Hitaasti kypsyviä vihreitä tomaatteja, kirvoja chilin ja villirucolan kiusana, kitukasvuista munakoisoa ja kukkivia papuja jotka eivät tuottaneet satoa nimeksikään sekä runsaasti mahtavan pitkiä perunanvarsia, se on tämän kostean ja viileän kesän sato parvekkeella.
Minun piti tänä viikonloppuna kirjoittaa juttua siitä miten tänä vuonna lasitellulla parvekkeella viljelyt onnistuivat vai onnistuivatko ollenkaan mutta sitten mielenkiintoni kirjoittaminse suhteen lopahti tyystin, kun en päässytkään kirjoittamaan mitään sadonkorjuusta nettiyhteyden tökkimisen vuoksi.
Taloyhtiön luvattu laajakaistan nopeus, jonka piti moninkertaistua edelliseen verrattuna marraskuun ensimmäisenä, ei toiminut odotetulla tavalla, tuskin ollenkaan. Nopeus ei mitattuna ollut sinnepäinkään, se ei edes ollut aikaisemman hitaamman nopeuden puitteissa. Tämä herättää kysymyksen olisikohan minun jo aika hankkia oma maksullinen laajakaista taloyhtiön oman sijaan jolla tähän asti olen pelittänyt, vai kannattaako sitä edes miettiä, kun luvatut perusnopeudet toimivat näin huonosti.
 |
| Upeita vihreitä tomaatteja |
Viljelen joka vuosi tapani mukaan tuoreyrttejä parvekkeella, kuten ne tavalliset pakolliset basilikat, ruohosipulit sun muut mutta tänä kesänä tämän lisäksi kokeilin myös tomaattia ensimmäistä kertaa, kun sain vaihdettua chilintaimia, jota minulle tuli yli odotusten, tomaatintaimiin.
Olen ennen vain viljellyt kirsikkatomaattia joita sain valmiina ruukussa taimena viime vuonna äitienpäivälahjaksi ja tomaatit kituuttivat parvekkeelle koko kesän viileässä mutteivät ne punastuneet ajoissa. Äidin kasvihuoneessa sentään rehottivat tomaattia köynnökset kukkurallaan, mutta niilläkin oli vaikeuksia punastua ajoissa, joten paljon vihreitä tomaatteja otettiin tänä vuonna sisään punastumaan, ja suurimman osan niistä kuivasin hyötykasvikuivurilla ja säilöin samalla tavallaoliiviöljyyn kuten viime vuonna.
 |
| Kukkiva punainen härkäpapu |
Viimevuotisista parvekkeella sadoksi saaduista ruusupavuista vain neljä iti tänä vuonna toivotulla tavalla, ja vain yksi ainokainen alkoi kasvaa päädyttyään omaan ruukkuun. Se kukkikin kauniisti vaalean oransseilla kukilla mutta aivan liian myöhään. Punaiset härkäpavut joita ostin tänä vuonna taas itivät kuten pitikin, ja vaikka ne kukkivatkin runsaasti sain vain kaksi palkoa härkäpapuja joissa yhteenlaskettuna sato oli kaksi papua. Nämä kaksi punaista härkäpapua idätän ensi kesänä ja toivon niistä vain silmäniloa, satoa niistä tuskin tulee mainitsemiseksi asti, ainakaan tähänastisten kokemuksien perusteella.
Viime vuodesta jääkaapin perukoille myös jäi äidin kasvimaassa kasvaneita pienen pieniä myöhäissyksyn perunoita jotka olivat kevään alussa kauniisti silmulla, ja ne panin isoon saviruukkuun. En ole viljellyt perunaa, tai ollut näkemässä perunan viljelyä, yli 40 vuoteen, joten en ollut tietoinen että nykyiset perunalajikkeet eivät välttämättä kuki, joten odotin liian kauan niiden kukkimista.
Odotin niiden kukkia joita ei edes ollut tulossa josta johtuen niiden varret kasvoivat liian isoiksi ja veivät kaiken voiman perunan mukuloiden kehittymiseltä, joten satoa tuli suurin piirtein tuplasti uusia perunoita kuin olin alun perin pannut ruukkuun kasvamaan jääkaapissa itäneitä perunoita. Huomasin kuitenkin tämän ruukkukokeiluni aikana pari asiaa, jotka otan huomioon seuraavalla kerralla jos ruukussa perunoita enää viljelen uudestaan.
 |
| Upea mutta myöhäinen munakoisontaimi |
Munakoiso hädäntuskin iti tuskallisen pitkän odotuksen jälkeen esikasvatuksessa ollenkaan, ja ne kitukasvuiset taimenet jotka alkukesästä sain parvekkeelle eivät oikein ottaneet kasvaakseen. Ja sain vasta hyvin myöhään kauniita munakoison lehtiä ruukun täydeltä, juuri ennen kuin hallan sen mennessään vei.
Chilit sen sijaan itivät kunnolla, ja sain niitä monen monta kasvia mutta niistä vain kaksi ehtivät alkaa kukkia ennen kuin ensimmäiset hallayöt yllättivät ne kesken kasvukauden, mutta chilit olivat tänä vuonna niin kirvojen armoilla, niitä sitten tänä vuonna oli, kaikki mullat oli uusittu eikä mitään vanhaa ollut tallessa,
Ja suihkuttelin parvekkeella sekä mäntysuopavedellä että hieman vahvemmalla mutta luonnonmukaisella torjunta-aineella nokkosvedellä tuloksetta. Rucola kärvisteli myös kirvojen ahneiden suiden armoilla eikä siitä saanut kuin pari kourallista syömäkelpoista salaatinlehteä.
Joten tämän vuoden sadon tulos on laiha, pari kymmentä vihreää tomaattia, kolme, neljä kourallista pienen pieniä uusia perunoita, ruohosipulia ja basilikaa sen verran kun kesällä niitä käytin.
 |
| KUkkivat chilit kirvoineen |
Mutta, myös silmänilo on tärkeää, vaikkeivät ne tulleetkaan kukista, vain minttu sekä basilika kukkivat vienosti härkäpapujen ja ruusupapujen lisäksi. Jotkut salaatit taas kelpasivat muillekin kuin vain kirvoille, kuten viinisuolaheinän lehdet ja Rucolan kauniit keltaiset kukinnot kasvoivat ilmeisesti tänä vuonna vain kisujen iloksi, koska he niitä koko ajan kerittyään suihinsa popsivat, eikä niistä riittänyt sen enempää meille muille.
Kiireen kevään vuoksi en tänä vuonna saanut mitään sen enempää kylvettyä äidin kasvimaahan kuin pari punaista härkäpapua jotka eivät sielläkään menestyneet. Eivätkä myös chilit, Stevia kuin munakoisokaan menestynyt tänä vuonna äidin kasvihuoneessa, joten tämän vuoden satokausi oli joka tavalla huonolaatuinen. Sekä lasitetulla parvekkeella, kasvihuoneessa kuin avomaalla, eikä tänä vuonna tullut äidin viljelemää kurpitsaa kuin nimeksi, onneksi sitä saa ostettua muualtakin.
Suurin osa tämän syksyn sienistäkin kuivatettiin, ja saimme kokoon reilusti yli kymmenen litraa kuivattua suppilovahveroa, pari litraa kuivattua herkkutattia sekä haperoita, perinteisten suolasienien, hapansienien sekä etikkasienien ja niiden sienien lisäksi jotka syksyllä tuoreiltaan jo söimme. Vain pieni osa tänä vuonna sienistä päätyi ryöpättynä pakastimeen, se kun on jo täynnä siitä lihasta jonka itse paloittelin kuukausi sitten.
 |
| Perunat ruukussaan |
Tänä vuonna kuitenkin näyttää siltä että ensimmäistä kertaa onnistuin siirtämään mitään yrttiä sisään talven varalle, leikkasin hyvin runsaalla kädellä mintun melkein tyveen asti juuri kun hallayöt tulivat ensi kertaa, ja kuivasin yrtin myöhempään käyttöä varten. Minttu näyttää toipuneen tästä kirurgisesta ronskista toimenpiteestä hyvin, ja siinä on monta pientä lehteä alullaan.
Siemenestä tänä keväänä kylvetty Stevia oli myös hyvin kitukasvuinen, ja otin ne sisään jo pitkään ennen hallanvaaraa, joten minulla on nyt pari Steviaa sisällä talvehtimassa ensi vuoteen jolloin toivon parempaa satoa. Stevian kasvatus siemenestä on tunnetusti hyvin vaikeaa, sen sijaan että käyttäisi siihen pistokkaita, joten olen aika ylpeä että ainakin se melkein onnistui minulta tänä vuonna mintun sisään siirtämisen lisäksi, kun kaikki muut viljelyt menivät vain vähän sinnepäin ja tuottaen tuskin ollenkaan mitään satoa.
