Kvittenhillo, tai confiture de coing kuten siiten aikinaan tutustuin on jo vuosikymmeniä llut herkkua, varsinkin juustojen kera juustotarjottimella on sillä ollut aina oma paikkansa ja nyt vihdoinkin voin sen teille esitellä, kvittenhillon.
Tämä on samalla blogini 1000. postaus ja omistettu hyvälle
ystävälleni herra paronille joka viime tapaamisen jälkeen joka iloisesti otti loput
kvittenhillot mukaan kotiin siitä nauttiakseen haisevien juustojensa kera puolisonsa harmiksi.
Kvitteniä ei aikaisemmin löytynyt suomesta, vaikka sitä joka
paikasta kyselin, kunnes tänä vuonna sitä on löytynyt jopa Citarista Tampereella.
Joten pökerryksissä onnesta aloitin kvittenhillon valmistuksen ja hillon
valmistumisen odotuksen.
 |
| Kiven kovat raa'at kvittenhedelmät |
Pitkään keitettyinä kiven kovat kvittenin hedelmät muuttuvat
pehmeäksi tumman tiilenpunaiseksi makeaksi herkulliseksi soseeksi jota
espanjalaiset kutsuvat membrilloksi ja joka on herkullista juuston kera, ja
sitä olenkin suositellut jo aikaisemmin juustotarjottimelle, ja nyt voit tehdä
sitä itse kotona kunhan vain jostain saat niitä kvitteneitä.
Kvitten on omena ja päärynän sekoitusta muistuttava
keltainen hedelmä, se tuoksuu omenalle ja päärynälle mutta se on kiven kovaa.
Itse hedelmäliha muistuttaa enemmän kovaa päärynää kuin omenaa, ja pitkään
haudutettuna ja makeutettuna siitä tulee membrilloa. Keittämisen ja sokerin myötä
vaalea kvitteninliha muuttuu punertavaksi.
 |
| Jo punertavaa kvitteniä hillokattilassa |
Kvittenit sisältävät luonnollisesti
itse pektiiniä joten tähän ei tarvitse lisätä mitään hillosokeria tai
hyytelösokeria, kunhan vain lisäät tarpeeksi sokeria kvittenit itse sakeuttavat
hillon.
Pektiiniä on eniten kvitteneissä kun ne ovat juuri kypsyneet
tai vielä vähän raakoja, ja mitä pidempään kvittenit tämän jälkeen saa kypsyä
sitä vähemmän pektiiniä siinä sen jälkeen on, pektiini muuntuu pektiinihapoksi
joka ei samalla tavalla sakeuta kvittenhilloasi.
Usein membrilloa maustetaan sitruunamehulla tai vaniljalla
mutta ei tätä, tämä on aivan sitä omaan itseänsä, membrilloa tai kvittenhilloa.
Joissain resepteissä kvittenit raastetaan ennen keittämistä, itse laiskana
emäntänä suosin niiden pidempää perinteistä keittämistä tavalla jolla
kvittenhillon valmistuksen aikoinaan opin joskus reilu neljännesvuosisata sitten.
 |
| Punaista kvittenhilloa |
Samalla kun keität kvittenhilloa voit antaa siemenkotien ja kuorien käydä ihanan
herkullisen aromaattiseksi kvittenetikaksi. Ja tästä aiheesta vielä enemmän
tuonnempana.
Tällä reseptillä saat pari, kolme isoa lasipurkillista
kvittenhilloa tai kourallisen pienempiä purkkeja joista hyvin riittää myös pari
hyvälle ystävälle lahjaksi.
Membrillo
2 kg tuoreita kvitteneitä
1 kg sokeria
Leikkaa kvittenit yksi kerrallaan kahtia. Halkaisen
kvittenin puolikas, leikkaa sen siemen kota pois ja kuori se. Pane kuoritut
kvittenpalat isoon kattilaan. Voit myös kuoria kvittenit ja raastaa ne
pienemmiksi ja panna kattilaan. Lisää kattilaan vettä kunnes kvittenit
nippanappa peittyvät. Kiehauta ylös, peitä kannella ja anna kvittenien hautua
miedolla lämmöllä pari, jopa kolmekin tuntia kunnes kvittenit ovat pehmeitä. Muista
sekoittaa hilloa aika ajoin koko ajan sen keittämisen aikana. Lisää sokeri ja
anna kvittenhillon kiehua tunnin lisää. Tässä vaiheessa kun hillo alkaa sakeentua
kannattaa pitää kantta kattilan päällä jottei koko keittiö katosta lattiaan sotkeennu
tahmeilla kvittenhilloroiskeilla. Kun hillo alkaa olla paksua ja sakeaa ota se
pois lämmöltä ja kaada hillo huolellisesti puhdistettuihin ja steriloituihin
hillopurkkeihin ja sulje ne tiiviisti. Anna kvittenhillon jäähtyä kokonaan.
Hillo säilyy hyvin parikin vuotta avaamattomana huoneenlämmössä suojassa
auringonvalolta suojattuna. Avattu hillopurkki säilytetään jääkaapissa ja
kannatta syödä noin parissa viikossa. Tarjoile kvittenhilloa aamiaissämpylän
päällä tai juustojen lisukkeena keksien tai kotitekoisen näkkärin kanssa.