Kanarillettes

Hitaasti pitkään hanhenrasvassa ja omenasiiderissä haudutettua kananrintaa, herkullisen mureaa rikkirevittyä kanan rintaa ruukkuun säilöttynä. Kanarillettes omaan joulupöytään tai lahjaksi hyvälle ystävälle. Kananrillettes, ihanaa kananrintaa leivän päällä pienenä suupalan kokoisena herkkupalana tai alkuruokana.

Onko tämä rillettes vai confit de poulet koska rillettes kananliha on hanhen rasvassa pitkään hautunutta. Confit tarkoittaa rasvassa keitettyä ja siihen useasti käytetään koipireisiä, ei rintaa, rillettes taas on omassa liemessään keitettyä lihaa joka säilötään rasvaan.

Pehmeä, samettinen koostumus on hyvän rillettesin tärkein tavaramerkki, rillettes ei saa olla tönkköä hyytelöä tai liian löysästi irti toisistaan putoavia kuivia lihasäikeitä. Perinteisesti rillettes valmistetaan porsaanlihasta ja Rillettes on rasvaisia lihasäikeitä ja se on oltava tarpeeksi suolaista, jotta se säilyy rasvakerroksen alla. 

Pitkään haudutettu kanarillettes padassa liemineen

Viimeksi kun ostimme kananrintaa olivat rinnat niin isoja että niistä jäisi yli joten päätin valmistaa kanarillettesiä samalla tavalla kuin possunrillettesiä. Tässä vain erona se että köytin hanhenrasvaa koska sitä oli jo käsillä.

Alkuperäinen rillettesreseptinion hurjan iso ja koska useimmiten valmistan rillettesiä pienimpinä erinä, on tämä resepti pienempi kuin useimmat mutta voit helposti tulpata reseptin halutessasi.

Rillettesiin käytän kokonaisia kanarintoja joissa luut nahkoineen tallella, tämä tietenkin siksi että luissa on hyvin paljon liivatetta ja liivate on se aine josta tehdään hyytelöä. Liikaa liivatetta keitinliemessä tekee rilletteisistä hyvin sitkeää ja enemmän aladobin tapaista kuin rillettesin kuuluu olla. Tätä riskiä kuitenkaan ei ole kanarintojen suhteen.

Herkullisen rillettesin salaisuus on että kanaa hitaasti haudutetaan rasvassa ja se ei missään tapauksessa saa kuivua vaan nestettä lisätään kattilaan lisää jos se uhkaa loppua. Sipuli kuorittuna mutta kokonaisena mausteiden kanssa mukaan siideriin kiehumaan. Tässä voit omenasiiderin sijaan myös käyttää kuivaa valkoviiniä. Lisää aina rillettesliha kylmään nesteeseen ja kiehauta se ylös, kuori vaahto sen pinnalta keittämisen aikana toistamiseen pois ennen hanhenrasvan lisäämistä. Joissain tapauksissa voi olla hyvä puhdistaa rasva, ja voit lukea tästä lisää tekstissäni porssunrillettes.

Kanarillettesin rasvakerros hyytymässä

Kaada valmis kananrillettes joko pieniin lasipurkkeihin, tai saviruukkuihin tasoita täytetyn purkin lihapinta tasaiseksi ja kaada päälle sulaa hanhenrasva. Rillettesin voi halutessaan pakastaa, pakastettuna se säilyy noin kolmisen kuukautta. Ja jääkaapissakin foliolla tai muovilla tiivisti peitettynä ja rasvapinta rikkumattomana se säilyy jopa kaksi kuukautta jääkaapissa niin kauan kuin rasvakerros kokonaan peittää rillettesin ja pysyy on ehjänä ja rikkumattomana. Avattu rillettespurkki jonka päällä oleva rasvakerros in rikottu, on syötävä viikon sisään. 

Kanarilletes

400 g kanarintaa

4 dl omenasiideriä

200 g hanhenrasvaa

2 tl suolaa

1 laakerinlehti

½ tl mustapippuria

1 valkosipulinkynsi

1 salottisipuli

Pane kananrinnat kylmään kattilaan ja kaada päälle siideri, lisää kylmää vettä kunnes kaikki liha juuri ja juuri peittyy. Kiehauta ylös liha ja kuori reikäkauhalla pois sen pinnalle muodostunut vaahto. Kuori sipuli mutta jätä se kokonaiseksi. Lisää mausteet ja sipuli sekä hanhenrasva kattilaan ja keitä kanaa parisen tuntia kannen alla miedolla lämmöllä, kunnes liha hajoaa itsestään herkullisiin säikeisiin. Nosta kana isoon kulhoon. Siivilöi liemi ja anna sen separoitua fondiin ja rasvaan joka nousee fondin pinnalle kellumaan. Poista mausteet ja sipuli lihan seasta ja riivi liha säikeisiin kahdella haarukalla. Kaada pari desiä fondia lihasuikaleiden päälle ja sekoita kunnolla. Tarkista kanan maku ja lisää suolaa ja pippuria oman makusi mukaan. Täytä huolellisesti puhdistetut ruukut kostealla rillettes lihalla. Älä täytä purkkeja piripintaan vaan noin pari senttiä reunasta. Painele haarukalla tai lusikalla rilletteslihaa jotta saat poistettua kaikki ilmakuplat se seasta. Pane täytetyt rillettespurkit jääkaappiin jäähtymään noin vartiksi. Lämmitä sillä aikaa liemestä erotettu rasva kattilassaan miedolla lämmöllä ja ota rillettespurkit jääkaapista. Kaada sulanut rasva niiden päälle, täytä nyt aivan täyteen kuten hillopurkitkin. Anna rasvan jäähtyä ja kovettua hiukan ennen rilletten siirtämistä jääkaappiin. Tarjoile rillettesiä pienten pikaetikkakurkkujen, hillotun parsan tai sipulihillokkeen kanssa alkuruokana tai Tapaksina. Se sopii myös pieniksi suupalan kokoisiksi kanapeiksi paahdetun leivän päälle kokkareihin tai brunssille.

Omenasiideriglögi

Lämmintä joulun mausteista omenaglögiä. Omenasiideristä valmistettua perinteisillä joulumausteilla ja sekä vaniljalla että muskotinkukalla terästettyä lämmintä omenasiideriglögiä jouluksi.

Glögi on oikeasti lämmintä maustettua viiniä, ja ranskassa sitä tarjoillaan joka baarissa, lämmintä viiniä johon itse saa lisätä sokeria haluamansa määrän. Yleensä tätä viiniä ei sen enempää mausteta mutta joskus olen nähnyt että siihen lisätään joko appelsiinin tai sitruunan viipale. Englannissa harrastetaan taas sekä viinistä että siideristä valmistettuja lämpimiä maustettuja juomia joulun aikaan. 

Glögimausteita

Meillä täällä Pohjolassa glögin perinteiset mausteet ovat kaneli, kardemumma, inkivääri pomeranssinkuoren ja neilikan lisäksi ja niitä minäkin tähän käytin ja lisäsin periaatteessa vain vaniljan sekä käytin kotitekoista omenasiideriä viinin sijaan. Ja jollet innostu omenaglögistä voit myös kokeilla perinteisempiä reseptejäni joulun vaaleat viiniglögit sekä punaiset viiniglögit joista kummastakin versiota löytyy aikuisille sopivan glögin lisäksi lapsillekin sopiva alkoholiton glögiversio.

Glögi valmistetaan joko samana päivänä heti lämpimänä juomatavaksi, tai valmistetaan etukäteen ja kaadetaan puhtaaseen pulloon. Pullossa glögi maustuu paremmin ja sen maku tasautuu ja glögin voi hyvin valmistaa pari, kolme päivää etukäteen ja vain lämmittää kun on aika juoda sitä. Glögiä lämmitetään mutta se ei saa kiehua, tällöin alkoholi haihtuu. Kaikki siiderin sekaan makeutusaineen kanssa ja lämmitetään kunnes sokeri tai hunaja on liuennut siideriin. Mausteet siivilöidään glögin seasta, mutta jauhetut mausteet sen sijan eivät kelpaa, tällöin sen on vaikea saada pois glögistä omenasiideri jota käytin oli itse kotona valmistettua joten se on suodattamatonta hieman sameaa omenasiideriä. 

Omaa omenasiideriä

Kaikki siiderin hiilihappo häviää lämmityksen aikana, ja jos unohdat siiderin kattilaan liian pitkäksi ajaksi, tai lämmität sitä liian kuumaksi haihtuu kaikki siiderin sisältämä alkoholi, jolloin saat siitä alkoholitonta siideriä. Muuten saat tahallisesti valmistettua saat alkoholittoman version tästä glögistä kun käytät omenamehua siiderin sijaan.

Kardemummana käytin glögiin tavallista kardemummaa, mutta kokonainen kardemumma kotineen kaikkineen ei tähän sovi, se antaa liian eukalyptysmaisen sivumaun joka ei tähän omenaglögiin sovi. Kardemumma kokonaisena sopii paremmin ruokiin esimerkiksi curryihin kun se ensin paahdetaan öljyssä. Sekä muskotinkukka, kaneli että vaniljatanko ovat kokonaisena glögiä maustamassa ja voit niitä halutessasi käyttää uudestaan kunhan vain huuhtelee ne ja annat niiden kuivua puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Huomaa vain että niiden maut pikkuhiljaa vaimenevat ja kuolevat.

Tähän siideriglögiin käytän pomeranssin kuoria, mutta sen puutteessa myös tuore appelsiinin kuori tai kuivattu kuorikin käy. Inkivääri voi olla joko tuoretta joka kuoritaan ja paloitellaan tai kokonainen kuivattu pala inkivääriä. Inkivääristä omenasiideriglögi saa hieman potkua, ja se lämmittää kivasti vaikka olisi flunssainen, ja flunssaa meillä on hyvin usein podettu juuri joulun aikoihin. Jälkikasvulla oli jostain syystä tapana aina sairastua joko viimeisenä koulupäivänä tai juuri kun joululoma alkoi ja olla sairaana suurimman osan lomasta tämä on myös syy miksi meillä tähän käytetään hunajaa makeutukseen. 

Lämmintä glögiä omenasiideristä

Makeutuksen määrä vaihtelee ensinnäkin siiderin makeuden mukaan, ja tietenkin sen mukaan miten makeaa glögistäsi haluat, itse pidättäydyn vähimmässä määrässä sokeria kuin mahdollista. Myös se millä glögisi makeutat vaikuttaa glögin ulkonäköön, esimerkiksi hunaja sopii tähän erittäin hyvin antamaan glögille miellyttävän pyöreän makeuden mutta se samentaa glögiä joten jos haluat kirkkaan läpinäkyvän glögin, käytä ravallista valkoista taloussokeria.

Tällä reseptillä saat lämmintä glögiä noin kuudesta kahdeksalle hengelle vähän riippuen siitä miten isoista tai pienistä mukeista glögin tarjoilet. Omenaglögin kanssa en tarjoile rusinoita tai manteleita koska ne sopivat mielestäni paremmin viiniglögin kera. Omenaglögin kanssa sen sijaan sopii tarjoilla vaikkapa helposti leivottavia piparkakkuja, joulunmakuisia kurpitsamuffineita, sahramipullia tai jouluista punajuurikakkua.

Omenasiideriglögi

1 l omenasiideriä

1 vaniljatanko

1 kanelitanko

1 pala kuivattua pomeranssia

1 pala kuivattua inkivääriä

1 muskotinkukka

4 neilikkaa

1 tl kardemummaa

½-1 dl hunajaa tai ruokosokeria

Kaada omenasiideri kattilaan, lisää mausteet kokonaisina sekä hunaja. Lämmitä juomaa miedolla lämmöllä kannella peitettynä sitä aika ajoin sekoittaen kunnes kaikki hunaja on liuennut juomaan. Ota glögi pois lämmöltä ja anna makujen vetäytyä kannen alla viitisen minuuttia. Siivilöi mausteet juomasta ja kaada se tarjoilukannuun. Tarjoile omenasiideriglögi heti kuumana.

Imelletty perunalaatikko

Joulun perinteinen imelletty perunaloora. Makeaa muskottipähkinällä maustettua perinteisesti imellettyä uunissa kypsennettyä perunalaatikkoa joulukinkun seuraksi.

En lapsena pitänyt imelletystä perunalaatikosta, mutta sitä piti joka vuosi maistaa ja äitini on joka joulu valmistanut imellettyä perunalooraa periaatteessa vain itselleen. Minulla kesti pitkälle aikuisikään ennen kuin totuin sen imellettyyn makuun. Toisin taas on puolisoni kanssa, hän jotenkin niin helposti vain soljui meidän perheemme vanhoihin jo vakiintuneisiin ruokaperinteisiin ja kysyin vasta viime vuonna häneltä mitä jouluruokia hänelle on tärkeitä ja joita hän haluaisi jouluna syödä. 

No hän kertoi että niitä oli joitakin aikoinaan ollut, ja että hän oli vuosien mittaan muuttanut mielipidettään niiden suhteen mutta imelletty perunaloora oli asia jota hän mielellään olisi halunnut jouluksi, muttei ollut sitä koskaan muistanut mainita ennen kuin kysyin. Hassua näinkin monen yhdessäolovuoden jälkeen kuulla että joulupöydästä puuttui imelletty perunalaatikko, joten ryhdyin viime vuonna tomerasti asiaan.

Raakoja kuorimattomia perunoita

Yritin tosiaankin viime vuonna ensimmäistä kertaa itse imeltää perunalaatikkoa jouluksi. Puoliso, joka on paljasjalkainen Tamperelainen, ei ollut oikein vaikuttunut uurastuksistani. Sain vihdoin ja viimein myöhään illalla aikaiseksi hyvin tönkköä ja paksua harmaata kuivaa kovettunutta mössöä lautaselle kinkun viereen. 

Tämä imellettyperunalaatikko oli uunissa kuivunut kokoon ja tiivistynyt joten se oli kamalan suolaista tämän lisäksi. Puolisoni kuitenkin kohteliaana miehenä suostui sitä maistamaan muttei maininnut asiasta sen enempää koska tiesin itse epäonnistuneeni tyystin. Mutta, vaikka viime vuonaa epäonnistuin tyystin jouluna sen imeltämisen suhteen, antoi se kuitenkin minulla hyvää tietoa pääsiäisenmämmin suhteen, jonka kanssa onnistuin yliodotusten joten jotain hyvää siitäkin perunalooran kanssa epäonnistumisesta oli. 

Olen tämän menneen vuoden mittaan keskustellut imelletystä perunalaatikosta monenkin henkilön kanssa äitini lisäksi, jopa yhden ammattimaisen perunalaatikon imeltäjän kanssa joten tänä vuonna viimevuotisesta erehdyksestäni viisaampana ryhdyin taas rohkeasti työhön paljon paremmalla tuloksella. Mikä vain syötävä on parempaa kuin viimejouluinenperunalaatikkokokeiluni.

Kaikki sanovat että perunalaatikon imellyksen edellytys on oikeanlainen perunalajike, sen pitää olla jauhoinen eli tärkkelyspitoinen joten muusiperunat ovat tähän oivallisia joten sinun kannattaa käyttää tähän punaisen perunapussin perunoita jotka ovat muusiperunoita.

Kaikki neuvovat keittämään perunat kuorineen, joten ne kannattaa pestä hyvin. Kuoritut perunat muusataan ja annetaan jäähtyä vähän ja sen sekaan lisätään jauhot jonka jälkeen perunasose saa imeltyä. Perunasose muuttaa väriään imeltyessään ja tulee harmaaksi samaan tapaan kuin raaka peruna tummuu. 

Kuoriperunat kuoritaan

Monissa ohjeissa neuvotaan lisäämään rasva jo soseutuksen aikaan. Tässä en tiedä onko siinä yhtään vähintäkään järkeä. Imeltyminen ei kaipaa rasvaa, ja rasva vaan hapettuu suotta lämpimässä soseessa joten pidän paremmin menetelmässä jossa rasva lisätään vasta kun perunalaatikko on menossa uuniin kypsymään valmiiksi. neuvotaan myös olla täyttämättä vuokia liikaa jottei perunalaatikko kuohu yli. Tämän epäilen olevan jäänne niistä ajoista jolloin käytettiin puulämmiteisiä uuneja perunalaatikon kypsennykseen, ja jos uunin lämpötila on liian korkea voi perunalaatikko sen sisältämänä maidon takia kuohahtaa yli äyriäiden. Moderneissa uuneissa lämpötila tuskin vaihtelee joten tätä kuohahtamisvaaraan tuskin on.

Perunalaatikon valmistustapa sen maustaminen mutta myös löysyys vaihtelee hyvin paljon paikkakunnalta toiseen mutta kukaan ei varmaan ole tähän asti tarjoillut yhtä suolaista, tuhtia tönkkösuolattua harmaata perunalaatikkoa kuin minä viime vuonna. Aikaan saannokseni ei ole perinteistä imellettyä perunalaatikkoa missään päin Suomea enkä halua siitä meillekään mitään uutta tönkkösuolattua perinnettä.

 

Käytin jo viime vuonna vehnäjauhoja, joita äitinikin käyttää mutta imeltämisen myötä tulvi mieleeni monen monta uutta ideaa joita haluan imelletyn perunalaatikon suhteen kokeilla kuten esimerkiksi gluteeniton imelletty perunaloora pitäisi onnistua tattarijauhoilla, mutta jotain ideoita säästän vielä ensi jouluksi.

Itse imellytän sosetta vesihauteessa samalla tavalla kuin mämmireseptissäni, mutta kokeilin nyt myös imellyttää yön yli jogurttitermoksessa jossa se pysyy pidempään lämpimänä kuin vesihauteessa ja sekin toimii jos perunaerä on tarpeeksi pieni, siis termoksen vetoinen. Luin jostain (olisikohan se ollut Marttojen sivuilta) että imeltyminen on parhaimmillaan 50 ja 75 asteen välillä joten imeltämisen voi periaatteessa tehdä uunissakin ja ensi vuonna kokeilen perunalaatikon imeltämistä 55 asteen lämpötilassa, joka on se hyväksi todettu tapa jolla äitini sen perunalaatikkonsa joka joulu imellyttää. 

Jauhoilla se perunasose imeltyy

Sosetta on hyvä jonkun kertaa sekoittaa imeltymisen aikana ja jauhojakin voi lisätä pariinkin otteeseen. Imeltynyt sose löystyy hyvin huomattavasti vellimäiseksi puuroksi ja maistuu imelältä. Perunalaatikkoon lisätään mausteet ja siirappia maidon ja voisulan kanssa ja pannaan uuniin kysymään. Siirappi lisää perunalaatikon makeutta jollei se ole tarpeeksi imeltynyt ja muskottipähkinä antaa sille kivan makusävyn, saman jota myös käytän pottumuusissa ja imelletty pottuloorahan periaatteessa on makeaa uunissa kypsennettyä perunasosetta.

Siirappi antaa imelletylle perunalaatikolle hieman kauniin ruskeaa sävyä, ja itse käytän tummaa siirappia. Laktoosittoman saat perunalaatikosta jos käytät rapsiöljyä voin sijaan ja käytät vain keitinvettä nesteenä jolloin se sopii myös vegaaneille. Mutta voit myös käyttää  laktoositonta voita ja maitoa jolloin se myös on laktoositonta, ja tattarijauhoja käyttäen saat perunalaatikosta gluteenittoman.

Samalla tavalla kuten teen muidenkin laatikoiden kanssa jouluksi valmistan osan perunalaatikosta kauniissa savivuoassa joka on paljon kauniimpi panna esille joulupöytään kuin alumiinirasiat ja osan imelletystä perunalaatikosta valmistan arkea varten juuri mainittuun alumiinivuokaan. Jos valmistat imellettyä perunalaatikkoa etukäteen, voit sen hyvin pakastaa ennen sen uunissa kypsennystä, antaa sulaa jääkaapissa hitaasti ja kypsentää vasta juuri ennen sen tarjoilua. Perunalaatikon voi pakastaa myös kypsennettynä mutta tällä tavalla se uhkaa kuivua liian kovaksi ja kuivaksi jollet ole sitä ennen valmistanut. Perunalaatikon suurin kompastuskivi on sen paksuus, se ei saa olla liian paksua ja tönkköä uuniin mennessään vaan sen pitää olla melko ohutta ja juoksevaa kun olet lisännyt maidon sen sekaan.

Täytä uunivuoka vain puolilleen imelletyllä perunasoseella

Paistaminen tai kypsennys uunissa tulee tehdä pitkään ja miedolla lämmöllä jotta perunalaatikosta tulee oikeanlainen, sopivan makea, ei liian imelä hieman juokseva muttei liian ohutta luirua ja pinnalta kauniin ruskeaksi paahtunutta. Tämä kypsennysaika matalassa lämmössä mahdollistaa sen että jos olet saanut perunalaatikosta liian ohutta ja luirua saat siitä halutunlaista pidentämällä aikaa uunissa. Olen kokeillut myös imellettyä perunalaatikkoa eilispäivän keitetyistä perunoista ja se ei onnistu, se oli turha yritys, se ei ollut eikä mitenkään tällä oikealla tavalla valmistetun imelletyn perunalaatikon vertailukelpoinen.

Tällä reseptillä saat sopivasti noin kuudesta kahdeksalle ruokailijalle jos joulupöydässä on muutakin syötävää joulukinkun lisäksi kuten lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa tai keltaistaporkkanalaatikkoa. Ainoana lisukkeena esimerkiksi karjalanpaistille, jonka kanssa imelletty perunaloora sopii myös, vaikkei se olekaan sen perinteinen lisuke, tästä riittää vain kuudelle.

Imelletty perunalaatikko

4 - 6 rkl vehnäjauhoja

2 kg jauhoisia perunoita

2-3 rkl voita

2 tl suolaa

8 dl maitoa

1-3 rkl siirappia

perunan keitinvettä

Pese jauhoiset muusiperunat huolellisesti mutta älä turhaan kuori niitä. Keitä perunat kypsiksi kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori kypsät perunat kuumina ja säästä keitinvesi. Survo perunat joko perunasurvimella tai soseuta ne sähkövatkaimella. Lisää perunasoseen joukkoon jäähtynyttä keitinvettä jos perunasose on kovin kuivaa. Anna perunasoseen jäähtyä alle 75 astetta ja sirottele soseen päälle noin puolet vehnäjauhoista. Sekoita jauhot perunasoseen sekaan ja peitä perunasose. Anna soseen imeltyä lämpimässä paikassa kannen alla noin tunti ja lisää tämän jälkeen loput jauhot ja sekoita ne soseeseen. Peitä sose taas ja anna perunasoseen imeltyä vähintään 3-5 tuntia, mieluummin yön yli. Pidä huolta siitä, että seoksen lämpötila on koko imeltymisen ajan yli 50 astetta mutta alle 75 astetta.  Sulata voi ja lisää se kun seos on löystynyt ja maistuu mielestäsi tarpeeksi imelältä raastetun muskottipähkinän, maidon, siirapin ja suolan kanssa. Sekoita kaikki kunnolla keskenään sekaisin ja tarkista perunalaatikon maku ja sen koostumus. Perunalaatikon tulee olla löysän puuron ja tukevan vellin väliltä ja vähän löysempää kuin osaat ajatella. Voitele uunivuoka ja alumiinirasiat joissa perunalaatikon kypsennät ja kaada vuokiin maustettu perunasose. Täytä vuoat vain noin 2/3 osaa jottaa perunalooralla on tilaa paisua kypsyessään. Paista imellettyä perunalaatikkoa 120–150 asteessa 2-4 tuntia kunnes se on saanut kauniin ruskean paahtuneen pinnan. Tarjoile lämmintä imellettyä perunalooraa joulukinkun lisukkeena.

Joulun appelsiinichilisuklaa

Chilillä, appelsiinillä ja inkiväärillä maustettua suklaata sekä pistaasipähkinäsuklaata ja kookossuklaata viime tipassa nopeasti joko ystävälle ruokalahjaksi jouluna tai omaan herkutteluun.

Tänä jouluksi valmistin taas tapani mukaan omaa suklaata ja sainkin aikaiseksi parikin hyvin kiinnostavaa suklaamakua se perinteisen jokavuotisen inkiväärisuklaani lisäksi. Tavallisemman pistaasipähkinän ja kookoksen lisäksi valmistin myös suklaata jossa oli kuivattua chiliä inkiväärin ja hillottujen appelsiininkuorien kanssa joka on aivan mahtavaa. Suklaa on jo maistelussa loppunut, joten joudun sitä jouluksi lisää tekemään. Voit myös kokeilla reseptiäni joulun makeat marmeladit mutta ne vaativat vähän pidemmän valmistusajan kuin nämä pikamaustetu suklaat, koska niiden on kuivuttava jonkin aikaa ennen niiden sokerissa kierittelyä jotta ne eivät sula.

Jollei muuta niin ainakin chiliappelsiininkiväärisuklaata joka oli aivan yliveto, niin mahtavaa etten kyllikseni meinannut saada. Mutta sen chilin kanssa on oltavat varovainen ettei sitä tule liikaa. Itse olin tyytyväinen chilin määrään mutta muut maistelijat eivät olleet aivan  yhtä vakuuttuneita chilin määrästä, tai sen pikemminkin sen tulisuudesta. Joten kannattaa varmistaa chilin tulisuus ja yrittää huomioida sen tulisuus suklaan seassa. Pistaasipähkinät voi halutessaan paahtaa, ja tähän voit myös käyttää suolattuja pistaaseja, myös kookoksen voit paahtaa kuivalla pannulla ennen sen lisäämistä suklaaseen.

Kuivattua punaista chiliä, hillottua inkivääriä ja hillottua appelssinikuorta

Tummana suklaana käytän niin tummaa suklaata kuin vain kaupasta löydän, noin 60–80 % on hyvää tähän, ja lisään sen sulatettua vain mausteet ja anna suklaan jäähtyä ja kovettua, tämän helpompaa itse valmistettua lahjaa tuskin on, ja parasta tässä on että saat nämä tehtyä vaikka keskellä yötä kunhan sinulla vain on tarvittavat raaka-aineet kotona jo valmiina kaapissa. Parasta tässä on se että tumma suklaa on terveellistä joten sitä voi hyvällä omallatunnolla syödä, varsinkin kun siihen ei lisää mitään sokeria. Esimerkiksi kookossuklaa ja pistaasisuklaa sopivat myös karppaajille kun sen sijaan hillotut hedelmät suklaassa taas eivät. Käytä suklaaseen noin desin verran kookosta tai pistaasipähkinää noin reilun sadan gramman tummaa suklaalevyä kohden.

Suklaa ei saa koskaan olla suorassa kosketuksessa lämmön kanssa, eikä siihen saa lisätä vettä, silloin se juoksettuu eikä suklaan valmistuksesta ei tule mitään.  Nämä maustetut suklaat säilyvät huoneenlämmössä, ja voivat olla esillä koko joulun ajan, jos niitä siihen riittää. Tänä vuonna lisäsin suklaaseen myös ripauksen suolaa josta se mielestäni sai sitä jotain. Tummassa suklaassa ei ole samaa ongelmaa kuin makeammassa suklaassa, että se voi joskus olla liiankin makeaa, mutta suola tuo kivan pikkulisän suklaaseen. 

Omatekoiset suklaat ovat myös mainio tuliainen, tai ruokalahja muulloinkin kuin vain jouluksi. Löydät inkiväärisuklaareseptini tekstistäni joulun suklaaherkut, josta myös löydät glögitryffelit joita lämpimästi suosittelen muulloinkin kuin vain jouluksi unohtamatta machatryffeleitä.

Appelsiinichilisuklaa

125 g tummaa suklaata

1 rkl hillottua appelsiininkuorta

1 tl kuivattu chiliä

1 rkl hillottua inkivääriä

ripaus suola

Pistaasipähkinäsuklaa

 125 g tummaa suklaata

1 dl pistaasipähkinöitä

ripaus suola

Kookossuklaa

125 g tummaa suklaata

1 dl kookoshiutaleita

ripaus suolaa

Jokainen suklaa valmistetaan aivan samalla tavalla. Leikkaa liian isot mausteet sopivan kokoisiksi paloiksi. Esimerkiksi pähkinät voivat olla liian isoja, kuten inkiväärinpalat ja myös appelsiini. Chili sen sijaan kannattaa jauhaa hienoksi morttelissa. Murenna suklaa pienemmiksi paloiksi ja sulata se kulhossa vesihauteessa. Sulata suklaa miedolla lämmöllä, mitä pienempiä paloja, sitä nopeammin se sulaa. Vuoraan laakea astia tai vuoka voipaperilla ja sivele sen pinta kevyesti neutraalin makuisella ruokaöljyllä kuten esimerkiksi rypsiöljyä tai manteliöljyä. Ripottele astian pohjalle haluamasi mausteet ja kaada sulanut suklaa päälle aloittaen keskeltä. Kaada suklaata hitaasti keskustan jälkeen kiertäen reunoja niin suklaan mausteet eivät kasaannu sulan suklaavirran takia kaikki kokoon samaan paikkaan kasaksi. Anna suklaan jäähtyä viileässä. Leikkaa suklaa vinoiksi paloiksi kuumalla veitsellä ja nauti.

Perinteinen sillisalaatti tai hyytelö

Perinteinen sillisalaatti jossa punajuuria, porkkanaa, etikkakurkkua ja omenaa siis periaatteessa rosollia jonka sekaan on lisätty silliä. Perinteinen sillisalaatti tai sillisalaattihyytelönä ja vaalean punaisena.

Periaatteessa ainoa asia jossa kohtaa sillisalaatti eroaa rosollista on se että sillisalaatissa niemensä mukaan on myös silliä. Sillisalaattia syödään perinteisesti ruotsissa joulupöydässä sekä vain punajuuren liemellä maustetun sillisalaattina että myös vaalean punaisena ranska kermalla tai majoneesilla valmistettuna. Jos haluat vaalean punaisen sillisalaatin käytä tähän noin sama määrä hapankermaa tai majoneesia ja värjää se sopivan punaiseksi punajuuren liemellä. 

Vaaleanpunaista sillisalaattia ja graavilohta

Sillisalaattiin käytän perinteisesti valmista matjessilliä mutta olen sen jonkun kertaa suurelle menestyksellä korvannut kylmäsavustetulla virolaisella sillillä joka antaa tällä ruoalle epätavallisemman maun josta itse pidän suuresti. Tätä virolaista kylmäsavustettua silliä olen Suomesta löytänyt sekä vaaleana harmaana sillinä että punaisena versiona jonka epäilen olevan jollakin värjättyä mutten ole saanut tähän mitään varmuutta koska olen hyvin huono ymmärtämään vironkieltä. Lisämausteen tähän voi myös käyttää matjessillin lientä jos haluat sillisalaatista oikein kalan ja sillin makuisen.

Meillä tämä sillisalaatti on vuosien mittaan vieraillut joulupöydässä monessa muodossa, mutta olen viime aikoina tykästynyt hyytelöihin koska ne ovat juhlavia ja ne voi valmistaa etukäteen ja säilyttää kylmässä. Tätä sillisalaattia olen valmistanut sekä majoneesikastikkeella että smetanalla, olen värjännyt ne vain punajuuriliemellä jolloin salaatista tulee vaalean punainen ja viime aikoina olen alkanut hyytelöidä sillisalaatin. Jos haluat perinteisen sillisalaatin jätä vain hyytelöimättä sillisalaattisi. Voit myös kokeilla reseptiäni rosollihyytelö.

Kylmäsavustettua virolaista silliä

Kummatkin sillisalaattiversiot voi halutessaan  hyvällä menestyksellä hyytelöidä, ja koska sillisalaatti nimensä mukaan sisältää silliä ei tähän ole mitään syystä käyttää agar-agaria vaan liivatetta koska sillisalaatti ei sovi vegaaneille. Muista vain että liivate sulaa huoneenlämmössä joten sillisalaattihyytelöä ei voi pitää esillä pitkiä aikoja. Sillisalaattihyytelöä voi valmistaa jokaiselle oman hyytelön. 

Voit mielellään valmistaa sillisalaatin jo päivän pari ennen sen syömistä oli se sitten hyytelöityä tai ei. Tällä tavalla se saa tarpeeksi aikaa tekeytyä ja sillisalaatin kaikki maut nivoutuvat kauniisti toisiinsa. Sillisalaattia ei saisi pitää esillä huoneenlämmössä kuin vain sen määrän kun suunnilleen arvioit menevän jokaisella kerralla joten jos teet sillisalaattihyytelöä älä tee siitä liian isoa, vaan valmista mielummin monta jotta voit joka kerta ottaa uuden ulos jääkaapista. Tällä reseptillä saat sopivasti sillisalaattia noin neljästä kuudelle hengelle kun sillisalaatti on osana joulupöydän herkkuja.

Sillisalaattihyytelö

100-150 g matjessilliä
2 isoa perunaa
2 porkkanaa
1 omena

200 g maustepunajuuria
2 suolakurkkua
1 sipuli
ripaus valkopippuria

(punajuuren lientä värjäykseen)

Hyytelöön:

1 dl punajuurilientä

3 dl vettä

4 liivatelehteä

Kuori porkkanat ja keitä ne kokonaisina kypsiksi. Keitä perunat kuorineen. Anna sekä porkkanoiden että perunoiden jäähtyä kokonaan. Leikkaa silli ohuiksi suikaleiksi ja tämän jälkeen pieniksi kuutioiksi. Kuori sipuli ja silppua se hienosti. Kuori keitetyt perunat ja leikkaa ne porkkanat kassa samankokoisiksi kuutioiksi. Tee samoin punajuurelle ja suolakurkulle. Lisää ripaus valkopippuria ja sekoita kaikki kulhossa. Tarkista sillisalaatin maku ja lisää punajuuren maustelientä kunnes kaikki ainekset ovat saaneet vähän väriä. Peitä tiiviisti muovilla ja pane sillisalaatti jääkaappiin tekeytymään tunniksi, pariksi. Pane liivatteet kylmään veteen nesteytymään viideksi minuutiksi. Sulata liivatteet kattilassa pienessä tilkassa vettä. Kaada sulanut liivate nesteeseen ja sekoita kunnolla. Lisää liivateneste sillisalaatin sekaan ja sekoita kaikki kunnolla keskenään. Kaada sillasalaatti sopivaan muottiin kovettumaan, peitä tiiviisti muovilla ja siirrä se jääkaappiin hyytymään. Jollet käyttänyt sillisalaattiin ranskankermaa tai majoneesia kannattaa sinun valmistaa piparjuurikermaa rosolliohjeen mukaan ja tarjoilla sitä sillisalaatin kanssa.

Samppanjaa ja kuohuviiniä

Samppanjaa, aitoa ranskalaista samppanjaa, ranskalaista kuohuviiniä, espanjalaista luomuviljeltyä cavaa sekä roseeta ranskalasta samppanjaa häihin, jouluksi, uudeksi vuodeksi, rippijuhliin, kevään lakkiaisiin tai kahden rakastavaisen juomaksi. Sekä kuohuviini että samppanja sopivat juhlistamaan tilaisuutta kuin tilaisuutta oli se sitten hääpäivä tai vuosipäivä.

Kaviaarimaistajaisten lomassa meillä tosiaankin oli myös samppanja ja kuohuviini maistiaiset, joten sukellan suoraan asiaan, ja kaviaarista voit lukea lisää tekstistäni aitoa kaviaaria. 

Samppanja on kotoisin Ranskasta Champagnen maakunnasta, ja se valmistetaan vain ja ainoastaan kolmesta viinirypäleaina valmistettu joko yhdistelmästä kaikista näistä kolmesta rypäleestä, tai jostain näistä rypälelajikkeista.  Kuohuviinit, siis kuohuvat viinit jotka eivät ole valmistettu Champagnen maakunnassa voivat olla valmistettu muistakin rypäleistä, vaikka näitä samoja kolmea ypälelajikketta suositaan eniten kuohuviinin valmistuksessa.

Kuohuviiniä jäävedessä jäähtymässä

Miten parhaiten jäähdyttät kuohiviinit

Samppanjaa tai kuohuviiniä ei koskaan saa panna pakkaseen jäähtymään, jottei se vahingossa yksikseen poksahda ja kalliit tipat mene hukkaan. Pakastin on valitettavan suosittu tapa jäähdyttää viiniä, mutta panemalla sen sijaan pullon viininjäähdyttimeen jossa on sekä kylmää vettä että jäitä, jäähtyy se jo kahdessa kymmenessä minuutissa oikeaan tarjoilulämpötilaan, noin 8-10 asteeseen joka sopii kuiville kuohuviineille ja samppanjalle. Mitä makeampi samppanja tai kuohuviini sitä viileämpänä sen voi tarjoilla. Ja jollei sinulla ole viininjäähdytintä saat samppanjan jäähdytettyä tiskialtaassa tai tavallisessa ämpärissä ja jos käytät ainoastaan jäitä jäähtyy viini hitaammin kuin jäävedessä. 

Kuohuviinipullon avaaminen

Pullon hallitulla avaamisella on oma tekniikkansa jota kannattaa harjoitella. Älä hölskytä kuohuviiniä ja annat korkin itse poksahtaa kuten formuloissa, jottei kukaan vahingoitu. Poista ensin pullon korkin ympärillä oleva kultapaperi ja kierrä varovasti auki ja poista metallivarmistin korkin ympäriltä. Ota kunnon ote pullon pohjasta yhdellä kädellä ja toisella hyvä ote pullon korkista.

Kierrä pullon korkkia varovasti koko ajan samaan suuntaan, kierrä vähän lisää kunnes korkki itsestään poksahtaa ulos pullosta. Muista vain pitää korkista kunnolla kiinni, ettei se karkaa sinulta hallitsemattomasti ja tee vahinkoa. Jos korkkia on vaikea saada käsin irtoamaan ja kääntymään pullonsuussa, voit ottaa avuksi puhtaan keittiöpyyhkeen tai kangasservietin ja kiertää kunnes korkki irtoaa. Kangaspyyhkeellä saat paremman otteen korkista. 

Cocktail-lasi ei sovi samppanjalle

Kaada kuohuviiniä aina pienissä osissa laseihin jottei se kuohahda yli lasin reunojen ja mene hukkaan. Tarjoile samppanja ja kuohuviinit yhtä kylmänä kuin valkoviinit, makeammat samppanjat voivat olla vielä hieman viileämpiä. Liian kylmä viini ei tule oikeuksiinsa vaan maistuu lattealta ja sen aromit ja maku menee hukkaan. Samppanja tarjoillaan kapeista ja korkeista samppanjalaseista. Pidä samppanjaa juodessasi lasia sen jalasta kiinni jottet vahingossa lämmitä viiniä viinilasin pohjasta kädelläsi.

Kuohuviinit ja samppanjat joita maistelimme kaviaarin kera eivät ole listättu tähän missään paremmuus järjestyksessä vaan ne ovat tässä satunnaisessa järjestyksessä joista kaksi viimeistä ovat saman samppanjantuottajan valmistamia. Oli kivaa myös saada maistaa kahta saman valmistajan samppanjaa, ja jotka olivat niin tyystin erilaiset. Tarkennan vielä mitä tarkoitan i kommentillani kuohuviinein ja samppanjan hinnoista; hyvä laatu samppanja maksaa noin nelisen kymmentä euroa Alkossa. 

Kiitän myös lämpimästi (vai pitäisikö se samppanjan ja kuohuviinin yhteydessä olla jääkylmästi?) maahantuojia jotka ystävällisesti olivat toimittaneet tuotteitaan meille kaviaarin, blinien ja osterien kanssa maisteltaviksi. 

Nicolas Feuillate Brut Chardonnay 2005

Rypäleet: Chardonnay

Valmistaja: Nicolas Feuillate

Tämä on aito ranskaleinen Blanc de Blancs samppanja joka tarkoittaa että samppanjaan on käytetty ainoastaan Chardonnay rypäleitä. Se sopii erittäin hyvin kaviaarin kumppaniksi, myös miljonäärin osterin kanssa juotavaksi. Kivan kuiva, vienosti omenainen ja vähän aprikoosin sävyä pohjalla, kupliva samppanja joka on aivan samppanjan hintaista.

Wolfberger Crèmant d’Alsace Brut

Rypäleet: Pinot Blanc d’Alsace

Valmistaja: Wolfberger
 

Kivan kuiva osuuskunnan valmistama ranskalainen kuohuviini jossa käytetty vain ja ainoastaan Pinot Blanc rypäleitä. Nimessä mainittu cremant tarkoittaa että kuohuviini on valmistettu samppanjamenetelmällä mutta siihen ei ole käytetty samppanjalle kolmea määriteltyä rypälelajiketta. Tämä kuohuviini oli minulle uusi tuttavuus, mutta seurueessa oli monta jotka olivat tätä kuohuviiniä jo ennenkin maistelleet, ja he totesivat nyt että tämä sopi erittäin hyvin kaviaarin kanssa yhteen juotavaksi, mietimme jopa olisiko tämä mahdollisesti jopa ollut parhain kumppani sille kaviaarille. Wolfbergerillä on kivan sitruksinen muttei kuitenkaan liian vahvasti ja tässä on todettava että tämä on hyvää ja laadukasta kuohuviiniä jossa hinta on kohtuullinen.

Parés Baltà Brut ”b”

Rypäleet: Parellada, Macabeu, Xarel-lo

Valmistaja: Parés Baltà
 

Katalonialainen Cava, siis espanjalainen luomuviljelty kuohuviini aivan Barcelonan lähistöltä.Tähän cavaan on käytetty kolmea espanjalaista minulle ennestään tuntematonta viinirypälelajiketta. Viini on kivan kuiva ja aika hedelmäinen hyvin kevyen kesäkukkainen kesään sopiva kevyt kuohuviini. Se sopii hyvin äyriäisten ja osterien kera, tai tervetuliaisjuomaksi juhlistamaan tilaisuutta kuin tilaisuutta. Tämäkin on varteen otettava kuohuviini jossa hinta on kohtuullinen.

Jacquart Brut Mosaïque

Rypäleet: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier

Valmistaja: Jacquart
 

Ranskalainen osuuskunnan valmistama aito samppanja. Olen kuullut vain hyvää Jacquart’ista vuosien mittaan mutta sain vasta nyt mahdollisuuden tutustua heidän samppanjaansa. Hyvin tasapainoinen, raikas ja kivan hedelmäinen mutta samalla kuitenkin hyvin kuiva kuohuva samppanja. Sopii erittäin hyvin kaviaarin kumppaniksi ja tämä samppanja jakoi mielipiteet oliko tämä vai Wolfberger parhainta kaviaarin kanssa ja se sopi myös oivallisesti miljonäärin osterin kanssa. Hinta hieman edullisempi kuin perinteinen laatu samppanja.

Jacquart Brut Mosaïque Rosé

Rypäleet: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Meunier

Valmistaja: Jacquart

Ranskalainen osuuskunnan valmistama aito rosee samppanja. Tämä samppanja oli kaikista erikoisin, kauniin lohen punainen rosee samppanja joka jakoi mielipiteemme tyystin, olin ainoa joka pidin tästä erittäin kuivasta ja kauniin vaaleanpunaisesta kuohuvasta roseesta samppanjasta. Tällä samppanjalla on mahtavan aprikoosinen, kirsikkainen ja sherrymäinen maku, johon ihastuin aivan tyystin, ja mietin pitkään minkä kanssa se sopisi parhaiten. Hyvin omintakeinen ja hienostunut samppanja ja se sopii paremmin osterien tai lohen kanssa juotavaksi. Saamamme pullot olivat vielä vihreitä mutta Alkossa tämä samppanja on myynnissä kirkkaassa läpinäkyvässä pullossa, jossa sen kaunis rosee väri pääsee oikeuksiinsa. Jacquart Brut Mosaïque Roseeta myydään vain puolipulloissa, se oli myös maistajaisten toiseksi kallein juoma mutta kuitenkin normaalin laatusamppanjan hintainen.

Aitoa kaviaaria

Miljonäärin ostereita, blinejä, smetanaa ja kaviaaria. Ei mitään salakalastettua uhanalaisen sammen kaviaaria vaan kotimaassa kasvatettua ehtaa suomalaista sammen kaviaaria ja espanjalaista kasvatettua lypsämällä tuotettua luomukaviaaria.

Maistoin ensimmäistä kertaa kaviaaria samppanjan kera yli neljäkymmentä vuotta sitten sisareni ristiäisissä, vaikken sitä itse muista. Kaviaari oli ollut aitoa venäläistä, mutta, sain vasta pitkään myöhemmin aikuisiässä kuulla että lasissani oli ollut vain Pommacia, joten tein tietämättäni suuren etikettivirheen skoolatessani papin kanssa. Toisaalta, miten suuri etikettivirhe olisi ollut antaa alle kouluikäisen lapsen juoda laseittain samppanjaa?

Kaviaaria sammesta

Sampi on uhanalainen kalalaji eikä sen kaviaaria saa tuoda kaviaaria Suomeen tai myydä Suomessa. koska villinä kasvaneet sammet tapetaan sen mädin, siis kaviaarin takia. Tämä koskee vain villiä kaviaaria ja laitoksissa viljeltyä sampea saa kuitenkin myydä ja syödä, samoin kuten sen kaviaaria. 

Aitoa kaviaaria jäillä

Kaviaari sisältää D-vitamiinia, A-vitamiinia, valtavasti Omega-3 rasvahappoja, kaviaari sisältää myös kolmea välttämätöntä aminohappoa, isoleusiinia, lysiiniä sekä metioniinia niistä yhdeksästä aminohapoista joita kehomme ei itse osaa valmistaa muista aineista. Kaviaarissa on hiilareita tuskin ollenkaan joten se sopii myös karppaajille. Mutta, kaviaarissa on valitettavan paljon kolesterolia, joten vaikka sinulla olisikin rahaa ja varaa siihen päivittäisesti, ei sitä kaviaaria kuitenkaan terveyden kannalta kannatta joka päivä syödä. Mistä tulikin mieleeni, B-12 vitamiinin puutteesta kärsivien kannattaisi syödä kaviaaria ja meillä on suvussa periytyvä alttius iän myötä saada B12-vitamiinin puutos, ja voisin hyvinkin ajan myötä saadakin hyvän terveydellisen tekosyyn alkaa syödä kaviaaria vähän useammin.

Kuljetin kylmälaukullisen kotona paistettuja blinejä smetanan kanssa viime lauantaina ravintolaan tarjolle Tampereen kauppahalliin. Ei, en ole aloittanut mitään cateringfirmaa, vaan olin apuna järjestämässä kaviaarin maistajaisia. Juttu alkoi siitä että juttelin jokin aika sitten Mama’s Corner herkkupuodin omistajan kanssa kaviaarista ja että kaviaarimaistajaiset olisivat kivat. 

Tattariblini suomalaisella kaviaarilla, sipulilla ja smetanalla

Juttu kehittyi pikavauhtia siihen pisteeseen että minä huomasin luvanneeni hoitaa tarjoilut kaviaarimaistajaisiin. Paikalle oli myös tulossa kaviaarin tuottaja, Empirikan toimitusjohtaja, kertomaan meille lisää kaviaarista, sammesta sekä niiden kasvatuksesta. Ja koska samppanja ja kaviaari ehdottomasti kuuluvat yhteen lähetin kyselyn mitä samppanjaa kaviaarin kanssa pitäisi tarjoilla kouralliselle viinin maahantuojille. Sain montakin hyvää ehdotusta juomien ja tilaisuuteen ystävällisesti jopa toimitettiin meille joitakin pulloja kuohuvaa viiniä joita samalla kaviaarin kanssa maistelimme, ja tämä samppanja onkin asia johon palaan takaisin, mahdollisesti jo heti huomenna jos aika sen vain sallii. 

Kokoonnuimme kauppahalliin sen sulkemisajan jälkeen jossa ravintola 4vuoden aikaa ystävällisesti oli luovuttanut tilansa meille käyttöön ja voin nyt ensimmäistä kertaa teille esitellä ruokakuvan joissa en itse ole asetellut ruokaa herkkusuun lautasella, vaan ylimmän annoksen on kuvaa varten pannut esille alan ammattilainen, ravintola 4vuodenajan vanhempi mieskeittäjä, suuri kiitos ja kunnia hänelle.

Empirikan toimitusjohtaja kertoi että yhtiö on juuri aloittanut toimintansa ja vasta pari viikkoa sitten saanut luvan viikkoa myydä kaviaaria Suomessa. Sampi saadaan tuottamaan sampea laskemalla veden lämpötilaa, 11 kuukautta sampi elää lämpimämmässä vedessä ja kun vesi on kuukauden kylmempää sampi alkaa tuottaa kaviaaria. Sampi voi elää jopa 100-vuotiaaksi ja tuottaa kaviaaria koko ikänsä, ja että sampi tuottaa noin 10 % kaviaaria omasta painostaan.

Sampea öljyssä

Viljeltyä kaviaaria

Suomessa viljellyt sammet tapetaan kun niistä otetaan kaviaaria, tämä tarkoittaa että sammet ovat sivutuotteena, niistä joko jatkojalostetaan kalatuotteita tai ne myydään kalakauppiaille. Sammella on selkäranka, kala on samanlainen rakenteeltaan kuin esimerkiksi merikrotti tai tonnikala, hyvin lihaisa liha ja vähän ruotoinen joten jollet pidä kalanruodoista voi sampi olla hyvä kala sinulle.

Espanjassa Riofrion luomutuotannossa taas sammet lypsetään kaviaarista, kaviaarista tulee tällä tavalla isompaa, ja e on jopa verrattavissa Belugakaviaarin joka on arvostetuimpaa ja hienointa kaviaaria. Kaikki purkissa oleva kaviaari tulee aina samasta sammesta, yhden sammen kaviaarin sekaan ei koskaan saa sekoittaa kaviaaria toisesta sammesta ja kaviaarin sekaan lisätään vain suolaa, noin 2,5–3,2 %.

Sammet voisivat koko elämänsä aikana tuottaa kaviaaria, mutta liian isoja sampia on hankala käsitellä ja lypsää kaviaarista. Suurin vielä yhden miehen käsiteltävä sampi on noin 20-kiloinen ja korkeintaan kaksi metriä pitkä. Sampi nostetaan pöydälle ja lypsetään siinä kaviaarista.

Opin että kaviaaria ei pidä syödä metallilusikalla jottei kaviaarin maku hapettuu ”metalliseksi” ja

kaviaarin syömiseen kelpaa vain kultalusikka, tai pahimmissa tapauksessa kullattu lusikka, mutta myös sarvilusikka tai helmiäisestä valmistettu kaviaarilusikka käy. Kaviaaria maistellaan parhaiten asettamalla sitä kämmenpuolelle, peukalon ja etusormen väliin muodostuvaan pieneen kuoppaan, samaan kohtaan johon tequilaa juodessa kaadetaan suolaa. Tällä tavoin kaviaari maistuu siltä itseltään, kaviaarilta.

Osterit tarjolla

Illan mittaan maistelimme suomalaista kaviaaria sekä espanjassa tuotettua luomukaviaaria joka on ainoaa laadussaan. Suomalainen kaviaari oli hieman suolaisempaa ja espanjalainen luomukaviaari pienempää mutta hienostuneemman makuista. Pidin eniten espanjalaisesta hienostuneemman makuisesta (ja tietenkin kalliimmasta) luomukaviaarista. Kaviaaria ei saa pilata liian vahvoilla mauilla jotta se pääsee oikeuksiinsa, ja vaikka sitä perinteisesti usein syödään blinien, smetanan ja sipulin kanssa vaikka parempaa olisi tarjoilla sitä vain kevyesti voilla sivellyn leivän, joko hapanleivän tai vaalean paahtoleivän kanssa.

Söimme kuitenkin niitä valmistamiani blinejä jotka olin valmistanut. Paistoin blinit kotona hieman alikypsiksi jotteivät ne olisi vain kuivia koska ne oli tarkoitus lämmittää uudelleen paikan päällä. Panin blinit ulos parvekkeelle pakkasilmaan nopeasti jäähtymään, jotta voisin ne turvallisesti kuljettaa paikan päälle kylmälaukussa jotta ne blinit voisi turvallisesti syödä. Sipulit olin leikannut ohuen ohuiksi renkaiksi ja ryöpännyt ja jäähdyttänyt nopeasti ja jäävedessä jotta niiden kypsyminen lakkaisi. Vesi vain siivilöitiin sipuleista pois ja sipulit kylmään talteen kuljetusta odottamaan. Ryöppäämällä sipulista saa miedompaa, eikä se saa sivumakua valkoviinietikasta tai sitruunasta joka on tapa jota muuten olisin käyttänyt pehmentämään sipulin liian voimakasta makua. 

Tarjolla oli myös kaviaarin lisäksi tuoreita ostereita sekä öljyyn säilöttyä savuaromilla maustettua sampea, johon myös oli miellyttävää tutustua kaviaarin lisäksi. Illan mittaan saimme yhden henkilön maistamaan osteria ensimmäistä kertaa sekä söimme ostereista miljonäärin tavalla.

Kaviaaria kaupan hyllyltä Tampereella

Ainoa asia mikä minua harmittaa on etten saanut teitää tiedä mistä osterit olivat kotoisin muuta kuin ranskasta, ja totean että suomalainen kaviaari oli tähän tapaan syödä osteria parempaa hieman suolaisemman ja väkevämmän makunsa takia. Espanjalainen luomukaviaari hukkui osterin maun sekaan eikä se antanut samaa makuelämystä. Ja totean että sekä ostereita että kaviaaria on parempi syödä yksitellen omana itsenään niitä sekoittamatta jotta ne kummatkin pääsisivät omiin oikeuksiinsa.

Ja voin nyt lopuksi paljastaa teille että Mama’s Corner Tampereen kauppahallissa on ensimmäinen paikka Suomessa josta saat ostettua suomalaista Empirikan kaviaaria sekä sen lisäksi maailmassa toistaiseksi ainoaa laadussaan, Riofrion espanjalaista luomukaviaaria. Lisää Empirikasta ja kaviaarista sekä Riofriosta, joka tuottaa luomua kaviaaria voit lukea heidän omilta kotisivuiltaan.

Miljonäärin osteri, tuore osteri aidolla kaviaarilla

Miljonäärin osteri

1 osteri

kaviaaria

samppanjaa

Avaa osteri ja irrota se kuorestaan. Lusikoi osterin päälle pieni nokare aitoa kaviaaria ja kaada osteri suuhusi ja nauti samppanjan kanssa.