Ohutleivät gluteenittomina

Urtekram julkaisi gluteenittoman leivontakilpailun, ja sain siihen tuotteita jotta voisin leipoa niistä gluteenittomia herkkuja. Voit äänestää herkkusuun lautasella ruokablogin ohutleipäreseptiä klikkaamalla joko linkkiä tekstissä tässä yläpuolella tai logoa reseptin alla. Äänestys jatkuu 15.6.2015 asti jonka jälkeen voittaja ilmoitetaan. 

Koska meillä sattuneesta syystä viime aikoina on ollut tarvetta ohutleiville leivoin kilpailuun gluteenittomia ohutleipiä käyttäen Urtekramin kaurajauhoja sekä yleisleivontamiksiä. Tämä myös sattui olemaan viimeinen kerta kun söimme kotona koko perhe ennen puolison ohitusleikkausta viime perjantaina. 

Gluteenittomilla jauhoilla leivottaessa taikinaan ei tule samalla tavalla sitkoa joten ohutleivistä tulee paksumpia kuin vehnäjauhoilla leivotuissa, eikä niitä voi taittaa koska ne eivät taivu paksuuden takia, mutta on sanottava että nämä gluteenittoman ohutleivät ovat jopa paremman makuisia kuin omat aikaisemmin leivotut ohutleivät vesikefiirillä. 

Ohutleivät voi kypsentää joko kuivalla paistinpannulla vaikka mökillä ollessa tai grillissä jollei ole uunia, muuten kypsennys uunissa onnistuu 250 asteen lämmössä 3-6 minuuttiin. Ohutleipiä voit käyttää lisukkeena esimerkiksi sabran falafelille, sitruunaiselle nyhtöpossulle, tai hummuksen sekä Baba ganoushin kanssa.

Tällä reseptillä saa 6 gluteenitonta ohutleipää.

Gluteenittomat Ohutleivät

2 tl tuorehiivaa

2½ dl haaleaa vettä

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl sokeria

½-1 tl suolaa

2 dl Urtekram yleisleivontamiksiä

4 dl Urtekram kaurajauhoja

Urtekram yleisleivontamiksiä kaulimiseen

Murenna hiiva taikinakulhoon, lisää sokeri, öljy ja kaada vesi päälle. Sekoita nestettä kunnes hiiva on kokonaan liuennut nesteeseen. Lisää yleileivontamiksi ja suola ja sekoita kunnolla. Lisää kaurajauhot ja sekoita kaikki keskenään. Anna taikinan nousta puolituntia puhtaan keittiöliinan alla. Jaa taikina kuuteen osaan ja kauli ne yksi kerrallaan noin puolen sentin paksuisiksi jauhotetulla pöydällä. Älä kauli leipiä liian ohuiksi jotta ne pysyvät koossa kypsennyksen aikana. Älä kauli ohutleipiä liian ohuiksi koska gluteenittomat jauhoissa ei ole sitkoa. Lämmitä paistinpannu kuumaksi ja paista ohutleivät kuivalla pannulla 3-4 minuuttia kummaltakin puolelta kauniin ruskean värisiksi. Anna leipien jäähtyä ja revi ne sopivankokoisiksi annospaloiksi ja nauti lisukkeena esimerkiksi nyhtöpossulle, falafelille tai linssimuhennokselle kera.

Hellapoliisin keittokirja-arvonta

Sain juuri viime perjantaina lähetyksen keittokirjoja ja koska blogi on ollut pitkään hiljainen, ajattelin että nyt äitienpäivän kunniaksi, vaikkakin vähän myöhästyneenä, olisi kiva arvoa kaksi Hellapoliisin keittokirjaa. 

Palkintona ovat hellapoliisin ”Leipäherkut” sekä ”Salaatit”  jotka lähtevät kumpikin eri osoitteisiin joten tässä arvonnassa on jopa kaksi voittajaa!

Olen selannut kummatkin kirjat läpi ja niiden reseptit ovat juuri sopivia näin keväällä ennen kesän alkua jotta niistä saa herkullista tarjoiltavaa kaikkiin kevään ja kesän juhliin. Kirjoissa on todella upeita kesäisiä kuvia, vesi oikein herahtaa kielelle ja tekee mieli heti alkaa kokata herkullisten näköisten ohjeitten mukaan.

Voit osallistua arvontaan ilmoittamalla nimesi ja sähköpostin tämän tekstin kommentteihin lauantaihin 23.5.2015 klo 23.59 mennessä. 

Arvon kyseiset kaksi keittokirjan kummatkin erikseen kommentoijien kesken sunnuntaina 24.5.2015. Ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti kommenttikenttään ilmoitettuun sähköpostiosoitteeseen, sekä tämän tekstin kommenttikentässä. 

Ja jollei voittajia jostain syystä löydy, tai he ilmoita itsestään minulle viikon kuluessa, arvon kirjat uudestaan jäljellä olevien kommentoijien kesken.

 Kiitos kustantajalle Readme.fi:lle kirjoista!

Soseutettu syntymäpäiväkakku

Tänä vuonna pääsiäinen jäi väliin. Sen varmasti huomasittekin. Äitini joutui viikkoa sitä ennen hätäleikkaukseen ja oli pitkään aivan tajunnan rajamailla. Samassa hän sai myös aivoverenvuodon. Pääsiäinen meni kuin ei olisi koskaan edes ollutkaan. 

Te jota seuraatte herkkusuun lautasella Instagrammissa, Facebookissa tai Twitterissä tiedätte paremmin mitä viime aikoina on tapahtunut koska olen siellä ollut aktiivisempi.

Vappua edeltävä lauantaina puoliso sai sydäninfarktin ja joutui sairaalaan ja sitten alkoi kahden sairaalan välillä sukkulointi. Blogi on ollut pitkään hiljaa kun yksityiselämässä on heitellyt ja lähiomaisilla on ollut hengenhätä. Olen viime aikoina vieraillut aivan liikaa sairaaloissa, kolmessa eri sairaalalla ja kahdessa eri kunnassa.

Olen ollut masentunut, ja huolestunut kun kummatkin lähimmäiset joista jälkikasvun lisäksi eniten välitän ovat olleet yhtä aikaa sairaalassa. Minua on ahdistunut kun en ole jaksanut tarpeeksi usein vierailla. Olen joutunut olemaan olevinani pirteä ja iloinen kun asiat ovat vain olleet niin masentavia. Olen nukkunut yksin kotona kaksi rauhatonta kissaa seurana, jotka ovat poukkoilleet yötä päivää edes takaisin huoneesta toiseen ihmetellen miksei se isä tule jo kotiin sieltä töistä?

Sitten olikin jo itse Vappu oli tulossa, jolloin on äidin syntymäpäivä ja äiti oli jo sen verran parempi että hän pysyi aivoverenvuodon jälkeen jo ajoittain tässä päivässä joten kysyin mitä hän halusi syntymäpäiväkseen. Äidin toivomukset olivat vaatimattomat, mansikkakermakakkua, Jaffaa ja vappupallo.

Äidin itse tekemä mansikkakermakakku

Mansikkakermakakku on joka vuotuinen syntymäpäiväkakku joten olisinhan minä sen voinut itsekin keksiä. Asiaan mutkisti vain se että äitini oli tällöin vielä soseutetulla ruokadieetillä, eikä hän vielä saisi vapuksi syödä kiinteää ruokaa ja kysyin itseltäni miten saisin kaikki oikeat maut mukaan soseena. Parin kissojen kanssa valvotun unettoman yön tuloksena oli aivan itsestään selvä oivallus, mansikkatrifle. Sehän on melkein kaikki sosetta.

Leivoin kaikkien äitini opettamien taitojen mukaan kakkupohjan, samanlaisen kuten reseptissäni täytekakku. Annoin kakkupohjan kuivua ja jauhoin sen morttelissa hienon hienoksi. Siivilöin vielä saamani jauhot varmuuden vuoksi jotta sain kakkujauhot aivan varmasti ihan sileiksi.

Keitin mansikoista hilloa jonka vienosti maustoin tuoreella mintulla ja sitruunamehulla, valutin liiat nesteet pois jotta saisin mansikkasoseesta tarpeeksi kiinteää käyttämättä mitään liivatetta tai muuta sakeuttamisainetta. Lisäsin sokerin mansikoiden sekaan ja soseutin mansikat sauvasekoittimella. Halkaisin vaniljatangon ja raaputin sen sisältä siemenet, lisäsin vispikermaan ja vispasin kuohkeaksi. 

Kiisseli mutta mikä?

Ainoa jonka esteettisistä syistä jätin pois kakusta oli suklaa, se olisi tehnyt mansikkatriflestäni liian ruskean. Tumman kaakaojauheen antioksidantit olisivat varman kuitenkin tässä tapauksessa olleet vain hyväksi. Kerrostin koko herkun varmuuden vuoksi muoviseen kertakäyttöastiaan ja lähdin aaton aamuna ostamaan äidille ilmapalloa.

Ajoin pitkän matkan tyystin väärään suuntaan jotta sain haetuksi äidille juuri sopivan pallon, en mitään modernia foliopalloa vaan vanhan ajan vaalean punaisen kumipallon joka erikoiskäsiteltiin ennen sen täyttämistä jotta se säilyisi pitkään. Ja voin näin nyt jälkeenpäin sanoa että se kannatti, koska kyseinen ilmapallo on edelleen tänä päivänä hyväkuntoinen ja leijailee edelleen äitini sängynpäädyssä kiinnisidottuna.

Äitini oli vapunaattona jo sen verran parantunut ja pitkät tuokiot tietoinen ympäristöstään että oli alkanut itse syödä. Hän ilostui pallostaan ja sai syötyä suurimman osan ruoista itse kun kannustin häntä mansikkakakulla.

Huomasin että ruokailutilassa äitini oli ainoa jolla oli muoviastiat josta hänelle tarjottiin ruoka. 

Voin hyvin sielunsilmillä nähdä miten äitini on paiskannut ei miltään, tai sille, se sana jota hän käytti edellisellä kerralla kun vierailin. Se sana ei nyt oikein sovi ruokablogiin eikä ruoan yhteyteen yleensä.

Vispipuuro mutta minkä makuinen?

Ruoka ja tuoksut ovat ne asiat jotka antavat meille eniten virikkeitä ja aktivoivat muistia asioista ja paikoista ja tämä oli asia jota harmittavan huonoin tuloksin kerta kerran jälkeen yritin sairaalan henkilökunnalle selittää.

Ongelma on se ettei äitini makumaailma ole vain ja ainoastaan ”nakit ja muusi” tai Saarioisen makaronilaatikko, ei niissä sinänsä mitäään vikaa. Mutta taso mihin äitini ruoan suhteen on tottunut on sama kuin olen itse kotoa tottunut, äitinihän sitä oli silloin valimassa ja minullle opettamassa ja jonka voi täältä blogista nähdä. Varsinkin te jotka olette jo jonkin aikaa lukeneet blogiani, olette varmaan jostain rivien välistä lukeneet tai jopa jostain tekstistä arvanneet, että sekä äitini että isäni olivat aikoinaan ravintola-alalla mutten ole aikaisemmin tainnut mainita että isäni aikoinaan oli suomen kokkimaajoukkueen jäsen. 

Mitä itse olet mieltä soseutetusta porkkanasta, lantusta ja potusta sekaisin ja ilman mitään mausteita? Lämmintä pehmeää mössöä. Jos ihminen on saatava takaisin elävien ja itsenäisesti toimivaksi, eikö olisi parempi toimia kuten pienten lasten kanssa kun heitä pikkuhiljaa totutellaan yksi maku kerrallaan ja tarjoilla ne edes eri kipoista.

No äiti sai ruokansa omatoimisesti syötyä vapun aattona ja meille ilmoitettiin että nyt äiti siirretään kuntoutusyksikköön. No sehän oli hyvä asia, että äiti on parantunut sen verran että hänen kuntoutuksensa alkaa, mutta olisihan siitä voinut ilmoittaa etukäteen?! 

Ei edes kaurapuuroa sosedieetillä

Sain sisareltani myöhemmin tietää että hänelle oli soitettu siirrosta mutta meille jotka olimme paikanpäällä ei ilmoitettu mitään vaikka olimme listalla omaisia joille ilmoittaa. Onneksi olimme äitiä katsomassa jo aikaisin joten äiti lähti matkaan uutta paikkaa kohti mansikkakakku mukanaan.

Meiltä taas matka jatkui seuraavaan sairaalaan jossa puoliso oli sydänosastolla. Puolisolla ei ollut asiat enää niin huonosti kuin ehkä olisi osannut odottaa. Pallolaajennus ei tullut kysymykseen joten jää jäljelle vain sepelvaltimoiden ohitusleikkaus ja hän onkin jo nyt päässyt kotiin odottamaan leikkausta. 

Niin, siitä päästäänkin puolison sydäninfarktiin ja uuteen ruokavalioon . Tämä ei tarkoita että siirryn tyystin sydänystävälliseen dieettiruokaan blogissa, mutta nyt minulla on syy ottaa huomioon myös sydänystävällinen ruokavalio. Nyt ennen ohitusleikkausta dieetti on hyvinkin tiukka ja erilainen kuin mihin on totuttu. Ja se muuttuu vielä ohitusleikkauksen jälkeen kun saadaan tietää miten puolison sydän ja sen toiminta palautuvat. 

Ruokavalio onkin asia josta sydänpotilaille osastolla erityisesti valistettiin ja tässä kaksi hyvää esimerkkiä. Esimerkiksi kananmunien kolesterolia ei suositella sydänpotilaille. Mutta miten suhtautua siihen kun samana päivänä kun juuri on kuunnellut kananmunan haitoista saa iltakahville karjalanpiirakan munavoilla? Nauramme edelleen asialle katketaksemme kun siitä tulee puhe. 

Vappumunkkeja sydänsairaille?

Tulee vain mieleen etteikö sairaalakeittiössä pitäisi huomioida mitä jokainen potilas voi, pystyy ja saa syödä? Eikä vain vanhasta tottumuksesta syydetä samaa ruokaa huomioimatta muuta kuin allergiat kaikille potilaille tai että on sosetta kuten äidilleni? Myös vappumunkki tarjoiltiin sydänosastolla ja sekin on aika hilpeää ainakin nyt kun hän on kotona.

Kyselin viime viikolla käynnillä äitini luona miten mansikkakakun kanssa kävi, saiko äitini sen syötyä kun hän ei itse muistanut miten sen kakun kanssa kävi. Parikin eri hoitajaa sanoi etteivät olleet paikalla silloin etteivät tienneet ja asiaei edennyt mihinkään suuntaan tai toiseen ja jäi epäselväksi.

Kuulin kuitenkin lähtiessäni avoimen oven välistä yhden mieshoitajan nauravan että mitä hääviä oli mansikkasoseessa jossa oli paljon vispikermaa? Sanonpahan vain että kannattaisi panna ovi kiinni ja olla nauramatta. Tiedän minkä vaivan näin ilahduttaakseni äitiäni, ja mitä makuja olin sinne soseutettuun mansikkakermakakkuun saanut mukaan.

Joten hyvää vappuakin vaan näin jälkikäteen!

Philips Pasta Maker

Minuun otettiin yhteyttä Philipsin Pasta Makerin puolesta ja kysyttiin josko haluaisin kokeilla sitä, ja kaikki masiinat jotka helpottavat laiskan emännän laiskaa elämän tyyliä sopivat kernaasti kokeiluun.  

Aika on viime aikoina ollut kortilla ja yksityiselämä myllerryksessä (siitä asiasta enemmän toisessa postauksessa) joten sain vain valitettavan lyhyen ajan tutustua pastakoneeseen ennen tätäkään postausta joka sekin on jo paljon viivästynyt aikataulusta.

Kone toimitettiin tietenkin ohje- ja reseptikirjan kanssa, ja noudatin viime sunnuntaina päivällistä valmistaessa Pasta Makerin omaa ohjetta. Koneessa on kivan monta, jopa neljä eri suutinta pastan valmistukseen fettucinelle (toiselta nimeltään tagliatelli), penneille, pastalevyille sekä spagetille joille kätevästi löytyy oma säilytyslokeronsa pastakoneen alaosasta. 

Valitsin ensimmäisenä kokeilla koneen täydeltä tuplasatsin pastaa pinaattifettucinea kokojyvästä sattuneesta syystä. Mittasin kokojyvävehnäjauhot ja nesteet mittakuppien sijaan vaa’alla ja iskin jauhot koneeseen ja pinaattimehut munineen kokoon vispattuna jauhojen sekaan koneen ollessa käynnissä tietenkin unohtaen sen tärkeimmän asian josta itsekin aina jaksan joka kerta toitottaa kun on kyseessä leipomisessa, ja varsinkin leivän leipomisesta. 

Pinaatti kokojyvänauhapasta

Reseptien jauho määrät eivät aina päde riippuen mm jauhojen karkeudesta sekä iästä. Tuoreemmissa jauhoissa on enemmän kosteutta joten ne eivät välttämättä tarvitse yhtä paljon nestettä kuin vanhat jo pidemmän ajan kuivuneet jauhot.Tällä tarkoitan tässä sitä että varsinkin kokojyväjauhoissa voi olla suuria eroja. 

Ensimmäinen kokeiluni meni tyystin puihin, ei tullut pastaa, tuli kuivaa kokkareista kuivaa nauhaa.

Onneksi epäonnistuneet pastakikkareet eivät kuitenkaan menneet hukkaan. Iskin pinaattiset kokojyväkikkareet taikinakulhoon ja lisänesteenä hiivavettä ja sekoitin leipätaikinan. Leipä uuniin nostatuksen ja epäonnistuneen pastakokeilun tulos ei mennyt hukkaan vaan päätyi ruokapöytään kokojyväisenä pinaattileipänä.

Pasta Makerin irrotettavat osat taas käsitiskiin ja kuivumaan odottamaan uusia kokeiluja seuraavana päivänä. 

Pasta Makerin ohjeissa sanotaankin että jos pastataikina jostain syystä epäonnistuu, sen jauho ja neste suhteet ovat väärät kone ei toimi kuten pitää.

Mietin kuitenkin mitä tein väärin, ja tuli mieleen että minulla oli aivan tuoreita kananmunia.

Tuoreet kananmunat ovat hyvät pastaan, mutta liian tuoreet kananmunat, siis suoraan kanalasta, eivät. Tuoreiden kananmunien valkuainen on kumimaisempaa kuin vanhemman.

Joten jos sinulla on omia kanoja ja käytä niiden munia, tai ostat tuoreita ulkona vapaana kulkevien kanojen luomumunia anna munien olla kolmesta viiteen päivään kuten italialaiset suosittelevat ennen kuin edes yrität valmistaa niistä pastaa, tämä on asia josta jo mainitsin aikaisemmin pastareseptissäni Nokkos-Capellinia Gorgonzolakastikkeessa.

Ja ensimmäistä pastakokeilua seurasivat päivien kokeilut ja työläin työviikko pariin kuukauteen. Pastakone ei toimi oikein, ja totesin sen kerta toisensa jälkeen, pastakoneesta ulos tuleva ei ole pastaa, tai ei tule ulos koneesta ollenkaan.

Olen kokeillut valmistaa spagettia, Penneä, Tagliatellia tai fettucinea sekä Lasagnelevyjä.

Pastataikinaan on kokeiltu täysijyväjauhoilla, durumjauhoilla ja puolikarkeilla vehnäjauhoilla orjallisesti seuraten Pasta Makeria ohjekirjan reseptejä grammalleen. Olen nesteenä kokeillut munaa ja vettä sekä ainoastaan vettä ja muttei vieläkään kelvollista pastaa. 

Ja voin karvaalla kokemuksella sanoa ettei vikaan mennyttä pastataikinaa mitenkään voi pelastaa koneessa, vaan kannattaa poista taikina koneesta ja jatka käsin pastataikinan valmistusta. Meillä on viime aikoina ollut menekkiä jauhoille ja munille.

Kokeilimme puolison kanssa jopa voisiko koneen mahdollisesti koota väärin, eikä konetta ainakaan tältä näkymältä voi koota väärin osat eivät mene väärin paikalleen jollei käytä voimakasta väkivaltaa. 

Aloin jo todenteolla hermostua kun insinöörikään ei saanut pastaa aikaiseksi koneella jolla lapsenkin pitäisi osata tehdä pastaa, joten otin yhteyttä mainostoimistoon joka oli lähettänyt minulle pastakoneen. Kerroin ongelmastani kuvien kera ja parin päivän jälkeen sain vastaukseksi että Philipsin mielestä pasta oli liian kuivaa. Suositukseksi sain etten valmistaisikaan pastataikinaa grammojen mukaan, vaan koneen mukana tulleiden mittakuppien mukaan. 

Joten tämän jälkeen mittasin jauhot tarkalleen mittakuppien mukaan, ja vettä ja kananmunan lievästi ylläkanttiin ja sain ensimmäistä kertaa pastaksi kelvollisen näköistä penneä ulos koneesta.

Mutta, mielestäni kolmen minuutin vaivaus jonka kone tekee pienelle pastasatsille on liian lyhyt aika jotta taikina saa tarpeeksi sitkoa. Ohjekirjassakin sanotaan että pasta alkaa puristua ulos parissa minuutissa. Vasta taikinan vaivauksen lopussa jolloin taikinan loput tulvat ulos alkaa pasta olla sen näköistä kuin olisin edellyttänyt tämän hintaiselta koneelta. Tuplasatsilla joka vaivaa pastataikinaa 7 minuuttia Siskotkokkaa ruokablogin mukaan, saadaankin varmaan jo hieman kelvollisempaa pastaa. 

Totean että Philipsin Pasta Maker ei ole minulle se oikea. Enkä osaa kirjoittaa positiivisesti tuotteesta joka ei yllä vaatimuksiini.

Pastakone voi on kiva sille joka syö paljon pastaa, ja haluaa itse sitä valmista eikä pastan ulkonäöllä ole väliä.

Pasta Makerilla valmistettu pasta ei pysy koossa yhtä hyvin kuin käsipelillä valmistettu, se on verrattavan epätasaista ja kokkareista ja tämä Pasta Makerilla valmistettu pasta toimii parhaiten kun keität sen viipymättä sen valmistuksen jälkeen. Se ei ainakaan parane odottamalla.

Pastakone valmistaa pastan puristamalla, ja tämä on hyvä kun on kyseessä esimerkiksi pennet tms. samantyyppiset pastamuodot.

Käsin veivattavalla pastakoneella saat itse valita pastan paksuuden. Philipsillä saat vain yhtä paksuutta.

Pasta Maker on myös suhteellisen suuri, kuten esim. espressokone, joten jos sinulla on pieni keittiö eikä enää kaappitilaa keittiökoneille kannattaa harkita mitä vempaimia karsia pois ennen kuin sijoitat pastakoneeseen.

Philipsin Pasta Makerin suurin vika on kuitenkin se etten sillä voi kaulita näkkileipää ohuen ohueksi, tai kaulita maailman herkullisinta piparkakkutaikinaa ja nyt harmittaa että innoissani saadessani uuden hienon pastakoneen annoin oman vanhan käsin veivattavan pastakoneen jo pois esikoiselle.