Pöytäliinoja ja serviettejä

Haarukka, veisti, lusikka ja syvä lautanen. Vesilasi, viinilasi ja servietti.

Pöydän kattaminen ei ole mikään taideteos, mutta voi sen siksi voi tehdä jos haluaa. Kaikista tärkeintä on vain että pöydässä on kaikki syömiseen tarvittavat välineet, plussana on tietysti että pöytä näyttää houkuttelevalta. Ryppyinen pöytäliina ei ole houkutteleva asia, mutta meillä se on käytäntö arkena. Minä olen laiska.

Meillä on ollut 25 vuotta käytössä kangaspöytäliinat ja servietit, ajoilta jopa ennen jälkikasvun ilmestymistä ja niitä on käytetty koko ajan sekä arkipäivinä että juhlapyhinä. En koskaan ole hyväksynyt muovi- tai vahapöytäliinoja vaikka meillä lapsuuden kodissani olikin vahankangaspöytäliina keittiönpöydällä käytössä. Ne ovat vain aina mielestäni olleet niin masentavia joten olen pysynyt tässä vähän työläämmässä versiossa, kangaspöytäliinoissa ja servieteissä. Tahrojen suhteen sinun kannattaa tutustua tekstiini tahrat pois.

Nykyään nämä ensimmäiset yli 25 vuotta sitten hankkimani pöytäliinat ja servietit alkavat olla taipaleensa lopussa ja joistakin isoista pöytäliinoista olen käsin ommellut arkipäiviksi serviettejä. Ja koska ompelutaitoni kun eivät ole kummoiset nämä servietit eivät ole kauniita, mutta ne ovat käytännöllisiä ja ajavat juuri oman tarkoituksensa. En tiedä onko tämä kangasservietin käyttäminen hyvinkään paljon luontoystävällisempi vaihtoehto paperiservieteille, joita nykyään useammin käytetään. Mutta jos ottaa huomioon niiden pitkän käyttöajan alan jo uskoa että kangasservietit ovat parempia. Juu, kyllä tietysti ne ovat vaivalloisempia kuin vain ostaa pakkauksen paperisia kaupasta jotka käytän jälkeen heitetään pois roskiin, ja siinä se.

Kangasservietit taas on pestävä, silitettävä ja viikattava, jonka lisäksi ne on myös säilytettävä jossain liinavaatekaapissa. Jotta tämä toimii sekä juhlapyhinä että arkipäivänäkin, servettejä on oltava sen verran paljon, että se kannattaa, koska pesen vain täysiä pesukoneellisia liinavaatteita. Siis serviettejä ja pöytäliinoja, en halua sekoittaa pöytävaateita alusvaateitten kanssa.

Kangasservietit kestävät kokemukseni 25 vuotta joka päiväsessä käytössä, jos ostaa hyvää laatua, joten jos sinulla on kangasserviettejä, älä pihtaile niiden kanssa, vaan käytä niitä aina kuin vain on hyvä tekosyy ja mahdollisuus siihen. Eihän serviettejä tietenkään joka päivä pestä, ja kuivausrumpu kuluttaa niitä hirveästi, tämä nukka on kuitenkin jotain joka pitäisi saada pois, joten tavallaan se on vain hyväksi liinoille ja servieteille. Kummempaa tahran poistopulttia en ole koskaan ottanut, jollei servieteistä tule aivan valkoisen puhdasta pyykkiin taas niin kyllähän se seuraavalla kerralla on jo käyttökelpoinen jollei nyt ihan puhtaan valkoinen vielä. kaikki tahrat vain kylmään veteen likoamaan tavallisen pesuaineen kanssa vuorokaudeksi, jonka jälkeen olen ne pessyt aivan tavallisesti, ja tällä tavalla olen poistanut mustikan ja punaviinin. Ainoa joka pahasti tahrii jollei sitä heti poista on kahvi. Kaikki muut tahart ovat ollet paikallaan kunes liinavaatteet ovat poistettu pöydästä, joskus vasta paarin päivän jälkeen. Liina on teitenkin kuivattava, joten lisään pöytöliinan alle joko talouspaperia, tai puhtaan kangassiervietin.

Pöytäliinoja ja serviettejä pesen yleensä samassa koneessa, ja aivan samalla tavalla samalla pesuohjelmalla. Useimmiten haaleassa lämpötilassa mutta aika ajoin myös hyvin lämpimässä lämmössä. Pesen ne aina valkopyykissä ja ilman huuhteluaineita. Miksi sitten en käytä huuhteluainetta?

Huuhteluaine tekee kankaasta pehmeätä ja lerppua ja sitä ei tähän haluta. Serviettien pitäisi oikeaoppisesti tärkättyjä, mutta tästä vaiheesta luovuin liian työläänä vaiheena jo heti kun serviettien käytön aloitin. Servietit ja liinat kannattaisi mankeloida aina jotta ne ovat aivan sileitä, mutta minulla ei aina ole ollut mankelia jota olisin voinut käyttää joten olen oppinut tulemaan toimeen silitysraudalla ja tässä höyrysilitysrauta on hyvä.

Pyykkikoneeseen ei kuitenkaan koskaan pidä panna mukaan huuhteluainetta, tällöin servietit ja liinat jäävät sileimmiksi kun ne silittää, tai mankeloida kosteina. Servietit silitän aina samalla tavalla jotta ne ottaisivat niin pienen tilan liinakaapista kuin vain mahdollista, silitän nurjalta puolelta, jonka jälkeen taitan servietin tuplaksi sen alareuna yläreunaa vasten. Silitän tämän kahteen taitetun servietin ja taitan sen jälkeen oikean servietin yläkulman vasemmalle vasemman yläkulman yhteen joten servietistä muodostuu taas neliö. Tällä tavalla taitettuna ne sopivat hyvin ainakin minun liinavaatekaappiini.

En ole mikään haka servietin taittelemisessa, äitini joutui aikanaan opettelemaan miten se tehdään, ja vanhoista keittokirjoistakin löytyy hyviä vinkkejä miten tehdä, meillä servietti vain pannaan joko alkuroukalautasella tai voileipälautaselle kahteen taitettuna, laiska kun olen. Olen unelmoinut opettelevani taittamaan serviettjeä mutta tämä atitaa vain jäädä unelmaksi ajan puutteessa.

Nykyään meillä siis on tavalliset, hieman kuluneemmat arkipäiväservietit, pienet ohuet kirjaillut kahvipöytäservietit ja ostin juuri viime joulun tienoilla neljä tusinaa uusia valkoisia puuvillaisia serviettejä jotka ovat tarkoitetut juhliin ja kun tulee vieraita syömään. Saapahan nähdä miten kauan ne meillä kestävät, eivät ole aivan samaa laatua kuin edelliset hankkimani aikoinaan olivat.