31. joulukuuta 2011

Mitä tänään ruoaksi?


Fasaania, pitkään kypsytettyä juustoa, tuoretta hapanleipää, ilmakuivattua Pata negra kinkkua, tuoretta vihreätä parsaa, keitettyjä munia, graavattua lohta, uunissa rapeaksi paahdettua kanaa, pähkinäistä mustaa villiriisiä, punaviinkastiketta, keitettyjä keltiaisia porkkanoita, savustettua haukea, punaisia mehukkaita omenoita, Pernodilla maustettuja etanoita, hapankaalia, pannulla paahdettuja hasselpähkinöitä, riimihärkää, rapeita uunituoreita voitaikinasta leivottuja croissanteja, kylmää kuivaa valkoviiniä, vihreää huumaavalle tuoksuvaa tuoretta basilikaa, auringon kypsyttämiä punaisia tomaatteja, suolakurkkua ja tuoretta salaattia suoraan omasta kasvimaasta.

Sanotaan ettei suutarin lapsilla ole kenkiä ja juuri näin se oli keittiömestarinkin kotona. Meillä oli aina jääkaappi täynnä vaikka mitä herkkuja, kamalalle haisevia ihanan herkullisia juustoja, palvattuja lihankimpaleita, kalaa ja äyriäisiä, tuoreita vihanneksia mutta joka kerta kun jääkaappiin kurkkasi sieltä ei koskaan ”löytynyt mitään syötävää”. Meillä ei ollut mitään valmisruokaa tai eineksiä kotona, ruoka valmistettiin aina alusta asti itse tapa jonka itsekin omin ja harrastan.

Jokaisen kokin on aina aloitettava oppimalla perusasiat, eikä kukaan mitenkään voi aloittaa valmistamalla konstikkaita kastikkeita jollei ensin hallitse sipulin silppuamista ja kananmunan erottelemista keltuaisiin ja valkuaisiin kuten Masterchefissä jo kerran todettiin.
 Omeletin valmistus on yllättävän hankalaa, siksi se onkin monesti kokin kompastuskivi ja usein innostuneena kokkina kun on jo hieman ruoanlaitosta oppinut tapaa unohtamaan kaiken perustan ja lentelee taivaissa, tässä hyvänä esimerkkinä Jamie Oliver.

On vuosien mittaan ollut iloa seurata miten hän alkuaikojensa korkealennosta vihdoin on palannut takaisin maankamaralle. Aluksi hän oli innoissaan kaikesta konstikkaista ja uusista raaka-aineista, sekoitteli vimmalla monen montaa asiaa ruokiinsa saamatta siitä mitään sen kummempaa aikaiseksi kunnes kehittyi hänen nykyiseen ruoanlaittoonsa. Hän palasi takaisin aivan perusasioihin, puhtaisiin makuihin ja simppeliin konstailettomaan ruokaan. Ja kuitenkin hän näyttää edelleen näin monen vuoden jälkeen olevan aivan yhtä innoissaan ruoanlaitosta.

Toisin kuin luulisi, en omista montaakaan keittokirjaa, en tarvitse paljon inspiraatiota keksimään mitä tänään syötäisiin. Laski juuri tässä kaikki keittokirjani kirjahyllystä saaden tuloksen alle kaksikymmentä joista viisi käsittelee vain ja ainoastaan drinkkejä. Tosin digitaalinen keittokirjani on vähän paisunut siitä mistä vuonna 1993 sen aloitin.

Yksi kirjoista joita usein käytän ovat Werner-Söderströmin painama Anna Olsonin keittokirja II, Hyvä ruoka vuodelta 1922.  Sieltä löytyy hyviä perusreseptejä, joita voi alkaa muokata kun ne hallitsee, samoin kuten tämä toinen käyttämäni Otavan kustantama Jenny Åkerströmin Suuri Keittokirja, vuodelta 1934 joka meillä on suvussa peritty sekä isän että äidin äidiltä joten sekä minulla että sisarellani on omat kirjat. Epäilen että se oli aikoinaan hyvinkin suosittu kirja, tai sitten tämä oli karjalaisille jotenkin ominainen, tämä Suuri keittokirja.

Monen monta kertaa mietin mitä minulla on jääkaapissa ja alan siitä suunnitella mitä näistä raaka-aineista saisi valmistettua ja keksin vähintään kaksi tai kolme eri vaihtoehtoa. Kuitenkin aloittaessani ruoanlaiton nämä vaihtoehdot voivat ruoan käsittelyn ja valmistamisen aikana muuttua. Vaikka aluksi puhuin jostain aivan muusta ruoasta aloittaessani ruoanlaiton, tulos ei välttämättä ole se mitä aikaisemmin mainostin tämän päivän ruoaksi.

Valmistan siitä usein ns. ”yllärin” puolisolle evääksi mukaan töihin, ja monta kertaa hänen yllärinsä on paljon parempaa kuin se mistä ruoka lähti, ja on myönnettävä että joskus olen ollut hänen yllärilleen vähän kade, varsinkin suurien juhlien jälkeen, mutta näin ovat hänen myös hänen työkaverinsa.

No mitä nyt sitten ajan tällä takaa?

On haastavaa ja innoittavaa uusiokäyttää ruokaa, siis valmistaa ruokaa ylijääneestä ruoasta, ja koska joulukuu aina loppuu kesken, enkä ehdi saada sinne kaikkea mitä jouluruoista voisi pyhien jälkeen valmistaa sekä muita ruokia kun on nyt tämän viime vuoden aikana kertynyt ja vaikken kaikkia tänne saa mahtumaan, ajattelin keskittyä uusiokäyttöön nyt uuden vuoden alussa tammikuussa.

Ja samalla toivotan teille, kaikille lukijoilleni, Onnellista uutta ruokavuotta 2012!

2 kommenttia:

  1. Itse vasta haaveilen itse tehdystä joulupöydästä (josta voisi sitten jäädä ruokaa ylikin ja pääsisi soveltamaan;). Tähän mennessä olen aina ollut suvun vanhempien naisten joulupöydässä.. No onneksi paljon sitä ehtii soveltaa muunakin aikana :) Hyvää uutta vuotta 2012 sinne! Jään odottelemaan tammikuun reseptejäsi :)

    VastaaPoista
  2. hei mausteinen manteli, ja kiitos komentistasi! kyllä se sinäkin jonakin päivänä pääset kokoamaan kaikki joulun herkut omalle päydällesi. hyvää uutta ruokavuotta sinulle!

    VastaaPoista

Mitä mielessä?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...