Voikukka

Kauniin keltainen voikukka, rikkaruoho joka juuri nyt loistaa kauniina keltaisena nurmikossa ja vaikka se on rikkaruoho on se terveellinen sellainen, Voikukkaa voi syödä sellaisenaan tuoreena jolloin siitä on iloa muillekin kuin vain mehiläisille jotka keräävät siitä mettä hunajaan.

Voikukan lehdissä on kolme kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa, ne sisältävät myös A, C ja K-vitamiinia kaliumin lisäksi, joten kannattaa syödä voikukanlehtiä vain jos voi, ja niistä pitää.
Luonnon villiyrttejä ei koskaan saa kerätä isojen teiden läheltä ja kaikki yrtit pitää aina kerätä kuivana aurinkoisena päivänä, niissä jostain syystä ei ole samoja ravinteita sateisina päivinä. Lisää tästä aiheesta voit lukea tekstistäni luonnon yrtit ja kasvit talteen.

Sahalaitaiset kitkerät voikukan lehdet

Mitä pyöreämpi voikukanlehti on, sitä miedompi se on maultaan, joten jätä kaikki hyvin terävät ja sahalaitaiset lehdet keräämättä, ne ovat liian kitkeriä syötäväksi paitsi jos pidät slattisikurista ja erittäin kitkerästä salaatista. Voikukanlehdestä saa vielä vähemmän kitkerän kun siitä poistaa sen ruodon, itse käytän ne kokonaisina ja kerään vain pieniä lehtiä. Voikukkaan voi kerätä koko kesän ja käyttää salaatteihin, kun vain muistaa samat asiat kuin joista jo kerroin nokkosen keruun ohessa nokkospottumuusi reseptissä.

Käsittele voikukka heti keräämisen jälkeen, se säily pitkään ja nuutuu nopeasti lämpimällä säällä. Huuhtele tuoreena käyttöön kaikki kasvit huolella, ja anna niiden liota runsaassa haaleassa vedessä isossa kulhossa. Liikuttele yrttejä aika ajoin jotta niissä oleva multa tms. vajoaa kulhon pohjalle. Valuta kasvit ja käytä ne salaatteihin, muhennoksiin jne. tuoreena. Kuivattuna voikukkaa ja sen lehtiä voi käyttää esimerkiksi osana viherjauheeseen.

Miedomman makuiset pyöreät voikukan lehdet lävikössä

Jos oikein innostut syömään voikukkaa, ja sinulla on oma puutarha, kannattaa sinun viljellä sitä tähän tarkoitukseen. Peität vain voikukkia jotteivät ne saa valoa, jotta niihin ei muodostu karvasaineita samalla tavalla jolloin ne jäävät miedonmakuisiksi. Valonpuutteessa voikukka jää vaalean kellertäväksi.

Voikukan juurta käytettiin myös Suomessa sotien aikana kahvin korvikkeeksi, ja voikukan juuri kannattaa kerätä joko varhain keväällä ennen sen kukinnan alkua, tai vasta myöhään syksyllä jotta siinä on voimaa eikä se ole siirtynyt lehtiin ja kukintoihin. Huuhtele juuri huolellisesti ennen sen kuivaamista, halkaise isot juuret pituussuunnassa anna niiden kuivua ilmavasti kokonaan. Kuiva yrtti tuntuu lämpimälle kädessä, kostea on vielä kylmä tai viileä. Kuiva yrtti myös rapisee eri tavalla kun ei aivan kuiva on vähän nihkeä kädessä. Isot juuret voi paloitella nopeuttaakseen juuren kuivumista.

Voikukankukintoja en ole saanut kuivattua millään tavalla, ne muodostavat vain ajan myötä kasan höttösiä voikukansiemeniä. Voikukasta, sekä juuresta, lehdistä että kukista voi tehdä uutteen alkoholilla jo mainitsemani voikukan kukkamehun lisäksi.

Voikukka kasvaa jopa asfaltissa

Voikukalla sanotaan olevan maksan toimintaa ja puhdistava vaikutus ja sitä käytetäänkin perinteisesti luontaislääketieteessä lääkinnällisesti muuan muassa nesteen poistoaineena. Voikukka on yksi parhaimmista luontaisista kaliumin lähteistä, se sisältää runsaasti kaliumia on se melko turvallinen diureetti, koska samalla kun juoksuttaa nestettä kehosta siitä saa munuaisten poistamaa kaliumin korvattua ja juuri voikukan kukilla on kaikista voimakkain diureettinen vaikutus.

Voikukkateen reseptin löydät samasta tekstistäni jossa myös on voikukkamehu. Tätä voikukkateetä voi käyttää kahdesta kolme kertaa päivittäin ja vain lievissä tapauksissa käyttää itselääkintään. Jolleivät oireet lievene parissa kolmessa päivässä, kannattaa sinun ottaa yhteyttä lääkäriin jatkohoitoon. Huomaa että itselääkintään yrttejä ei tule koskaan käyttää pitkäaikaisesti, vaan niitä käytetään korkeintaan kahden viikon kuureissa jonka jälkeen pidetään samanmittainen tauko ilman yrttiä.