Samppanjaosterit kurkkupastalla

Keväisen hennon vihreä samppanjalla maustettu kurkkukeitto jossa tuoreita ostereita. Samppanjaostereita kermaisessa kurkkupappardellen kanssa kevyessä keväisessä pääsiäiseksi sopivassa alkuruokakeitossa.

Tänään on vegaani keskiviikko, ja vaikka nimi on kurkkukeitto ostereilla on tästä samasta keitosta vegaanikin versio joka sopii alkuruoaksi nyt näin pääsiäisviikolla. Satuin viime viikonloppuna vahingossa ohimennen katsomaan kun Gordon Ramsay valmisti herkullisen näköistä osterikeittoa, ja vaikken oikein Ramsaystä paljon piittaa hänen kommenttiensa jälkeen suomalaisesta ruoasta, innostuin kuitenkin kokeilemaan hänen keittoaan. 

Samppanjaosterit kurkkupappardellella

Vichysoisse

Totesin että keitto on hyvin samantyyppistä kuten oma Kurkkuvichysoisseni. Ramsayn samppanjaosterikeitto oli maukasta, jollei jopa aivan herkullista varsinkin jos siitä jättää pois sen salaatin jonka hän lisäsi keittonsa, ja samalla oivalsin että tällä tavalla samaa keittoa voi tarjoilla myös vegaanille vieraalle joka oli eksynyt meille syömään.

Pääsiäisen hennon vihreäkeitto

Samalla poikkesin myös siinä että käytin mustapippurin sijaan valkopippuria ja myös siinä etten käyttänyt samppanjaa vaan kuohuviiniä jota sattui olemaan käsillä, muuten keitto on periaatteessa aivan sama on minun suureksi häpeäkseni myönnettävä. Mutta totean, virheitä sattuu ja Ramsay on ammattikokki ja hänen asenteensa muuhun kuin suomalaiseen perinneruokaan on hyvin samoilla linjoilla oman näkemykseni kanssa ruoasta ja sen eettisyydestä. Ramsay tarjoili oma keittonsa jouluna alkuruoaksi, itse taas olen sitä mieltä että se sopii paremmin nyt pääsiäiseksi niin kauniin hennon vihreine värisävyineen.

Kurkkupappardellea

Keitto on oikein ripeä valmistaa kunhan vain on saanut osterit avattua ja kurkun suikaloitua. Itse keiton valmistus menee alle viidessä minuutissa, keitto keitetään vain ylös ja osterit saavat kypsyä puolen minuutin verran.

Kurkkupappardelle

Olen juuri pitkiä suikaleita varten hankkinut kotiin leveän vihanneskuorijan jolla saa tehtyä tarpeeksi leveitä pitkiä suikaleita mutta tähän voit tietenkin myös käyttää tavallista perunakuorijaa. Jos kuorijan terän lovi on liian kapea voi tämä vain olla vaikeaa perinteisellä suomalaisella perunankuorijalla, mutta juustohöylä on myös tähän varteen otettava vaihtoehtoinen työväline.

Keitto sisältää kermaa, tai hapatettua smetanaa joka misuta sopii tähän paremmin kuin makeahko vispikerma, joten jos kärsit laktoosiongelmista kannatta sinun käyttää laktoosittomia maitotuotteita. Smetanan voit itse helposti valmistaa ohjeeni mukaan, löydät sen reseptistäni pihvi Stroganoff. Huomaa vain että kerma eikä smetana sovi vegaanille joten vegaanin keitto on otettava eroon jo ennen kerman lisäämistä.

Vegaanikeitto salaatilla

Tällä reseptillä saat lämmintä alkuruokakeittoa neljälle joko osterin kera kaikki ruokaisille tai vegaanina versiona ilman ostereita. Keittoon tulee kolme osteria jokaiselle ruokailijalle joten tarvitset tähän puoli tusinaa ostereita jollei vieraasi ole harjaantuneita osterinsyöjiä ja pidä herkusta. totutteluun riittää pienempikin määrä, kahdesta osterista jo tietää pitääkö niistä vai ei, yhtä on vähän turha edes maistaa. 

Kokille vaivan palkaksi osteri ja kuohuviiniä

Tuoreita ostereita

Osterit korvataan salaatilla vegaaneille ja koska keittoon käytetään kasvislientä ei liemenkään suhteen ole mitään säädettävää vaikka yksi ruokailijoista on vegaani on vain muistettava pitää osterit erossa vegaani kurkkukeitosta. Jos yksi vieras on vegaani voi nämä ylijäävät osterit jakaa toisen ruokailijoiden kesken.

Samppanjaa tai kuohuviiniä

Pieni tilkka samppanjaa juhlistaa tilaisuuden kuin tilaisuuden ja tässä kurkkukeitto saa siitä osansa, ja koska keitossa jo on kuohuviiniä sopii kuohiviini hyvin sen kanssa tarjoiltavaksi, ja on tavallaan aivan itsestään selvää ettei kaikki ylijäänyt kuohari mene vain kokin janoisiin kiduksiin.

Osterien käsittelyn ja niiden avaamisen suhteen viittaan aikaisempaan tekstiini perinteiset osterit jossa olen selittänyt osterin käsittelyn ja mistä tietää voiko niitä syödä vai ei, sekä miten osterit helpoiten avataan kotikonstein. Jos sinulla on ostereita ja halut vasta tutustua niihin etkä tiedä mitä niistä tehdä kannatta sinun kokeilla reseptini Rockefellerin osterit, grillatutchiliosterit, osterit Kilpatrick tai miljonäärin ostereita aidon kaviaarin kera. Tällä reseptillä saat keittoa neljälle ruokailijalle, pienemmän annoksen jopa kuudelle alkuruoaksi. 

Samppanjaosterikeitto kurkkupappardellella

2 kurkkua

6 dl vihanneslientä

12 tuoretta osteria

suolaa

valkopippuria

2 dl smetanaa

(vegaanille noin 1 dl salaattisuikaleita)

viimeistelyyn:

tuoretta ruohosipulia

Huuhtele ruohosipuli ja salaatti vegaanille huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Kuori kurkku ja leikkaa siitä pituussuunnassa pitkiä pappardelle pastasuikaleita koko kurkun pituudelta perunakuorijalla. Pane kurkkupastasuikaleet kylmään veteen odottamaan.  Avaa osterit ohjeen mukaan. Suikaloi jäävuorisalaatti ohuen ohuiksi pitkiksi suikaleiksi. Valuta kurkku lävikössä ja pane ne kattilan, lisää kattilaan vihannesliemi. Mausta keittoa ripauksella suolaa ja valkopippuria ja kiehauta keitto ylös. Tarkista keiton maku ja annostele keittoa vegaanille lämpimälle keittolautaselle kurkkupastan kera, lisää suikaloitu salaatti päälle ja pidä lämpimänä.  Lorauta osterin nesteet keiton sekaan kattilaan kerman kanssa, ja lisää osterit lopunkeiton sekaan kattilaan lämmölle 30 sekunniksi. Nosta kattila heti tämän jälkeen pois lämmöltä jottei osterit kypsy liikaa. Annostele kurkkupastasuikaleita lämpimille keittolautasille ja nosta osterit päälle. Lisää keiton nestettä keittolautasille ja viimeistele keitot ruohosipulisilpulla. Kaada keiton päälle juuri ennen tarjoilua tilkka kuohuviiniä ja tarjoile oitis alkuruokana saman kuohuviinin kera jota lorautit keiton sekaan.

Samppanjaa ja kuohuviiniä

Samppanjaa, aitoa ranskalaista samppanjaa, ranskalaista kuohuviiniä, espanjalaista luomuviljeltyä cavaa sekä roseeta ranskalasta samppanjaa häihin, jouluksi, uudeksi vuodeksi, rippijuhliin, kevään lakkiaisiin tai kahden rakastavaisen juomaksi. Sekä kuohuviini että samppanja sopivat juhlistamaan tilaisuutta kuin tilaisuutta oli se sitten hääpäivä tai vuosipäivä.

Kaviaarimaistajaisten lomassa meillä tosiaankin oli myös samppanja ja kuohuviini maistiaiset, joten sukellan suoraan asiaan, ja kaviaarista voit lukea lisää tekstistäni aitoa kaviaaria. 

Samppanja on kotoisin Ranskasta Champagnen maakunnasta, ja se valmistetaan vain ja ainoastaan kolmesta viinirypäleaina valmistettu joko yhdistelmästä kaikista näistä kolmesta rypäleestä, tai jostain näistä rypälelajikkeista.  Kuohuviinit, siis kuohuvat viinit jotka eivät ole valmistettu Champagnen maakunnassa voivat olla valmistettu muistakin rypäleistä, vaikka näitä samoja kolmea ypälelajikketta suositaan eniten kuohuviinin valmistuksessa.

Kuohuviiniä jäävedessä jäähtymässä

Miten parhaiten jäähdyttät kuohiviinit

Samppanjaa tai kuohuviiniä ei koskaan saa panna pakkaseen jäähtymään, jottei se vahingossa yksikseen poksahda ja kalliit tipat mene hukkaan. Pakastin on valitettavan suosittu tapa jäähdyttää viiniä, mutta panemalla sen sijaan pullon viininjäähdyttimeen jossa on sekä kylmää vettä että jäitä, jäähtyy se jo kahdessa kymmenessä minuutissa oikeaan tarjoilulämpötilaan, noin 8-10 asteeseen joka sopii kuiville kuohuviineille ja samppanjalle. Mitä makeampi samppanja tai kuohuviini sitä viileämpänä sen voi tarjoilla. Ja jollei sinulla ole viininjäähdytintä saat samppanjan jäähdytettyä tiskialtaassa tai tavallisessa ämpärissä ja jos käytät ainoastaan jäitä jäähtyy viini hitaammin kuin jäävedessä. 

Kuohuviinipullon avaaminen

Pullon hallitulla avaamisella on oma tekniikkansa jota kannattaa harjoitella. Älä hölskytä kuohuviiniä ja annat korkin itse poksahtaa kuten formuloissa, jottei kukaan vahingoitu. Poista ensin pullon korkin ympärillä oleva kultapaperi ja kierrä varovasti auki ja poista metallivarmistin korkin ympäriltä. Ota kunnon ote pullon pohjasta yhdellä kädellä ja toisella hyvä ote pullon korkista.

Kierrä pullon korkkia varovasti koko ajan samaan suuntaan, kierrä vähän lisää kunnes korkki itsestään poksahtaa ulos pullosta. Muista vain pitää korkista kunnolla kiinni, ettei se karkaa sinulta hallitsemattomasti ja tee vahinkoa. Jos korkkia on vaikea saada käsin irtoamaan ja kääntymään pullonsuussa, voit ottaa avuksi puhtaan keittiöpyyhkeen tai kangasservietin ja kiertää kunnes korkki irtoaa. Kangaspyyhkeellä saat paremman otteen korkista. 

Cocktail-lasi ei sovi samppanjalle

Kaada kuohuviiniä aina pienissä osissa laseihin jottei se kuohahda yli lasin reunojen ja mene hukkaan. Tarjoile samppanja ja kuohuviinit yhtä kylmänä kuin valkoviinit, makeammat samppanjat voivat olla vielä hieman viileämpiä. Liian kylmä viini ei tule oikeuksiinsa vaan maistuu lattealta ja sen aromit ja maku menee hukkaan. Samppanja tarjoillaan kapeista ja korkeista samppanjalaseista. Pidä samppanjaa juodessasi lasia sen jalasta kiinni jottet vahingossa lämmitä viiniä viinilasin pohjasta kädelläsi.

Kuohuviinit ja samppanjat joita maistelimme kaviaarin kera eivät ole listättu tähän missään paremmuus järjestyksessä vaan ne ovat tässä satunnaisessa järjestyksessä joista kaksi viimeistä ovat saman samppanjantuottajan valmistamia. Oli kivaa myös saada maistaa kahta saman valmistajan samppanjaa, ja jotka olivat niin tyystin erilaiset. Tarkennan vielä mitä tarkoitan i kommentillani kuohuviinein ja samppanjan hinnoista; hyvä laatu samppanja maksaa noin nelisen kymmentä euroa Alkossa. 

Kiitän myös lämpimästi (vai pitäisikö se samppanjan ja kuohuviinin yhteydessä olla jääkylmästi?) maahantuojia jotka ystävällisesti olivat toimittaneet tuotteitaan meille kaviaarin, blinien ja osterien kanssa maisteltaviksi. 

Nicolas Feuillate Brut Chardonnay 2005

Rypäleet: Chardonnay

Valmistaja: Nicolas Feuillate

Tämä on aito ranskaleinen Blanc de Blancs samppanja joka tarkoittaa että samppanjaan on käytetty ainoastaan Chardonnay rypäleitä. Se sopii erittäin hyvin kaviaarin kumppaniksi, myös miljonäärin osterin kanssa juotavaksi. Kivan kuiva, vienosti omenainen ja vähän aprikoosin sävyä pohjalla, kupliva samppanja joka on aivan samppanjan hintaista.

Wolfberger Crèmant d’Alsace Brut

Rypäleet: Pinot Blanc d’Alsace

Valmistaja: Wolfberger
 

Kivan kuiva osuuskunnan valmistama ranskalainen kuohuviini jossa käytetty vain ja ainoastaan Pinot Blanc rypäleitä. Nimessä mainittu cremant tarkoittaa että kuohuviini on valmistettu samppanjamenetelmällä mutta siihen ei ole käytetty samppanjalle kolmea määriteltyä rypälelajiketta. Tämä kuohuviini oli minulle uusi tuttavuus, mutta seurueessa oli monta jotka olivat tätä kuohuviiniä jo ennenkin maistelleet, ja he totesivat nyt että tämä sopi erittäin hyvin kaviaarin kanssa yhteen juotavaksi, mietimme jopa olisiko tämä mahdollisesti jopa ollut parhain kumppani sille kaviaarille. Wolfbergerillä on kivan sitruksinen muttei kuitenkaan liian vahvasti ja tässä on todettava että tämä on hyvää ja laadukasta kuohuviiniä jossa hinta on kohtuullinen.

Parés Baltà Brut ”b”

Rypäleet: Parellada, Macabeu, Xarel-lo

Valmistaja: Parés Baltà
 

Katalonialainen Cava, siis espanjalainen luomuviljelty kuohuviini aivan Barcelonan lähistöltä.Tähän cavaan on käytetty kolmea espanjalaista minulle ennestään tuntematonta viinirypälelajiketta. Viini on kivan kuiva ja aika hedelmäinen hyvin kevyen kesäkukkainen kesään sopiva kevyt kuohuviini. Se sopii hyvin äyriäisten ja osterien kera, tai tervetuliaisjuomaksi juhlistamaan tilaisuutta kuin tilaisuutta. Tämäkin on varteen otettava kuohuviini jossa hinta on kohtuullinen.

Jacquart Brut Mosaïque

Rypäleet: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier

Valmistaja: Jacquart
 

Ranskalainen osuuskunnan valmistama aito samppanja. Olen kuullut vain hyvää Jacquart’ista vuosien mittaan mutta sain vasta nyt mahdollisuuden tutustua heidän samppanjaansa. Hyvin tasapainoinen, raikas ja kivan hedelmäinen mutta samalla kuitenkin hyvin kuiva kuohuva samppanja. Sopii erittäin hyvin kaviaarin kumppaniksi ja tämä samppanja jakoi mielipiteet oliko tämä vai Wolfberger parhainta kaviaarin kanssa ja se sopi myös oivallisesti miljonäärin osterin kanssa. Hinta hieman edullisempi kuin perinteinen laatu samppanja.

Jacquart Brut Mosaïque Rosé

Rypäleet: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier

Valmistaja: Jacquart

Ranskalainen osuuskunnan valmistama aito rosee samppanja. Tämä samppanja oli kaikista erikoisin, kauniin lohen punainen rosee samppanja joka jakoi mielipiteemme tyystin, olin ainoa joka pidin tästä erittäin kuivasta ja kauniin vaaleanpunaisesta kuohuvasta roseesta samppanjasta. Tällä samppanjalla on mahtavan aprikoosinen, kirsikkainen ja sherrymäinen maku, johon ihastuin aivan tyystin, ja mietin pitkään minkä kanssa se sopisi parhaiten. Hyvin omintakeinen ja hienostunut samppanja ja se sopii paremmin osterien tai lohen kanssa juotavaksi. Saamamme pullot olivat vielä vihreitä mutta Alkossa tämä samppanja on myynnissä kirkkaassa läpinäkyvässä pullossa, jossa sen kaunis rosee väri pääsee oikeuksiinsa. Jacquart Brut Mosaïque Roseeta myydään vain puolipulloissa, se oli myös maistajaisten toiseksi kallein juoma mutta kuitenkin normaalin laatusamppanjan hintainen.

Osterit Kilpatrick

Tuoreita uunissa gratinoituja ostereita vain rapeaksi uunissa paatuneen pekonin ja tuoreiden yrttien kera, osterit Kilpatrick hyvä tapa totutella ostereihin ja niiden syömiseen. Tämä on klassita, perinteikstä ja nopeaa drinkkien kanssa sormin naposteltavaa ruokaa, tai tapasta, ja joka on tämän illan teemaan sopivaa, kun itse olen Helsingissä mukana Glorian Blog Awards 2012 tilaisuudessa jossa ensimmäistä kertaa koskaan juhlistetaan ja palkitaan suomalaisia ruokablogeja.

Useimmiten osterit syödään ”au naturel” siis luonnollisessa tilassaan raakana niitä kypsentämättä ja monet vierastavat syödä raakoja ostereita, ja nämä Osterit Kilpatrick ovat Rockefellerin osterien sekä grillattujen chiliosterien lisäksi oivallinen tapa totuttautua osterien syöntiin ennen kuin ensimmäistä kertaa syöt osterit perinteiseen tapaan, siis raakana ja vain tuoreen sitruunamehupirskahduksen kanssa. Itse olen aina pitänyt ostereista, on myönnettävä että söin niitä nautinnolla jo pitkään ennen isääni, ja vaikka hän oli ammattikokki, joutui jopa hän aikanaan totuttelemaan ostereiden syöntiin "au naturel" vaikka muuten olikin kaikkiruokainen ja maistoi aina kaikkea ennakkoluulottomasti ja mielipiteitä etukäteen muodostamatta.

Avatut osterit

Olen Ostereihin Kilpatrick käyttänyt sekä tavallista kylmäsavustettua pekonia, ylikypsää savustettua porsaankylkeä ja ilmakuivattua kinkkua. Ilmakuivattua kinkun kuten esimerkiksi espanjalaista Serranoa tai italialaista Prosciuttoa ei välttämättä tarvitse ruskistaa etukäteen, mutta sekä pekoni että ylikypsäkylki voivat hyvin pienestä väristä pintaan pannussa ennen kuin ripottelet suikaleet osterien päälle uunissa gratinoimista varten. Ne ruskistuvat kyllä loput uunissa ja samalla liiat rasvat saa helposti poistettua ja parin, kolmen kuumassa uunissa gratinoimisen aikana osteri kypsyy ja vetäytyy kokoon, sen liha kiinteytyy eikä se enää ole raaka vaan uunissa omassa mehussaan kypsennetty. Osterit ovat kuitenkin äyriäisiä joten niitä ei pidä kypsentää uunissa liian pitkään jotteivät ne tule aivan kumimaisiksi ja sitkeiksi.

Pekonin suikaloiminen

Itse osterien valmistus on helppoa, ja joten jollet itse taida osterien avaamista, kannatta sinun pyytää kalakauppiaan avata ne sinulle etukäteen. Huomaa vain että avatut osterit eivät säily pitkään, ei edes jääkaapin kylmässä säilytettynä, joten ne on syötävä jo heti samana päivänä kun ne avataan. 

Monet vannovat että vain osteriveitsellä voi avata ostereita, mutta näin ei kuitenkaan ole, se vaatii vain terävän ja lyhytteräisen vetisen joka kestää vääntämistä. Itse en ole niin harjaantunut että voisin osallistua osterin avaamiskilpailuihin, mutta minulla on parikin tuttua jotka ovat pärjänneet hyvin joissakin kisoissa. On kylläkin totta että osteriveitsessä on hyvä suoja sormille, jottei veitsi lipeä liian pitkälle, tai syvään osterin sisälle, ja se myös estää omia sormiasi valumasta terään, mutta tavallisellakin kuorimaveitsellä jollei muuta veistä ole ja maalaisjärjellä pärjää ihan hyvin osterien avaamisessa veitsellä. 

Tyhjät oterin kuoret

Tämän veitsen lisäksi on hyvä suojata kättä jolla osteria pidät, ja jos harjoittelet osterinavaamiskisoja varten kannatta sinuun hankki teurastajan hanska tai samantyyppinen metallihansikas joka suojaa kättäsi jolla osterista pidät kiinni, mielle muille kotikokeille puhdas kokoon taitettu keittiöpyyhe kelpaa varsin hyvin. Taita vain pyyhe pariin, kolmeen kertaan ja sijoita se käteesi, olit sitten oikea tai vasenkätinen, sijoita pyyhe siihen toiseen ei niin usein käytettyyn avustajakäteen. Sijoita tämän jälkeen osteri pyyhkeelle ja ota hyvä ote osterin ympäri ja alta pyyhkeellä. Ujuta veisti ylä- ja alakuoren väliin sen saranan ja kärjen vierestä ja paina veitsi sisään sitä ujuttamalla kuorien väliin. Vedä tämän jälkeen veistä kuorien lovessa alaspäin tylppään pyöreään puoleen. Varo silpomasta kuorta jottei osteriin mene kuorenmurusia. 

Jatka veitsen vetämistä pyöreään suuntaan kunnes olet leikannut osterin lihaksen poikki, tällöin osterilla ei enää ole mitään millä pitää kiinni kuorestaan ja jatka veitsellä koko osterin kuoren ympäri lovea pitkin ja takaisin toiselta puolelta kärkeen. Näet hyvin kuvasta jossa on tyhjiä osterin kuoria mitä kohtaa tarkoitan. Se on kuoressa se hieman muuta kuorta tummempi kohta johon osterin lihas on kiinnittynyt vähän kärjestä alaspäin. Muista aina osterien avaamisen jälkeen poistaa niistä mahdollisesti kuoripalaset sekä hiekka, jota niissä usein on.

Voit tähän myös käyttää savustettuja ostereita (jolloin myös tarvtiset tyhjiä osterinkuoria uunissa gratinoimiseen) samalla tavalla kuten mainitsin jo reseptissäni Rockefellerin osterit, mutta myös samalla tavalla valmistetut sinisimpukat ovat herkkua.

Tuoretta raakunaa

Tämä pieni alkupala on nopea valmistella etukäteen, avaan vain osterit ja säilytä ne viileässä jääkaapissa kansi päällä, paista suikaloitu pekoni valmiiksi. Nosta osterien kansikuori pois päältä ja ripottele pinnalle ja gratinoi uunissa ilman kantta pari, kolme minuuttia hyvin kuumassa uunissa. Voit tarjoilla osterit joko pienten alkuruokahaarukoiden tai cocktailtikkujen kera, jolla niitä on helppo syödä vaikka ne ovat lämpimiä.

Osterit Kilpatrick tarjoillaan aina tuoreen sitruunamehun kanssa, ja itse pidän hyvin paljon sekä tuoreesta rakuunasta että basilikasta, varsinkin sitruunabasilikasta niiden kera mutta myös tavallinen persilja muun puutteessa käy.

Tällä reseptillä saat hyvän alkuruoan neljälle hengelle, tai drinkkien kanssa naposteltavaa juhliin kannattaa sinun varata noin kaksi osteria jokaista vierasta kohden jos sinulla on muutakin sormiruokaa tarjolla. Muuten alkupalana tarvitset noin kolmesta neljään osteria Kilpatrick.

Osterit Kilpatrick

75 g pekonia tai ilmakuivattua kinkkua

24 tuoretta osteria

Worcestershirekastiketta

½ nippua tuoretta basilikaa tai rakuunaa

1 sitruuna

Huuhtele basilika tai rakuuna huolellisesti ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Avaa osterit ja asettele ne uunivuokaan. Suikaloi pekoni (tai ilmakuivattu kinkku)ja ripittele osterien päälle. Gratinoi osterit uunissa kunnes pekoni on tullut rapeaksi ja osterit ovat kypsyneet, noin pari kolme minuuttia, korkeintaan viisi minuuttia. Suikaloi yrtit hienosti ja ripottele ne osterien päälle. Pirskottele myös pari tippaa Worcestershirekastikketta jokaiseen osteriin. Leikkaa sitruunalohkoiksi ja tarjoile osterit Kilpatrick heti kuumana sitruunalohkojen kera, jotta jokainen ruokailija voi itse puristaa osteriensa päälle haluamansa määrän tuoretta sitruunamehua.

Osterit Rockefeller

Aromaattisella pinaattimuhennoksella kuorrutettuja ostereita, rikkaitten herkkua nimeltään osterit Rockefellerin tapaan. Ostereita Rockefellerin tapaan, pinaattimuhennoksella.

Rockefellerin osterit, Oysters Rockefeller, on klassinen ruoka peräisin New Orleansista ja niiden resepti on edelleen salainen joten "aitoja" Rockefellerin ostereita saa vain ravintolasta. Kuitenkin ympäri maailmaa löytyy jokaisen kokin oma version näistä pinaatilla höystetyistä uunissa kuorrutetuista ostereista. Mikään niistä ei ole se oikea, tai alkuperäinen ja tämä on oma versioni niistä.

Osterit Rockefeller

Ostereista

On aika huvittavaa että nykyään moni hieno ja kallis ruoka on ennen ollut köyhien ruokaa, kuten esimerkiksi osterit. Ostereita syötiin paljon keskiajalla paastopäivinä kun ei saanut syödä lihaa, ja 1800-luvulla oli osterit köyhälistön ruokaa ja kuitenkin jo 1900-luvun alussa, jolloin sanotaan että osterit Rockefeller keksittiin yhdysvaltojen rikkaimpien herkuksi, Rockefellereille joka aikoinaan omistivat suuren osan rautateistä. Osterit Rockefeller on hyvä ja turvallinen tapa tutustua ostereihin, jollet ole vielä tutustunut niihin, tai jostain syystä et ole innostunut raaoista ostereista.

Vähän riippuen mihin tarkoitukseen halut osterit, kannatta sinun miettiä niiden kokoa. Jos ruoka on tarkoitettu alkuruoaksi ja niitä syödään enemmän kuin vain yksi, makupalana tai tapaksena niiden ei välttämättä tarvitse olla hirveän iso kokoisia, ja tapaksena osterit voivat olla pienempiä. Hauskaa kuitenkin on kun kuorruttaa osterit omissa kuorissaan, joten kun syöt ostereita pese niiden kuoret huolellisesti ja säästä seuraavaan kertaan vähän samaan tapaan kuin etanankuoret joita käytetään uudestaan ja uudestaan. Jollet pidä ostereista voit kokeilla joitakin etanareseptiäni, etanoita sinihomejuustossa, valkosipulilla, etanat normande tai etanat Pernodissa.

Osterit menossa uuniin

Osterit voi valmistaa kahdella tavalla tuoreista ostereista, joko kuorruttaa osterit pinaatilla niitä ennen kypsentämättä mutta pitää tarjoilla isoja määriä ostereita kannattaa en ensin höyryttää kypsiksi, tämän jälkeen lisätä pinaattimuhennos osterien päälle ja kuorruttaa ne unissa juuri ennen kuin ne on tarkoitus syödä. 

Höyrytettyjä ostereita

Osterit ovat hyvin helppoja höyryttää, pese vain niiden kuoret huolellisesti ja asettele ne höyryttimeen, tai siivilään kattilaan. Kaada pohjalle vettä ja peitä kannella. Osterit ovat kypsiä kun ne aukeavat, ja tämän kypsymisen takaa tiivis kansi kattilan päällä ja niiden kypsyminen kestää noin viitisen minuuttia, korkeintaan kymmenen minuuttia. Nosta auenneet osterit ylös ja anna niiden jäähtyä. Irrota osterit kuoristaan lihaksen kohdalta, ja irrota niiden litteä yläpuoli, tai kansi. Tämän jälkeen osterit ovat kypsiä ja valmiita syötäväksi, tai kuten tässä tapauksessa uunissa kuorrutettaviksi. Toinen tapa on avata osterit, ja lisätä pinaattimuhennos raakojen, vielä elävien osterien päälle ja kuorruttaa ne uunissa. Osterit kypsyvät samalla kun pinaattimuhennos saa kauniin ruskean värin pintaan.

Avattu raaka osteri

Osterien avaaminen

Osterit voivat olla hankalia saada itse kotona auki mutta tähän asiaan auttaa vain harjoitus. Tarvitset terävän ja paksuteräisen, mieluiten melko lyhytteräisen, veitsen (tai sitten ostat tähän tarkoituksen tarkoitetun osteri-veitsen) ja hanskan vasempaan käteen suojaamaan kättäsi teräviltä osterin kuorilta. Ota reippaasti vain kiinni kuoresta, kuperampi puoli alaspäin ja ujuta veitsi kuorien väliin. Lisää osterien avaamisestavoit lukea tekstissäni osterit perinteiseen tapaan.

Jollet löydä tuoreita ostereita kalakauppiaalta, voit tähän ruokaa myös käyttää savustettuja ostereita, joita löytyy monesta ruokakaupasta säilöttynä auringonkukkaöljyyn, mutta olen jossain muistaakseni myös nähnyt kypsennettyjä ostereita pakastettuna. Tuoreiden osterien käsittelyn suhteen viittaan reseptiini osterit ja niiden höyryttämisen suhteen viittaan reseptiini grillatutchili osterit, osterien höyryttäminen toimii samalla periaatteella kuin niiden grillaus.

Höyrytetty kypsä osteri

Pinaattia

Osterien pinaattimuhennos saa ihanaa makua kuivasta aromaattisesta vermutista, jota yleensä juodaan aperitiivina. Olen myös valmistanut tätä korvaamalla vermutin Pernodilla, josta osterit tulevat vieläkin herkullisemmiksi. Pinaattimuhennos pitää hyvin lämmön joten ostereita ei ole kiire tarjoilla heti suoraan uunista.  Pinaattina voit käyttää joko tuoretta pinaattia tai pakastettua pinaattia, sulata pakastettu pinaatti jääkaapissa yön yli ennen sen käyttämistä. Sen voi kyllä sulattaa samalla tavalla kuin reseptissäni pinaattikeitto. 

Tuore huuhdeltu ja kuivahtanut pinaatti soteerataan kokoon voissa sitä paistamalla, sen saamatta yhtään väriä. Pinaatti vain hikoilee voissa ja tulee pehmeäksi. Voit myös halutessasi soseuttaa pinaattimuhennoksen sauvasekoittimella, itse pidän kokonaisista pinaatinlehdistä. 

Tyhjät osterinkuoret

Osterin kuoret kannattaa panna uunivuokaan seisomaan karkeaan merisuolaan jotta ne pysyvät pystyssä, mutta toinen vaihtoehto on käyttää etanavuokia, joissa epäsäännöllisen muotoiset kuoret pysyvät hyvin oikeassa asennossa täytteen valumatta vuokaan.

Tämä ruoka sisältää sekä voita että kermaa, ja voit hyvällä menestyksellä korvata sekä voin että kerman laktoosittomalla sellaisella. Basilika on tässä versiossa ehdottomasti oltava tuoretta, kuivatusta basilikalla ruoasta ei tule saman makuinen. Tällä reseptillä saat alkuruokaa neljästä hengestä kuudelle ruokailijalle vähän riippuen osterien koosta, tai pienen väliruoan kahdeksalle jos tarjoilet pari kolme osteria jokaiselle tai maistiaisiksi yhden tai pari osteria jokaiselle ruokailijalle tästä riittää kahdelle toista ruokailijalle tietysti vähän riippuen aterian kokonaisuudesta.

Osterit Rockefeller

24 osteria

250 g pinaattia

2 salaattisipulia

2-3 rkl voita

mustapippuria

10 tuoretta basilikanlehteä

2 rkl kuivaa vermuttia

2 dl kuohukermaa

suolaa maun mukaan 

Pinaattimuhennos:

Huuhtele pinaatti huolellisesti jos käytät tuoretta ja anna sen kuivahtaa. Huuhtele myös basilika ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Kuori sipulista ulkokerros ja hienonna se, ota mukaan myös sipulin vihreät varret. Sulata voi pannussa keskilämmöllä. Lisää salaattisipulit ja anna niiden kuullottua läpinäkyväksi. Hienonna pinaatti jos pinaatinlehdet ovat hyvin isoja, voit myös poistaa niistä niiden ruodit jos ne ovat hyvin paksuja. Lisää pinaatti sipulin sekaan ja anna pinaatin nuutua kokoon noin viitisen minuuttia aika ajoin sitä sekoittaen. Kerää kaikki basilikan lehdet nippuun ja kierrä lehdet rullalle samalla tavalla kuin tekisit sikaria. Leikkaa basilika ohuiksi suikaleiksi. Lisää basilikasuikaleet, vermutti ja kerma pinaatin sekaan ja anna niiden hautua kokoon kunnes nestettä vain vähän. Pinaattimuhennoksen pitää olla kosteaa muttei liian vetistä ja juoksevaa. Mausta pinaattimuhennos oman makusi mukaan suolalla ja juuri myllyssä rouhitulla mustalla pippurilla.

Osterit:

Avaa osterit  ja irrota osterit kuoristaan mutta asettele osterit takaisin alakuoreen, siis siihen joka on syvempi jos valmistat ne suoraan. Jos höyrytät osterit ennen niiden uunissa kuorrutusta pinaattimuhennoksella, menettele samalla tavalla kuin tekstissä yllämainittuna.  Kaada karkeaa merisuolaa uunivuokaan ja asettele osterit suolaan vaakatasoon. Annostele pinaattimuhennosta jokaisen osterin päälle. Kuorruta ostereita kymmenestä minuutista varttiin 225 asteessa uunin keskitasolla kunnes osterien pinta on saanut kauniin ruskean paahtuneen värin. Tarjoile osterit Rockefeller lämpiminä joko alkuruokana tai tapaksina.

Viinisuositus:  Australialainen Hardy’s Oomoo Adelaide HillsSauvignon Blanc valkoviini.

Grillatut chiliosterit

Chilillä maustettuja grillattuja ostereita. Nopeasti avotulella grillattuja ostereita tulisen punaisen chilikastikkeen kera, helppoa ja vaivatonta sormiruokaa alkupalaksi.

Tässä on hyvä tapa tutustua osteriin, jollet koskaan ole niitä ennen maistanut. Onhan niitä muitakin tapoja mutta nyt kun tämä grillikausi taas alkaa ovat nämä helppoja valmistaa. Mutta ostereiden grillaamiseen ei välttämättä tarvitse oikeata hiiligrilliä, vaikka siinä ne saavat ihanan savunmaun jota muuten ei saa, ja tämän hiiligrillin puutteessa sekä talvella, voit turvautua vanhaan tuttuun, grillipannuun ja sama kypsennystapa pätee kummassakin tapauksessa. Tällä tavalla pääset helpolla niiden avaamisesta, joka voi tottumattomalle olla ylipääsemätön koetus ja suuri pettymys ruokaseurueelle.

Tuoreiden osterien suhteen on vain yksi sääntö, niiden kuori pitää olla kiinni tai mennä visusti kiinni niitä kopauttamalla. Jotkut kiinni olevat osterit voivat kuitenkin olla kuolleita, tai täynnä hiekkaa. Joten kopauta jokaista osterin kuorta napakasti, ja jos ääni kolahtaa ontosti se ei ole syötävä. Tuoreen osterin ääni ei ole kumea tai ontto, se on täyteläinen, miten sen nyt selittäisin. Jos osteri taas ei avaudu kypsyttyään se on kuollut ja sitä ei pidä syödä, heitä se pois, ja jos osteri on avautunut mutta haisee pahalle, senhän jo sanoo itsesuojeluvietti, älä syö sitäkään.

Säilytä tuoreet elävät osterit jääkaapin kylmässä, avoimessa muovipussissa. Älä missään tapauksessa pane niitä veteen. Osterit avautuvat kylmässä vedessä ja ne käyttävät kaiken veden hapen, tuloksena osterien massakuolema jolloin rahasi menivät hukkaan. Harjaa kaikki osterit kunnolla joka puolelta. Kaikki osterit jotka eivät mene visusti kiinni niitä kopauttamalla tai niiden kuori on rikkoutunut, ovat syömäkelvottomia ja ne on heitettävä pois! Osterit kannattaa harjata, varsinkin jos ne grillaa grillipannulla. Grillipannua käytetään muun ruoan valmistukseen, ja osterit voivat olla likaisia. Likaisista ostereista palaa grillipannussa, ja mahdollinen käry leviää joka paikkaa liesituulettimesta riippumatta.

Pari kolme osteria riittää alkuruoaksi jo sen makuun tottuneilla jos tarjoilet ne tuoreen leivän ja salaatin kera. Mutta jos maistat näitä ensimmäistä kertaa makukokemuksena, ei sinun kannata varata kuin yksi osteri jokaista maistajaa kohden. Nämä osterit ovat kyllä kypsiä, joten ”Yih! Näähän ovat ihan raakoja” jää pois. Ja juu, tosiaankin raa’at osterit ovat oikeasti vielä eläviä kun ne syödään. Näiden grillattujen ostereiden kanssa sopisi hyvin tutustua myös valkosipulisiin sinisimpukoihin, kampasimpukoihin omenan kera ja grillattuihn kampasimpukoihin.

Nämä pikkuherkut sopivat parhaiten Tapaksiksi tai alkuruoaksi, jollei sitten herkuttele koko ateriaa eri simpukoilla, ostereilla ja muilla äyriäisillä. Osterit eivät nyt ihan kypsy alta minuutin, mutta jo kahdessa ja ne ovat valmiita syötäviksi, ja tämän tiedät siitä että niiden kuoret avautuvat. Ne pitää kuitenkin sijoitella ritilälle vaakatasossa, jotteivät niiden sisältämät mehut valu hukkaan grilliin hiilille. Nämä kuumat osterit tarjoillaan grillistä suoraan kuumina chilikastikkeen kera, tällä kertaa ei niin tulisen vaan maukkaan chilikastikkeen jossa olen käyttänyt kotitekoista chilitahnaa joka on maustettu tuoreella inkiväärillä ja valkosipulilla.

Grillatut osterit punaisella chilikastikkeella
tuoreita ostereita

Kastike:
3 rkl valkoista balsamietikkaa
6 rkl oliiviöljyä
2 tl hunajaa
½ tl chilitahnaa

Harjaa osterit kunnolla ja anna niiden kuivua. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa, voit lämmittää hunajaa jollei se ole juoksevaa. Sekoita kastike vispilällä tasaiseksi. Aseta sulkeutuneet osterit grilliritilälle vaakatasoon ja grillaa ostereita lämmöllä kaksi minuuttia kunnes ne ovat auenneet. Tarjoile osterit heti grillistä kuumana ja ripottele hieman kastiketta niiden päälle.