20. toukokuuta 2013

Vihdoin villisikapeijaiset




Sikamaisen villiä, nyt se vihdoinkin tapahtui, se meidän oma pieni villisikamme on nyt lihoiksi paloiteltu. Nyt on luvassa villiä possun muodossa jos toisessa.

Villisika lihoiksi

Torstaina meidän villisikapossumme päätti elämänsä omassa laumassaan Karhen villisikafarmin tutussa aitauksessa, se putsattiin ja kaltattiin jonka jälkeen se sai riippua kylmässä ennekuin sen vihdoin ja viimein eilen pantiin lihoiksi, juuri sellaisiksi paloiksi kuin itse halusin. Sanotaan nyt että viime vuoden pienen pieni raidallinen söpöliini oli vähän kasvanut kokoa ja tämän vuoden aikana kasvanut noin 80-kiloiseksi hyvin voivaksi villisiankarjuksi. Jos sinua kiinnostaa oman villisian hankkiminen kannatta sinun lukea tekstini oma villisika johon tämän päivän teksin on suoraan jatkumoa.

PIkkupossu vielä viime vuonna kasvamassa
Olen nyt jo vuoden ajan suunnitellut mitä siitä villisiastamme tekisin, ja nyt sitten alkaa olla se kohta kun pitää päättää mistä aloittaa, ja en tiedä mistä aloittaisin. Jouduin kuitenkin jo eilen panemaan suurimman osan lihoista pakastimeen. Olin varautunut tähän jo lauantaina jolloin panin pakastimen pakastukselle jotta lihat saataisiin tarpeeksi nopeasti jäätymään, kylmässähän ne olivat jo olleet torstaista lähtien. 

Oli hassua taas olla keväthelteessä palelemassa kylmähuoneessa, mistä tuleekin mieleen milloin viimeksi jäin lukkojen taakse kylmähuoneeseen, olisi silloin kaksitoista ja harjoittelemassa isän töissä hiihtolomalla. Olin kylmäkön opissa ja minun oli tarkoitus kellarin kylmiöstä hakea lisää kurkkuja, ja vaikka minulle oli kerrottu ettei kylmiön oven saa antaa mennä kiinni, koska se menee lukkoon eikä sitä saa avattua sisäpuolelta. Unohdin se tietenkin ja istuin siellä parisen kymmentä minuuttia vihanneslaatikkojen keskellä hytisemässä ennekuin minua tultiin etsimään.

Villisian rintakehä sisäpuolelta

Villisian paloittelua

Tämä kylmiö onneksi ei olisi mennyt lukkoon, ovessa ei ollut lukkoa, vaikka minulla olisi tällä kertaa ollut hauskaa seuraa itse villisikafarmin isännästä sekä hänen isästään, jonka kanssa paloittelimme ja tyhjiöpakkasimme kaiken paloitellun ja punnitun lihan etiketteineen. 

Ja vaikka näitä kesähelteitä on jo viime kesästä lähtien odotettu voin sanoa että kylmiön viileä oli ihanaa. Kylmäpaloittelutila oli minulle jo ennestään tuttu paikka, paloittelin siellä jo viime syksyllä yhden Yrjölän marjatilalta ostetun karitsan sekä Kukkamäen kuttutilalta ostetun kilipukin, mutta siitä en kirjoittanut blogiin, mainitsin siitä vain herkkusuun lautasella ruokablogin Facebook-sivuilla jossa yritän päivittää tekemisiäni useammin kuin täällä blogissa.

Villisian rintakehää palouteltuna
Minulle on ruoasta bloggaamisen aikana tullut enemmän ja enemmän tärkeäksi tietää miten ja missä ruokani eli, kuka sen kasvatti ja missä tuotti, miten sitä kohdeltiin ja miten se elämänsä eli ja olen erittäni tyytyväinen koska tiedän että possumme sai elää omassa laumassaan tutussa paikassa. Ja vaikkei villisika ole Luomu määritelmien mukaisesti luomua, sai se hyvän elää hyvin sen aikaa sen reilun vuoden sekä nopean lopun paikan päällä, se ei kärsinyt ahtaista kuljetuksista tai stressistä kuljetuksen aikana teurastamolle ennen kuin sitä tuli ruokaa.

Pikku possusta oli tosiaan vuoden aikana tullut noin 80 kiloa suolistettuna teuraspainoa sorkkineen päineen kaikkineen, josta arvioisin noin 60 kiloa lihaa joten pakastin on nyt piripintaan täynnä viime vuoden sienten loppua joka onneksi jo häämöttää sekä tämän vuoden tuoretta villisikaa muodossa jos toisessa. 

Villisikaa pakastimessa pakastumassa
Nyt meillä on villisiankinkkua, villisianpotkaa, villisiankylkeä, villisian lapaa, ohuita ripsejä, paksua grillikylkeä ja vaikka mitä, ja joista voin valmistaa ihania herkkuja oman mieleni mukaan silloin kun sille tuntuu, ihanaa, olen niin onnellinen etten osaa sitä edes kuvailla.

Niin ja ei se tähän loppunut, meillä on nyt uusi villisikapossu kasvamassa ensi vuodelle, jolloin sekin pannaan lihoiksi ja paloitellaan taas samalla tavalla, joten tästä lähtien takaan että aika ajoin on luvassa sikamaisen villejä possujuttua sekä villisikamaisia possujuttuja. Se tulee olemaan ruokaa jossa on kaikki "makurasva" tallessa kuten alla olevassa paistetussa villisiankyljyksessä on kunnon rasvareuna.

Paistettu villisiankyljys jossa rasva tallessa
Tässä vain näin pikaisesti pienen pieni makuhermoja kutkuttava maistiaispala villisiankyljyksiä vanhan ajan karkealla sinappikastikkeella, helppoa gourmet-ruokaa. 

Possunkyljykset vain pikaisesti läpikypsiksi paistinpannulla ja kastike valmistuu samassa pannussa. Kastikkeeseen käytin karkeaa vanhan ajan sinappia tai skoonelaista karkeaa sinappia, samaan jota käytän hovimestarikastikkeeseen. Pannulle tulee sen lisäksi vain valkoviiniä, ja jollei sitä sinulla ole voit korvata sen samalla määrällä vettä ja ruokalusikallisella valkoviinietikkaa. Tällä pikanopea villisiankyljykset sinappikastikkeineen ja kokonaisena kuorineen keitetyin perunoin ja tällä kertaa tavallisesta vähän poikkeavasti vain kahdelle hengelle herkkuhetkeen.

Villisiankyljykset vanhan ajan sinappikastikkeella

2 villisiankyljystä
200–300 g perunoita
3-4 rkl karkeaa vanhan ajan sinappia
½-1 tl suolaa
½ tl viherpippuria
½-1 tl mustapippuria
1 dl valkoviiniä
voita paistamiseen
salaattia lisukkeeksi

Anna villisiankyljysten temperoitua huoneenlämpöiseksi. Keitä perunat kuorineen kypsiksi suolattomassa vedessä noin parisen kymmentä minuuttia. Mausta kyljykset suolalla ja mustalla pippurilla ja paista ne läpikypsiksi pannulla. Nosta liha pannusta ja anna niiden vetäytyä sivussa. Murskaa viherpippurit morttelissa joko hienoksi tai vain karkeasti. Lisää kuumalle pannulle noin desin verran viiniä, viherpippuria ja sinappia ja sekoita vispilällä. Anna sinapin saostaa paistinpannulla olevat lihanesteet, anna kastikkeen kiehua kokoon ja paksuuntua. Tarkista kastikkeen akun ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja mustapippurilla. Kaada perunoiden keitinvesi pois kattilasta ja anna perunoiden höyryyntyä kuiviksi kattilassa. Tarjoile perunat suoran kattilasta josta kumpikin voi itse ottaa haluamansa määrän ja kuoria itse. Älä unohda kattaa risteilijää pöydälle. Tarjoile kyljykset kuoriperunoiden, vihreän salaatin ja sinappikastikkeen kera.

4 kommenttia:

  1. Aijaijaijaijai... Olisi taas pitänyt käydä ensin jääkaapilla ja vasta sitten avata tämä postaus.
    Villisika kyllä kiinnostaisi, mutta ongelmana on liian pieni pakastin. Pitänee palata asiaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei tuplaespresso ja kiitos kommentistasi! hankimme toissa vuonna isomman pakastimen jo lampaan lihaa varten ja nyt se tulee hyvin täytettyä pari kertaa vuodessa lihalla, ja marjoille kesällä, sienillä syksyllä. pitää vaan saada höydynnettyä kaikki myös pohjalta ettei sinne jää mitään vanhenemaan...;)

      Poista
  2. Oho, oma villisika? Pitääpä miettiä josko ostettaisiin, ei tonne Tampereelle ole niin pitkä matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei anonyymi ja kiitos kommentistasi. kivaa että innnostuit villisiasta...on kivaa kun voi hyvällä omalla tunnolla syödä lihaa joka on elänyt hyvän elämän.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...