Perinteinen pullapitko iltapäiväkahveille. Vanhan ajan perinteistä pullaa kahviin kastamiseen, tai maidon kanssa suoraan uunituoreena jos näin sen mieluummin nautit.
Pulla saa ostettua leipomoista ja kaupoista valmiina leivottuna mutta mikään voita kotitekoista pullaa. Ostopulla on pakkopullaa, se ei vaan maistu samalle kuin rakkaudella lempeästi vaivattu ja hämärässä peiton alla nostettu ja omassa uunissa leivottu pulla iltapäiväkahveille.
Meillä ei lapsuudessani saanut kastaa pullaa kahviin, eikä maitoon jota siihen aikaan vielä pullan kanssa join kun asia olisi vielä ollut ajankohtainen. Juon hyvin vähän maitoa, käytän sitä vain kahviin ja teehen, mutta joskus vielä tänäkin päivänä ihanan pullan tuoksun yllättäessä, siis silloinkin kun itse sitä pullaa leivon, tekee mieli kylmää maitoa ja uunilämmintä pullaa. Maidosta tulikin mieleen, lapsuuden ystäväni Satu kysyi kerran meillä vieraillessaan, olimme kai siinä esikouluikäisiä tai juuri ekalla luokalla, kysyi mammalta miksi meillä ja vain puoli lasillista maitoa. Mamma vastasi että odota vähän niin kohta näet.
 |
| Uunituoretta pullapitkoa |
Ja eipä mennyt aikaakaan, varmaan kymmenisen sekuntia kun joko minä tai sisareni saimme kaadettua maitolasimme ja maitoa virtasi pitkin pöytäliinaa vanana. Ja tämä selittää senkin seikan miksi meillä oli vahainen pöytäliina. Aikuisena ole miettinyt että eikö se maito juuri siksi valunut pitkin pöytää kun oli se vahaliina, mutta maalla tosiaan ei ollut samoja puitteita kuin kotona kaupungissa ja pesukonetta ei siellä ollut ja kaikki pyykki pestiin joko käsin tai pestiin vasta kotona kaupungissa. Vahaliinat ovat varmasti vaikuttaneet minuun koska itse en ole niitä koskaan suostunut käyttämään edes mukavuussyistä, olen aina käyttänyt kangasliinoja ja serviettejä.
Vanhan ajan perinteiset leivontareseptit ovat nykypäivänä aivan liian suuria, pullia voi toki pakastaa mutteivät ne ole aivan samanveroisia kuin tuoreina uunilämpiminä. Tästä syystä olen usein pienentänyt perinteiset leivontareseptini, kuten tämän mamman pullataikina reseptin. Nykyään meillä onneksi on apunamme pakastin, asia jota meidän isoäideillämme ei vielä ollut ja ruoka säilyy paremmin.
Hienoja valkosia vehnäjauhoja
Pullataikina on perinteisin mahdollinen, ei mitään lisättyä omaa keksintöä vaan ehtaa tavaraa samalla tavalla kuten mamma ne pullat aikanaan vielä leipoi. Taikinassa on käytetty hienoja vehnäjauhoja, ja näin sen pitääkin olla, tämä on hienointa hienoin vieraspullapitko. Jauhojen menekki riippuu kerrasta toiseen, ja käytä pullataikinaa vähin määrä mahdollinen. Osaa tarvitaan pullan leipomiseen pöydällä.
Mantelirouhetta
Pidän parhaiten mantelirouheesta pullan päällä, mantelilastut eivät ole yhtä rouheaa ja ilman kardemummaa pullat eivät mielestäni edes maistu pullalle, siis mummon pullille. Oikein tumman kauniit saat pullista jos voitelet ne vain munan keltuaisella rikkivispatun kanamunan sijaan. Muista van säästää erotettu valkuainen ja pakastaa se myöhempään käyttöön, jollei sinulla ollut pakastettua keltuaista jonka tähän voit sulattaa ennen sen käyttöä pullapitkon sivelyyn.
 |
| Aloita pitkon letittäminen keskeltä |
Uunituoretta pullaa
Jos pidät vehnäsestä voit myös kokeilla reseptiäni voisilmäpullat speltillä, perinteiset korvapuustit, pähkinöillä täytetyt kierrepullat tai juhlallinen mutta helppotekoinen suklainen vadelmaboston. Ja jouluksi sopii sahramilla maustetut Lucian päivänpullat ja jos pullaa jää yhtään yli ja se kuivahtaa, saat siitä helposti taiottua ihania rikkaita ritareita jälkiruoaksi.
Pulla on aina parhaimmillaan samana päivänä kun se on vasta leivottu joten saat tällä reseptillä yhden muhkean kokoisen pullapitkon joka täyttää tavallisen uunipellin kokonaan. Mutta jos tarpeesi on suurempi voit tietenkin tuplata reseptin jolloin saat siitä kaksi reilun kokoista pullapitkoa, tai vaihtoehtoisesti leivot puolesta taikinasta korvapuusteja.
Perinteinen pullapitko
150 g voita
5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 tl l suolaa
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
800–900 g vehnäjauhoja
2-3 rkl rouhittua mantelia
1 kananmuna sivelyyn
Sulata voi miedolla lämmöllä ja lisää maito ja anna sen lämmitä kädenlämpöiseksi. Silppua hiiva isoon kulhoon ja kaada voi-maito sekaan. Sekoita kunnolla kaikki hiivan voi-maidon sekaan. Lisää sokeri, kardemumma ja suola. Sekoita kunnolla ennen kuin lisäät jauhot osissa koko ajan sekoittaen. Tähän ei välttämättä mene kaikki jauhot, ja hyvä säästää vähän jauhoja leipomiseen. Vaivaa taikinaksi ainekset kunnes se on saanut kivasti sitkoa ja se on irronnut kulhon reunoista. Pietä kulho puhtaalla keittiöliinalla ja anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa noin 30–40 minuuttia. Jaa taikina kolmeen yhtä isoon osaan ja pyöritä niistä jauhotulla pöydällä tasapaksut pitkät pötkyt. Letitä pullapitko aloittamalla sen keskeltä ja letitä loppuun asti toiseen päähän asti, päättele pitko asettelemalla pitkon pää sen alle. Käännä pitko ympäri ja letitä toinen puoli loppuun samalla tavalla. Nosta pullapitko voipaperilla peitetylle uunipellille. Anna pullapitkon nousta toisen kerran pellillä pyyhkeen alla reilun puoli tuntia. Sivele pullapitko rikki vispatulla munalla ja ripottele päälle mantelirouhetta. Paista pullapitko 225 asteen lämmössä uunissa kunnes se on kypsynyt kauniin väriseksi, noin kahdesta kymmenestä minuutista puoleen tuntiin pitäisi riittää. Tarkista pullapitkon kypsyys kääntämällä se ylösalasin ja kopauttamalla sitä kevyesti pohjaan, jos pitko kumahtaa on se kypsää. Anna pullapitkon jäähtyä keittiöliinan alla ritilällä ennen niiden nauttimista.
