1. joulukuuta 2014

Kvittenhillo tai membrillo




Kvittenhillo, tai confiture de coing kuten siiten aikinaan tutustuin on jo vuosikymmeniä llut herkkua, varsinkin juustojen kera juustotarjottimella on sillä ollut aina oma paikkansa ja nyt vihdoinkin voin sen teille esitellä, kvittenhillon.

Tämä on samalla blogini 1000. postaus ja omistettu hyvälle ystävälleni herra paronille joka viime tapaamisen jälkeen joka iloisesti otti loput kvittenhillot mukaan kotiin siitä nauttiakseen haisevien juustojensa kera puolisonsa harmiksi.

Kvitteniä ei aikaisemmin löytynyt suomesta, vaikka sitä joka paikasta kyselin, kunnes tänä vuonna sitä on löytynyt jopa Citarista Tampereella. Joten pökerryksissä onnesta aloitin kvittenhillon valmistuksen ja hillon valmistumisen odotuksen. 

Kiven kovat raa'at kvittenhedelmät
Pitkään keitettyinä kiven kovat kvittenin hedelmät muuttuvat pehmeäksi tumman tiilenpunaiseksi makeaksi herkulliseksi soseeksi jota espanjalaiset kutsuvat membrilloksi ja joka on herkullista juuston kera, ja sitä olenkin suositellut jo aikaisemmin juustotarjottimelle, ja nyt voit tehdä sitä itse kotona kunhan vain jostain saat niitä kvitteneitä.

Kvitten on omena ja päärynän sekoitusta muistuttava keltainen hedelmä, se tuoksuu omenalle ja päärynälle mutta se on kiven kovaa. Itse hedelmäliha muistuttaa enemmän kovaa päärynää kuin omenaa, ja pitkään haudutettuna ja makeutettuna siitä tulee membrilloa. Keittämisen ja sokerin myötä vaalea kvitteninliha muuttuu punertavaksi. 

Jo punertavaa kvitteniä hillokattilassa
Kvittenit sisältävät luonnollisesti itse pektiiniä joten tähän ei tarvitse lisätä mitään hillosokeria tai hyytelösokeria, kunhan vain lisäät tarpeeksi sokeria kvittenit itse sakeuttavat hillon.
Pektiiniä on eniten kvitteneissä kun ne ovat juuri kypsyneet tai vielä vähän raakoja, ja mitä pidempään kvittenit tämän jälkeen saa kypsyä sitä vähemmän pektiiniä siinä sen jälkeen on, pektiini muuntuu pektiinihapoksi joka ei samalla tavalla sakeuta kvittenhilloasi.

Usein membrilloa maustetaan sitruunamehulla tai vaniljalla mutta ei tätä, tämä on aivan sitä omaan itseänsä, membrilloa tai kvittenhilloa. Joissain resepteissä kvittenit raastetaan ennen keittämistä, itse laiskana emäntänä suosin niiden pidempää perinteistä keittämistä tavalla jolla kvittenhillon valmistuksen aikoinaan opin joskus reilu neljännesvuosisata sitten. 

Punaista kvittenhilloa
Samalla kun keität kvittenhilloa voit antaa siemenkotien ja kuorien käydä ihanan herkullisen aromaattiseksi kvittenetikaksi. Ja tästä aiheesta vielä enemmän tuonnempana.
Tällä reseptillä saat pari, kolme isoa lasipurkillista kvittenhilloa tai kourallisen pienempiä purkkeja joista hyvin riittää myös pari hyvälle ystävälle lahjaksi.

Membrillo
2 kg tuoreita kvitteneitä
1 kg sokeria

Leikkaa kvittenit yksi kerrallaan kahtia. Halkaisen kvittenin puolikas, leikkaa sen siemen kota pois ja kuori se. Pane kuoritut kvittenpalat isoon kattilaan. Voit myös kuoria kvittenit ja raastaa ne pienemmiksi ja panna kattilaan. Lisää kattilaan vettä kunnes kvittenit nippanappa peittyvät. Kiehauta ylös, peitä kannella ja anna kvittenien hautua miedolla lämmöllä pari, jopa kolmekin tuntia kunnes kvittenit ovat pehmeitä. Muista sekoittaa hilloa aika ajoin koko ajan sen keittämisen aikana. Lisää sokeri ja anna kvittenhillon kiehua tunnin lisää. Tässä vaiheessa kun hillo alkaa sakeentua kannattaa pitää kantta kattilan päällä jottei koko keittiö katosta lattiaan sotkeennu tahmeilla kvittenhilloroiskeilla. Kun hillo alkaa olla paksua ja sakeaa ota se pois lämmöltä ja kaada hillo huolellisesti puhdistettuihin ja steriloituihin hillopurkkeihin ja sulje ne tiiviisti. Anna kvittenhillon jäähtyä kokonaan. Hillo säilyy hyvin parikin vuotta avaamattomana huoneenlämmössä suojassa auringonvalolta suojattuna. Avattu hillopurkki säilytetään jääkaapissa ja kannatta syödä noin parissa viikossa. Tarjoile kvittenhilloa aamiaissämpylän päällä tai juustojen lisukkeena keksien tai kotitekoisen näkkärin kanssa.

12 kommenttia:

  1. Kiva kun kvitteniä löytyy Suomestakin.Täällä sitä on erityisesti syksyllä ja talvella,ja monet tekevätkin siitä hilloa.Itse olen tosin sitä aika huonosti käyttänyt,mutta voisikin tehdä tällaista. Dulce de membrilloa tuli maisteltua Etelä-Amerikassa asuessa,ja täälläkin olen siihen törmännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, olin aivan täpinöissäni kukn ne kaupasta bongsin ja nyt pihtailen sen kanssa vaikkat tiedän että uutta voi varmasti ensi vuonna keittää, jollei jo sitä ennen. ;)

      Poista
  2. Tosin se mun tuntema dulce de membrillo ei oikeastaan ole hilloa,vaan enemmänkin kuin marmelaadia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jup, dulce on ememmän marmeladia...ja tässä päätät itse miten kovaa hilloa tai marmeladia maltat keittää...

      Poista
  3. Kvitteni kasvoi meidän etupihalla, aivan ovien edessä. Serbit ovat tuhonut sitä sodan aikana :(
    Viime viikkolla pidetiin minun äidin hautajaiset Turussa ja silloin ostin kvittenia Turun Deli-etnokaupasta. Hyvää kuulla, että saa nyt niitä Suomen kaupoista. Yritän jo huomenna tilata Mikelin Citariin. Oikein paljon kiitoksia vinkkista!!!!! Me syömme sitä ihan selläisenä, kun sitä saa niin harvoin ja vähän. Jos tule kaupaan, voisin minakin tehdä hilloa, minun äidin tapan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on vain tutuilla ollut kvittenpuskia...eii koskaan omia, ymmärrän kyllä sn koti-ikävän paikkoihin ja kaipuun ihmisiin joita en enää ole...

      Poista
  4. Ooh, kvitteni on herkkua! Siitä vain harvoin tulee tehtyä mitään. Täytyypi taas mennä kvitten-ostoksille, kiitos inspiksestä!

    VastaaPoista
  5. Kappas, nyt täytyykin mennä kaupan hedelmäosastoa tonkimaan!

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi. kvittenhillo tosiaan on herkkkua. on aina yhtä hauskaa saada kehuja. se on syy miksi jaksan edelleen kirjoittaa ruoasta, vaikka oikeinkirjoitustani kommentoidaan kiivaasti.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...