Ruispuolukkapuuro aamiaiseksi

Puolukkapuuroa, puolukalla maustettua ruispuuroa. Kuitutäyteistä aamiaispuuroa, herkkua jolla päivä alkaa hyvin.

Puuro, kuka siitä pitää ja kuka inhoaa, asia jakaa mielet aika tarkkaan ja se ei siitä mitenkään muutu ja puolisoni ei todellakaan ole puuroihmisiä, sen olen vuosien mittaan oppinut. Itse syön melko usein puuroa, varsinkin lounaaksi yksin kotona ollessani. Olen pienestä tytöstä pitäen rakastanut kaurapuuroa ja valmistan nykyään usein puuroni käyttäen vain kauraleseitä tai neljän viljan hiutaleita, joista puuro valmistuu nopeasti. Olen niin tottunut ettei tämä parempi puoliskoni syö puuroa, kuin vain ja ainoastaan ne pari kertaa hyvänä esimerkkinä jälkikasvulle, joskus vuosia sitten. Kysyn kuitenkin joka kerta kohteliaasti haluaako myös hän puuroa kunnes koittaa se yksi yllättävä päivä jolloin vastaus kaikkia odotuksiani vastaan onkin myöntävä. Olen aivan tyystin unohtanut että hänhän syö hyvinkin ruispuuroa. No, minäkin pidän ruispuurosta mutta olen vain tottumuksen orjana syönyt kaurapuuroa unohtaen tämän, joten meillä tulee nyt hiukan ruista kehiin tästä lähtien.

Ruispuuro

Itse idea ruispuuron valmistamiseen alkoi siitä että jääkaapissa oli puolukkasurvosta, ja se piti hyödyntää johonkin joten miksei puuroon. Tämä kyseine puuro ei ole mitään jota valmistaa joka arkiaamu, se kestää aivan liian kauan valmistaa mutta sillä voi hyvin helliä itseään viikonloppuina. Puuron on myös hyvä tapa lisätä ravintoomme kuitua.

Puuron valmistus

Kokemukseni mukaan puuron tulokseen vaikutta eniten se missä vaiheessa itse puuro-aines lisätään veden sekaan, lisätäänkö se kylmään vai kuumaan veteen, tai nesteeseen. Puuron keittämisessähän voi myös vaihdella mitä nestettä käyttää, hyvänä esimerkkinä riisipuuro, tai vispipuuro toiselta nimeltään lappapuuro, joita en kumminkaan käsittele tässä.

Puuroa vai velliä

Jos puuroon haluaa tasaisen ulkomuodon ja pehmeän ”vellimäisen” koostumuksen, puuro-aines pitää lisätä kylmään veteen, ja jos haluaa hieman karkeampaa koostumusta, se lisätään kuumaan veteen. Tämä kuitenkin kohtuudessa, jos puuroa keittää tuntikaupalla on samantekevää miten mitäkin lisäsi puuroon, kaikki koostumus on jo kiehunut mössöksi.

Itse olen aina oppinut että suola lisätään heti veteen kun puuron keittäminen aloitetaan, ja vielä ei ole tullut mitään järkevää syytä vaihtaa tätä hyväksi todettua tapaa. Suolan voi kuitenkin lisätä vasta loppuvaiheessa kuten joissakin resepteissä suositellaan ja tässä toistan vai mitä Ruisrouhepaketin kyljessä puuron valmistamisesta mainitaan. Reseptissä mainitaan myös sokeri, joka mielestäni on ylimääräinen tieto, jokainen valitkoon itse miten puuronsa syö, voisilmällä, maidolla vai kermalla ja miten sen makeuttaa jos se sitä tarvitsee.

Ruispuolukkapuuro

1 l vettä
2 dl puolukkasurvosta
4 dl ruisrouhetta
½ tl suolaa

Kaada rouhe ja puolukkasurvos kiehuvaan veteen. Anna kiehua miedolla lämmöllä 45 minuuttia. Mausta valmis puuro suolalla ja sokerilla.

Mamman perinteiset joululimput

Mamman perinteinen joululimppu. Tumma siirapista tahmea vanhan ajan kuminalla sekä hillotulla appelsiinikuorella maustettu piimällä leivottu rukiinen joululimppu, leipä jota ilman meillä ei tule joulu.

Meillä on suvussamme leivottu leipää samalla reseptillä jouluksi jo seitsemisen kymmentä vuotta mutta että se on meillä ollut perinne jo näin kauan oli minulle yllätys, itse luulin sen ilmestyneen joulupöytään vasta 1970-luvun alussa, josta minulla on siitä ensimmäiset omat mielikuvani jouluruokien valmistuksesta.

Perinneresepti

Tämä tumma, makea siirapilla maustettu limppu on meillä ollut kestosuosikki ja epäilen että se alkuperin on Otavan Suuresta keittokirjasta vuodelta 1934. Sieltä se löytyy nimellä Oulun limput äitini suureksi yllätykseksi, hän kun luuli että se taas oli hänen isoäitinsä perintöä. Oli miten oli, limput ovat maukkaita vaikka vaivalloisia valmistaa, ne tarvitsevat aikaa mutta ovat sen arvoisia ja jollet innostu mamman joululimpuista voit sen sijaan kokeilla hyvin samantyyppista saaristolaisleipää tai viikunaleipää jota usein leivon pääsiäiseksi.

Viipale mamman joululimppua

Leseitä leipään

Innostuin suuresti ruokakuitujen terveysvaikutuksesta noin pari kymmentä vuotta sitten ja olen korvannut osan tämän alkuperäisreseptin hienoista vehnä- ja ruisjauhoista kokojyvällä, kokojyvärouheella tai leseillä. Samoihin aikoihin nämä mammaan joululimput olivat ainoita asioita jotka toivat joulun tuoksut kotiin, en edes minä kun kasvissyöjä olin, paistellut vain tunnelman ja huvin vuoksi kinkkua ruiskuoressa. Mutta minä haluan edelleen leipääni enemmän puruvastetta kuin vain hienoista ”aivan tyhjistä valkoisista” jauhoista saa, ja toiseksi haluan varmistaa helpolla tavalla vatsani toimivan, se kun voi jouluna hieman tavallisesta poikkeavasta ruokavaliosta riippuen mennä rutiineistaan sekaisin.

Ei vielä noussut valmiiksi

Anna leivän tekeytyä yön yli

Olen leipiä leipoessani oppinut että ruisleivästä aina tulee maukkaampi jos sen taikina saa levät yön yli ennen kuin se leivotaan, joten teen taikinan melkein valmiiksi, jätän osan vehnäjauhoista lisäämättä taikinaan ja jätän sen kulhoon yön yli pyyhkeen alle tekeytymään. Täysjyvärouhe ja grahamjauhot voivat vain hyvin, tästä yön yli tekeytymisestä, koska ne ovat karkeita ja niillä kestää kauemmin imeä itseensä kosteutta kuin hienoksi jauhetuilla jauhoilla. Seuraavana aamuna lisään suurimman osan jauhoista (osan säästän itse leipomiseen) vaivaan jauhot taikinaa ja jätän nyt taikina vasta nousemaan liinan alle. Kun taikina on saanut nousta kaksinkertaiseksi, joskus tämä kestää kaksikin tuntia, riippuen miten lämmintä keittiössä milloinkin on, jonka jälkeen vasta leivon itse limput.

Mausteet siirapin kanssa kattilassa

Olen kuitenkin tämän reseptin jauhojen määrästä huomannut sen, että nykyajan jauhot jotenkin eroavat viime vuosisadan alussa käytetyistä jauhoista. Jos nämä joululimput leivotaan tarkalleen alkuperäisen reseptin mukaan, niistä tulee hyvin löysiä ja ne ”valuvat pitkin peltiä” uunissa muodostaen leveitä, matalia leipiä. Joten, jos taikina ei mielestäsi tunnu tarpeeksi notkealta tällä määrällä jauhoja, lisää hienoja jauhoja kunnes taikina ponnahtaa kun sitä vaivaat. 

Joululimpun mausteet

Tärkeä osa näissä limpuissa on niiden mausteet, kumina ja hillotut appelsiinin kuoret. Tulos ei ole sama jos tuoreena rouhitun kuminan sijaan käytätä jauhettua kuminaa. Osa kuminansiemenistä pitää jäädä kokonaisiksi, mutta niiden rakennetta on kuitenkin hieman käsitelty morttelissa niitä jauhamalla pienemmiksi, jolloin niistä erittyy kuminan eteeristä öljyä.

Kuminaa ja kandeeratua appelsiininkuorta leipään

Perinteiset joululimput

50g hiivaa

5 dl piimää

2½ dl siirappia

1 rkl suolaa

2 rkl hillottua appelsiininkuorta

2 rkl kuminaa

300 g vehnäjauhoja

300 g ruisjauhoja

100 g kokojyvä ruisrouhetta

100 g grahamjauhoja

Uunissa sivelyyn:

1 dl haaleaa vettä

½ dl siirappia

Rouhi kokonaiset kuminan siemenet morttelissa. Osa voi jäädä kokonaisiksi mutta niitä pitää pienentää jotta maku irtoaa niistä. Leikkaa hillotut appelsiininkuoret pari kolme milliä paksuiksi ja noin sentin pitkiksi suikaleiksi. Keitä siirappi ja mausteet ylös kattilassa aika ajoin sekoittaen. Varo lämmittämästä liikaa, siirappi kuohahtaa raivokkaasti yllättäen ylös, roiskien siirappia pitkin keittiötä jollet vahdi sitä tässä vaiheessa. Ota siirappi pois lämmöltä ja lisää piimä siirapin sekaan kunnolla sekoittaen. Anna sen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Älä lisää liian kuumaa seosta hiivan sekaan, se tappaa hiivan. Voit panna kattilan ulos jäähtymään jos sinulla on kiire. Liuota hiiva isoon taikinakulhoon tilkkaan vettä ja kaada siirappi-piimä-seos päälle. Sekoita hyvin ja lisää jauhoja pienissä erissä koko ajan kunnolla sekoittaen. Jätä noin puolet vehnäjauhoista seuraavaan päivään leipien leipomiseen. Taikina on nyt tässä vaiheessa aika löysää, mutta älä huolestu, niin sen pitääkin olla. Peitä kulho puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja anna taikinan tekeytyä yön yli huoneenlämmössä. Lisää seuraavana päivänä puolet jäljellä olevista jauhoista taikinan sekaan ja sekoita se hyvin. Vaivaa taikinaa kulhossa kunnes se alkaa irrota reunoista. Ota taikina pöydälle ja vaivaa sitä käsin kunnes se on alkanut saada sitkoa, se ei tartu pöytään kiinni ja sitä voi venytellä ilman että se repeää. Lisää jauhoja jos taikina on hyvin löysää, taikinan ei pitäisi tässä vaiheessa enää liisteröityä pöytään kiinni. Pane taikina takaisin kulhoon kun siinä on kunnon sitkoa, peitä liinalla ja anna sen nousta kaksinkertaiseksi, noin kahden tunnin ajan. Tämän jälkeen taikinasta leivotaan joko yksi iso pyöreä leipä (se on suunnilleen koko uuninpellin kokoinen) tai kaksi pitkulaista limppua. Peitä leivät liinalla ja anna niiden nyt nousta valmiiksi, noin tunnin verran mutta joskus se vaatii kahden. Paina leipää sormella jotta siihen tulee pieni kuoppa, jos kuoppa ponnahtaa takaisin heti, taikina on noussut valmiiksi mutta jos reiän umpeutuminen kestää kauemmin, anna leivän nousta lisää liinan alla. Sekoita vei ja siirappi ja sivele sillä leivät ennen niiden uuniin menoa. Paista leivät uunissa 200 asteen lämmössä uunin keskitasolla noin tunnin ajan, yksi kokonainen kokopellin leipä kestää reilusti yli tunnin. Sivele siirappivedellä limppuja uunissa paistamisen aikana vähintään kolme kertaa. Tämä antaa niille tumman, tahmean pinnan. Kokeile 45 minuutin päästä onko leipä kypsää. Nosta leipä ylös pelliltä ja koputa sitä pohjaan, jos kun kopahdus on kumea, on leipä valmista. Ota limput uunista ja anna niiden jäähtyä ritilällä ilman liinaa. Limput ovat siirapilla valelusta tahmeita, siksi ne kannattaa kääriä alumiinifolioon, jotteivät ne tartu kiinni joka paikkaan kiinni. Säilytä limput muovipussissa huoneenlämmössä. Limput voi valmistaa etukäteen ja pakastaa, mutta ne kannattaa jo viipaloida ennen sitä. Pakastuksen jälkeen ne voivat murentua pahasti niitä leikatessa.