Rasvainen kala, suppilovahverot sekä kantarellit, kaikista niistä saa luonnollista D-vitamiinia.
Olen sitä mieltä että meille on parasta saada kaikki vitamiinit ja hivenaineet luonnollisessa muodossaan syömästämme ruoasta. Olen vakuuttunut että ne tällä tavoin imeytyvät paremmin kehossa kuin keinotekoiset vitamiinivalmisteet tai ravintolisät. Vitamiinivalmisteiden käyttö on kuin heittäisi rahaa suoraan ikkunasta ulos, asia joka viime aikoina on saanut toisenkin merkityksen koska Eviraparhaillaan selvittelee D-vitamiininvalmisteiden vitamiinipitoisuuksia kun tuoreen tutkimuksen mukaan väitettiin ettei niiden sisältö vastasi niiden tuoteselostusta.
Ihomme muodostaa luonnostaan D-vitamiinia kun oleskelemme auringonvalossa, ja me täällä pimeässä pohjolassa tarvitsemme enemmän D-vitamiinia varsinkin talvella, joten D-vitamiinipitoisen ruoan syöminen on ihan järkeen käypää ja elintärkeää.
 |
| D-vitamiinia suppilovahveroista |
Eniten D-vitamiinia sisältävät kalat, varsinkin rasvaiset sellaiset kuten lohi, makrilli tai silakka sekä kaitotuotteet johin lisänään D-vitamiinia mutta vegaaneille tämä aiheuttaa ongelman koska he eivät syö kalaa eikä maitotuotteita.
Kävin juuri Finelin sivuilla etsimässä D-vitamiinia sisältäviä ruokai jotka myös sopivat myös vegaaneille ja sieltä löytyi vain kantarelli. Tiedän kuitenkin että suppilovahverot sisältävät sitä vieläkin enemmän, jopa yli tuplasti ja löysin vihdoin ja viimein määrän Arctic Flavorsin sivuilta.
Vegaaneillekin sopivaa D-vitamiinia löytyy kaikista eniten suppilovahveroista joissa on sataa grammaa kohden 27 mikrogrammaa D-vitamiinia, jonka jälkeen kantarelli on hyvä kakkonen, joka sisältää 12,8 mikrogrammaa sataa grammaa sientä kohden ja yllätyin lukiessani että kantarellitsisältävät suunnilleen saman verran D-vitamiinia kuin silakka. Kolmannella sijalla tuli kangasrousku, neljännellä sijalla korvasieni ja viidentenä oli herkkutatti.
 |
| D-vitamiinia keltavahveroista |
Sienten valmistapa vaikuttaa tietenkin niiden D-vitamiinipitoisuuteen, ja monet kivennäisaineet ja vitamiinit ovat vesiliukoisia, joten niiden liotusvesi kannatta hyödyntää ruoanlaitossa paitsi kun on kyseessä korvasieni, toiselta nimeltään huhtasieni. Ne ovat myrkyllisiä ja niiden liotusvettä ei saa käyttää ruokaan tai ruoanlaittoon. Luin myös jostain että sieniä suositellaan auringonvaloon asettamista jotta niiden D-vitamiinipitoisuus tällä tavalla kasvaisi auringonvalon vaikutuksesta, mutta tälle asialle en ole vielä löytänyt mitään tieteellistä tutkimusta joka todistaisi asiaa suuntaa tai toiseen, siis lisääntyykö sienten D-vitamiinipitoisuus jos ne pannaan auringonvaloon.
Tämä tarkoittaa sitä että sienten syöminen ei ole väärin, vaan jopa suositeltavaa ja suppilovahverojauheen käyttäminen on helppo tapa piilottaa ruokaan sienien muodossa D-vitamiinia niiltä jotka eivät sienestä perusta, tai muuten pidä niiden mausta. Jauhetut sienet olivat ne sitten suppilovahveroita tai keltavahveroita, ovat muutenkin hyvä tapa totutella sienten syöntiin ja niiden makuun. Huomaa vain että jotkut ihmiset voivat olla sienillä pahastikin allergisia, tuttavapiirissä on yksi tällainen.
Joten luonnollisen D-vitamiinin jahdissa suosittelen lämpimästi sienikeittoa suppilovahveroista ja koivun punikkitatista, villiriisipihvejä, suppilovahveroilla kuorrutettua hirvipaistia tai jos paremmin pidät kantarelleista kannatta sinun kokeilla kantarellitoastia tai karitsaaMarsalakastikkeessa kuskusin kera. Vegaaneille sopivampaa ruokaa jotka sisältävät suppilovahveroita ovat esimerkiksi kanelinen suppilovahverohilloke, keltahernepihvit mangokastikkeella sekä Tofutagine suppilovahveroilla.
