Viisimauste

Toiveena oli että kirjoittaisin viisimausteesta joten tässä kiinalainen viisi mauste koostuu kuten nimessä jo mainitaan viidestä mausteesta, tähtianiksesta Sizuanpipurista tai anispippurista toisella nimelllään, Kassia kanelista joa usemmiten Suomessa myydään kanelina ja joka ei ole sama asia, fenkolin siemenistä sekä neilikasta. Viisimaustetta saa helposti valmistettua kun jauhaa kaikki ainekset samassa suhteessa toisiinsa, morttelissa tai kahvimyllyssä.

Sezuanpippuri

Toiselta nimeltään anispippuri, ei ole sukua pippurille, vaikka sen nimi sitä voisi vihjailla. Sezuanpippuri on suosittu mauste kiinalaisessa Sezuanin maakunnan ruoissa. Sezuanpippuri on vähän pihkaista maultaan, samalla se maistuu vienosti neilikalle ja anikselle.  jollet löydä sitä valmiina kaupasta. Anispippuria löytyy etnisistä ruokakaupoista jollei marketissa sitä ole tarjolla.

Kassia kaneli

Kaneli joka tässä tapauksessa eivät ole meidän oma tuttu, Ceylonin kaneli, vaan kassia kaneli jota joskus käytetään aidon kanelin halvempana korvikkeena. Kassia kaneli sisältää myös vähän kumariinia, jota tavallisessa ”aidossa” kanelissa taas ei ole, joten sitä kannatta käyttää pihillä kädellä, samoin kuten tonkanpapuja. Olen itse allerginen juuri kassia kanelille joten käytän oikeasta reseptistä poiketen Ceylonin kanelia viisimausteessa.

Kiinalainen viisimauste

2-3 tähtianista
1 tanko kassiakanelia
3 tl fenkolinsiemeniä
2 tl neilikkaa
3 tl anispippuria

Jauha kaikki mausteet ja sekoita, säilytä tiivissä laispurkissa suojassa auringonvalolta.

Säilötyt sitruunat

Mama Jessie's Limon kreolin kielellä. Säilöttyjä sitruunoita voi tehdä monellakin tapaa, eikä tämä ei ole mikään marokkolainen vaikka niinkin voisi luulla, vaan kyseinen resepti on vasta äsken taas mieleen muistunut resepti. Netin ihmeellisessä maailmassa saa joskus yhteyden kauan sitten hävinneeseen vanhaan ystävään ja ruokia muistuu mieleen, ja parhainta koko asiassa on että voi taas kysellä niistä ruoista joita ei oikein enää itse muista miten ne valmistettiin. 

Mama Jessien säilötyt sitruunat ovat makumatka nuoruuteen melkein kolmen vuosikymmenen taakse Seychellien kauniille saarille Intian valtameressä. Silloinen anoppini Mama Jessie puristeli innoissaan sitruunoita ja pani mehun menemään, koska sille hän ei löytänyt mitään käyttöä. Ihmettelin mehun panemista hukkaan ennen kuin ehdotin että joisin sen, ja sehän sopi Jessielle.

Suolaan säilötyt sitruunat ovat hyvä tapa hyödyntää kun sitruunasta jää van kuoret jälkeen esimerkiksi sitruunalimonadin käyttöön. Vaikka käytät tähän luomusitruunoita, pese ne huolellisesti, ja muista pestä sitruunat ennen kuin käytät niistä mehun johonkin muuhun. Sitruunoita ei kuitenkaan kannata säilöä kokonaisina vaikkei olisi niiden mehulle käyttöä, vaan ne joko halkaistaan jos ne ovat hyvin pieniä tai leikataan neljään osaan jolloin niitä mahtuu lasipurkkiin tiheämmin ja enemmän jolloin tarvitset vähemmän suolaa. 

Säilötyt sitruunat kuten Seychelleillä

Sitruunoita voi käyttää sinällään, tai jos ne ovat mielestäsi liian suolaisia, poista liika suola niistä liottamalla. Tällä tavalla säilötyt sitruunat säilyvät jopa vuosia avaamattomina mutta myös sen jälkeen kun purkki on avattu. Lisää vain joka kerta purkin avattua ja se jälkeen kun ole ottanut ne sitruunat kuin haluat, lisää kylmää keitettyä vettä sekä karkeaa merisuolaa niin sitruunat pysyvät hyvinä. Säilytä avattu purkki jääkaapissa tai viileässä, avaamaton säilyy hyvin jopa vuosia huoneenlämmössä suojassa auringon valolta. Huomioi myös että tässä on paljon suolaa ja se syövyttää metallikansia joten paras jos sinulla on muovikansi säilöpurkille. Tällä reseptillä saat joko yhden ison lasipurkillisen täyteen tungettuja säilöttyjä sitruunoita tai pari pienempää purkillista.

Merisuolaan säilötyt sitruunat

1 kg sitruunoita

1-2 dl karkeaa merisuolaa

Pese sitruunat ja harjaa ne huolellisesti juuresharjalla. Anna sitruunoiden kuivua. Halkaise sitruunat ja purista niistä mehu ja käytä johonkin muuhun. Osan mehusta voit jättää nesteeksi. Leikkaa sitruunapuolikkaat neljään osaan pituussuunnassa, jos sitruuna ovat pieniä voit leikata ne puolikkaiksi. Lado sitruuna lohkot isoon huolellisesti puhdistettuun ja steriloituun lasipurkkiin kerroksittain karkean merisuolan kanssa. Täytä purkki piripintaan ja lisä päällimmäiseksi kerros suolaa. Jos sitruunoista on puristettu kaikki mehu pois lisää noin desin verran keitettyä jäähtynyttä vettä purkkiin jotta suola kostuu. Jos sitruunoissa on vielä mehua ei tätä tarvitse lisätä. Sulje lasipurkki tiiviillä kannella ja jätä se huoneenlämpöön tekeytymään kuukaudeksi. Tämän jälkeen sitruunat ovat valmiita syötäväksi mutta säilyvät viileässä säilytettynä purkki avattuna kuukausia, jopa vuoden jääkaapissa. Käytä sitruunoita lisukkeena tai osana ruoan maustamista.

The Helsinki Distilling Company

Helsingin ensimmäinen yksityinen tislaamo sataan vuoteen syntyi kolmen miehen rakkaudesta viskiin ja giniin. Tislaamo perustettiin Helsingin teurastamon alueelle sen pannuhuoneeseen ja pääsin viime perjantaina paikan päälle käymään Viinipirun seurassa tutustumaan miten viskiä ja giniä valmistetaan käsityönä The Helsinki Distillling Companyssä.

Viski valmistetaan paikanpäällä maltaista joista 30 % ohraa ja loput 70 % ruista joka mäskään samalla tavalla kuten sahti ja saa käydä isoissa ruostumattomasta teräksestä valmistetuissa käymisasioissa. Tämän jälkeen mäski tislataan ja tuloksena on väritöntä raakatislettä. 

Viskinkeittäjämestari

Värinsä sekä suuren osan maustaan viski saa tynnyrissä kypsyttämisestä. Viskin tisle on 80 % alkoholia ja se jatketaan vedellä juomaystävällisempään muotoon jossa noin 60 % prosenttia alkoholia ja kypsytetään tynnyreissä. 

EU:n säädöksien mukaan viskiä tulee kypsyttää tynnyrissä vähintään kolme vuotta jotta sitä saa kutsua viskiksi, joten Helsinki Distilling Companyn ensimmäinen viski erä tulee vasta markkinoille vasta kolmen vuoden päästä. HDCO:n ensimmäinen gini keitettiin jo syyskuussa mutta ensimmäinen myyntierä viskiä keitettiin tämän vuoden tammikuussa. On kuitenkin mainittava että tämä ”White Dog” ruisviskin toistaiseksi kypsyttämätön raakatisle voitti 1. palkinnon helmikuussa Uisge 2015 viskifestivaaleilla Helsingin vanhalla ylioppilastalolla.

Helsinki Distilling Company tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden hankkia varausoikeuden omaan viskitynnyrin. Yksityishenkilöillä tämä tarkoittaa sitä että viski ostetaan Alkon kautta sen kypsyttyä. Tynnyreitä on kahta eri kokoa ja niitä on tarjolla ainoastaan rajattu määrä. 

Gini valmistus oli se joka minua kiinnosti enemmän kun en ole ginitislaamossa ennen käynytkään. Helsinki Distilling Companyn gini tislataan jo valmiista viinasta joka maustetaan. Osa ginin mausteista uutetaan viinaan ennen sen keittämistä ja ovat mukana tisleessä, osasta maku taas otetaan talteen tislaushöyryjen avulla.

Mausteena Helsinki Distilling Companyn ginissä on tietenkin kaikki perinteiset ginimausteet kuten katajanmarja jota ilman gini ei olisi giniä, sekä muun muassa korianteria, väinönputkea, sitruunakuorta, pomeranssin kuorta, fenkolin siemeniä ja suomalaisena erikoisuutena puolukkaa. Ginin tislaamisen jälkeen siihen ei saa lisää kuin ainoastaan vettä kunnes se on oikean vahvuista. Tässä tapauksessa 47 % alkoholipitoisena ja tuloksena on London Dry Gin-tyyppinen suomalainen gini.

Helsinki Distilling Companyn giniä saa jo Alkosta ostettua kahdesta liikkeestä Helsingissä. Sitä tarjoillaan myös joissakin ravintoloissa ainakin Helsingissä muuten sitä voi tilata omaan paikalliseen Alkoon. Tislaamon tiloihin on tarkoitus avata myös baari tämän vuoden kuluessa jotta viskiä ja giniä pääsee maistelemaan paikan päälle joka Suomessa ei ole mahdollista kuin ainoastaan anniskeluravintoloissa. 

Kiitos HDCO:n pojille kattavasta sekä viskin että ginin tietopaketista ja kiitos muille paikalla olijoille ihanasta ja asiasta innostuneesta seurasta.

Ginger ale vesikefiiri

Vesikefiiri on minulle kiva uusi tuttavuus, ja olen jo kirjoittanut punaisen hapankaalin yhteydessä. Tätä samaa maustamatonta vesikefiiriä josta siemenet on siivilöity pois käytän reseptissäni punaista hapankaalia kaalin hapattamiseen.

Olen kokeillut vesikefiirin maustamista monella tapaa ja tämä on mielestäni kaikista parhain. Ginger ale. Tuoreella inkiväärillä maustettu juoma. Nyt löysin netistä suomeksi tutun henkilön kirjoituksen, Veikeän verson jutun vesikefiiristä josta voit lukea lisää aiheesta. Sama henkilö sattumalta on myös se jolta alkujaan sain vesikefiirin siemeneni. 

Mutta pari asiaa vesikefiiristä. Ole huolellinen puhtauden kanssa jottei sen sekaan muodostu vääränlaista ja ei haluttua kasvustoa. Kefiirin siemenet siivilöidään ja käytetään uudestaan ja uudestaan. Hyvin viihtyvä vesikefiiri sen kuin lisääntyy ja lisääntyy. Kefiirin siemenet pidetään pimeässä ja lämpimässä. Ja vesikefiiri käsitellessä ei pidä käyttää mitään muuta metallia kuin ruostumatonta terästä, joten lasi, muovi ja silikoni siivilä, lusikka tms. käy.

Inkiväärillä maustettu vesikefiirijuoma

Perusreseptissä vesikefiiriä tehdään ensin itse vesikefiiri kefiirisiemenistä, jolloin veteen lisätään siemenet ja sokeri. Hyvä suhde on puolet ruokosokeria ja puolet taloussokeria. Sokerina voi käyttää valkoista taloussokeria hätätapauksessa, mutta kokemukseni mukaan vesikefiirin siemen voi parhaiten ruokosokerista tai melassista, jonka voi silloin tällöin korvaa siirapilla. 

Hunaja sen sijaan ei toimi yhtä hyvin, ensinnäkin koska se sisältää kefiirille vääränlaisia sokereita mutta myös sen sisältämien antibakteeristen aineiden takia jotka voivat jollei tappaa osan kefiirikannasta, niin vähintään vähentää ja hidastaa sen toimintaa ja lisääntymistä. 

Vesi on myös asia joka kannattaa ottaa huomion. Parasta vesikefiiriä tulee puhtaasta lähdevedestä, mutta jollei sitä ole voit kyttää ihan tavallista kraanavettä. Filtteri suodatetusta vedestä ei tule sen parempaa, olen huomannut sen jopa vähän hidastavan kefiirin kasvunopeutta.

Kefiirin valmistukseen käytettävä astiaa ei tule sulkea tiiviisti vaan kefiirin pitää saada hengittää happea joten se on hyvä peittää joko harsolla tai vain laittaa kansi sitä sulkematta astian päälle jottei sinne päädy kissankarvoja tai pölyä. Itse käytän isoa reilun parin litran kokoista lasipurkkia.

Tämän makean veden annetaan lasipurkissa tekeytyä vesikefiiriksi lämpimässä ja pimeässä, ei siis valossa vaan esimerkiksi kaapissa jääkaapin yllä jossa on hieman huoneenlämpöä lämpimämpää. Kefiiri viihtyy ja lisääntyy parhaiten 20–30 asteessa, ja vesikefiirikantojen välillä on eroja, miten nopeasti ja ärhäkästi ne muuntavat sokerin kefiirijuomaksi. Lisää vesikefiiristä ja sen lisääntymisestävoit myös lukea englanniksi.

Vesikefiirin siemenet

Anna kefiirin siementen tehdä tehtävänsä ja juoman tekeytyä vuorokausi ja tarkista sen maku, jos se on mielestäsi liian makeaa anna sen käydä vielä toinen vuorokausi. Kun juoma on mielestäsi sopivan makeaa, hieman hapanta, siemenet siivilöidään pois joko muovisella tai ruostumattomasta teräksestä valmistetulla siivilällä ja siemenet käytetään uudelleen uudessa sokeriliemessä. 

Itse kefiirijuoma sen sijaan, se josta siivilöitiin pois ne kefiirinsiemenet maustetaan tuoreella hienoksi raastetulla inkiväärillä ja kaadetaan pulloihin, jotka suljetaan tiiviillä korkilla ja annetaan käydä lisää huoneenlämmössä. Tämän jälkeen juoma siirretään jääkaappiin jossa se säilyy jopa pari viikkoa ja tässä kohtaa juoma on jo juomiskelpoista. Juoman sokeri käy pikkuhiljaa pois ja juomasta tulee kuivempaa. Makea juoma on tuoretta ja mitä happamampi juoma sitä vähemmän se sisältää enää sokeria joten jollet halua ihan kuivaa vaan pidät paremmin makeasta älä anna juoman käydä liian kauan.

Vesikefiiri muodostaa hiilihappoa joten se kannattaa pullottaa patenttikorkilla varustettuun pulloon, jos haluaa pitää juoman kuplivana ja hiilihapotettuna. Juomaan muodostuu mm hiilihappoa joten käytä vesikefiiriin patenttikorkeilla varustettuja pulloja tms.

Tällä reseptillä saat noin kolme 75 senttilitran vetoista pulloa ginger alea.

Vesikefiiri ja Ginger ale tekeytymässä

Vesikefiiri Ginger ale

2 l vettä

1 dl vesikefiirin siementä

½ dl ruokosokeria

½ dl taloussokeria

15 cm tuoretta inkivääriä

Puhdista huolellisesti lasipurkki ja lisää siihen sokeri ja kefiirinsiemenet. Lisää huoneenlämpöistä vettä, aseta purkin suulle harso tai kansi löysästi ja aseta lasipurkki lämpimään ja pimeää tekeytymään vuorokaudeksi. Maista kefiiriä seuraavana päivänä ja jos se on mielestäsi liian makeaa anna sen käydä vuorokausi lisää. Siivilöi tekeytyneestä kefiiristä siemenet ja käytä ne uudelleen. Kuori tuore inkivääri ja raasta se hienosti. Lisää inkivääri kolmeen huolellisesti puhdistettuun lasipulloon ja kaada kefiiri päälle. Sulje pullot tiiviisti korkeilla ja anna niiden tekeytyä taas vuorokausi lämpimässä ja pimeässä. Voit antaa kefiirin käydä pidempään sitten kun olet todennut oman mieltymyksesi sen makeuden ja maustumisen suhteen. Siirrä tämän jälkeen ginger ale jääkaappiin jäähtymään jonka jälkeen se on valmista nautittavaksi. Inkiväärillä maustettu vesikefiiri säilyy jääkaapissa säilytettynä kaksi viikkoa.

Blogi 5 vuotta!

Meillä on suvussa valokuvahulluja ollut jo monessa sukupolvessa, sekä isän että äidin puolelta ja myönnän että minulla ainakin on tämä geeni, oli se sitten geenivirhe tai ei. Olen pienestä lähtien valokuvannut, kausittain ja vähemmän mutta kuvia olen aina napsinut kaikesta, oli se sitten paikallaan tai liikkui. Ja ruokaa.

Ruoan valokuvakselle ei aikoinaan ollut ymmärrystä perheessä ja vasta kun kehittelin blogini ideaa sain vastakaikua tuolle ruoan valokuvaamiselle. Nykyään se on jo talon tapoihin kuuluvaa, vaikka se joissain kohtaa hidastaa vieraiden ja ystävien kanssa käymistä, varsinkin juhlapyhinä. 

On ollut aikoja jolloin olen miettinyt bloggaamisen lopettamista, mutten ruoanlaittoa tai sen valokuvaamista. Viiden vuoden aikana on tapahtunut paljon, ja kirjoitinkin siitä jo tovin tekstissäni kirjoitusvirheitäkö ruokablogissa?, joten en niitä ala tässä toistamaan.

Herkkusuun lautasella ruokablogissa on viiden vuoden aikana ollut yli 1.000.000 sivunäyttöä, ja olen kirjoittanut yli 1.000 ruokaa käsittelevää tekstiä. Te lukijat olette kirjoittaneet melkein 2300 kommenttia kirjoituksiini. Ja mieleen tulee koko ajan vieläkin käsittelemättä olevaa asiaa ja uusia asioita tulee koko ajan mieleen, joita haluan jakaa kanssanne!

Ja tosiaankin, ajankulu yllätti minut itsekin, joten tämä keittokirja-arvonta ei ole ennaltaan suunniteltu vain tänään impromptu hetken mielijohdosta keksitty. 

Joten arvon nyt viiden blogivuoden ja yli miljoonan sivunäytön kunniaksi: Vera Jordanovan ”Don’t miss a bite”-keittokirjan. Vaikka nimestä voisi toisin luulla, on kirja suomeksi ja olen saanut sen kustantajalta lahjaksi, joten jos sinulla ei vielä ole tätä keittokirjaa kannattaa sinun ehdottomasti osallistua arvontaan.

Olen selannut kirjan läpi ja voin vain todeta että on todella upeita kuvia, tekee mieli heti alkaa kokatta herkullisia reseptejä. Ja parempi luovuttaa kirja sen haluavalle, kun itse sen unohdin jo toiviksi kirjahyllyyn.

Voit osallistua arvontaan ilmoittamalla nimesi ja sähköpostin tämän tekstin kommentteihin lauantaihin 28.2.2015 klo 23.59 mennessä. Arvon kyseisen kirjan kommentoijien kesken sunnuntaina 1.3.2015. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti kommenttina ilmoitettuun sähköpostiosoitteeseen ja jollei voittajaa jostain syystä löydy viikon kuluessa arvon kirjan uudestaan jäljellä olevien kommentoijien kesken.

----------------
Arvonta on nyt suoritettu ja voitosta ilmoitettu voittajalle sähköpotitse.