Chilinen simpukkakeitto

Chilillä ryyditettyä simpukkakeittoa. Kuohkeaa kookosmaitoon keitettyä thaityyliin maustettua simpukkakeittoa jonka tulisuuden voit itse säädellä. Äyriäiskeitto jossa on aromaattinen kaukoidän makumaailma sekä chilin monta eri ulottuvuutta, tulisesta chilistä aromaattisempaan miedompaan chiliin.

Tämä chilillä maustettu simpukkakeitto on oivallista talvisyötävää, chilillä on verenkiertoa vilkastuttava vaikutus mutta se myös lisää lämpöä joten keitto sopii hyvin vaikkapa hiihtolomalle. Keitto on aivan taivaallisen ihanaa syödä höyryävänä pakkasäässä vietetyn hiihtolenkin jälkeen ja se millä osallistun kuukauden ruokahaasteeseen. Chilisimpukkakeittoani voi käydä äänestämässä Keitiössä, kotona ja puutarhassa blogissa.

Simpukoiden käsittely

Simpukoiden käsittelyyn olen syventynyt reseptissäni Moules Marinièremerimiehen simpukat joka sinun kannatta lukea mutta pääsääntöisesti sen voi ytimekkäästi sanoa, raa’at aukinaiset simpukat heitetään pois. Kun simpukkaa lempeästi kopauttaa tiskipöydän reunaa vasten simpukat sulkeutuvat hitaasti jos ne ovat vielä eläviä. Simpukat aukeavat kypsennyksen aikana, joten myös kypsennyksen jälkeen kiinni olevat simpukat heitetään roskiin. Tällä helpolla säännöllä säästyy ruokamyrkytyksiltä. Jos pidät simpukoista kannatta sinun myös kokeilla reseptejäni Spagetti marinara, uunissa gratinoidut sahramisimpukat tai gratinoidut simpukat karppaajalle. 

Tämä chilinen simpukkakeitto on parhaimmillaan kun valmistat sen tuoreista kotona keitetyistä simpukoista, pakastetut simpukat myös sopivat tähän. Mutta säilöttyihin simpukoihin käytetään useimmiten säilöntäaineen sitruunahappoa ja niiden maku on erilainen joten ne eivät mielestäni sovellu tähän ollenkaan. Simpukoiden hienovarainen maku hukkuu tällöin sitruunahapon makuun.

Simpukat voi perata ja keittää valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen keiton valmistusta ja vain lämmittää simpukat keiton seassa ennen sen tarjoilua. Joten kyllä tämä keitto sopii ihan hyvin jopa sille hiihtolomalle josta jo mainitsinkin. Jäähtyneet keitetyt simpukat voi jopa pakastaa ja sulattaa keiton seassa samalla kun uuttaa mausteet keittoon.

Monen väristä chiliä ja moneen lähtöön

Tulista vai mietoa chiliä

Chiliä on moneen lähtöön ja niiden maku ja aromaattisuus vaihtelee niiden lajin mukaan. Myös väri vaikuttaa tähän ja suosittelen että käytät tähän jotain miedompaa chiliä pikemminkin kuin erittäin tulista jos haluat keitosta vielä kaikille, jopa lapsillekin, sopivaa syötävää. Värillä ei ole niinkään väliä kunhan vain saat chilien eri sävyt ja maut mukaa keittoon. Vain ja ainoastaan hyvin harjaantuneet chilin syöjät käyttäkööt tätä määrää tulista habaneroa keittoon. Keitto kuitenkin vaatii hieman tulisutta, siinä pitää olla potkua mutta se ei saa olla liian joten käytä pari erilajista chiliä toinen miedompaa jotta saat keittoon vähän syvyyttä ja chilin eri sävyjä keittoon ja lisää vain yksi tulinen chili sen tulisuuden saamiseksi. 

Makuja Thaimaasta

Sipulin valitsin salottisipulin koska nyt ei ole kevätsipulin aikaa. Keitto maustetaan thaimaalaisittain, inkiväärillä, galangaljuurella kalakastikkeella sekä palmusokerilla. Keitto on lämmittävä hapan imelä thaimaalaisittain maustettu simpukkakeitto. Jollet mistään löydä galangalia voit jättää sen keitosta pois ja limetin voi hätätapauksessa korvata sitruunalla.

Korianterin lehtiä ja varsia

Laktoositon kookoskermalla

Keitto on laktoositon koska siihen käytetään kookosmaitoa ja se on myös gluteeniton ja sopii täten keliaakikoille koska keiton kermainen paksuus tulee kookoskermasta. Saat keitosta oikein vaahtoavan ja kuohkean jos annostelet reikäkauhalla keitosta kaikki simpukat ja mausteet kuivina valmiiksi lämpimille lautasille ja vaahdotat keiton sauvasekoittimella ja vasta tämän jälkeen kaadat keiton vaahtoineen lautasille. Tällä reseptillä saat joko lämpimän ruoan neljälle hengelle tai alkuruoaksi sopivan keiton.

Chilinen simpukkakeitto

6 dl kalalientä

1 kg simpukoita

1 tulinen chili

2 mietoa chiliä

3 dl kookosmaitoa

½ nippu korianteria

2 salottisipulia

2-3 cm tuoretta galangalia

3-4 cm tuoretta inkivääriä

3-5 tl palmusokeria

3-4 rkl kalakastiketta

½ limetti

Huuhtele korianteri ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöliinalla. Huuhtele ja harjaa simpukat huolellisesti ja heitä pois auki olevat simpukat. Mittaa kalaliemi kattilaan ja kiehauta se ylös. Lisää kattilaan simpukat ja peitä kattila kannella. Anna simpukoiden kypsyä kannen alla noin kuutisen minuuttia. Ota kattila pois lämmöltä ja nosta simpukat ylös liemestä lävikköön. Kaada kalaliemi takaisin kattilaan. Lajittele kiinni olevat simpukat pois syötävien seasta ja poista auenneet simpukat kuoristaan. Leikkaa korianterin varret irti lehdistä ja hienonna ne hienon hienoksi. Kuori sipulit sekä valkosipulinkynsi ja hienonna nekin hienon hienoksi. Halkaise myös chilit ja poista niiden sisustasta siemenet ja kalvot jollet halua keitostasi tulista. Ota sivuun osa chilistä ja säästä se keiton viimeistelyyn. Kuori inkivääri ja galangal ja raasta kummatkin hienosti, ota talteen kaikki mehu mutta älä turhaa ota mukaan kaikista isoimpia kuituja. Lisää kattilaan kookosmaito kalaliemen sekaan. Lisää keittoon myös korianterin varret, sipuli, valkosipuli, inkivääri sekä galangal. Kiehut keitto ylös ja peitä taas kannella ja anna keiton hautua miedolla lämmöllä reilun vartin verran jolloin keittoon uuttuu kaikkien mausteiden maku. Raasta palmusokeria ja lisää se kalakastikkeen ja simpukoiden kanssa keittoon. Anna simpukoiden lämmetä keitossa. Ota keitto lämmöltä. Halkaise limetti ja purista noin puolet sen mehusta keiton sekaan. Tarkista keiton maku, keiton tulee olla tasapainottuneesti samalla sekä hapan, imelä että suolainen.  Limetistä saat happamuutta keittoon, palmusokerista makeutta ja kalakastikkeesta lisäsuolaa. Annostele soppakauhalla lämmintä keittoa lämpimiin keittokulhoihin tai syville lautasille ja viimeistele annokset hienonnetulla chilillä sekä korianterinlehdillä. Tarjoile keitto oitis höyryävänä rapean patongin kera.

Tuplasuklaa chilicookies

Tummia chilisuklaakeksejä kahdesta suklaasta. Salakavalasti näkymättömissä maitosuklaalla täplitettyjä muhkean kokoisia suklaapikkuleipiä.

Pidän isoista pikkuleivistä ja ne harvat kerrat kun leivon pikkuleipiä oma itseni vuoksi on niiden paras olla isoja. Syön mieluummin yhden ison kuin kaksitoista pienen pientä pikkuleipää vaikka niiden nimi on pikkuleipiä. Sain pyynnön tehdä Milka-suklaasta reseptin ja löysin kuin löysinkin Milkan suklaata Tampereelta. 

Milka suklaa

Milkan Alpenmilch maitosuklaalevy

Milkan suklaa on minulle ennestään tuttua ulkomailta, mutta se tekee vasta nyt tuloaan Suomeen. Ainoa MIlkan suklaa jota kaupasta toistaiseksi löysin oli vaaleaa ja hyvin makeaa maitosuklaata, ja koska olen enemmän tumman suklaahan mieltynyt jouduin miettimään tovin mitä siitä keksisin tehdä. Onneksi suklaalevy oli runsaan kokoinen, jopa 300 grammaine,n joten siitä riitti pariinkin kokeiluun ennenkuin lopulta päädyin tuplasuklaa kekseihin johon lisäsin Milkan maitosuklaata pieninä paloina salaiseksi yllätykseksi joten voin nyt ylpeästi teille täten taas esitellä reseptin josta saan palkkiota.

Chiliä antamassa potkua

Chili sopii oivallisesti suklaan kanssa, ja mitä tummempi suklaa sitä tulisempaa chiliä se kestää, ongelmana tässä oli vain se chili jota halusin käyttää niihin. Mietin miten saisin uutettua joko tuoretta tai kuivattua chiliä lisäämättä sitä sekaan tuoreena paloina tai jauhamatta kuivattua chiliä jolloin chilin maku olisi kekseissä hieman epätasaisesti chilipalojen muodossa. Keksin kuitenkin että osaan voita voisi uuttaa chilin maun, jolloin kekseissä ei periaatteessa olisi chiliä ollenkaan, vain chiliä sen makuna voissa. Voisula jäähtyy ja kovettuu ja sen voi lisätä muun voin sekaan ja vaahdottaa samalla.

Sokerina käytin tapani mukaan tähän ruokosokeria mutta Muscovadosokeri on sille hyvä vaihtoehto. Suosittelen melkein aina lisäämään ripauksen suolaa sekä makeisiin jälkiruokiin että leivonnaisiin tasapainottamaan liiallista makeutta, lisää noin puolikas teelusikallisen suolaa taikinaan vaikka käyttäisit näihin tavallista suolattua voita.  Näissä suklaakekseissä makeutta on myös maitosuklaan muodossa joten pienellä suolaripaukselle on tarvetta. 

Kuivattua chiliä uuttamiseen

Laktoositon ja gluteeniton

Jos sinulla on ongelmia laktoosin herkkyyden kanssa voit tähän yhtä hyvin käyttää laktoositonta voita tavallisen meijerivoin sijaan. Jos tarvitset gluteenittoman version voit hyvin käyttää kekseihin gluteenittomien inkiväärikeksien reseptiä. Jätät vain inkiväärin pois ja korvaat osan jauhoista kaakaolla taikinasta, muuten menetelmä on aivan sama. Suklaata pitäville voin myös suositella reseptiäni suklaata tihkuvat muffinssit jotka myös ovat tuplasuklaata mutta vain tummasta suklaasta ja kaakaojauheesta leivottuja.

Näitä tuplasuklaachili cookies'it voit joko pakastaa valmiiksi kypsennettyinä tai taikinana vierasvaraksi pakastimeen samalla tavalla kuin Schweizernöt cookies. Pakastimesta niitä saa nopeasti paistettua uunissa kun vieraat tai makean himo yllättää. Valmista taikina valmiiksi ja lusikoi pane se voipaperille, kääri voipaperi rullalle, ja kierrä kummatkin päädyt samanaikaisesti kireästi makkaran päin. Kierrä päädyt kireästi ja tiivisti kiinni, pane pikkuleipätaikina pakkaseen. Voit hyvin veitsellä leikata jopa jähmeästä pikkuleipätaikinasta viipaleita ja antaa pikkuleipien sulaa pellillä ennen niiden uunissa kypsytystä.

Tuplasuklaa chilicookies

Pikkuleivät säilyvät myös viikon päivät tiiviissä rasiassa huoneenlämmössä, jos niitä ei ole syöty salaa. Parhaimpia pikkuleivät kuitenkin ovat parin päivän sisään niiden leipomisesta. Tällä reseptillä saat leivottua reilun tusinan reilumman kokoisia muhkeita amerikancookies’eja mutta voit myös tehdä taikinasta pienempiä pikkuleipiä kunhan vain muista ottaa huomioon niiden hieman isoja pikkuleipiä lyhyemmän uunissa kypsennysajan.

Tuplasuklaa chilicookies

100 g Milka maitosuklaata

2 kuivattua punaista chiliä

250 g voita

2½ dl sokeria

1 iso kanamuna

1 tl leivinjauhetta

5 dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

½ dl kaakaojauhetta

Ota voi ulos jääkaapista pehmenemään ja pane samalla ovenavauksella suklaalevy jääkaappiin jäähtymään ja kovettumaan. Ota voista pari ruokalusikallista sivuun ja pane se pieneen kattilaan. Lisää kattilaan pari kuivattua chiliä ja anna voin sulaa kattilassa kaikista miedoimmalla lämmöllä. Ota voisula sivuun ja anna voin maustua chilillä kannen alla noin reilut puolituntia. Nouki chilit ylös voisulan seasta ja kaada chilillä maustettu jäähtynyt voisula isoon kulhoon. Lisää kulhoon loput voista sokerin kanssa ja vispaa kaikki pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita kuivat ainekset toisessa kulhossa. Lisää voin ja sokerin sekaan kananmuna kunnolla sekoittaen ja tämän jälkeen jauhot pienissä osissa sekoittaen kunnolla joka kerran jälkeen. Paloittele suklaalevy pieniksi paloiksi tai nokareiksi. Lisää suklaapalat taikinaan kunnolla sekoittaen ne taikinan sekaan. Muovaile taikinasta paksu reilun kokoinen taikinapötkö, kääri se voipaperiin ja pane se jääkaapin kylmään puoleksi tunniksi kovettumaan. Leikkaa rullasta noin sentin paksuisia viipaleita ja asettele viipaleet voipaperille uunipellille. Tasoittele pikkuleipiä joko paistinlastalla tai käsin hieman litteämmiksi. Pikkuleipien on tarkoitus olla kotona käsintehdyn näköisiä. Paista pikkuleivät uunissa 175 asteessa 15–20 minuuttia kunnes ne ovat saaneet hieman rapeutta pintaan. Anna pikkuleipien jäähtyä joko pellillä tai voipaperilla ritilän päällä. 

Vegaanit vuokaleivokset

Vihreät vegaanit vuokaleivokse superfoodia täynnä. Vegaanit vihreäteekuorrutetut gojimarja ja raakasuklaamuffinit. Vuokaleivonnaiset ilman kananmunaa, maitoa, voita tai gluteenia.

Joulu oli jo ovella ja loppiaisena se meni jo ja nyt on aika palautua vegaanin keskiviikon pariin. Jokin aika sitten osallistuin reseptikilpailuun jossa piti käyttää vähintään kahta gojimarjoista, kookosrasvasta, Kalaharin suolasta sekä raaka kaakao nibsejä. Ennen kuin päädyin gojimarjaherkkupalat reseptiin jolla osallistuin kilpailuun, kokeilin joitakin versioita jälkiruokia, ja sain muun muassa aikaiseksi nämä vegaanit vihreällä japanilaisella macha teellä maustetut gojimarjamuffinssit.

Machakuorrutettu gojimarjavuokaleivos

Tämä resepti on alkujaan tavallisen muffinssin ja sen kuorrutuksen reseptin mutta jonka sovelsin vegaaniksi, joten siinä ei ole mitään eläinperäistä, ei kanan munia, voita eikä maitoa. Nesteenä käytin mantelimaitoa, ja munan korvasin hieman isommalla määrällä leivinjauhetta kuin käytetään resepteissä joissa on kanamunaa. Vuokaleivostenhan ei pidä nousta yhtä paljon kuin muffinssien vaan vuokaleivokset ovat matalampia kuin isot muhkean korkeat amerikkalaiset muffinssit.

Reseptissä lukee maitoa, ja tämän tarkoittaa joko soijamaitoa jos sitä pidät tai mantelimaitoa. Öljynä sopii käyttää jotain neutraalimman makuista öljyä kuten esimerkiksi rypsiöljyä tai auringonkukkaöljyä jollet pidä oliiviöljyn hieman karvaasta mausta leivonnaisissa. Gojit ja suklaanibsit vain sekaan taikinaan ilman mitään liotusta.

Gojit ja suklaanibsti muffinssitaikinaan

Kuorrutteen valmistin kookosrasvasta tomusokerin kanssa ja muastoin sen vihreällä machateelle ja tulos oli mielestäni aivan loistavia. Mahdollisesti tähän voisi myös lisätä hienoksi raastettua sitruunankuorta. Vuokaleivokset ovat siitä hyviä että ne voi säilyttää huoneenlämmössä ja ne säilyvät noin pari päivää ihan hyvinä. Jos ongelmasi vielä laktoosin ja kanan munan lisäksi on keliakia voit käyttää joko valmista gluteenitonta jauhoseosta tai korvata ne riisi ja maissijauhoilla. Tällä reseptillä saat leivottua 12 isoa vuokaleivosta, ja noin tulpamäärän pienempiä tavallisia vuokaleivoksia.

Vegaanit vuokaleivokset

5 dl speltjauhoja

1 ¾ dl sokeria

½ tl machateetä

1½ tl leivinjauhoja

½ tl suolaa

2½ dl maitoa

¾ dl oliiviöljyä

1 dl gojimarjoja

½ dl suklaa nibsejä

Kuorrutus:

5 dl tomusokeria

60 ml kookosrasvaa

2 rkl mantelimaitoa

½ tl machateetä

Viimeistelyyn:

raakasuklaa nibsejä

Sekoita kaikki vuokaleivosten kuivat ainekset kulhossa. Lisää sekaan maito, öljy, gojimarjat sekä suklaanibsit ja sekoita. Älä vaivaa taikinaa liikaa vaan sekoita kaikki vain kunnolla keskenään. Kaada taikina paperivuoilla vuorattuihin muffinivuokiin. Älä täytä vuokia ylös asti vaan täytä ne vain noin 2/3 osaa täysiksi. Paista vuokaleivokset kypsiksi 190 asteen lämmössä noin 20–22 minuuttia. Anna vuokaleivosten jäähtyä kokonaan ritilällä enne niiden kuorrutusta. Mittaa kookosrasva Machan kanssa kulhoon ja lisää tomusokeri päälle. Lisää sekaan lusikallinen maitoa ja sekoita kaikki keskenään sähkövispilällä tasaiseksi kuorrutukseksi. Lisää lusikallinen maitoa lisää jos kuorrutus on kuivaa tai ei tule tasaiseksi. Lusikoin kuorrutus pursotuspussiin ja pursota kuorrutusta vuokaleivosten päälle. Viimeistele vuokaleivosten kuorrutus ripottelemalla sen päälle noin teelusikallinen suklaa nibsejä.

Voileipiä, ihania voileipiä

Voileipiä, maukkaita voikkuja sen kaikissa muodoissa. Voileipiä välipalaksi pieneen nälkään tai hiukopalaksi yömyöhään juhlinnan lopuksi. Herkkuleipiä ruoantähteistä koottuna ja uusiokäytettynä.

Minun on myönnettävä että olen hullu voileipiin, voileivät kaikissa muodoissa on minun suurin heikkouteni. En mitenkään voi vastustaa hyvää voileipää, saati sitten voileipäkakkua. Ruokaa jää usein yli ja panen ne jääkaappiin ja hyödynnän niitä usein uusiin ruokiin mutta näitä ruoantähteitä, varsinkin viikonloppuisin uunissa paahdettuja paisteja ja kinkkua on mitä ihaninta uusiokäyttää ja hyödyntää voileivänpäällisenä ja tässä joitain hyviä esimerkkejä voileivistä jotka olen viime aikoina koonnut jääkaapista välipalaksi. 

Koko ruokavuoden huippu, ainakin voileipien suhteen on tietenkin ollut omasta kotona kylmäsavustetusta  pastrami ja siitä valmistettu pastramivoileipä lisukkeineen ja toisella sijalla tietenkin yllä kuvassa möllöttävä pekoni ja avokado voileipä joka on ollut kestosuosikkini jo vuosia. Tässä alla listattuna miten ja mistä kyseiset herkkuleivät ovat koottuna hyödyllisine linkkeineen.

Villisian paistileipä

leipää

voita leivälle

villisian paistia tai paahtopaistia

tomaattihyytelöä

tuoretta timjamia

Dijonsinappia

Kerroskana focaccia

Focaccialeipää halkaistuna

voita leivälle

salaatinlehtiä voin päälle 

avokadoa siivuina salaatin päälle

Uunissa paahdettua kanaa viipaloituna

Russian dressingiä kanan päälle

päälimmäinen leivän puolikas päälimmäiseksi

Savupossuleipä

Jälkiuunilimppua

Majoneesia leivälle 

Luumupossua majoneesin päälle 

Kurkkua tai pikaetikkakurkkua päälimmäiseksi 

Tumma kanaleipä

Saaristolaisleipää

voita leivälle

Inkiväärikanaa päälliseksi

Remouladekastiketta kanan päälle

tuoretta Rucolaa päälimmäiseksi

mustaa pippuria päälle

Lämmin joulukinkkuleipä

Paahtoleipää

voita leivälle

Joulukinkkua päälliseksi

Sinappia kinkun päälle

mustapippuria kinkun päälle

tomaattia juuston alle

juustoa päälimmäiseksi

Tomaattinen kanaleipä

pettuleipää

viisimaustettua kanaa

majoneesia voiteluun 

tomaattia kanan päälle

omenasinappia

herneen versoja viimeistelyyn

Maksamakkaraleipä ananaksella

Viikunaleipää

voita leivän voiteluun

Maksamakkaraa tai maalaispateeta päälliseksi

Ananaschutneytä

Teoria munankuoressa

Kanan munat eivät ole pahaksi, vaikuttaa siltä että munie sisältämästä kolesterolista näyttäisi olevan luultua vähemmän haittaa ja että munien terveysvaikutukset olisi paljon suuremmat.

Munat, siis ne kanan munat ovat mielestäni niin kiehtovia ruoan raaka-aineita ettei niistä voi sanoa liikaa ja minä pidän kanan munista. Munia voi keittää kokonaisina kuorineen ja ne voivat olla kovaksi keitettyjä munia tai löysäksi keitettyjä munia. Kanan munia voi keittää poreilevassa vedessä uppomuniksi ja niitä voi paistaa voissa vain toiselta puolelta jolloin keltuainen jää vielä löysäksi ja juoksevaksi tai niitä voi paistaa kummaltakin puolelta jolloin keltuainen taas hyytyy. 

Kanan munat pannulla voissa paistumassa

Kananmunista saa sekä omelettia ja munakokkelia ja niitä voi myös paistaa pannumuniksi. Nämä nyt vain mainitakseni itse kanan munan monet valmistusmuodoista ja menemättä mitenkään niiden monipuoliseen käyttöön osana lukuisissa muissa ruoissa kuten jälkiruoissa, leivonnaisissa, piiraissa ja niin edelleen.

Kanan munan terveellisyys

Olen jo kirjoittanut kananmunien makueroista tekstissäni munia vaiko munia sekä miten tuore kanan muna suoraan kanan alta eroaa kaupasta ostetusta jääkaapissa säilytetystä tekstissäni liian tuoreen kanan munan ongelma, ja nyt sitten päädyin kirjoittamaan sen kanan munan terveellisyydestä.

Raa'at munat kulhossa odottamassa paistamista

Kolesteroli

Kanan munat sisältävät kolesterolia ja kolesteroli on iso paha sana, ja kanan munien syöntiä on siksi rajoitettu terveyssuosituksin. Kanan munien syöntiä on jo rajoitettu jo keskiajalla mutta vähän eri syistä kuin nykyaikana. 

Keskiajalla noin puolet viikonpäivistä oli paastopäiviä jolloin lihan syönti oli kiellettyä ja jotka korvattiin kanan munilla niin runsaina  määrinä liiallisuuksiin että niiden syömistä rajoitettiin tiukoin säännöin. Jossain saksalaisessa luostarissa munkit saivat muistaakseni syödä vain 55 kanan munaa päivässä. Määrä joka tänä päivänä kuulosta naurettavan suurelta, enkä halua edes kuvitella mitä sellainen määrä kanan munia päivässä ruoansulatukselleni tekisi.

Teoriani munankuoressa

Minulla on jo pitkään ollut valtavirrasta poikkeava teoria kanan munien terveydellisyydestä. Kanan munat sisältävät kolesterolia ja tämän kolesterolin lisäksi ne sisältävät myös lesitiiniä. Lesitiini on rasvan emulgointiaine ja teoriani mukaan tämä mainittu lesitiini nollaisi pois munan kolesterolin vaikutuksen, plusmiinus nolla ja että niiden syönnin rajoittaminen on ollut turhaa.

Maatiasimunat

Nostaa kolesterolia vähän

Teoriani näyttäisi tämän uuden tutkimuksen pohjalta saavan vahvistuksen koska siitä päätellen kanan munat nostavat haitallisen kolesterolin määrää veressä joko vähän tai ei ollenkaan. Ja että veren haitalliseen kolesterolin määrä vaikuttaisikin johtuvan perinnöllisistä tekijöistä sekä kovan rasvan nauttimisesta. Tämä tarkoittaa sitä että normaali terve ihminen jolla ei ole diabetesta voisi huoletta syödä niitä kanan munia kunhan niiden kanssa vain ei mene liiallisuuksiin kuten keskiajalla konsanaan.

Villimpi karjalanpaisti

Hirveä, possua, lammasta sekä nautaa omenasiiderissä haudutettua karjalanpaistin tapaan ja lanttulaatikon esiasteen, lanttusoseen kanssa tarjoiltuna. Hitaasti padassa haudutettua kangasajuruoholla maustettua ja suppilovahveroilla ryyditettyä villimpää karjalanpaistia jossa myös hirvenlihaa.

Pitkään ja hitaasti antaumuksella haudutettua slowfoodia jota voi valmistaa viikonloppuna kun on aikaa jotta arkena on ruokaa jota voi vain nopeasti vain lämmittää. Tässä on villimmässä karjalanpaistissa on villiä Luomuna metsässä juossutta hirvenlihaa kesympien lampaiden, härän ja porsaanlihan lisäksi. Lihana käytän patoihin halvempia mutta pitkään hauduttamiseen paremmin sopivia paloja kuten lapaa, niskaa, selkälihaa tai rintaa. 

Kuivattuja kangasajuruohon kukintoja ja lehtiä varsineen

Kangasajuruohoa ja suppilovahveroita

Valmistan yleensä karjalanpaistin savipadassa mutta tällä kertaa ruskistinkin lihat padassa ja annoin lihan hautua pitkän ja hitaasti padassa sipulin ja suppilovahveroiden kera. Nesteenä käytin kotona riistasta itse valmistettua lihalientä sekä omenasiideriä. Riistaliemen puutteessa voit korvata sen tummalla lihaliemellä.

Kerään joka kesä talteen villinä kasvavaa timjamia, kangasajuruohoa ja kuivaan lehdet ja kukinnot erikseen joten maustoin tämän villimmän karjalanpaistin villinä kasvavalla timjamilla, siis kangasajuruoholla. Kangasajuruohon kukintoja käytän useimmiten ruokien viimeistelyyn koska niillä on niin kaunis violetti väri mutta jollei sinulla ole kuivattua kangasajuruohoa voit korvata sen tavallisella timjamilla. 

Kuivattuja suppilovahveroita

Kuivatut suppilovahverot lisäsin vain padan sekaan nesteytymään. Tämä tarkoittaa sitä että nesteen lisäämiselle on suurimmalla todennäköisyydellä tarvetta, joten tarkista padan hauduttamisen aikana pari, kolme kertaa ettei kaikki nesteet vain haihdu sieniin ja pata pala pohjaan. Lisää pataan vain vettä jos neste on haihtunut liian vähäksi. Tähän villimpään karjalanpaistiin voisi myös suomalaisittain käyttää olutta, mutta jos käytät olutta pataan mainitsemani siiderin sijaan, on vieläkin tärkeämpää lisätä vettä nesteenä lisäoluen sijaan jottei padasta tule liian kitkerää syötäväksi.

Tattarilla suurustettua

Pata suurustettiin tattarijauhoilla, joten se ei sisällä gluteenia mutta tarkoitukseni ei tällä kertaa ollut saada gluteenitonta ruokaa vaan saada padalle syvempää ja monisyisempää makumaailmaa ja tähän olisi varmaan yhtä hyvin voinut käyttää ruisjauhoja. Käytin voita lihan ja sipulin ruskistamiseen mutta jos olet laktoosille herkät voit korvata sen joko laktoosittomalla voilla tai öljyllä.

Lantut paloiksi ja kiehumaan soseeksi

Meillä kotona tarjottiin Karjalan paisti joko perunamuusin, lanttulaatikon tai karjalan piirakoiden kera mutta tällä kertaa pysyin perinteisessä lanttulaatikossa joka ei ehtinyt uuniin kypsymään valmiiksi vaan tarjoilin sen jo lanttulaatikon esiasteena, lanttusoseena. Lanttusose oli aivan samalla tavalla maustettu kuin lanttulaatikkokin muskottipähkinästä valkopippuriin ja voihin. Siitä puuttui vain kerma. Tämä villimpi karjalanpaisti säilyy hyvin viikon päivät jääkaapissa säilytettynä, mutta sitä voit hyvin myös pakastaa kolmisen kuukautta. Tällä reseptillä saat ruokaa noin kuudelle hengelle.

Karjalanpaistia villimmin

100 g häränlihaa

100 g porsaan lihaa

100 g lampaan lihaa

200 g hirven lihaa

1 iso sipuli

1 plo omenasiideriä (tai kotikaljaa)

5 dl riistalientä

suolaa

valkopippuria

1 laakerinlehti

2 dl kuivattuja suppilovahveroita

2-3 rkl tattarijauhoja

2 tl kuivattua kangasajuruohoa

voita ruskistamiseen

Lanttusose

600 g lanttua

2-3 rkl voita

suolaa

valkopippuria

½ tl muskottipähkinää

Viimeistelyyn:

kuivattuja kangasajuruohon kukintoja

Leikkaa kaikki liha samankokoisiksi kuutioiksi, noin parisen senttisiksi. Mausta liha suolalla ja mustapippurilla. Kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi. Lämmitä pata kuumaksi ja ruskista siinä lihat ja sipuli voinokareessa joka puolelta kauniin paahtuneen ruskeiksi. Lisää pataa tattarijauhot ja sekoita kunnolla. Anna jauhojen saada hieman väriä muttei tulla liian tummiksi. Lisää pataan siideri ja lihaliemi ja kaada vettä päälle kunnes lihapalat juuri ja juuri peittyvät. Lisää padan sekaan laakerinlehti, suppilovahverot sekä kangasajuruoho. Pane padalle kansi päälle ja hauduta pataa noin tunnin, puolentoista ajan miedolla lämmöllä. Tarkista nesteen tasoa aika ajoin, suppilovahverot imevät sitä itseensä aika paljon. Kuori lantut ja paloittele ne karkeasti kuutioiksi. Keitä lanttukuutioin kypsiksi miedosti suolatussa vedessä, tämä kestää noin puolisen tuntia. Kaada keitinvesi lävikössä kulhoon ja säästä se. Lisää lantun sekaan voita ja soseuta lanttu. Lisää soseen sekaan lantun keitinvettä kunnes lanttusose on koostumukseltaan samaa kuin paksu perunamuusi. Raasta soseen sekaan muskottipähkinää ja mausta sose suolalla ja valkopippurilla oman makusi mukaan sekoittaen se kunnolla. Tarkista padan maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla. Tarjoile villimpää karjalanpaistia heti lämpimänä lanttusoseen sekä puolukkasurvoksen kera ja viimeistele annokset kuivatuilla kangasajuruohon kukinnoilla.

Tämän kanssa sopii hyvin Californialainen Beringer StoneCellars Cabernet Sauvignon punaviini.

Perinteinen tilliliha

Mamman perinteinen tilliliha, hitaasti haudutettua häränlihaa hapan-imelässä tillikastikkeessa. Perinteistä vanhan ajan hitaasti haudutettua ruokaa, jossa häränliha saa kannen alla hitaasti muhia tunteja kunnes se on tarpeeksi mureaa syötäväksi. Tilliliha on hyvä projekti jollei viikonloppuna ole mitään muuta menoa.

Vaikken pahemmin välitä tillistä on tilliliha kuitenkin suurta herkkuani ja vaikka se on pitkän ajan kypsennysajan vaativaa ruokaa, hautuu liha ihan itsekseen kattilassa eikä sille pahemmin tarvitse tehdä mitään. Vietin lapsuudessani kesät pitkät mamman ja papan hoidossa vanhempieni ollessa kesät töissä, ja seurasin jo silloin silmät tarkkana aina ruoanlaittoa. 

Vanhoja perinteisiä reseptejä on kivaa käyttää, ja tämä slow food jota olen aina harrastanut on nykyään jopa muotia. Tämä tillikastike on alun perin mammalta, se on ruokaa jota mamma harrasti keittiössään olimmepa sitten kotona Huvilakadulla kaupungissa tai maalla kesämökillä. Tilliliha on hyvin "rustiikkia" talonpoikaistyylistä tai maalaistyylistä, kuten ulkomailla sitä sanottaisiin ja se tarjoillaan meillä vielä tänä päivänäkin samalla perinteisellä tavalla, kuorinen keitettyjen perunoiden kera.

Tämä mamman tilliliha esiintyy periaatteessa samana versiona monessa 1930-luvun keittokirjoista mutta myös myöhemmissä sodan pula-ajan keittokirjoissa. Olen viime aikoina alkanut perehtyä enemmän ja enemmän sota-aikojen ruokaan, koska sain vihdoin ja viimein käsiini kirjan jota olen jo hartaasti pitkän aikaa etsinyt ”Kortitonta ruokaa”. 

Sitruunat kuorittu ennen mehun puristamista

Hapan-imelätillikastike

Kyseisessä kirjassa käsitellään sota-ajan ruoanlaittoa ja millä mitäkin voi korvata milloinkin kun jotain ei ole saatavilla. Ja jollei sitruunaa ole, tai nykyään jollei sitä voi esimerkiksi allergian takia käyttää, tillikastikkeeseen käytetään joko etikkaa tai miedompaa viinietikkaa. Jos käytät sitruunamehua ei se saa kiehua joten lisää se vasta viime hetkessä tillin kanssa. Viinietikkana tähän sopii tähän sekä väkiviinaetikka että vähän miedompi valkoviinietikka tai omenaviinietikka. Lusikallisen väkiviinaetikkaa voit korvata noin tuplalla määrällä viinietikkaa, mutta tämä kannatta kuitenkin itse todeta maistamalla. Viinietikka kuitenkin on paljon laimeampaa kuin viinietikka ja joka vastaa noin isoa puolikasta sitruunaa, tai kokonaista pienempää sitruunaa. Sitruuna kannattaa kuoria ennen sen halkaisemista ja kuoret kuivata. Voit hyödyntää sitruunan kuivatetut kuoret esimerkiksi marokkolaisessa sitruunakanassa, sitruunarisotossa tai vapun mesiangervollamaustetussa simassa.

Tuoretta ruukkutilliä

Tilliä

Käytän hyvin valikoivasti tilliä vain määrättyihin ruokiin kuten systerin tilliloheen, perinteiseen hovimestarikastikkeeseen tai graaviloheen joten sitä tilliä jää usein yli kun se on käytetty siihen mihin se alkujaan ostettiin. Tämä tarkoittaa sitä että panen usein loput tillit pakastimeen hienona tillisilppuna. Tälle pakastetulla tillille, joka ei mitenkään ole tuoreen veroista maultaan on vain hyvin vähän paikkoja joissa sitä voin käyttää ilman että ruoan maku siitä kärsii. Mutta tilliliha, perinteinen sellainen, kuten se ennen vanhaa tehtiin, on paikka jossa sitä pakastettua tilliä, tai kuivattua tilliä jos sinulla sitä sattuu olemaan voi hyvin käyttää koska se ei mitenkään ole tuoreen veroista mutta tässä tillikastikkeessa se ei häiritse. Kuivattu tilli muuten olisikin se oikea ja kaikista perinteisin tilli tähän ruokaan, ainakin nyt talvella.

Tietenkin parasta on jos tilli on tuoretta mutta näin keskitalvella sitä ei perinteisestikään ole ollut tarjolla, joten itse tyydyn tällä kertaa pakastettuun. Mahdollisesti tähän vois myös käyttää kuivattuakin tilliä, mutta sitä en toistaiseksi ole vielä kokeillut. Sopiva määrä tilliä tähän määrään tillikastikkeeseen on noin nippu tuoretta tilliä tai noin reilun desin verran pakastettua tilliä kun taas kuivatun tillin määrän arvioisin noin pariksi, kolmeksi ruokalusikalliseksi. Tilli lisätään kastikkeen sekaan aina viime hetkellä ja kuivattu tilli lisätään sitä liottamatta suoraan kastikkeen sekaan kuten myös pakastettu tilli joka lisätään sitä sulattamatta suoraan pakkasesta.

Härän rintaa ennen sen keittämistä

Keittolihaa

Vaikka Suomessa perinteisesti käytetään lammasta tai karitsaa tillilihaan en muista että sitä meillä olisi koskaan käytetty. Epäilen että tämä johtuu siitä, ettei äitini pitänyt lampaanlihasta ja on vasta viime vuonna oppinut sitä syömään nautinnolla. Tilliliha taidettiin meillä tehdä aina härän lihasta, tai satunnaisesti possunlihasta koska muistan vaalean lihan kuultavan tillikastikkeen läpi keitettyjen kuorittujen perunoiden lomassa, ja sen on ollut pakko olla possua. 

Lihana tillilihaan, samoin kuten piparjuurilihaan sopii jokin ns. keittoliha joka on huokeampaa kuin hienommat lihapalat, kuten esimerkiksi rinta, niska tai etuselkä oli liha sitten lammasta, nautaa tai porsasta. Sama pätee niihin kaikkiin kolmeen, lihaa haudutetaan kunnes se periaatteessa hajoaa itsestään jolloin sitkeästä lihasta saadaan herkullisen mureaa.

Mureaa pitkään haudutettua häränrintaa

Pitkään haudutettujen ruokien koon tai määrän suhteen ei kannata pahemmin kitsastella vaan kun sitä hauduttaa pitkään kannattaa sitä lihaa hauduttaa sitten koko padan täydeltä ja isomman padan verran. Tätä haudutettua lihaa ei välttämättä ole pakko käyttää kaikkea samaan ruokaan, vaan samalla vaivalla saat sekä piparjuurilihaa että tillilihaa jotka periaatteessa eriävät toisistaan vain kastikkeellaan toisistaan. Keitän lihan kokonaisena ja paloittelen sen vasta sen hauduttua pari tuntia jolloin saan siitä juuri sopivan kokoisia ja muotoisia paloja, liha kun vähän tuppaa kutistua kypsentyessään.

Kastike suurustetaan perinteisesti vehnäjauhoilla ja niin teen minäkin, mutta jos sinulla on ongelmia gluteenin kanssa voit sakeuttaa kastikkeen gluteenittomalla suuruksella. Laktoosia ruoka sisältää vain voin muodossa, ja sen voit korvata laktoosittomalla voilla jos sinulla on laktoosin kanssa ongelmia.

Tällä reseptillä saat reilusti ruokaa kuudelle hengelle sekä ylijäämän joka kannattaa joko pakastaa sopivan kokoisissa erissä ja lämmittää uudelleen niinä päivänä kun sinua ei pahemmin huvita raataa keittiössä, olet sairaana tai sinulla ei muuten ole aikaa tai voimaa ruoanlaittoon. Tai vaihtoehtoisesti käyttää osa pitkään haudutettua lihaa piparjuurikastikkeella.

Tilliliha

1½ kg häränrintaa tai kylkeä

2 porkkanaa

1 sipuli

1 laakerinlehti

2-3 maustepippuria

ripaus suolaa

Tillikastike:

5-6 dl lihan keitinlientä

3 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

1 sitruunan mehu tai 2-3 rkl väkiviinaetikkaa

2-3 tl sokeria

suolaa

valkopippuria

1 nippu tilliä

Pane liha pala kattilaan ja kaada kylmää vettä päälle kunnes liha nippa nappa peittyy. Keitä liha ylös ja kuori pinnalle muodostunut vaahto pois lusikalla tai reikäkauhalla. Laske lämpö pienemmällä ja anna lihan hautua kannen alla. Kuori porkkanat, palsternakka ja sipuli ja paloittele ne karkeasti. Lisää vihannekset kattilaan mausteiden kassa, lisää ripaus suolaa ja anna liha hiljalleen hautua miedolla lämmöllä 3-3½ tuntia kunnes se on mureaa ja melkin hajoaa käsiin. Nosta liha ylös keitinliemestä ja paloittele se sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja lisää suoraan tillikastikkeeseen.

Tillikastike:

Huuhtele tuore tilli ja anna sen kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Anna jauhojen kypsyä viitisen minuuttia miedolla lämmöllä niiden saamatta yhtään väriä, sekoita ahkerasti jottei jauhot pala pohjaan tai ruskistu. Kaada lihankeitinliemi siivilän läpi ja lisää sitä kauha kerrallaan koko ajan sekoittaen kastikkeeseen. Jatka kunnes olet saanut aikaiseksi paksun mutta tasaisen kastikkeen. Lisää kastikkeeseen liha, etikka ja sokeri ja hauduta kastiketta miedolla lämmöllä noin viitisen minuuttia. Tarkista kastikkeen maku ja säädä se oman makusi mukaan joko kirpeämmäksi tai makeammaksi unohtamatta suolaa ja valkopippuria. Hienonna tuore tilli, ja lisää tilli kastikkeeseen aivan viime hetkellä juuri ennen tarjoilua sekoittaen kaiken kunnolla mutta varovasti keskenään. Tarjoile tillilihaa lämpimiltä lautasilta kuorineen keitettyjen perunoiden tai kesällä uusien perunoiden sekä raikkaan vihreän salaatin kera.