Tänä vuonna pääsiäinen jäi väliin. Sen varmasti
huomasittekin. Äitini joutui viikkoa sitä ennen hätäleikkaukseen ja oli pitkään
aivan tajunnan rajamailla. Samassa hän sai myös aivoverenvuodon. Pääsiäinen meni kuin ei
olisi koskaan edes ollutkaan.
Te jota seuraatte herkkusuun lautasella Instagrammissa, Facebookissa
tai Twitterissä tiedätte paremmin mitä viime aikoina on tapahtunut koska olen
siellä ollut aktiivisempi.
Vappua edeltävä lauantaina puoliso sai sydäninfarktin ja
joutui sairaalaan ja sitten alkoi kahden sairaalan välillä sukkulointi. Blogi on ollut pitkään hiljaa kun yksityiselämässä on heitellyt
ja lähiomaisilla on ollut hengenhätä. Olen viime aikoina vieraillut aivan
liikaa sairaaloissa, kolmessa eri sairaalalla ja kahdessa eri kunnassa.
Olen ollut
masentunut, ja huolestunut kun kummatkin lähimmäiset joista jälkikasvun lisäksi
eniten välitän ovat olleet yhtä aikaa sairaalassa. Minua on ahdistunut kun en
ole jaksanut tarpeeksi usein vierailla. Olen joutunut olemaan olevinani pirteä
ja iloinen kun asiat ovat vain olleet niin masentavia. Olen nukkunut yksin
kotona kaksi rauhatonta kissaa seurana, jotka ovat poukkoilleet yötä päivää edes
takaisin huoneesta toiseen ihmetellen miksei se isä tule jo kotiin sieltä
töistä?
Sitten olikin jo itse Vappu oli tulossa, jolloin on äidin
syntymäpäivä ja äiti oli jo sen verran parempi että hän pysyi aivoverenvuodon
jälkeen jo ajoittain tässä päivässä joten kysyin mitä
hän halusi syntymäpäiväkseen. Äidin toivomukset olivat vaatimattomat, mansikkakermakakkua,
Jaffaa ja vappupallo.
Äidin itse tekemä mansikkakermakakku |
Mansikkakermakakku on joka vuotuinen syntymäpäiväkakku joten
olisinhan minä sen voinut itsekin keksiä. Asiaan mutkisti vain se että äitini
oli tällöin vielä soseutetulla ruokadieetillä, eikä hän vielä saisi vapuksi
syödä kiinteää ruokaa ja kysyin itseltäni miten saisin kaikki oikeat maut
mukaan soseena. Parin kissojen kanssa valvotun unettoman yön tuloksena oli
aivan itsestään selvä oivallus, mansikkatrifle. Sehän on melkein kaikki
sosetta.
Leivoin kaikkien äitini opettamien taitojen mukaan
kakkupohjan, samanlaisen kuten reseptissäni täytekakku. Annoin kakkupohjan
kuivua ja jauhoin sen morttelissa hienon hienoksi. Siivilöin vielä saamani
jauhot varmuuden vuoksi jotta sain kakkujauhot aivan varmasti ihan sileiksi.
Keitin mansikoista hilloa jonka vienosti maustoin tuoreella mintulla
ja sitruunamehulla, valutin liiat nesteet pois jotta saisin mansikkasoseesta tarpeeksi
kiinteää käyttämättä mitään liivatetta tai muuta sakeuttamisainetta. Lisäsin sokerin
mansikoiden sekaan ja soseutin mansikat sauvasekoittimella. Halkaisin vaniljatangon ja raaputin
sen sisältä siemenet, lisäsin vispikermaan ja vispasin kuohkeaksi.
Kiisseli mutta mikä? |
Ainoa jonka
esteettisistä syistä jätin pois kakusta oli suklaa, se olisi tehnyt mansikkatriflestäni liian ruskean. Tumman kaakaojauheen antioksidantit olisivat
varman kuitenkin tässä tapauksessa olleet vain hyväksi. Kerrostin koko herkun
varmuuden vuoksi muoviseen kertakäyttöastiaan ja lähdin aaton aamuna ostamaan äidille ilmapalloa.
Ajoin pitkän matkan tyystin väärään suuntaan jotta sain
haetuksi äidille juuri sopivan pallon, en mitään modernia foliopalloa vaan
vanhan ajan vaalean punaisen kumipallon joka erikoiskäsiteltiin ennen sen täyttämistä
jotta se säilyisi pitkään. Ja voin näin nyt jälkeenpäin sanoa että se kannatti,
koska kyseinen ilmapallo on edelleen tänä päivänä hyväkuntoinen ja leijailee edelleen
äitini sängynpäädyssä kiinnisidottuna.
Äitini oli vapunaattona jo sen verran parantunut ja pitkät tuokiot tietoinen ympäristöstään että oli alkanut itse syödä. Hän ilostui
pallostaan ja sai syötyä suurimman osan ruoista itse kun kannustin häntä mansikkakakulla.
Huomasin että ruokailutilassa äitini oli ainoa jolla oli
muoviastiat josta hänelle tarjottiin ruoka.
Voin hyvin sielunsilmillä nähdä
miten äitini on paiskannut ei miltään, tai sille, se sana jota hän käytti edellisellä
kerralla kun vierailin. Se sana ei nyt oikein sovi ruokablogiin eikä ruoan
yhteyteen yleensä.
Vispipuuro mutta minkä makuinen? |
Ruoka ja tuoksut ovat ne asiat jotka antavat meille eniten
virikkeitä ja aktivoivat muistia asioista ja paikoista ja tämä oli asia jota
harmittavan huonoin tuloksin kerta kerran jälkeen yritin sairaalan
henkilökunnalle selittää.
Ongelma on se ettei äitini makumaailma ole vain ja ainoastaan
”nakit ja muusi” tai Saarioisen makaronilaatikko, ei niissä sinänsä mitäään vikaa. Mutta taso mihin äitini ruoan
suhteen on tottunut on sama kuin olen itse kotoa tottunut, äitinihän sitä oli silloin valimassa ja minullle opettamassa ja jonka voi täältä blogista nähdä.
Varsinkin te jotka olette jo jonkin aikaa lukeneet blogiani, olette varmaan
jostain rivien välistä lukeneet tai jopa jostain tekstistä arvanneet, että sekä
äitini että isäni olivat aikoinaan ravintola-alalla mutten ole aikaisemmin tainnut
mainita että isäni aikoinaan oli suomen kokkimaajoukkueen jäsen.
Mitä itse olet mieltä soseutetusta porkkanasta, lantusta ja
potusta sekaisin ja ilman mitään mausteita? Lämmintä pehmeää mössöä. Jos
ihminen on saatava takaisin elävien ja itsenäisesti toimivaksi, eikö olisi
parempi toimia kuten pienten lasten kanssa kun heitä pikkuhiljaa totutellaan
yksi maku kerrallaan ja tarjoilla ne edes eri kipoista.
No äiti sai ruokansa omatoimisesti syötyä vapun aattona ja meille
ilmoitettiin että nyt äiti siirretään kuntoutusyksikköön. No sehän oli hyvä
asia, että äiti on parantunut sen verran että hänen kuntoutuksensa alkaa, mutta
olisihan siitä voinut ilmoittaa etukäteen?!
Ei edes kaurapuuroa sosedieetillä |
Sain sisareltani myöhemmin tietää
että hänelle oli soitettu siirrosta mutta meille jotka olimme paikanpäällä ei
ilmoitettu mitään vaikka olimme listalla omaisia joille ilmoittaa. Onneksi
olimme äitiä katsomassa jo aikaisin joten äiti lähti matkaan uutta paikkaa
kohti mansikkakakku mukanaan.
Meiltä taas matka jatkui seuraavaan sairaalaan jossa puoliso
oli sydänosastolla. Puolisolla ei ollut asiat enää niin huonosti kuin ehkä olisi
osannut odottaa. Pallolaajennus ei tullut kysymykseen joten jää jäljelle vain
sepelvaltimoiden ohitusleikkaus ja hän onkin jo nyt päässyt kotiin odottamaan
leikkausta.
Niin, siitä päästäänkin puolison sydäninfarktiin ja uuteen
ruokavalioon . Tämä ei tarkoita että siirryn tyystin sydänystävälliseen dieettiruokaan
blogissa, mutta nyt minulla on syy ottaa huomioon myös sydänystävällinen
ruokavalio. Nyt ennen ohitusleikkausta dieetti on hyvinkin tiukka ja erilainen
kuin mihin on totuttu. Ja se muuttuu vielä ohitusleikkauksen jälkeen kun saadaan
tietää miten puolison sydän ja sen toiminta palautuvat.
Ruokavalio onkin asia josta sydänpotilaille osastolla erityisesti
valistettiin ja tässä kaksi hyvää esimerkkiä. Esimerkiksi kananmunien
kolesterolia ei suositella sydänpotilaille. Mutta miten suhtautua siihen kun samana
päivänä kun juuri on kuunnellut kananmunan haitoista saa iltakahville
karjalanpiirakan munavoilla? Nauramme edelleen asialle katketaksemme kun siitä
tulee puhe.
Vappumunkkeja sydänsairaille? |
Tulee vain mieleen etteikö sairaalakeittiössä pitäisi huomioida mitä
jokainen potilas voi, pystyy ja saa syödä? Eikä vain vanhasta tottumuksesta
syydetä samaa ruokaa huomioimatta muuta kuin allergiat kaikille potilaille tai
että on sosetta kuten äidilleni? Myös vappumunkki tarjoiltiin sydänosastolla ja
sekin on aika hilpeää ainakin nyt kun hän on kotona.
Kyselin viime viikolla käynnillä äitini luona miten mansikkakakun
kanssa kävi, saiko äitini sen syötyä kun hän ei itse muistanut miten sen kakun
kanssa kävi. Parikin eri hoitajaa sanoi etteivät olleet paikalla silloin
etteivät tienneet ja asiaei edennyt mihinkään suuntaan tai toiseen ja jäi epäselväksi.
Kuulin
kuitenkin lähtiessäni avoimen oven välistä yhden mieshoitajan
nauravan että mitä hääviä oli mansikkasoseessa jossa oli paljon
vispikermaa? Sanonpahan vain että kannattaisi panna ovi kiinni ja olla
nauramatta.
Tiedän minkä vaivan näin ilahduttaakseni äitiäni, ja mitä makuja olin
sinne soseutettuun
mansikkakermakakkuun saanut mukaan.
Joten hyvää vappuakin vaan näin jälkikäteen!