Tämä voi kuulostaa mainokselta mutta sitä se ei ole. En ole mikään mäkkärifani, ja siellä tulee vain hyvin harvakseltaan syötyä, kerta pari vuodessa, mutta joskus minäkin innostun maistamaan jotain uutta hampurilaista.
Harvat mäkkärin hampurilaiset ovat mainitsemisen arvoisia, ne eivät mielestäni ole hintansa arvoisia. Hampurilaiset ovat yleensä kovassa kiireessä heitetty kasaan sikin sokin joten täytteet repsottavat usein vinksin vonksin leivän ulkopuolella vaikka Big Mac oli aikoinaan taattua laatua. Se oli tänne Eurooppaan rantautuessaan paljon isompi.
Tullessaan Big Mac oli rahansa arvoinen hampurilainen. Se oli leveämpi, paksumpi ja koko hampurilainen oli reilusti korkeampi mutta se on valitettavasti kokenut pahan inflaation tämän reilun parin vuoden kymmenen saatossa ja sekä leipä, täytteet että pihvit ovat kutistuneet ja ohentuneet kuin kaljuuntuvan vanhan miehen hiuspehko. Enää ei kannata kilpailla kuka jaksaa syödä kaksi Big Macia, sen tekee kuka tahansa normaali nälkäinen ihminen.
Toista oli McDonald’s 1955, se oli iso ja mahtavan herkullinen hampurilainen ja mielestäni mainitsemisen arvoinen. Tämä on vasta toinen kerta viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa mäkkärissä kun mieleen jäi halu syödä samaa uudestaan. Viimeksi se oli kun mäkkärillä oli italialaiset hampurilaiset joissa oli Mozzarella juustoa ja basilikamajoneesia, vuosia sitten keväällä.
Kesällä mainostettiin että Mc Donald’s 1955 hampurilainen olisi tarjolla vain rajoitetun ajan, en muista päivämäärää elokuussa mihin asti, ja kävimme heinäkuussa toteamassa että 1955 on hampurilainen minun makuuni, mahtava yhdistelmä jossa paahdettua sipulia, sinappimajoneesia, tuoretta tomaattia, salaattia rapeaksi paistettua pekonia ja medium pariloitu pihvi pehmeän sämpylän välissä. Ainoa asian on että hampurilainen oli minulle henkilökohtaisesti vähän iso, varsinkin jos tilaa koko aterian ranskalaisten ja juoman kera, mutta tässä pulmassa puolison onneksi avuliaasti avittaa.
Tämä oli ensimmäinen kerta vuosiin kuin voin sanoa että mäkkärissä sain hyvää hampurilaista. Oliko hampurilainen sitten oikeasti grillattu vai vain parilalla paistettu jäi epäselväksi mutta sen savuinen makuvivahde oli mahtava, kuin se olisi ollut avotulella grillattu, ja siinä se erosi suuresti tavallisesta Big Macista. Voin tässä tunnustaa että olen vannoutunut Burger King-fani.
1955 oli mäkkärillä erikoistilaus, joka tuotaisiin pöytään sen valmistuttua mutta jonka henkilökunta sunnuntaisessa kesälomatuoksinassa jotenkin unohtivat pitkäksi aikaa, ja tästä hyvitykseksi meille olisi tarjottu kahvit ja jäätelöt. Tästä tarjouksesta plussa henkilökunnalle, se näyttä palveluhalua joten Kaukajärvellä asioimme uudestaan. Mutta koska hampurilaiset olivat niin isoja ja täyttäviä jouduimme kieltäytymään ystävällisestä tarjouksesta koska minä en ainakaan olisi jaksanut syödä mitään enää lisää 1955 hampurilaisen jälkeen.
Valokuvasin hampurilaisen mutta kuvat eivät jostain syystä onnistuneet, joten sain hyvä tekosyyn käydä syömässä hampurilaista uudestaan ennen kuin se poistuisi valikoimasta. En toisellakaan kerralla onnistunut saamaan kelpo kuvia, vaikka kamera oli tällä kertaa mukana joten kävimme tässä viime viikolla syömässä 1955 kolmatta kertaa, joten olen nyt jo ylittänyt normaalit vuosittaiset mäkkärissä käymiskerrat. Kolmannen kerta toteen sanoo, nyt kuvat onnistuivat vaikka hampurilaisen ulkonäkö oli kärsinyt, se ei enää ollut yhtä huolella koottu, mutta maussa ei ollut valittamista, joten suosittelisin lämpimästi Mc Donald’s 1955 hampurilaista jos se vielä löytyisi mäkkärin ruokalistalta. Tätä jään kaipaamaan.
