7. helmikuuta 2015

Kirjoitusvirheitäkö ruokablogissa?





Blogini eniten kommentoitu asia on alusta lähtien aina ollut yksi ja sama asia. Se on jatkunut koko blogini viiden vuoden ajan, ja viime aikoina siitä kommentoiminen on vain yltynyt.

Blogin pitämisen paras asia on palaute, on aina yhtä hauskaa että kommentoidaan, mutta ei niinkään se että taas vielä kerran kommentoidaan sitä yhtä ja samaa asiaa.

Somessa on viime aikoina keskusteltu siitä saako blogin kirjoittaja tehdä kirjoitusvirheitä kuten esimerkiksi Taneli Pasasenkirjoituksessa. Ja minä sanon että saa. Blogin kirjoittaja saa tehdä kirjoitusvirheitä. Vaikka kirjoitusvirheet häiritsevät minuakin, varsinkin omassa blogissani.

Myönnän että minulla on ongelmia ja pyydän vielä taas kerran anteeksi kirjoitusvirheitäni.


Minulle on ehdotettu oikolukijaa ongelman ratkaisuksi, ja sellainenkin pitäisi olla jossain olemassa, esikoinen vain ei oikolue tai korjaa virheitäni tarpeeksi innokkaasti. Yksi ongelma oikoluvun puutteeseen on kai aineiston suuruus, onhan täällä jo tekstejä yli tuhat.

Vahvuuteni ei olekaan oikeinkirjoitus, minulla on asiaa ja tietoa ruoasta jota haluan jakaa koska minulle on vuosikymmenien mittaan karttunut niin iso määrä omakohtaista käytännön osaamista juuri ruoanlaiton ja ruoan raaka-aineiden suhteen. Ja kokeilen kaiken itse koska haluan tietää miten se tehdään, ja kokea sen itse sen tekemisen ilon.

Synnyin ja vartuin ravintola-alalla, kummatkin vanhempani olivat alalla tavatessaan toisensa, ja voisi jopa melkein sanoa että minut tehtiin keittiössä. Meillä on kotona aina keskusteltu ruoasta ja sen valmistuksesta, se on ollut koko suvun yhteinen mielenkiinnon aihe ja olen itse laittanut ruokaa jo reilusti yli 40 vuotta. Olen ravintola-alan ammattilainen mutta myös luontaisterapeutti, ja ruoan terveysvaikutukset ovat kiinnostaneet minua jo 1980-luvulta lähtien, jolloin olin kasvissyöjä.

Jos olet tutustunut yhtään syvemmin blogiini, olet varmaan huomannut että teen kaikki ruoat itse alusta lähtien, harrastan niin sanottua slowfoodia. Minulla on koko ajan jotain meneillään keittiössä. 




Vahvuuteni ei olekaan oikeinkirjoitus, minulla on asiaa ja tietoa ruoasta jota haluan jakaa koska minulle on vuosien mittaan karttunut niin iso määrä omakohtaista käytännön osaamista juuri ruoanlaiton ja ruoan raaka-aineiden suhteen.

Saat etsiä toista suomalaista ruokablogia jossa on yhtä kattavasti ja syventävästi kirjoitettu miten ruoka valmistetaan ihan alusta asti kotona, ilman mitään oikoteitä kaupan hyllystä. Paloittelen lihan itse, teen makkaroita, leivon leivät, hapatan jogurtin ja hapankaalin, hapatan piimän ja juoksutan maitorahkan, pyöräytän vuohenjuuston, savustan lohen ja pekonin, valmistan omenasiideriä ja Worcestershirekastiketta, keitän liemetkastikkeisiin ja teen viinietikkaa omenasta. Kaikki kotona itse.

Mutta takaisin siihen mikä teitä lukijoita eniten vaivaa. 

Kirjoitusvirheisiini.


Vaikka aikoinaan synnyinkin suomenkieliseen perheeseen, muutimme ulkomaille kun olin pieni, eikä suomi enää ole äidin kieleni, koska asuin reilun neljännes vuosisadan ulkomailla.

Minulla on myös lukihäiriö itse tuotetun suomen kirjoituksen suhteen, jota nopeat sormet jotka huitovat vähän miten sattuu eivät ollenkaan edesauta. En välttämättä itse enää näe suomeksi kirjoittamia tekstissä piileviä virheitä, tulen sokeaksi tekstille kun olen lukenut sen tarpeeksi monta kertaa ja näen vasta vähän ajan päästä kirjoitusvirheet kun luen tekstin uudestaan. 

Valitettavasti itse aikoinaan valitsin ruokablogin kirjoittamisen suomeksi, enkä millään muulla neljällä kielellä joiden kanssa minulla ei ole samoja ongelmia, koska koin sen kivaksi haasteeksi.



Joten sanon vain näin teille joita kirjoitusvirheeni häiritsevät: 

Suosittelen että siirrytte lukemaan jotain toista laadukkaampaa ja paremmin kirjoitettua blogia jota viitsitte lukea tai kirjoitatte itse paremman yhtä kattavan ruokablogin vieraalla kielellä samassa ajassa kuin minä olen nämä tekstit saanut aikaiseksi.
 

37 kommenttia:

  1. Kanssabloggaaja ja kirjoitus- ja viestintäammattilainen tässä moi! Ensinnäkin, mitä ihmeen kirjoitusvirheitä? Kun silmäilin blogiasi nopeasti, totesin, että tämähän on varsin jouhevaa ja miellyttävää tekstiä. Minua häiritsevät yleensä toistuvat, aivan alkeellisen tason virheet. Tyyliin ei edes vaivauduta miettimään, pitäisikö sanat kirjoittaa joskus yhteen, vaan yhdyssanat pätkitään poikkeuksetta, tyyliin yhdys sana virhe. Pahimmillaan olen törmännyt myös sanan klassinen kirjoittamiseen glassillisena. Mutta näin pahat kirjoitusvirheet ovat todella harvinaisia.

    Toiseksi, sinun tekstistäsi ei ikinä uskoisi, että sinulla on jotain lukihäiriöön viittaavaa. Mielestäni on upeaa, että olet rohkea ja uskallat kirjoittaa. Eivät kielellisesti jaetut kokemukset voi olla vain kielipoliisien yksinoikeus. Eivät voi eivätkä saa.

    Kolmanneksi, me ammattilaisetkin teemme kirjoitusvirheitä. Toimittajille järjestetään yliopistossa kokonaisia kielenhuoltokursseja, joilla mennään aivan siihen mikrotason hiustenhalkomiseen. Siitä huolimatta teemme virheitä, koska olemme joskus kiireisiä ja väsyneitä, kuten ihmiset joskus ovat.

    Jatka vain rohkeasti hienon blogisi kirjoittamista. Pahimmat kielinillittäjät eivät yleensä saa edes sitä blogiaan luotua. Pelkän blogin nimestä ja sen taivuttamisesta sekä nimeen liittyvistä konnotaatioista ja metatasoista tulee heille liian suuri kielifilosofinen ongelma :)

    -Savusuolaa, Janica

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei janica ja kiitos kaunis kommentistasi. mietin jo pitkään jatkaako edes blogin kirjoittamista kun useimmat kommentit ovat vain olleet oikeinkirjoittamisesta...

      Poista
  2. Hei! Eipä ole minua häirinnyt koskaan mitkään kirjoitusvirheet täällä blogissa. Minäkin olen jo yli 10 vuotta puhunut toista kieltä, kuin omaa äidinkieltäni ja se näkyy tuottamassani tekstissä. Oli iso kynnys aloittaa blogin kirjoittaminen, kun tiesin ettei tekstini ole kielellisesti aina oikein. Mutta näillä mennään. Jatka vain samaan malliin, täältä löytyy todella laadukasta blogisisältöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei sari ja kiitos! mitä enemänn kieliä osaa sitä vaikeammaksi tulee saada yhdestä parempi, vai mitä?

      Poista
  3. Tekevälle sattuu, kirotusvihreitä tai pilkkuja, vääiin paikkoihin. So what. Pääasia, että ainesten määrät, kypsennysajat ja uunin lämpötilat ovat oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei tuplaespresso ja kiitos! onhan niitä resepteissäkin esiintynyt virheitä, aineitakin puuttunut tai ei kerrottu mitä niille tehdään...:)

      Poista
  4. Tuntuu nykyään olevan muodikasta huomautella kirjoitusvirheistä. Itsellänikään äidinkieli ei ole täysin hallussa, mutten jaksa ymmärtää, kuinka suuri merkitys sillä tuntuu joillekin olevan. Tässäkin blogissa kirjoitetaan ruuasta! Ei mistään sellaisesta, missä täydellisestä äidinkielenopista olisi hyötyä. Itselleni tärkeintä blogeissa mielenkiintoisen sisällön lisäksi on helppo luettavuus. Pahoittelen siis noiden grammarnatsien käytöstä, ja toivottavasti jaksat jättää ne huomioimatta jatkossa. Itsellänikin on yhdenlainen - hm, - häiriö, joka tekee kirjoittamisesta hieman haastavampaa, joten virheitä sattuu, vaikkei aivan niin paljon, etten voisi uskoa sen häiritsevän ketään. Joka tapauksessa jatka samaa rataa. Ehkä joku päivä kirjoitusopista huomauttelijat tajuavat, ettei virheistä huomauttelu osoita älykkyyttä, vaan sosiaalista kehittymättömyyttä, kun ei osaa käyttäytyä tai olla kohtelias, vaan väkisellä alkaa huomauttelemaan epäolennaisista yksityiskohdista ajattelematta ollenkaan syitä sille tai sitä kuinka olennaista oikeastaan on edes huomautella niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei anonyymi ja kiitos kommentistasi. joo, tuli tässä mieleen että olisikohan sillä kateudella taas jotain tekemistä asian kanssa...kun ei ole muutakaan niin mollataan vähän edes oikeinkirjoituksesta niin saa päteä ja tulee itselleen parempi tunne?

      Poista
  5. Kirjoitusvirheitä tulee minullekin ja huomaan ne joskus jälkikäteen,joskus ne ovat jopa kamalia.Ja muutenkin tunnen kirjoittavani kömpelösti suomea,sillä olen kasvanut kaksikielisessä kodissa (suomi/ruotsi) ja aina puuttuu joku sana...Ja ulkomailla vietetyt vuodet ovat nekin hieman rasittaneet suomenkieltäni,mutta tämä bloggailu onneksi ylläpitää kieltä aika hyvin:) Eniten mulla taitaa olla virheitä pilkkujen kanssa..Onhan se vähän outoa että tuollaisesta mainitaan.olen minäkin saanut pari emeiliä hyvää tarkoittavilta,jotka pyysivät jättämään välin pilkun jälkeen...huoh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei jael, miten muuten on, onko se oikeasti vaikeampaa pitää kielet erossa toisistaan kun niitä osaa paria kolmea, sinä kun käännät kieliä ammattiksesi? (vai olenko ymmärtänyt asian väärin?)

      Poista
  6. Nostan hattua ja taputtelen! Itse olen jo siinä vaihessa, että lopetaisin bloggausta, vaikka en halua lopetta. Voin kuitenkin jatkaa sinun blogin lukemista, sillä sinun virheitä en ole koskan huomanutkaan.
    Itselleni olisi paljon helpompa kirjoitta blogini bosniaksi tai englanniksi, jopa ranskaksi, mutta kirjoitan sen kuitenkin suomeksi. Muutin Suomeen kun olin 21, ja se ei ole lainkaan sama kuin jos olisin 12, kielen oppimisen suhdessa.
    Omista murheista kirjoittin asken, ja olin hämmästynyt kun huomasin, että samana paivänä muutkin murehtivat samasta. On hyvää tietä etten ole yksin. Etkä olet sinä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei sonja, ja kiitos. olen aika ajoin pistäytynyt blogissasi (vaikka itskin kommentoinut harvoin kuten nykyään taitaa kaikilla oll tapana) mutta olisi harmi jos lopettaisit sen kirjoittamisen. joten tästä lähtien kun blogissani kommentoidaan oikeinkirjoituksesta viittaan tähän tekstiin!

      Poista
  7. Sujuvaa ja monipuolista kieltä minäkin pikasilmäilyllä löysin blogistasi. Kaikille sattuu välillä virheitä, mutta sisältö ja kokonaisuus ovat tärkeämpiä :) Keep up the good work.TSusanna Bad Mama's Kitchenistä

    VastaaPoista
  8. No niin, juuri tajusin, että tämä asia on tapeetilla (tapetilla?) useammassakin paikassa.
    Itse ajattelen, että nykyään kun erilaiset ihmiset eri puolelta maailmaa keskustelevat toistensa kanssa, asiaan kuuluu se, että kirjoitus- ja kielivirheitä tulee. Tulee myös kulttuuriin sidottuja mokia.
    Kieli muuttuu, ja se, että osa ihmisistä koettaa säilyttää jonkinlaista rotia (kielitoimiston sivut ovat hieno paikka silloin kun kiinnostaa), on mielestäni vain hyvä.
    Meitä on niin monta ja bittejä vielä enemmän, että tilaa sekä oikeakielisyyden yritykselle että vieraan kielen käytölle että lukihäröiselle toiminnalle varmasti on. Hienointa on, että erilaisia asioita tapahtuu ystävällisissä merkeissä.
    (Oma kieleni on Herkkusuun lautasella kiinnostunut ihan muusta kuin kielestä, paitsi jos pistät sopivan reseptin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei mbkarhu1, kiitos palautteesta. unohdan kielipoliisit. muistaakseni täällä on vain yksi ainokainen kieliresepti...voisin kait parantaa sen suhteen.;)

      Poista
  9. Minun mottoni on "jos ei tee mitään, ei tee edes virheitä" eli periksi ei anneta!

    Itselläni sama ongelma, kirjoitusvirheet, varmaankin lähinnä liian nopeiden sormien ja pään hitaiden ajatusten ;) välillä piuhat ei pysy mukana. Siksi käytän kaikessa tuottamassani tekstissä wordin kielentarkistusohjelmaa ja töissä sama ohjelma päällä sähköpostissa. Antaa mielenrauhaa ja teräväkielisen kollegan piikittely väheni kummasti.

    Blogiasi on todella mukavaa lukea ja seurata koska jutuista näkyy asiantuntemus ja todellinen kiinnostus ruokaa. Jatka samaan malliin, täällä yksi fani jatkaa lukemista ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei anonyymi, ja kiitos! on wordin kielentarkistuohjelma käytössä, mutta jos tule viimetipassa muutoksia mieleen unohdan usein sen viimeisen tarkistuksen...ja epäilen myös että nopeat sormet jopa saaneet sinne aikaan virheitä oikeiden sekaan...:)

      Poista
  10. Erittäin hyvä kannanotto, mielestäni tekstisi on erittäin sujuvaa, luontevaa ja helposti luettavaa. Olen aina pitänyt blogisi tyylistä jossa annat lukijalle paljon sisältöä, ja ajatuksen aihetta ja se on tärkeintä!!

    Oma äidinkieleni on Ruotsi ja minulla on lievä dysleksia (tai tarkalleen ottaen dysgrafia). Suomi on puhekielenä minun vahvin kieleni mutta silti teen blogeissani kirjoitusvihreitä.

    Kuten Tanelin blogissa kommentoin niin minulla oli hyvin hämmentävä kokemus kun avasin puolitoista vuotta siiten uuden ruokablogin. Ensimmäinen kommentti reseptiini oli erään tuplakonsonantin puutuminen ja siihen tuli sitten vielä lisäkommentteja… kukaan ei huomauttanut että Bolognese ohjeesta puuttui kokonaan tomaatti,

    Monessa kulttuurissa kirjoitusvirheistä huomauttaminen otetaan loukkauksena ja tahallisena nöyryyttämisenä, joten meidän Suomalaisten on hyvä muistaa että se ei ole aina korrektia huomauttaa niistä. Meillä koulujärjestelmämme opettaa että näin voi/pitää tehdä, mutta joskus on vain maltettava itsensä ja muistaa hyvät käytöstavat.

    Suomen kieli on kirjoitusasultaan nuori joten sanat lausutaan juuri niin kuin ne puhelukielessä kirjoitetaan, tämä myös korostaa sitä että luemme usein kirjaimia emmekä sanoja joten virheet huomataan,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei mukana maku ja kiitos! blogissa kommentoiminen on muutenkin muuntunut enemmän nälvimisen puolelle, ei huomauteta asiallisesti jostain virheestä vaan pitää näpäyttää...vaikka se on vaikeaa lukea rivien välistä mitä sävyä kirjoittaja ajatuksissaan käyttää. olen aina yrittänyt vastata kaikkiin kommentteihin ystävällisesti ja neutraalisti vaikka ne joskus ovat ottaneet pannuun, varsinkin kun sama oikeinkirjoitushäirikkö on kommentoinut monta tekstiä ja toistamiseen samana päivänä...

      Poista
  11. Minusta on pelkästään upeaa, että ruokabloggareissa on mukana niitäkin joiden äidinkieli ei ole suomi. Usein sieltä taustalta löytyy myös muutakin innostusta hiukan erilaisiin asioihin. Blogit ovat kaikille vapaasti valittavissa, jos joku ei kiinnosta niin sitten seuraavaan. Jokainen voi itse yrittää jakaa omia kuvia ja reseptejään blogin muodossa ja huomata kuinka kova homma siinä on. Innostus, aitous, hyvä kuvat ja reseptit ovat pääasia.

    VastaaPoista
  12. Ei muuta kuin aamen! Sama homma täällä: kaksikielisyys ja lievä lukihäiriö yhdistettynä nopeisiin sormiin=kirjoitus ja- kielioppivirheitä. Mutta ei se menoa haittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei kira ja kiitos kun komentoit. sydnätä oikein lämmittää saada näin paljon palautetta teiltä kaikilta!

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus. Itselläni tulee paljon kirjoistusvirheitä ja en välttämättämättä niitä ensisilmäyksellä edes huomaa. Ruokablogi on kuitenkin blogi, missä ruokaniksit ja reseptit on se juttu, ja on kyllä mielestäni pilkunviilausta napista jostain kirjoitusvirheestä, jos se ei reseptiikan kulkua häiritse mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei piparkakku akka ja kiva kun kommentoit. kiitos viielä kerran.

      Poista
  14. Halleluja! Minä työskentelen kokopäiväisesti tietokoneen takana, illalla ovat silmät niin väsyneitä. Sitten blogikirjoitukset kahdella kielellä. Minulle on kommenttikenttaan liitetty kieliopin opiskelemisen linkkejä jne. Tietenkin anonyymisesti. Siksi kirjoitan viime aikoina hyvin vähän kommenttejä, koska silmät ovat väsyneitä.

    Älä välitä. Ei muuta sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei voisula ja kiitos palautteesta. tsemppiä kaikille meille väsyneille ja kielivikaisille ruokabloggareille!!

      Poista
  15. HEI NYT. Tämä blogi on helposti yksi parhaimmista, syväluotaavimmista ja mielenkiintoisimmista ruokablogeista pitkään aikaan - kuten sanoit, kaukaa saa hakea toista bloggaajaa, joka tekee omenoista viinietikkaa ja vielä Suomen oloihin kontekstualisoituna. Minulla on filosofian maisterin tutkinto kieliaineesta (sivuaineena opiskelin suomea) ja tuntuu kyllä aivan suunnattoman harmilliselta, jos/kun valtaosa blogin kommentoijista näkee vaivan ainoastaan arvostellakseen kielioppi- tai kirjoitusvirheitä! Oikeat ammattilaiset ja kieliasiantuntijat tietävät kyllä, että sisältö on tärkein, ei muoto. Vasta silloin jos muoto todella estäisi sisällön ymmärtämisen on syytä ehkä kiinnittää huomiota muotoseikkoihin, mutta ilmaisussasi ei kyllä ole tässä(kään) suhteessa hätäpäivää. En ole aiemmin tänne blogiisi kommentoinut - mielessä on kyllä ollut - mutta tasan olen halunnut kiittää sinua lämpimästi perusteellisista, seikkaperäisistä ja syväluotaavista ohjeista, joissa on useimmiten myös mieltä lämmittävä tarina taustalla kuin puuttua joihinkin täysin merkityksettömiin muotoseikkoihin. Jatkathan samaan malliin - älä vaan lannistu pikkumaisista asian ohi arvostelijoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei anonyymi ja kiitos. olen täsä miettinyt että onko kommenttien saaminen hyvästä vai pahasta? positiivineen palaute, se jota me emme muista/välitä/ehdi kirjoittaa blogeissa on se joka tekee että jaksamme vielä välittää ja kirjoittaa...miksi me bloggariit itse emme saa sitä aikaiseksi, minä sen enempää kun kukaan muu? ihan pieni kommentti vaan riittää jotta näkee että joku luki mun tekstin ja sain siitä irti jotain...niin me jaksamme olla huomioimatta sen negatiiisen palautteen jonka saamme...

      Poista
  16. Minun piti heti luettueani kommentoida, mutta en viitsinyt kun olisin joutunut tekemään sen kännykällä... ja tulee niin paljon kirjoitusvirheitä... :)

    Ihmisillä on eri syitä virheisiin. Omiin lukuisiin saattavat olla syynä kännykällä näpyttelyn lisäksi sormia nopeammin käyvät aivot, joskus piittaamattomuus, joskus kiire, joskus väsymys. Yöllä kirjoitellessa on vaikea havaita omia virheitään.

    MUTTA: Haluan tuoda myös esille sen näkökulman, että blogien kieli kuten kaikki CMC (computer mediated communication) yhdistelee tyypillisesti sekä puhekielen, että kirjoitetun kielen piirteitä. Blogeissa on tyypillistä käyttää myös vaikkapa välimerkkejä uusilla luovilla tavoilla tai käyttää epästandardeja sanojen kirjoitusasuja ja myös uudistaa sanastoa uusilla ratkaisuilla. Kielihän on muutenkin alati muuttuva ja muovautuva kommunikaation väline. Kuulostaisi hassulta, jos joku puhuisi tai kirjoittaisi kuten oli tapana vaikka vain 100 vuotta sitten.

    Toivon, ettei kukaan, kukaan pahoita mieltään kenenkään kenties sydänverellään suomenkieltä vaalivan kommenteista. Maailma on epätäydellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei nanna ja kiitos kommentista. kirjoitukseni on ilmeisesti herättänyt enemmänkin ajatuksia, eikä ole tämän jälkeen ollut mitään kommentteja kirjoitusvirheistäkään...

      Poista
  17. Hieno kirjoitus kerta kaikkiaan! Inspiroivaa blogia lukiessa kirjoitusvirheet saa jäädä suosiolla unholaan, ne ovat vain pieni ripaus blogin maustetta. Niin minä ajattelen.

    Minulla on paljon vaikeuksia oikeakirjoituksen kanssa ja syitä siihen on monia. Olen kuullut useasti kommentteja pilkkujeni vääristä paikoista, liian pitkistä lauseista ja yrittänyt petrata aina hieman paremmin. Minä olen kuitenkin minä ja kirjoitukseni omanlaistaan, joten blogini ja minä ollaan yhtenäinen paketti :) Sillä tyylillä jatkan täst edeskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei peggy ja kiitos kun kommentoit. olen ollut samaa mielt kanssasi, blogi on minunnäkköiseni ja sen nköisenä se jatkuu, toisinan vaann masentaa kkun palaute käsittelee vain aina samaa asiaa...tuntuu kuin sama(t) henkilö(t) kommentoivat monesti samana päivänä useaa eri tekstiä.

      Poista
  18. Ajattele miten ylpeä isäsi olisi!!

    VastaaPoista
  19. Heips. Törmäsin blogiisi kun etsin netistä tietoa syreeninkukista tehdystä viinistä (joo, ajoissa liikkeellä). Yllä olevaan aiheeseen liittyen: eihän tämä olekaan mikään kieliblogi, tämä on kokkausblogi ja joka kielestä nillittää, saa kauhasta ja jää ilman ruokaa, siinä sitten istuu nälissään ja pureksii sitä oikeinkirjoitusta, nih!
    Mut, oli mulla asiaakin tukeni antamisen ja blogista kiittämisen lisäksi (sillä löysin todella monta kokeilemisen arvoista juttua). Pystyisikö syreenin kukista tekemään myös viiniä?
    Eli, laitan kotona blogisi suosikkeihini ja rupean seuraamaan, kohtahan ne syreenitkin kukkii...
    Terkuin Ellu (ei kanoja, vielä, siihen asti hoidan itse niin hommat kuin kanailut).

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...