Munakoisobocadillot

Kuumalla hiilloksella grillattua munakoisoa lempeästi valkosipulilla maustettuna ja herkulliseksi marinoituna, suupalan kokoisilla pienillä leivänpaloilla, bocadilloina.

Bocadillo on espanjaa ja tarkoittaa pientä suupalaa, ja on kaikista perinteisin tapa tarjoilla tapaksia, meillä näitä perinteisesti kutsuttaisi kanapeeksi, tai alkupaloiksi j aitaliassa bruschetaksi mutta mielestäni sana Bocadillo on niin ihana joten en voi olla kutsumatta näitä suupaloiksi, bocadilloiksi.

Itse suupalat koostuvat vain kourallisesta raaka-aineita, ja useimmiten kaikista pelkistetyimmät ruoat jossa käytetty vain raaka-aineiden omia makuja ovat parhaita, ne ovat useimmiten myös nopeita valmistaa ja tämä sopii myös vegaaneille ruokailijoille, onhan tänään keskiviikko ja vegaani sellainen jo tuttuun perinteiseen tapaan. Muuta hyvää ja vegaaneillekin sopivaa naposteltavaa munakoisosta ovat esimerkiksi Baba ganoush sekä grillatutmunakoisorullat, ja jollet pidä munakoisosta kannatta sinun kokeilla reseptiäni parsabruschettaa, ruusupavuista valmistettua paputahnaa tai vihreistä herneistä valmistettua ja tuoreella mintulla maustettua hernetahnaa bocadillojen päälle.

Grillatut lämpimät munakoisoviipaleet

Jos karppaat etkä halua syödä hiilihydraatteja voit tämän sijaan valmistaa joko grillattua munakoisoa joka myös varteen otettava tapa syödä munakoisoa mutta ilman hiilareita tai valmistat munakoison tämän reseptin mukaan jätät leivän pois ja rullaat sen samalla tavalla rullalle cocktailtikuilla kuin reseptissäni grillatut munakoisorullat. Vähän munakoisojen koosta riippuen tarvitset tähän joko yhden ison tai kaksi pienempää munakoisoa.

Joka johtaakin mieluisasti leipään joka on oliiviöljyn lisäksi se joka antaa tälle annokselle sitä lisäsyvyyttä ja oman sävynsä. Tähän kannattaa valita jotain leipää jossa on vähän makua, kuten jotain taikinajuuresta leivottua leipää ja joka paahtaa se leivänpaahtimessa tai parilalla jolloin se saa kauniit grillijäljet. Nämä grillijäljet kyläkin peittyvät munakoison alle, joten teet niin kuin itse haluat. 

Niin, ja sitten sen oliiviöljy ja sen käyttö. Munakoison sivelyyn ennen sen grillaamista voit kyttää aivan tavallista oliiviöljyä, mutta munakoison marinoimiseen kannatta käyttää hyvänlaatuista ja maukasta extra virgine oliiviöljyä koska se on osa annoksen makuja, ja siihen kannatta panostaa vähän.

Tuoretta valkosipulia

Tuoreet yrtit ovat viimeistelyssä monesti pakollisia, mutta näissä pienissä suupaloissa ne ovat osa ruokaa, joten niiden valinta on tärkeä. Itse suosin grillatun munakoison makumaailmaan sopivaa basilikaa mutta kyllä se persiljakin hätätapauksessa käy.

 Käytin tähän tuoretta valkosipulia vain yhden kynnen verran, se on huomattavasti väkevämpää ja voimakkaampaa kuin tavallinen kuivatettu valkosipuli, joten jos käytät tuoreen valkosipulin sijaan kuivattua talvivalkosipulia, voit käyttää tähän kaksi, jopa kolme valkosipulinkynttä, varsinkin jos pidät paljon valkosipulista. Valkosipuli ei kuitenkaan ole tämän ruoan sankari vaan se pääosa on jätettävä munakoisolle.

Munakoiso viipaloidaan, ja sivellään kevyesti oliiviöljyllä ennen kuin se grillataan kuumalla hiilloksella tai parilalla. Tämän jälkeen munakoiso pannaan marinoitumaan valkosipulilla maustettuun oliiviöljyyn jossa se saa jäähtyä. Ja tätä marinoitua grillattua munakoisoa voit tarjoilla sekä heti lämpimänä, että jäähtyneenä ja kylmänä, ja jos tarjoilet näitä bocadilloja kylminä voit grillata munakoison jo päivän etukäteen ja antaa niiden marinoitua jääkaapissa yön yli. Ja koska munakoisot paloitellaan ennen niiden asettelemista paahdetulle leivälle ei ole niin tärkeää ovatko munakoisoviipaleet saaneet kauniit grilliraidat tai ei, ne soveltuvat tähän ruokaan myös vähemmän kauniina kunhan ne vain ovat saaneet grillistä sen herkullisen paahtuneen makunsa.

Oliiviöljyllä sivellyt munakoisoviipaleet

Basilika on monessa reseptissäni munakoison seuralainen koska se on siihen hyväksi todettu, ja chili antaa näille valkosipulin lisäksi vähän lisäpotkua, joten käytä tähän niin tulista chiliä kuin itse haluat. Äläkä unohda poistaa chilin sisustasta niiden siemenet ja vaaleat kalvot jos haluat vain chilin maun muttet välttämättä sen tulisuutta Jokaisen chilin tulisuun kannatta aina tarkistaa ennen sen käyttöä jottei ruoasta tule liian tulista. Tulisuus vaihtelee chilipaprikasta toiseen vaikka ne olivat samasta erästä. Tuoreen chilin puutteessa voit myös köyttää chilitahnaa, esimerkiksi ”salainen reseptini” Pop’s Pimen sopii tähän hyvin. Tällä reseptillä saat maukkaita muillekin kuin vain vegaaneille sopivia suupalan kokoisia bocadilloja noin kuudesta kahdeksalle hengelle.

Munakoisobocadillot

1 munakoiso

4 leipäviipaletta

1 valkosipulinkynsi

½-1 dl oliiviöljyä

1 tuore chili tai chilitahnaa

1 tl savupaprikaa
merisuolaa

mustapippuria

5 oksaa tuoretta basilikaa

oliiviöljyä sivelyyn

Huuhtele munakoisot ja anna niiden kuivahtaa. Huuhtele yrtit joita käytät ja chili jos käytät tuoretta, ja anna niiden kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Murskaa valkosipulinkynsi ja chili hienonna kummatkin hienon hienoksi. Hienonna surin osa basilikasta muta säästä osa bocadillojen viimeistelyyn. Kaada oliiviöljy isoon kulhoon ja lisää ripaus suolaa, mustapippuria, valkosipuli, chili ja basilika. Sekoita kaikki keskenään ja anna marinadin tekeytyä silla aikaa kun valmistat munakoison. Leikkaa munakoisot pituussuuntaa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Sivele viipaleet kummaltakin puolelta kevyesti oliiviöljyllä ja aseta ne kuumaan grilliin ritilälle. Anna viipaleiden saada raidat ja käännä ympäri viipaleet kun ne ovat saanet kauniit raidat toiseltakin puolelta. Nosta valmiit munakoisoviipaleet kulhoon marinadiin jäähtymään. Kääntele munakoisopaloja aika ajoin marinadissa. Leikkaa viipaleet pienemmiksi kun voit käsitellä munakoisoa. Sekoita paloiteltu munakoiso marinadiin. Lisää oliiviöljyä jos munakoisopalat uhkaavat olla kuivia eivätkä ole öljyn peitossa. Paahda leipä ja paloittele sen sopivan kokoisiksi paloiksi bocadilloja varten, noin reilun kahden suupalan kokoiseksi. Tarkista munakoison suolaisuus, ja lisää sekä suolaa että mustapippuria jos ne sitä mielestäsi vaativat. Asettele leipäpalat leikkuulaudalle ja asettele munakoisoa niiden päälle. Viimeistele bocadillot tuoreella basilikalla ja tarjoile ne heti jos tarjoilet ne lämpiminä tai anna munakoison marinoitua seuraavaan päivään ja valmista bocadillot vasta silloin ja tarjoile ne kylminä.

Pannumunat kylmäsavulohella

Suloisen suolaista kylmäsavulohta, ja laiskan emännän tapaan pannumunia, siis täysi paistinpannullinen kananmunia, herkullista brunssiruokaa, laiskan letkeää lounasta tai huikopala yömyöhään pitkään venyneiden juhlien jälkeen.

Jotenkin tämän tiskitauon pitäminen ja sen jälkeen hellaan ääreen palaaminen on kuin palaisi takaisin töihin pitkien ja kosteiden juhlien jälkeen, tuntuu kuin olisi vähän kohmelossa kun en oikein tiedä mistä kohdasta alkaisin joten nämä kylmäsavulohella höystetyt pannumunat tuntuvat jotenkin hyvin asiaan sopivilta näin tänään. Nyt ilmassa jo tuntuu että talvi on tulossa, tänä yönä täällä Tampereella jo eilen oli yöpakkasta ensimmäistä kertaa, ja tänä aamuna autotallin kattojen päällä oli jopa hivenen räntää ja viikonlopuksi on luvattu pakkasta jopa päiväsaikaan. 

Tämä ruoka seuraan tavallaan norjalaisten suosimaa yhdistelmää lohesta kanamunien kanssa, jota olen jo käyttänyt reseptissäni skandinaavinen kala-aamiainen jossa yhdistyy paistettu lohi, pinaatti ja munakokkeli. Pelkistetyimmässä versiossaan näihin pannumuniin käytetään vain ja ainoastaan kanamunia, mutta olen tähän myös käyttänyt pekonia joka ensin paistettiin, sekä kylmäsavulohta joka vain asetellaan kauniisti munien päälle niiden paistuessa, jolloin kylmäsavustettu lohi, joka on raakakypsytettyä samalla tavalla kuin graavilohi (tai pekoni) kypsyi lämmössä siinä samalla. Kylmäsavulohta (tai pekonia kuten aiemmin reseptissäni pannumunat) tarvitset noin pari sataa grammaa paistinpannulista kohden. 

Kylmäsavulohta viipaloidaan ohuen ohueksi viipaleiksi

Suikaloi kylmäsavulohi ohuelti ja ripottele se pannulle munien päälle saamaan vähän lämpöä ja kypsymään. Lämmön vaikutuksesta hieman läpikuutavasta lohesta tulee kauniin vaaleanpunaista eikä se enää kuulla läpi kun on kypsää. Kylmäsavulohi pannumunat ovatkin hyvä tapa hyödyntää ja uusiokäyttää tähteeksi jäänyttä savulohta tai graavilohta jollet sille muuta käyttöä keksi sunnuntaiaamuna juhlien jälkeen. Kylmäsavulohta olen toistaiseksi vain savustanut pelkistetyimmässä versiossaan mutta graavilohta täältä löytyy monenlaista.  Kylmäsavulohen lisäksi tähän sopii yhtä hyvin hehkuvan punainen punajuurella graavattu punajuurilohi, pihkaisilla kuusenkerkillä maustettu kuusenkerkkälohi, aromaattisilla korianterin sieminillä maustettu korianterilohi, mustan seljan kuivatuilla kukinnoilla maustettu seljankukkalohi tai tämän kevään uusi suosikki, koivun hiirenkorvilla maustettu hiirenkorvalohi. Kaikki nämä eri tavoin maustetut graavilohet sinun kannattaa pitää muistissa vaohtoehtona sille tavalliselle vain suolalla ja tillillä graavatulle gravilohelle kun suunnittele tulevan joulun herkkuja. Monetnäistä resepteistä sisältävät myös ohjeen ja valmistusohjeet lohen makuun soinnutetulle snapsille.

Kuten jo reseptissäni pannumunat totesin, tämän ruoan valmistuksen vaikein osuus on tietää miten iso paistinpannu sinulla on, minkä vetoinen se on ja montako kananmunaa siihen tarvitset. Tämä paistinpannun koolla joka minulla on, on vähän kotitalouteen epätavallisen iso, se on halkaisijaltaan reilusti yli kolmenkymmenen senttiä ja sillä saa pientä alkuruokaa tai huikopalaa neljälle hengelle, muuten sen koko on sopiva kahdelle jos aito lounasta tai korkeintaan kolmelle hengelle jos aamiaista valmistat. 

Pannuun sopiva määrä kevyesti rikottuja kananmunia

Tätähän voi tietenkin valmistaa myös paksummalla munakerroksella, mutta itse harrastan tätä ohutta versiota ja isommalle seurueelle valmistat ruoan joko pariin eri otteeseen paistinpannulla tai uunissa isolla voidellulla uunipellillä. Mutta lasken munat samalla tavalla kuin omelettiin tai munakkaaseen, kaksi kananmunaa jokaista ruokailijaa kohden joten tällä reseptillä saat maukasta aamiaisruokaa, osan brunssien tarjoiluun tai huikopalaa juhliin pitkään venyneiden jälkeen neljälle hengelle. Lounaaksi annos kelpaa kun tarjoilet sen raikkaan vihreän salaatin kanssa.

Kylmäsavulohipannumunat

5 kanamunaa

200 g kylmäsavulohta

suolaa

pippuria

voita tai öljyä paistamiseen

viimeistelyyn:

tuoretta tilliä, ruohosipulia tai persiljaa

Huuhtele tuoreyrtit huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Riko kananmunat kulhoon, ja riko keltuaiset painamalla ne rikki paistinlastalla tms. Lämmitä pannu kuumaksi, lisää voi tai öljy ja kaada varovasti pannulle munat. Kaada munat tasaisesti ympäripannua jotta valkuaiset ja keltuaiset erottuvat toisistaan, voit käännellä pannua jotta saat pannumunat tasaisesti pannulle. Asettele ohuet lohiviipaleet kauniisti munaseoksen sekaan ja päälle, lohi kypsyy munien päällä lempeässä lämmössä. Paista munat joko kuumalla pannulla rapeapohjaisiksi, tai miedolla lämmöllä lempeästi pehmeäpohjaisiksi. Mausta valmiit pannumunat suolalla ja pippurilla, sirottele päälle tuoreita yrttejä. Leikkaa pannumunista jokaiselle oma ”kakkupala” ja tarjoile lämpiminä tai haaleina brunssilla.

Tiskitauko

Rakas ruokablogin lukija, olen viime aikoina pitänyt yllä aikamoista kirjoitustahtia, olen julkaissut asiaa ja reseptejä ruoasta joka päivä vaikka tavoitteeni on päivittää joka toinen päivä ja nyt minulle on tullut sopiva kohta ottaa pieni ”Time out” punnita asioita, juoda kahvia ja tiskata. 

Minun on mietittävä mitä ruokablogin pitäminen minulta henkilökohtaisesti vaatii, vastaako panostukseni saamaani palautetta, onko sen pitäminen tässä muodossa vaivan arvoinen ja mihin suuntaan olen tämän jälkeen menossa. Minulla ei kuitenkaan ole aikomusta lopettaa ruoasta kirjoittaminen, ruoka on elämäni suola, se on syy miksi olen ja minulla on vielä paljon asioita joita haluan jakaa, mutta pidän pienen mietintä tauon kirjoittamisesta ainakin viikonlopun yli.

Kahvitauolla

Herkkusuun lautasella Ruokablogi on ehdolla Gloria Awards 2012 Lukijoiden suosikkiruokablogiksi Helsingissä perjantaina 26.10.2012.

Hirvipata

Hirveä oluessa, hitaasti ja pitkään oluessa haudutettua katajanmarjoilla maustettua hirvipataa jossa suppilovahveroita ja pihlajanmarjahyytelön kanssa tarjoiltuna. Hirvenlihasta valmistettua syksyn riistaherkkua hitaasti pitkään haudutettua mureaa hirvipataa, sunnuntain slow food ruokaa.

Hirveä kutsutaan metsän kuninkaaksi, minä taas kutsun hirveä riistan kuninkaaksi oli muut sitten mitä mieltä olivatkaan. Hirvenliha kuuluu syksyyn aivan samalla tavalla kuin sienet joita metsästä kerään. Hirveä on oltava vähintään kerran joka vuosi, mielellään enemmän ja useammin koska se on hyvää. Riistan maku jakaa ihmisiä, ja minä olen niitä jotka siitä pidän ja pihlajanmarja katajanmarjojen ja sienten kanssa on hirvelle hyvää seuraa, ei vain metsässä vaan myös ruoassa yhdistettynä. Hirvenlihasta olen myös valmistanut routapaistia, metsäsienillä täytettyjä hirvikääryleitä sekä suppilovahveroilla kuorrutettu hirvipaisti.

Kuivattuja suppilovahveroita

Ja kun hirvipadan keittoon ryhtyy kannatta sitä valmistaa myös niillekin päiville kun ei huvita laitta ruokaa, ja pata säilyy noin viikon päivät jääkaapissa säilytettynä, ja pakastettuna sopivan kokoisissa erissä noin puolivuotta vähän riippuen mitä rasvaa olet padan valmistuksessa käyttänyt. Voin käyttö lyhentää tämän kolmeen kuukauteen.

Hirvipataan voi käyttää niitä ei niin hienoja lihapaloja jotka vaativat pitkän haudutuksen jotta ne pääsevät edukseen, mutta tämän padan voi yhtä hyvin valmistat myös hienommasta lihasta jolloin se kypsyy mureaksi nopeammin. Itse kuitenkin suosin ylikypsää ja melkein itsestään paloiksi hajoavaa lihaa ja siksi haudutan pataruokia pidempään kuin useimmiten resepteissä suositellaan. Hirven liha kuitenkin on erittäin vähärasvaista, riista ei muutenkaan sisällä kuin vähän rasvaa, joten se usein pitkän kypsennyksen aikana tulee kuivaksi, varsinkin jos ruokaan käyttää näitä hienompia rasvattomia paloja, joten kastikkeeseen kannattaa tällöin panostaa enemmän.

Olutta haudutukseen

Valitsinkin tällä kertaa hauduttaa hirvenlihan oluessa, tavallisessa oluessa ja käytin osana hauduttamiseen myös vettä jottei ruoasta tulisi liian kitkerää oluen sisältämästä humalasta johtuen. Hirvenlihan makumaailmaan sopii hyvin jokin tumma olut kuten esimerkiksi Guinness, mutta myös tavallinen olut, tai miksei kotikalja, sekin käy tähän.

Hirvipataan kuuluu juureksia, ja niitä myös käytän mutta valitsin tällä kertaa olla lisäämättä niitä hautumaan pataan lihan kanssa ja valmistin sen sijaan selleristä, palsternakasta ja perunasta sen sijaan juuressosetta joten vaikka hirvipadassa ei olekaan juureksia, kuten siihen perinteisesti pannaan, ovat ne juurekset kuitenkin osa tätä ateriaa. Selleri ja palsternakka kypsyvät perunaa hitaammin joten ne paloitellaan pienemmiksi. Ja sekä puoliraa’an selleriä että palsternakkaa on mahdoton saada soseutettua, joten varmista niiden kypsyys ennen keitin veden kaatamista lävikköön.

Hirvipataan, sekä muihin riistasta valmistettuihin pataruokiin, olen vaihtelevasti vuoden ajasta riippuen ja niiden saatavuudesta riippuen käyttänyt tuoreita metsästä vastakerättyjä sieniä, kuivattuja sieniä, pakastettuja sekä ja sienet ovat olleet mitä sun sattuu milloinkin. Olen käyttänyt hirvipataan koivunpunikkitattia, suppilovahveroa, lampaankääpää, orakasta sekä herkkutattia ja kaikki ne sopivat hyvin hirven maun kanssa. Mutta, olen viime aikoina huomannut että suppilovahverot ja hirvi sopivat erityisen hyvin toisilleen. 

Muista vain että kuivatut sienet on ennen niiden käyttöä nesteytettävä liottamalla niitä vedessä noin tunnin, vähintään puolen tunnin ajan, ja että 10 gramma kuivattuja sieniä vastaa 100 grammaa nesteytettynä. Sienten liotusnesteen voit hyödyntää lihan hauduttamiseen ja korvata osan vedestä sillä. Tuoreet sienet taas sen sijaan puhdistetaan ja ruskistetaan ja lisätään pataan loppuvaiheessa.

Palsternakka

Mausteena hirvipadassa oluen lisäksi käytin timjamia ja katajanmarjoja. Timjamia voit käyttää sekä tuoretta että kuivattua kunhan vain muistat että kuivattua yrttiä aina käytetään vähemmän kuin tuoretta ja että tässä hirvipadan ei kuulu maistua timjamille, vaan se pitää vain antaa lisäsyvyyttä ruokaan ja että se on vain taustamakuna. Katajamarjoista en taas kerran voi olla mainitsematta että ne vaikuttavat munuaisten toimintaan, joten jos sinulla on munuaisongelmia ei sen käyttöä kannata liioitella. Se on asia josta ohimennen jo mainitsinkin reseptissäni Dry Martini.

Suurustin hirvipadan vehnäjauhoilla koska näin olen tämän ruoan valmistuksen oppinut, mutta voit tietenkin korvata sen gluteenittomilla jauhoilla kuten esimerkiksi maissitärkkelyksellä. Ruskistan myös lihan voissa samasta syystä, mutta siihen voi yhtä hyvin käyttää neutraalin makuista kasvisöljyä jos on laktoosin kanssa ongelmia. Oliiviöljy taas nataa tähän ruokaan väärän sävyn joten se ei mielestäni tähän sovi katajanmarjan ja oluen kanssa, jotka kummatkin myös ovat maultaan hieman kitkeriä. 

Paloiteltua hirven sisäpaistia

Juureksista valmistettu sose ei välttämättä tarvitse voita ollenkaan, vaan voit valmistaa sen laktoosittomana ja käyttää vain juuresten keitinlientä, ja tätä sama periaate pätee myös jos jostain syystä haluat valmistaa vähärasvaista ruokaa.

Lisukkeeksi hirvipadan ja juuressoseen kanssa sopii pihlajanmarjahyytelö jota ilman en hirven lihaa halua syödä. Pihlajanmarja, katajanmarja ja hirvenliha ovat kuin toisilleen luodut, ne säestävät toisiaan tässä makumaailmassa. Mutta, varsinkin jos olet käyttänyt jotain muita sieniä kuin suppilovahveroita myös kanelilla maustettu suppilovahverohilloke. Tällä reseptillä saat tuttuun hyväksi todettuun tapaan lämmintä pitkään haudutettua hirvipataa neljälle.

Hirvipata metäsienillä

400–500 g hirvenlihaa

1 plo. olutta

1 iso sipuli

2-3 oksaa tuoretta timjamia

400 g metsäsieniä

4-5 katajanmarjaa

suolaa

mustapippuria

3-4 rkl vehnäjauhoja

Palsternakkasose

1 pala selleriä

1 pala palsternakkaa

4 isoa perunaa

nokare voita

juuresten keitinlientä

suolaa

valkopippuria

ruskistamiseen: voita tai öljyä

Hirvipata:

Ota liha ulos temperoitumaan noin tunti ennen sen kypsennystä. Valuta lihasta nesteet ja kuivaa se talouspaperilla. Paloittele liha isoiksi 3-4 sentin kokoisiksi kuutioiksi. Mausta liha suolalla ja mustalla pippurilla ja ruskista liha pienissä erissä voinokareessa kuumassa padassa. Nosta ruskistuneet lihapalat sivuun odottamaan kunnes kaikki liha on ruskistettu. Kuori sipuli ja suikaloi sen ohuelti, rukista sipuli padassa kunnes se on karamellisoitunut ruskeaksi ja on maukasta ja makeaa. Lisää pataan hirvenliha ja kaada pataan olut. Lisää vettä (ja sienten liotusvettä jos kuivattuja sieniä käytät) kunnes liha juuri ja juuri peittyy. Lisää pataan katajanmarjat sekä timjami ja peitä kannella ja anna lihan hautua miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, kaksi jos haluat ylikypsää hirvipataa. Varmista haudutuksen aikana ettei kaikki neste haihdu ja lisää vettä (tai sienten liotusvettä). Ruskista peratut putsatut sienet voinokareessa, tai lisää nesteytetyt kuivatut sienet. Anna sienten hautua mukana kymmenisen minuuttia. Mittaa jauhot pieneen lasitölkkiin ja lisää tilkka vettä, sulje tölkki tiiviillä kannella ja hölskytä jauhot veden kanssa sekaisin tasaiseksi suurukseksi. Kaada suurus koko ajan hämmentäen pataan ja anna suuruksen kypsyä pari, kolme minuuttia kunnes hirvipata on sakeutunut. Tarkista ruoan maku ja mausta sen oman makusi mukaan lisäsuolalla ja pippurilla.

Palsternakkasose:

Kuori palsternakka ja selleri ja paloittele ne tasakokoisiksi 2-3 sentin kuutikoiksi tai paloiksi jotta ne kaikki kypsyvät samaan aikaan perunan kanssa. Kuori myös perunat ja halkaise isot perunat kahtia. Perunoiden kuuluu olla isompina paloina kuin muut juurekset, ne kypsyvät nopeammin. Pane juurekset kattilaan ja kaada päälle vettä ja mausta keitinvesi miedosti suolalla. Anna juuresten kiehua kypsiksi, noin kaksikymmentä minuuttia, korkeintaan puolisen tuntia. Tarkista juuresten kypsyys tikulla. Kaada juuresten keitin vesi lävikössä pois mutta älä unohda ottaa sitä talteen. Lisää juuresten sekaan nokare voita ja soseuta juurekset survimella. Lisää juuressoseen sekaan keitinvettä kunnes olet saanut aikaiseksi sopivan mieleisesi koostumuksen soseelle. Tarkista soseen maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile palsternakkasosetta oluessa haudutetun hirvipadan, raikkaan vihreän salaatin ja joko pihlajanmarjahyytelön, mustaherukkahyytelön tai joko kurpitsahillokkeen tai suppilovahverohillokkeen kanssa.

Kaprismuusi tai kaprissalaatti

Lämmin kapriksilla ja tuoreilla yrteillä maustettu perunamuusi uusista perunoista, lämmin tuoreilla yrteillä maustettu perunasalaatti kapriskastikkeella vai kylmä tillillä ja kapriksilla maustettu perunasalaatti. Vegaanin keskiviikon mukainen sekä vegaani että laktoositon vaihtoehto perunamuusille, varsinkin vielä muusi vielä ei onnistu uusista perunoista ja perunamuusia tekee mieli tai majoneesiton vaihtoehto perinteiselle perunasalaatille kesän grillirientoihin niille jotka ovat kanamunalle allergisia.

Talviperuna ja uusi peruna

Syksy on alkanut ja vaikken pidä kesähelteistä ovat syksyn kosteat, utuiset ja pimenevät päivät aina yhtä synkeitä ja masentavia. Juuri nyt vielä riittää valoa mutta masennu iskee viimeistään sitten kun siirrytään talviaikaan, mutta se kylmyys alkaa vaikuttaa luihin ja niveliin. Perunamuusi on hyvää lohturuokaa, ja sitä minulla on kesäisin aina yhtä ikävä kun kunnon muusiperunoita ie ole saatavilla mutta keksin aikaisemmin tässä kesällä miten sitä lämmintä muusia voi saada jo uusistakin perunoista. Tämä sama kikka pätee myöhemmin talvella myös talviperunoista kunhan perunat taas sisältävät tarpeeksi tärkkelystä eivätkä valahda liisteriksi kun niistä valmistaa pottumuusia. Tätä samaa ruokaa kun olen toisinaan tehnyt, keksin myös että se on kaksi ruokaa samassa, vähän sen valmistusmenetelmästä riippuen muusaako perunat karkeaksi muusiksi jossa on sattumia survimella vai jättääkö keitetyt perunat kuutioituna kastikkeeseen maustumaan. 

Tillillä maustettu kapriskastike perunasalaattiin

Tämä lisuke perustuu siis perunaan, olivat perunat sitten uusia perunoita tai talviperunoita, sekä oliiviöljyyn rasvana, oliiviöljy korvaa sen perunamuusissa tavallisesti käytetyn maidon sekä voin joten se sopii myös laktoosille herkille. Sama oliiviöljy toimittaa salaatti versiossa kastikkeen osaa, ja ainoa ero tämän salaatin ja muusin välillä on öljyn määrä sekä se että perunasalaattiin lisätään myös viinietikkaa. Muusi vaatii enemmän öljyä kuin salaattikastike, mutta osan öljyä voi tietenkin korvata perunoiden keitinvedellä jos haluaa ruokaansa vähemmän rasvaa. Toisaalta taas myös muusiin voi käyttää tilkan viinietikkaa, ei kuitenkaan mitenkään kannatta sulkea pois etikan käyttöä muusissa, varsinkin jos pitää sen kirpeästä mausta.

Muusi ja salaatti maustetaan aivan samalla tavalla, suolaliemeen säilötyillä kapriksilla ja tuoreilla yrteillä, ja niiden puutteessa joko tillillä tai persiljalla. Muusiin lisätään öljyä ja/tai perunoiden keitinlientä kunnes se on saavuttanut sopivan koostumuksen riippuen siitä haluaako muusistaan hyvin ohutta ja juoksevaa tai paksumpaa. Huomaa vain että oliiviöljyllä on aika karvas ja vahva maku, joten jollet pidä oliiviöljyn mausta kannatta sinun ehdottomasti korvata osa sn määrästä joko keitinliemellä tai toisella neutraalin makuisella kasvisöljyllä kuten esimerkiksi auringonkukkaöljyllä tai rypsiöljyllä. Muusiin käytän noin reilun desin oliiviöljyä kun taas salaattikastikkeeseen käytän tähän määrään noin puolisen desiä öljyä ja ruokalusikallisen viinietikkaa.

Tuoreella tillillä ja kapriksilla maustettu perunasalaatti uusista perunoista

Perunasalaatin voit valmistaa sekä lämpimänä että kylmänä, ja tähän perunasalaattiin, jos valitset valmistaa sen kylmänä voit tietenkin uusiokäyttää eiliset jo keitetyt perunat joten tämä lisuke ottaa huomioon monen monta eri käyttöä sekä raaka-aineiden suhteen että sen monipuolisen käytön suhteen. Uudet perunat harjataan ja huudellaan ennen keittämistä ja talviperunat kannattaa aine keittää kuorineen ja kuoria vasta sen jälkeen. Mutta, kuten olen jo monta kertaa todennut, vasta keitetyt perunat, olivat ne sitten uusia perunoita tai talviperunoita imevät itseensä paremmin makuja kun ne sekoitetaan mausteiden kanssa, joten suosittelen sinun käyttämään lämpimiä varta vasten keitettyjä perunoita, tähän, jos vain suinkin mahdollista. Muusista vain vielä sen verran että se maistuu parhaimmalta lämpimänä mutta sitä voi toki syödä myös jäähtyneenä tai haaleana, kylmänä se ei mielestäni ole hyvää vaikka puoliso onkin tästä asiasta eri mieltä. Tällä reseptillä saat tuttuun hyväksi todettuun tapaan lisukkeen joko salaattina tai muusina neljälle ruokailijalle.

Kaprismuusi tai kaprissalaatti

700 g perunoita

½ dl kapriksia

½ nippu tilliä

suolaa

valkopippuria

½-2 dl oliiviöljyä

(1-2 rkl vaaleaa balsamietikkaa salaattiin)

Pese perunat ja harjaat ne huolellisesti jos ne ovat uusia perunoita. Lisää uudet tuoreet perunat kiehuvaan veteen, vanhat perunat voi panna valmiiksi kylmään veteen ja keitä perunat kypsiksi keksilämmöllä runsaassa vedessä. Älä turhaan suolaa keitinvettä. Huuhtele tilli (tai muut yrtit) huolellisesti ja anna niiden kuivahtaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Valuta kapriksista siivilässä niiden suolavesi. Kaada perunoista keitinvesi, äläkä unohda ottaa sitä keitinvettä talteen jos korvaat osan oliiviöljystä sillä. Anna perunoiden höyrystyä kuumassa kattilassa kuiviksi. Anna perunoiden jäähtyä kunnes voit käsitellä niitä. 

Lämmin kaprismuusi:

Kuori kuorineen keitetyt perunat ja survo perunat karkeasti muusiksi jossa on sattumia perunasurvimella jos valmistat muusia. Hienonna tilli ja lisää se perunoiden sekaan kapristen kanssa. Valuta muusin sekaan öljyä ohuena norona ja sekoita. Lisää öljyä (ja keitinvettä) kunnes olet saanut haluamasi koostumuksen muusille.  Sekoita kaikki kunnolla ja tarkista muusin maku. Mausta se oman makusi mukaan suolalla ja valkopippurilla ja tarjoile heti lämpimänä lisukkeena. 

Lämmin kapriksilla maustettu perunasalaatti:

Silppua tilli ja pane se kapristen kanssa salaattikulhoon. Lisää kulhoon myös oliiviöljyä sekä viinietikka ja sekoita kaikki kunnolla keskenään. Kuori kuorineen keitetyt käsiteltäviksi jäähtyneet perunat ja paloittele ne haluamallasi tavalla joko noin puolen sentin viipaleiksi, suupalan kokoisiksi kuutioiksi tai lohkoiksi. Lisää perunat kulhoon ja sekoita kastikkeen kanssa. Anna perunoiden maustua kastikkeessa vähintään kymmenen minuuttia. Tarkista salaatin maku ja mausta se suolalla ja valkopippurilla oman makusi mukaan. Tarjoile joko perunasalaatti talvella lämpimänä lisukkeena, tai kesällä Kuori kuorineen keitetyt perunat ja paloittele ne haluamallasi tavalla jos valmistat salaatin. Voit myös antaa salaatin jäätymisen jälkeen huoneenlämmössä tekeytyä seuraavaan päivään tiiviisti muovilla peitettynä, jos haluat kesällä kylmää ruokaa.

Gluteeniton hapanleipä

Hapatetusta gluteenittomasta taikinajuuresta leivottu gluteeniton hapanleipä. Gluteenittomasta tattarijuuresta leipävuoassa leivottua hapanleipää.

Nyt sain sitten tehtyä gluteenittoman hapanjuuren, se on aivan erilainen kuin mitkään aikaisemmin tekemäni taikinajuuret, se on hiljainen ja vaisu, se jakautuu kahteen kerokseen koska se on valmistettu tattarijauhoista, tattarissa on vaalean harmaa alempi kerros ja toinen joka on vaaleanpunainen tai vanhanroosan värinen päällimmäinen kerros ja kummatkin pitää sekoittaa keskenään kun taikinajuurta käyttää. Jos innostut leipomaan gluteenitonta leipää, tai muutakaan leipää taikinajuuresta kannatta sinun lukea tekstini hapanjuuri ruisleipään sekä vehnäinen taikinajuuri jossa olen syventynyt hapanjuurella leipomiseen enemmän. Tällä reseptillä saat yhden tavalliseen leipävuokaan sopivan kokoisen leivän.

Gluteeniton tattarijuuresta leivottu hapanleipä

Leipä on hyvin pehmeää, ja siinä ei samalla tavalla ole puruvastetta kuin gluteenia sisältävissä leivissä on, ja koska gluteeni on kuitua, lisäsin tähän leipään kuitua psylliuminsiemenien kuoren muodossa. Psylliuminsiemenen kuori sisältää vesiliukoisia kuituja, joten se ei samalla tavalla tunnu suussa eikä sitä huomaa, kuten esimerkiksi kauraleseet huomaa purressa ja syödessä leipää. Kokonaiset auringonkukansiemenet ja hampunsiemenet antavat myös lisää puuvastetta, ja kivoja sattumia ja tähän leipää voisi myös käyttää pellavansiemeniä, seesaminsiemeniä tai kurpitsansiemeniä.

Jauhoina oli maissijauhoja, tattarijauhoja sekä soijajauhoja. Leipä sisältää hiilareita, joten se ei sovi karppaajille, sen sijaan se on nimensä mukaan täysin gluteenitonta joten se sopii keliaakikoille.

Gluteeniton leipätaikina hapattumassa

On minulle aika epätavallista leipoa leipää näin, leipää jota ei tarvitse vaivata, ja kun vielä taikina pitää jättää löysäksi ja koska gluteenittomaan leipään ei tule sitkoa, siihen lisätään leseitä jotta se saa jotain purutuntumaa eikä vain ole pelkkä jauhoista puuroa tai velliä. Taikina on jätettävä löysemmäksi, jotta se voi nousta. Tämä gluteenin puute ilmeisesti myös tarkoittaa sitä että leivän on annettava nousta pidempään kuin gluteenia sisältävä leipä, ainakin näin päättelisin omasta kokemuksestani gluteenia sisältävän hapanjuurella leivottavan leivän perusteella.

Leivän oli tarkoitus olla hapanjuurella leivottua leipää, ja lisäsinkin taikinaan hapanjuurta mutta leivälle tuli tarvetta aikaisemmin kuin olin osannut odottaa, joten se ei saanut hapattua tarpeeksi pitkään. Suosittelisin tähän parin tuntia vähintään ja mielellään yön yli jonka se sai hapattua ja nousta ennen vuokaan siirtämistä. Osan soijajauhoista voi korvata muulla gluteenittomilla jauhoilla, muttei se osa saa olla liian iso, tämän kokoiseen leipään korkeintaan ½-1 dl jottei se muuta makua liikaa. Hapanjuuren käytän aina Luomu viljeltyjä kokojyväjauhoja, tämä jotta juuressa olisi eniten aromeja ja samalla sen maku täyteläisempi.

Tattaritaikinajuuri

Tattarihapanjuuri
2½ dl vettä
2½ dl tattarijauhoja

Keitä vesi ja anna sen jäähtyä. Valitse lasipurkki jossa hapanjuuri täyttää noin 1/3 osan purkista jotta juurella on tarpeeksi tilaa kasvaa kun sitä ruokkii ja se happanee. Sekoita haalea vesi jauhojen kanssa puhtaassa lasipurkissa. Älä sulje purkin kantta tiivisti, vaan jätä kansi irtonaisena purkin päälle, juuren pitää saada hengittää vapaasti. Säilytä hapanjuuren alkua 1-3 päivää lämpimässä, 22–28 asteessa. Sekoita hapanjuurta kerran päivässä ja lisää ½ dl jauhoja ja saman verran jäähtynyttä keitettyä vettä kuin jauhoja, sekoita kunnolla ja anna hapanjuuren tekeytyä lisää. Kun hapanjuuri alkaa hieman kuplia pinnalta ja se tuoksuu happamalta, on se toimintavalmista. Säilytä valmis hapanjuuri jääkaapissa tiiviillä kannella suljetussa purkissa ja muista ruokkia sitä kerran viikossa jollet leivo sillä säännöllisesti joka viikko. Jollet leivo leipää pitkään aikaan (esim. lomille lähtiessä) kannatta hapanjuuri pakastaa mutta sitä voi myös säilyttää kuivattuna. 

Vuoassa valmiiksi noussut gluteeniton hapanleipä

Gluteeniton hapanleipä

2½ dl tattarihapanjuurta

3½ dl vettä

25 g hiivaa

1½-2 tl suolaa

1 dl psylliumsiemenen kuorta

½ dl auringonkukansiemeniä

½ dl hampunsiemeniä

1 dl tattarijauhoja

1 rkl sokeria

1½ dl maissijauhoja

½ dl soijajauhoja

Pane hapanjuuri isoon taikinakulhoon ja lisää vettä. Sekoita kunnes hapanjuuri on liuennut veteen ja olet saanut aikaiseksi vetelää luirua velliä. Lisää noin 2/3 osaa jauhoista ja sekoita taikinamaiseksi paksuksi puuroksi. Peitä kulhon puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja anna taikinan hapattua yön yli huoneenlämmössä. Lisää taikinan sekaan hiiva, sokeri, suola sekä siemenet ja psylliumin kuoret. Sekoita tasaiseksi puuroksi ja lisää loput jauhot taikinaan koko ajan sekoittaen jotta saat tasaisen taikinan. Kaada taikina leipävuokaan ja sirottele maissijauhoilla päälle. Anna leivän nousta liinalla peitettynä reilua puolituntia, 45 minuuttia. Pane leipävuoka uuniin ja paista sitä uunissa 175 asteessa 35-45 minuuttia, kokeile leivän kypsyyttä pistämällä sitä tikulla, jos tikku on kuiva sen pois vedettäessä leivästä on leipä kypsää. Ota leipävuoka ulos uunista ja kumoa se ritilälle ja anna leivän jäähtyä puhtaan keittiöliinan alla jos haluat pehmeää leipää, tai ilman liinaa jos haluat sille rapeamman kuoren.

Porcinikanaa ja polentaa

Lempeää kullankeltaista polentaa ruskistetun kanan ja herkkutattien kanssa, oivallinen syksyinen alkuruoka tai lämmin arkiruoka. Gluteeniton lämminruoka maissista valmistetusta polentasta kana suikaleiden ja metsässä villinä kasvavien rapeiksi ruskistettujen herkkutattien sekä sipulin kera. Miksi ostaa valmista kun kotiruoka on näin nopeaa.

Polenta on niistä raaka-aineista jotka eivät oikein maistu millekään, joten lisään polentan sekaan nokareen voita ja joskus käytän nesteenä lientä. Pikapolenta kaadetaan runsaaseen kiehuvaan veteen vanan koko ajan sekoittaen jottei se paakkuunnu ja se valmistuu parissa minuutissa joten varmista oletko ostanut tavallista polentaa vai pikapolentaa, niiden valmistustapa eroaa toisistaan. Polentajauhot valmistetaan maissista joten ruoka ei sisällä gluteenia ollenkaan joten se sopii myös keliaakikoille. Olen aikaisemmin valmistanut poronkäristystä polentalla ja mustatorvisienilla, uusiokäyttänyt keitettyä polentaa polentakakkuihin reseptissäni polentakakkuja pekonilla sekä paistettua polentaa jälkiruoaksi.

Polenta alkuperä maissi

Viimeksi kun ostin kanasuikaleita valmiiksi leikattuina, ja tätä teen harvoin, petyin taas kerran. Kanasuikaleet olivat enemmän kanahakkelusta tai silppua kuin suikaloitua kanaa joten pidättäydyn edelleen kananrinnassa jonka suikaloin itse kotona jotta tiedän mitä ruoassani on. Tämä tietenkin on mukavuuskysymys, vaikka ei se kanalihan suikalointi vie kun pari lisäminuuttia ruoan valmistuksessa. Herkkutatit, jotka italiaksi ovat Porcini, ovat aikaisemmin syksyllä metsästä kerättyjä ja jotka olin jo ruskistanut ennen niiden pakastamista. Sulatin ne paistamista ennen hitaasti jääkaapissa ja lisäsin se kanasuikaleiden ja sipulin sekaan kun ne kanasuikaleet olivat valahtaneet valkoisiksi pannun kuumuudessa. Voit tähän tietenkin käyttää myös muita sieniä kuten suppilovahveroita, haperoita tai niiden puutteessa kaupasta ostettuja tuoreita herkkusieniä.

Sipulit kuorineen

Vaikka useasti käytän valkosipulia en tähän halunnut sitä koska halusin että ruoan raaka-aineet maistuvat omalle itselleen. Käytin pannun deglaseeraukseen (katso deglaseeraus) kuivaa valkoviiniä, ja viini alkoholin haihtuu sen lämmetessä joten myös lapset sekä ne jotka syystä tai toisesta eivät joko voi, tai halua nauttia alkoholia voivat huoletta syödä tätä ruokaa. Voin suhteen totean vain että sen voi joko vaihtaa laktoosittomaan voihin tai käyttää ruskistamiseen öljyä, ja oliiviöljy on tähän sopivaa koska ruoan makumaailma on italiasta. Tällä reseptillä saat joko pienemmät alkuruoat kuudelle tai lämmintä arkiruokaa neljälle ruokailijalle tuttuun tapaan.

Porcinikana:

400 g kanaa

200 g herkkutatteja

1 sipuli

suolaa

mustaa pippuria

loraus kuivaa valkoviiniä (tai vettä)

voita/öljyä paistamiseen

Polenta:

100 g Polentajauhoja

4 dl vettä tai lientä

1 tl suolaa

nokare voita

tuoretta persiljaa viimeistelyyn

Porcinikana:

Ota kana ulos jääkaapista temperoitumaan huoneenlämpöön noin tunti ennen sen kypsentämistä. Leikkaa kanaliha ohuiksi nauhoiksi poikkisyin. Kana voi olla ohutta nauhaa koko rintafileen leveyttä. Paista kanaa kuumalla pannulla voi ja öljyseoksessa kunnes se on tullut kalpeaksi. Puhdista tuoreet sienet ja harjaa ne huolellisesti. Leikkaa tatit ohuiksi suikaleiksi. Kuori sipuli ja suikaloi se ohuelti ja lisää tattien kanssa paistinpannulle kana kanssa. Sekoita aika ajoin ja anna sekä kanan, sienien että sipulin saada kaunista ruskeaa paahtunutta väriä pintaan. Lisää pannulle loraus kuivaan valkoviiniä jotta kaikki maut irtoavat pannulta, anna nesteen kiehua kokoon hieman mutta se ei saa haihtua kokonaan, kanan, tattien ja sienien pitää vielä olla kosteita viinistä. Mausta kana suolalla ja vasta rouhitulla mustapippurilla oman makusi mukaan.

Polenta:

Mittaan isoon kattilaan vesi, lisää suola ja kiehauta vesi ylös. Kaada Polentajauhot ohuena vanana koko ajan sekoittaen kiehuvan veden sekaan. Anna polentan kiehua kaksi minuuttia ja lisää sekaan nokare voita. Sekoita kunnolla ja pikapolenta on valmista.

Annosten kokoaminen:

Huuhtele persilja huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Lusikoi polentaa lämpimille lautasille, ja asettele niiden päälle paistettua kanaa ja herkkutatteja. Lusikoi pannuun jäänyttä nestettä polentan ympärille ja kana päälle. Viimeistele annokset ripottelemalla vasta rouhittua mustaa pippuria sekä tuoreen persiljanlehtiä ja tarjoile annokset heti joko lämpimänä pääruokana tai alkuruokana.

Keitetty häränkieli

Hitaasti kokonaisena haudutettua häränkieltä, herkkua sekä lämpimänä ruokana piparjuurikastikkeen kanssa, että kylmänä laiskan emännän pateena ja leivän päällisenä.

Kieli on taas niitä makuja joista joko pitää, tai sitten siihen on pitkään totuteltava. Itse olen aina pitänyt kielestä, varsinkin leivänpäällisenä tai muuten kylmänä leikkeenä ohuen ohuina viipaleina mutta suosittelen sinun myös kokeilevan sitä myös lämpimänä piparjuurikastikkeen kanssa, ja piparjuurikastikkeen valmistuksen salat löydät reseptistäni piparjuuriliha. Valmista vain piparjuurikastike aivan samalla tavalla kuin häränrinnalle ja tarjoile sitä lämpimän vasta keitetyn höyryävän kielen ja keitettyjen perunoiden kera.

Häränkieli kattilassa mausteiden kera

Valitsin kuitenkin tarjoilla kieltä kylmänä, ja kieli saisi kypsennyksen jälkeen jäädä liemeen jäähtymään, mutta siirsin kattilan kansineen kaikkineen ulos jäätymään jotta se jäähtyisi nopeasti eikä tulisi ylikypsäksi. Huomaa että tämä kieli on harmaasuolattu, siihen ei siis ole käytetty mitään nitraattia joka tekee kielestä punaisen. Nosta jäähtynyt keitetty kieli liemestään ja kääri se tiivisti muoviin, se säilyy noin viikon päivä jääkaapin viileässä säilytettynä sen jäähtymisen jälkeen. Keitetyn kielen voit halutessaan myös pakastaa, ja pakastimessa se säilyy noin puoli vuotta.

Naudat käyttävät kieltään syömiseen joten kieli on hyvin mureaa ja pehmeää joten sitä ei tarvitse keittää liian pitkään, vaan kieli menee hyvin helposti ylikypsäksi ja vaikka muuten suosin ylikypsää lihaa, tässä kohtaan siitä on haittaa. Kielen pitää olla hieman napakkaa, se ei saa olla liian pehmeää mössöä, varsinkin jos sitä käyttää leivänpäällisenä. 

Häränkielen kerrokset

Kielen loppupäässä kieli muodostuu lihaksista jotka ovat kerroksittain ja poikittain leikettu kieli näyttää kurkkupäästään enemmän kerroksittain valmistetulle pateelle kuin kielelle. Joten laiskana emäntänä käytän joskus tätä kielen loppupäätä pateen sijaan kuten tässäkin tapauksessa.

Kieli keitetään kokonaisen ja se nyljetään keitettynä. Kielen ulkokuori kannatta kuitenkin poistaa heti kun kieli on jäähtynyt tarpeeksi jotta sitä voi käsitellä, jäähtyneenä sen jää kieleen kiinni ja se on vaikeampaa poistaa kylmänä. Kieli keitetään hyvin usein pelkistetyin maustein, siis vain suolalla ja pippurilla maustettuna mutta koska useimmiten hyödynnän kaiken liemen joita keittiössäni syntyy, halun niihin vähän lisää makua. Sivutuotteena syntyneestä liemestä tulee tavallista suolaisempaa sen tiivistyttyä sen kokoon keittämisestä johtuen joten sitä kannattaa käyttää toisen suolaamattoman liemen kanssa jottei kastikkeesta tai keitosta tule liian suolaista.

Kieli jäähtymässä ja odottamassa nylkemistä

Lisää käyttämistäni epätavallisemmista pippureista voit lukea lisää tekstistäni pippuripihvi.

Kieli kelluu aluksi pinnalla mutta kypsennyksen aikana se alkaa vajota syvemmälle liemeen, joten varmista että kielelle on tarpeeksi vettä kattilassa ja ettei se kosketa pohjaan. Yhdestä häränkielestä saat alkuruokaa noin kuudelle, jopa kahdeksalle hengelle kun tarjoilet sen sipulihillokkeen ja Cornichons maustekurkkujen kera. Lämpimänä ruokana siitä riittää noin neljälle hengelle jos tarjoilet sen piparjuurikastikkeen, keitettyjen kuoriperunoiden ja raikkaan salaatin kera.

Keitetty häränkieli

1 purjosipuli

5 neilikkaa

3 pitkäpippuria

10 melenguettapippuria

2 porkkanaa

2 tuoretta laakerinlehteä

2-3 tl suolaa

Lisukkeeksi:

sipulihilloketta

pieniä maustekurkkuja

Huuhtele kieli huolellisesti kylmässä vedessä ja harjaa sen pinnasta mahdolliset epäpuhtaudet. Pane kieli kattilaan ja lisää kattilaan kylmää vettä kunnes kieli kelluu vapaan pohjasta ja sille on varaa vajota nesteeseen. Lisää sekaan myös suolaa ja kiehauta vesi ylös. Kuori liemen pinnalle muodostunut vaahto pois isolla lusikalla. Harjaa porkkanat huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Halkaise purjosipuli pituussuunnassa ja pidä sitä juuripäästä kiinni. Huuhtele purjosta multa pois pitämällä purjon valkoista juuripäätä ylöspäin ja anna veden valua alas vihreisiin lehtiosiin ja ulos purjosta. Paloittele porkkana ja purjo ja lisää ne mausteiden kanssa kattilaan. Anna kielen hautua vihannesten kanssa kannen alla 2-3 tuntia miedolla lämmöllä. Nosta kieli pois liemestä ja anna sen jäähtyä kunnes voit käsitellä sitä. Siivilöi liemestä kasvikset ja säästä liemi. Nylje kielen pintakerros ja pane kieli takaisin liemeen jäähtymään jollet tarjoile sitä lämpimänä. Kielen jäähdyttyä nosta kieli ylös ja anna sen valua hetken, käärin kieli tiivisti muoviin ja säilytä se jääkaapissa.

Persikkaviinerit

Uunissa karamellisoitunutta persikkaa, rapeita pistaasipähkinöitä lehtevällä voitaikinalla, helpot ja nopeat persikkaviinerit tai persikkaleivokset.

Parhain oikotie yllätysvieraille tarjottavaan taitaa olla voitaikina, tai maidottomassa versiossaan lehtitaikina, joka ei ole valmistettu maitotuotteista eikä sisällä laktoosia. Viinerintyyppisten leivoksien luomista rajoittaa vain oma mielikuvitus ja harrastan niitä usein kun sille on yllättävä tarve. Olenkin täällä jo valmistanut hätä hätään yllätysvieraille voitaikinasta enemmnä valmistanut suolaista kuten kantarelitarteletteja tuoreista keltavahveroista sekä punakaalipiirakkaa , sekä kaalipiirakkaa kaalilaatikosta ja mustikkaviinereitä jotka kummatkin löytyvät samasta reseptistä. voitakinaa vierasvaraksi paakkaseen.

Nektariinit, karvattomat persikat

Puhun hyvin usein nektariineista kuin se olisi sama kuin persikka, ja niinhän se melkein onkin. Nektariini on ymmärtääkseni persikan karvaton serkku, ja sain siitä juuri hiljattain muistutuksen kun kaupassa eräs rouva mietti ääneen miten ihanaa on saada karvattomia persikoita, kun ne ovat niin herkullisia eikä tarvitse kuoria niitä. 

Minulle on samantekevää onko hedelmä persikka vai nektariini, mutta kaikille se ei ole. Käytin näihin persikka leivoksiin tuoreita nektariineja, vai olivatko ne persikoita. Ripottelin niiden päälle ruokosokeria ja hienonnettuja pistaasipähkinöitä, niin helppoa jälkiruokaa tai kahvileipää jos vieraat yllättävästi ilmestyvät ovelle ja ”tyhjästä” on jotain nyhjäistävä.

Mitä ohuemmat viipaleet leikkaat persikoista sitä enemmän niitä saat vierekkäin aseteltua viinerin päälle, ja sitä näyttävämpiä niistä tulee. Tällä reseptillä saat tuttuun tapaan makeat kahvileivät, jotka myös kelpaavat jälkiruoaksi, tuttuun tapaan neljälle kahvittelijalle.

Persikkaviinerit valmiina uuniin

Persikkaviinerit

2 voitaikinalevyä

3-4 persikkaa

kourallinen pistaasipähkinöitä

2-3 rkl sokeria

kanamuna sivelyyn

tomusokeria viimeistelyyn

Ota voitaikina ulos pakastimesta ja anna sen sulaa ohjeen mukaan. Pese persikat, tai nektariinit kumpia sitten käytätkään, ja anna niiden kuivua kokonaan. Leikkaa voitaikinalevyt kahteen samankokoiseen osaan ja asettele voipaperille. Halkaise persikat ja viipaloi ne,

Riko muna kulhoon ja vispaa se kevyesti rikki. Sivele voitaikinan reunat munalla. Asettele persikkaviipaleet vieriviereen taikinan päälle, ja sirottele niiden päälle sokeria. Hienonna pistaasipähkinät karkeasti ja ripottele niitä persikoiden päälle. Paista persikkaviinereitä 225 asteen lämmössä noin 15–20 minuuttia kunnes voitaikina on tullut rapeaksi ja saanut kauniin ruskean paahteisen värin reunoihin. Anna viinereiden hieman jäähtyä ennen niiden tarjoilua ja tomuta viimeiseksi niiden päälle ohut valkoinen kerros tomusokeria.