravut kuorineen sulamassa

Perinteinen Skagen toast perustuu vain paistetusta leivästä, majoneesista, katkaravuista sekä muikun mädistä. Pakastekatkaravut tuovat tuoneet pari tämänlaista uudistusta, ja myös Skagenin koska suomessa on parasta käyttää pakastekatkarapuja tähän. Mutta nämä katkaravut maustan toisinaan ne nopeasti marinoimalla tuoreen sitruunan mehussa, vähän samaan tyyliin kuin raa’an sipulin tulisin kitkeryys saadaan liottamalla sitä hetken sitruunamehussa (tai viinietikkavedessä). Ravunkuoret kannattaa aina hyödyntää valehummerikeittoon. 

Ja vähän mäti-smetanan tapaan jota usein syödään blinien kanssa ja johon sekoitetaan raakaa sipulia jo valmiiksi, tähän käytin sen sijaan ruohosipulia ja majoneesin sijaan taas käytin smetanaa ja muikun mädin korvasin tässä hieman edullisemmalla siian mädillä. Tulos on ihan varteen otettava hyvä vaihtoehto perinteiselle Skagen toastille alkuruoaksi vaikkapa uuden vuoden aattona, tai miksei muihinkin juhlalaistettaviin tilaisuuksiin kuohuviinin kera. 

Rengasvuoka paistetun leivän päällä

Pienempänä versiona tämä sopii hyvin sormiruoaksi tai kanapeeksi kokkareihin, toastin voit vaikka valmistaa leikkaamalla paahtoleivän neljään yhtä suureen kuutioon ja rakennat sen päälle Skagenin ja viimeistelet sen mätineen ruohosipuleineen. Tällä samalla määrällä saat noin kolminkertaisesti pikku-Skageneita

Itse paistan Skagen leivän aina voissa, mutta jos haluat voit sen sijaan paahtaa Skagenin pohjaan tulevan leivän. Tähän käytin hapanjuuresta leivottua paahtoleipää jolla saat enemmän muhevuutta ruokaan, vehnäisellä leivällä sen sijaan saat neutraalimman maun. Tällä reseptillä saat juhlavat sitruunaiset Skagen toastit tuttuun tapaan neljälle juhlijalle.

Sitruunainen toast Skagen

300 g katkarapuja

2-3 rkl majoneesia tai smetanaa

1 nippu tuoretta ruohosipulia

4 rkl siian mätiä

4 paahtoleipä viipaletta

1 sitruuna

tuoretta ruohosipulia

Siirrä katkaravut pakastimesta jääkaappiin sulamaan yön yli. Huuhtele ruohosipuli ja anna sen kuivahtaa kunnolla puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Ota rengasmuotilla leipäviipaleista pyöreät palat. Paista leivät keskilämmöllä kauniin ruskeiksi kummaltakin puolelta voinokareessa. Ota sivuun ja anna niiden jäähtyä. Kuori katkaravut, ota sivuun kuoret ja hyödynnä ne rapuliemeen. Pane katkaravut kulhoon ja purista sitruunamehua päälle. Anna katkarapujen maustua sitruunamehussa vartin ajan. Kaada katkaravut lävikköön aja anna sitruunamehun valua pois. Pane katkaravut kulhoon ja leikkaa ruohosipuli hienoksi silpuksi päälle. Lisää majoneesia ja sekoita kaikki kunnolla keskenään. Asettele paistettu leivänpala lautaselle ja asettele rengasmuotti sen päälle. Lusikoi katkarapumajoneesia rengasmuottiin. Painele seosta lusikalla pohjaan ja poista varovasti muotti. Viimeistele Skagenit lusikoimalla niiden päälle runsaat lusikalliset siian mätiä ja tarjoile annokset oitis.

Rhum agricole

 Sanoisin että Rhum agricole tarkoittaa joko maalaisrommia tai talonpoikaisrommia ja se on
rommia joka on valmistettu tuoreesta juuri puristetusta sokeriruo’on mehusta

tislattua kovaksi viinaksi jonka jälkeen se laimennetaan noin 50-60% alkoholia sisältäväksi rommiks ja kyosytetään tammitynnyreissäi.

Suurin osa näistä Rhum agricole rommeista tulee ranskan Karibian saarilta mutta olen tosiaan aikaisemmin maistanut yhtä Mauritiukselta kotoisin olevaa rhum agricolea Seychelleillä, ja se oli tosiaan ainoa rommi josta olen tähän asti voinut sanoa pitäväni. 

Pidän tästä maalaisrommista paljon enemmän kuin "tavallisesta rommista" joka on valmistettu melassista tai siirapista tislaamassa. Kaikki nämä maistamamme 9 eri pitkään kypsytettyä, sekä vaaleaa että tummaa rommia, olivat kotoisin joko ranskan Guadeloupelta tai sen naapurisaarilta kotoisin. 

Ja huomaa myös ettei parin, kolmen tämän vahvuisen väkiviina maistelu enää oikein onnistu vaikka sen sylkisikin ulos suustaan kuten pitäisi ja huomaa että tieto jonka olen saanut kirjattua muistiin jokaisesta rommista vähenee mutta myös niiden järjellisyys hupeni meidän maisteltua rommia toisensa jälkeen. Samalla myös valokuvaustaitoni hävisi taivaan tuuliin.

Contrebande

42%, tumma rommi joka muistuttaa hieman konjakkia maultaan ja tuoksuu makealle.

Karukera

42 %, tumma rommi. Tuoksuu neilikalle ja pippurille, maistuu hedelmäiselle. Tämä rommi voitti vuoden 2010 hopeamitalin Pariisin maatalousnäyttelyssä yli viisi vuotta kypsytetyistä rommeista. Etiketissä lukee vain ”hyvin vanhaa rommia”.

Reimonenq

40%, 6 vuotta kypsytettyä tummaa rommia, muistuttaa maultaan italialaista grappaa, tai ranskalaista marc’ia jotka kummatkin valmistetaan tislaamalla viinivalmistuksessa jäljelle jääneistä viinirypälemassasta jonka seassa kuoria ja siemeniä. 

Rhum Bielle

55%. tumma rommia vuosikertaa 2003 suoraan raakana suodattamattomana tynnyristä. Maku muistuttaa hieman Pinot noir rypäleestä valmistettu viini joka vienosti tuoksuu banaanille. 

Rhum Bieille

24%, 18 vuotta kypsytetty suodattamaton tumma rommi.

Domaine de Severin

50%, 18 vuotta kypsytettyä tumma rommia, maistuu italialaiselle grappalle.

Rhum Bologne

50%, vaalea rommi joka maistuu kahville josta tunnistin kofeiinin kitkerän maun. Tämä on se tummista rommeista joita pidin eniten ja josta valmistimme Tipunch’it.

Rhum Bielle

59% vaalea rommi Ei pahemmin tuoksu millekään, mutta polttaa sitten niin vietävästi kurkussa mennessään alas. 

Tämä rommi tuli kolmen litran pahvipakkauksessa, ja se oli myös Luomu viljellystä sokeriruo’osta valmistettua.

Rhum Rhum

56% vaalea rommi. Pehmeä ja pyöreä maultaan.