Torta Pasqualina

Italialainen pääsiäistorttu, jonka täytteessä villiä vuohenputkea ja nokkosta, kovaksi keitettyjä kananmunia ihanassa kotitekoisessa filotaikinassa. Paastopäivän herkkuruokaa, ilman lihaa. Rapean lehden ohuen piirakkakuoren sisällä kypsytetyllä Pecorino juustolla maustettua vihreää nokkosta ja vuohenputkea, sekä tuoreita kananmunia Ricottajuuston kera.

Italialainen pääsiäispiirakka

Torta Pasqualinan resepti voidaan jäljittää 1400-luvulle Pohjois-Italiaan, josta se on vuosisatojen myötä levinnyt koko Italiaan pääsiäisherkuksi. Tämä on nykyajan paastoruokaa, se sisältää maitotuotteita muttei lihaa, ja nykyään kananmunat lasketaan paastoruokiin, toisin kuin keskiajalla.

Pitkäperjantaina paastoruokaa

Meillä tämä ruoka on perinteisesti syöty pitkäperjantaina suunnilleen joka toinen vuosi, jolloin se vaihtelee paikkaa lohikulibjakan tai lohipiirakan kanssa vähän pääsiäisen muusta oheisohjelmasta riippuen. Perinteen mukaan Italiassa Torta Pasqualinaa syödään pääsiäissunnuntaina, ja filotaikina kerroksia pitäisi olla kolmekymmentäkolme, jokainen symbolisoimassa Kristuksen ikää hänen kuollessaan pääsiäisenä. Tässä pelkistetymmässä versiossa käytän vain kahdeksaa kerrosta ja syykin selviää kohta.

Torta pasqualina savulohen kera

Filotaikinan salaisuus

Olen tätä piirakkaa valmistanut pääsiäiseksi siitä lähtien kun esikoinen syntyi, ja vasta viime vuosina huomasin että olen itse joka kerta valmistanut filotaikinan. Filotaikina on tämä piirakan vaikein osio, ja tuskailin ensimmäistä kertaa sen kimpussa viinipullon kanssa kaulimen puutteessa. Voitte uskoa että hermot olivat kireällä kun lasinen pullo liukui taikina yli, taikina repeili ja kuivui liikaa.

Piirakka ei ottanut onnistuakseen sillä reseptillä ja niillä ohjeilla joita minulla silloin oli käsillä. Alkujaan leikkasin Torta Pasqualinan reseptin jostain aikakausi lehdestä 1970-luvun lopulla 1980-luvun alussa, ja ensimmäistä kertaa sitä kokeillessani melkein kaksi kymmentä vuotta myöhemmin totesin että reseptini ilmeisesti oli henkilön kirjoittama joka ei koskaan itse henkilökohtaisesti ollut vaivautunut leipomaan kyseistä Torta Pasqualinaa, vaan ilmeisen selvästi vain kopioinut ohjeen.

Venytä filoa, älä kauli

Tuskailin filotaikina kimpussa pitkään sitä kaulien ja totesin ettei tästä tule mitään, ei näin voi saada kauniisti ohkaista taikinalehteä mitenkään aikaiseksi. Opiskeluystäväni äiti, joka taas on aito italialainen mamma, kertoi minulle syyn, ei filoa kaulita kuin korkeintaan vain aluksi, se venytetään käsin paperin ohuiksi melkein läpinäkyviksi arkeiksi.

Taikinaa valuu oman painonsa takia ja tulee ohuemmaksi kerta kerralta kun sitä venyttää. Aloita taikinan venyttely keskeltä ja venytä sitä samalla vähän reunasta, koko ajan taikinaan valuen sormissa ohuemmaksi ja ohuemmaksi. Minulla ei suureksi onnekseni koskaan ole ollut italialaista poikaystävää, joten anoppinikaan ei ole ollut italialainen mamma, edes kokelaana, joten minun ei koskaan ole ollut pakko opetella valmistamaan läpikuultava ohutta filotaikinaa, en ole joutunut valmistamaan sitä perinteistä 33 kerrosta filotaikinaa Torta Pasqualinaan.

Filotaikinapallo

Tämä on syy ettei omat filotaikina arkkini oli yhtä ohuita kuin kaupasta ostettu filo on, ja suosittelenkin että ennen oman filotaikinan käyttöä oikein ruokaan joka on määrä syödä ajoissa nääntymättä ruoan valmistuksen kestosta johtuen, harjoittele parilla kolmella filotaikinalla ennen jotta opit miten sen kanssa menetellään.

Varo filon kuivumista

Vaikka melkein vuosittain valmistan tätä piirakkaa, on se vuosi, joskus kaksi hyvin pitkä aika joten minullakin tuppaa filotaikinan käsittelyn alkeet olla hukassa taikinan venytyksen alussa, mutta kun sen on kerran oppinut, on sen kuin pyöräilemistä. Sitä vaan polkee eteenpäin ja jos kaatuu nousee taas ylös ja jatkaa taikinan venyttämistä.

Kuten aina filon käytössä sillä on omat niksinsä, kaksi asiaa, taikina ei saa kuivua, tällöin se menee rikki, ja sitä on voideltava joko oliiviöljyllä, kuten tässä tapauksessa, tai voisulalla joka kerroksen, tai taikina arkin välissä jotta siitä tulee rapea ja kullanruskea uunissa sen kypsyessä.

Paperiarkin ohutta filoa

Torttutaikinakerroksia on kuitenkin oltava tarpeeksi ettei se repeile auki ja rikki, joten kerroksia kannatta olla enemmän kuin vain kaksi tai kolme, joten jos sinua ei huvita harjoitella filotaikinan venyttelyä, osta valmista pakasteena. Mitä enemmän kerroksia sitä varmemmin piirakka ei repeä, siis, monta kerrosta ohutta taikina takaa että piirakankuori jää ehjäksi eikä repeile rumasti kun piirakan eri taikinakerrokset joustavat vähän. Piirakka pullistuu ja paisuu sen täytteen kypsyessä, joten piirakan kannen rei’ittäminen on välttämätöntä jotta kosteutta pääse haihtumaan piirakkatäytteestä. Joskus nämä reiät menevät taikinakuoren paisuessa ja kypsyessä umpeen, joten paistamisen aikana voi kanteen pistää uusia reikiä joista kosteutta pääsee haihtumaan. Joten kauli taikina ensin ohueksi, ja venytä sitä sitten varovasti sen omaan painoa hyväksi käyttäen sen paperiarkin ohueksi.

Filotaikinan venyttäminen

Jopa 6 taikinakerrosta voi olla vaikeaa, joten tyydy vain vaikkapa neljään, ja tee kannen palloista hivenen pienempiä kuin vuoan pohjan, jolla vuorataan myös piirakan reunat. Ja paikkaa taikina-arkilla ne kohdat piirakkavuoasta jollet saa venytettyä taikinaa pyöreäksi, mitä enemmän kerroksia sitä kauniimpi piirakka, ja kerroksien on oltava ohuita jottei paksu, kuiva ja kova piirakankuori ota valtaa ja vie piirakan herkulliselta täytteeltä kaiken huomion. Muista aina voidella jokainen taikinakerros öljyllä jottei se kuivu. Öljy estää taikinan kuivumista etuajassa, mutta se myös antaa rapeutta taikinakuorelle, ja antaa pinnalle kauniin ruskean paahtuneen värin sen kypsyessä uunissa.

Täyte villiyrteistä

Piirakantäyte ei saa olla liian vetelää, joten vuohenputken ja nokkosen seasta on puristettava liiat nesteet pois. Jos täytteessä on liikaa nestettä ei se välttämättä kypsy tarpeeksi vaikka piirakan kuori olisikin kypsää. Perinteisesti Italiassa tähän pääsiäispiirakkaan käytetään kevään villiyrttejä, joita meillä täällä Suomessa ei vielä ole luonnossa joten käytän tähän viime keväänä keräämääni ryöpättyä ja pakastettua vuohenputkea mutta sen sijaan voit tähän käyttää joko nokkosta, ja sen puutteessa korvata sen pinaatilla tai mangoldilla. Pakastepinaatti käy hyvin, jos käytätä tuoretta on se ensiksi ryöpättävä ja jäähdytettävä jotta sitä voi käyttää. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea tekstistäni luonnon yrtit ja sienet talteen käsittelen asiaa.

Nokkosta ja vuohenputkea siivilässä

Tämän piirakan reseptissä käytettiin alun perin pinaattia, tähän aikaan villit luonnon yrtit eivät olleet m muodissa edes Italiassa, ja vuosien myötä muutin itse sen vuohenputkeen jonka lisäksi joskus käytän tähän myös nokkosta, vähän kerrasta ja vuodesta riippuen mitä on vielä tallessa talven jälkeen. Huomasin vasta nyt miten muodikas reseptini on. Italiassa piirakan täytteeseen voi itse kerätä yrtit suoraan luonnossa, meilläpäin taas on tyydyttävä viime vuoden vuohenputkeen ja nokkoseen.

Villiyrtit ryöpätään

Pakastettuna tai ryöpättynä tarvitset noin 300 grammaa vuohenputkea piirakkaan. Täyte maustetaan joko kirvelillä tai meiramilla, ja reseptissä mainittu määrä on kuivattua yrttiä, jos käytät tuoretta pitää yrtti huuhdella kunnolla ja antaa kuivua kunnolla ennen sen käyttöä. Hienonna yrtti ja lisää se vuohenputken sekaan, noin kuutisen oksaa arvelisin olevan tarpeeksi, vähän tietysti riippuen oksien koosta, noin naisen kouran pohjallinen tuoretta yrttiä.

Piirakantäytteen sekaan rikotaan raakoja munia kypsymään täytteen seassa piirakkakuoren sisässä mutta tähän voi myös käyttää jo valmiiksi keitettyjä munia jos haluaa, tai niitä on tarjolla, lisää ne vain kuorittuina samassa kohdassa kuin reseptin raa’at munat lisätään täytteeseen. Piirakan toinen ja vaikein osio on saada kaikki raa’at munat piirakan täytteeseen niiden leviämättä liikaa toisiinsa, jokaisen munan on tarkoitus olla omassa pienessä syvennyksessään täytteen keskellä, ja munat eivät saa olla liian lähellä pohjaa mutta ne eivät myöskään saa olla liian lähellä pintaa, ja tätä munien sijoittelu kohtaa on vaikea kuivaharjoitella, ja munien oikea sijoittelu täytteessä tulee vain virheitten ja kokemuksen myötä. Valmiiseen piirakankanteen pistetään reikiä jotta liika kosteus pääsee haihtumaan täytteestä, pistä kantta varovasti haarukalla munia varoen, jotta keltuaiset pysyvät kokonaisina.

Torta Pasqualinan taikinakuori

Ricottaa ja Pecorinoa täytteeseen

Torta Pasqualinan täytteeseen käytetään nykyään Ricotta juustoa jota on nykyään yleisesti saatavilla myös ruokakaupoista Suomesta, mutta jollet sattuisi löytämään Ricottaa kaupasta voit hätätapauksessa korvata sen sekoittamalla 400 g maitorahkaa ja 100 g hapankermaa tai Creme Fraiche keskenään. Ricotta on mietoa tuorejuustoa, joka ei sisällä suolaa joten suolan määrä on tarkastettava.

Käytin tähän piirakkaan Pecorinoa, joka on kypsennettyä vuohenmaitojuustoa ja jollet löydä sitä voit hyvin korvata sen Parmesaanilla, mutta älä osta valmiiksi raastettua Parmesaania, vaan raasta aina tarvitsemasi määrä itse. Sekä Parmesaani että Pecorino Ricottan sijaan sisältävät kummatkin suolaa, ja juuston suolaisuus on lisääntynyt sen kypsennyksen aikana, siis kypsennyksen aikana juustosta on haihtunut nestettä, joten suolanmäärä on sama mutta se vaikuttaa suuremmalta koska sitä on suhteessa enemmän kuin tuoreessa juustossa.

Raa'at munat piirakan täyteessä

Ricottajuusto tosiaankin on tuorejuustoa, ja sellaisena se ei sovi kaikille jotka ovat laktoosille herkkiä, joten voi korvata Ricottan laktoosittomalla Creme Fraichella ja maitorahkalla kuten yllämainittuna, jollet kestä vähälaktoosisia Hylatuotteita.

Gluteenia tämä piirakka sisältää filotaikinan muodossa, joten se ei valitettavasti sovi keliaakikoille ollenkaan. Halutessaan piirakan voi valmistaa jo päivän etukäteen, piirakantäyte on tällöin saanut tarpeeksi aikaa tekeytyä ja puhjeta täyteen kukkaan, piirakka on paljon maukkaampaa seuraavana päivänä kuin samana päivänä suoraan uunista vähän aikaa jäähtyneenä.

Gheetä voiteluun

Tosin, piirakankuori ja sen rapeus kärsii eikä seuraavana päivän enää ole yhtä herkullinen ja rapea, joten miten sen kukin haluaa nauttia parhaiten. Piirakkankuoren voiteluun voi sekä oliiviöljyn sekä voisulan sijaan myös käyttää gheetä jos sinulla sitä sattuisi olemaan. Löydät sen valmistusohjeen reseptistäni kedgeree.

Pääsiäisherkun lisäksi tämä piirakka on erittäin hyvää evästä piknikretkille, sen voi retkiruoaksi hyvin valmistaa parikin päivää etukäteen, ja se pysyy hyvin koossa sitä sormin syötäessä, se myös kestää hyvin lämpöä. Tällä reseptillä saat piirakkaa noin kuudesta kahdeksalle hengelle jos se on lounaaksi salaatin kanssa paastoruokana, alkuruokana tai suolaisena lisänä seisovan pöydän antimiin kevään ja kesän juhlissa siitä riittää isommalle seurueelle raikkaan salaatin kera.

Torta Pasqualina

Filotaikina

300 g vehnäjauhoja
1 veitsenterällinen suolaa
4 rkl oliiviöljyä
1½ dl vettä

Vuohenputki ja nokkostäyte

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
300 g vuohenputkea ja/tai nokkosta
2 dl Pecorinoa
2 + 6 kananmunaa
500 g Ricottajustoa
1 rkl meiramia tai kirveliä
2 rkl maissitärkkelystä
½-1 tl mustapippuria
1-2 tl suolaa
1 tl muskottipähkinää
oliiviöljyä voiteluun

Filotaikina:
Siivilöi jauhot ja suola isoon kulhoon. Lisää pikkuhiljaa vettä kunnes olet saanut jäykän taikinan. Vaivaa taikinaa kevyesti öljytyillä käsillä kunnes kaikki oliiviöljy on imeytynyt taikinaan ja taikinasta on tullut joustavaa ja se on saanut hyvän sitkon. Muovaa taikinasta pallo ja peitä taikinan pinta kevyesti öljyllä. pane taikinapallo kulhoon, peitä liinassa tai muovilla ja anna sen tekeytyä huoneenlämmössä pari tuntia. Jaa taikina kahdeksaan palloon. Pidä pallot kulhossa kosteana pyyhkeen alla suojassa kuivumiselta.

Vuohenputki ja nokkostäyte:
Ota munat jääkapista temperoitumaan huoneenlämpöisiksi. Kuori ja silppua sipuli hienosti, kuullota sipuli pehmeäksi ja läpikuultavaksi tilkassa öljyä. Anna sipulin jäähtyä kokonaan. sulata vuohenputki jos käytät pakastettua, ja ryöppää vuohenputki jos taas käytät tuoretta. Purista vuohenputken seasta liiat nesteet pois ja hienonna se. Pane vuohenputkin kulhoon jäähtyneen sipulin kanssa. Raasta parmesaani hienosti, raasta myös muskottipähkinä ja Sekoita vuohenputkien sekaan kulhossa suola, meirami, muskottipähkinä, maissitärkkelys ja parmesaaniraaste. Vispaa 2 munaa rikki toisessa kulhossa, lisää Ricotta kulhoon ja sekoita se tasaisesti munien sekaan. Lisää munat ja Ricotta maustetun vuohenputken sekaan. Sekoita kaikki kunnolla yhtenäiseksi täytteeksi. Tarkoista täytteen maku ja mausta se omana makusi mukaan suolalla ja pippurilla, täytteen tulee olla suolainen, mutta suola ei saa tuntua liian voimakkaalta jottei se ota täytteen mausta liian suuren yliotteen muiden raaka-aineitten kustannuksella.

Torta Pasqualina:
Voitele rengasvuoka kevyesti öljyllä. Kauli yhdestä filotaikina pallosta ohuen ohut pyöreä taikinalevy kevyesti jauhotetulla pöydällä ja aseta se vuokaan taikinan reunat vuoan roikkumaan reunojen yli noin reilun sentin verran. Sivele taikinalevyn pinta kevyesti öljyllä. Kauli toinen taikinapallo samalla tavalla, aseta sen toisen taikina-arkin päälle ja sivele. Toista tämä neljällä filotaikina pallolla. Kaada noin kolmasosa täytteestä vuokaan ja tee täytteeseen kuusi syvennystä munille. Riko muna yksi kerrallaan ja lisää raa’at munat jokaiseen syvennykseen. Yritä rikkoa munat keltuainen kokonaisena. Syvennys ei saa olla ihan pohjaan asti vaan munien on tarkoitus olla vihreän vuohenputkitäytteen ympäröimiä joka puolelta. Kaada vuokaan loput täytteestä ja tarkista että munat peittyvät täytteellä. Kauli kostean pyyhkeen alla jäljellä olevat taikinapallot yksitellen ohuiksi vuoan kokoisiksi pyöreiksi levyiksi. Pane levy täytteen päälle peittäen sen kokonaan ja sivele se taas kerran öljyllä. Toista sama jäljellä olevalla kolmella filopallolla. Taivuta vuoan reunoilla olevat taikinalevyt alas piirakan kanne päälle, ja kääri ne kaikki yhdessä samaan rullaan vuoan sisäreunoille piirakan taikinakannen päälle. Sivele myös rullalle kääritty reuna öljyllä. Pistä piirakan kanteen pieniä reikiä munia varoen, jotta kosteus pääsee poistumaan piirakan kypsennyksen aikana, jottei piirakankansi repeile. Pistä paistamisen aikana lisää reikiä piiakankuoreen jos ne menevät umpeen. Paista piirakkaa 175 asteen lämmössä uunin alatasolla noin puolitoista tuntia, jos piirakka tulee liian tummaksi pinnalta suojaa se voipaperilla loppu paistoaikaa. Anna piirakan jäähtyä reilut puolituntia ennen sen tarjoilua. Tarjoile piirakkaa raikkaan vihersalaatin kera alkuruokana, kevyenä lounaana, eväänä piknikretkellä tai osana kevään ja kesän perhejuhlien seisovan pöydän antimia. Se sopii myös myöhään yöllä suolaisena huikopalana juhlista kotiin tullessa.

Sitruunamarinoidut oliivit

Suolaisia vihreitä oliiveja raikkaalla sitruunankuorella, valkosipulilla ja Kubebsipippurilla maustettuna, raikas ja uudenlainen lisuke pääsiäisen ruokapöytään.

Oliivien mausteet

Puoliso ei syö oliiveja missään muodossa joten syön niitä yleensä silloin kun läsnä on joku joka niitä syö, ja marinoituna ne ovat aivan mahtavia. Suosikkini on jollain tavalla valkosipulilla maustetut oliivit, ja sitruuna sopii tähän hyvin sitä täydentämään ja nämä marinoidut oliivit sopivat hyvin pääsiäisen lampaan kanssa, ja niillä muun muassa täytetty lammaspaistia jonkun kertaa. Ne sopivat myös lisukkeeksi seisovaan pöytään täydentämään tarjontaa sekä naposteltavina kokkareilla tapaksien muodossa. 

Tämä on tosi helppo ja nopea tapa marinoida oliiveja illanjuhliin tai tuliaisiksi. Nopeimman tuloksen saat ostamalla tavallisen lasipurkin suolaliemessä olevia oliiveja, oli sen sitten vihreitä tai mustia, kummatkin käyvät ja juuri tämä maustamistapa on monesti todettu sopivan oivallisesti sekä vihreille että mustille oliiveille. 

Sitruunankuori suikaleet

Valuta vain suolaliemen oliiviputkista, lisää oliivien päälle purkkiin mausteet ja öljyä, ja jätä huoneenlämpöön jos on kiire, jolloin oliivit ovat viimeistään heti aamulla valmiita syötäväksi, jos taas on aikaa pane lasipurkki jääkaappiin tekeytymään pariksi päiväksi. Hitaampaa maustamistapa takaa hieman pidemmän säilyvyyden oliiveille kuin pikamaustaminen, jolloin Perinteisellä tavalla maustetut oliivit säilyvät parikin viikkoa purkin avaamisen jälkeen, pikanopeat taas on syötävä viikon sisällä. 

Oliivit ylösalaisin maustumassa

Käytä tässä suosiolla Luomuviljeltyä sitruunaa, koska sen kuori käytetään, ja jollet löydä Luomusitruunaa pese sitruuna kuori huolellisesti ennen sen käyttöä. Laakerinlehdet olivat tuoreita, ja käytin niitä tähän kaksi, mutta kuivatuilla laakerinlehdillä on hieman voimakkaampi maku, joten jos käytätä kuivattua laakerinlehteä käytä vain yksi lehti tähän määrään oliiveja. Laakerinlehdet leikkasin vain parin kolmen millin leveiksi suikaleiksi ja lisäsin oliivien sekaan. 

Kubebpippurit, siis melenguettapippurit vain kokonaisina sekaan kuten myös rakuuna, jota minulla sattui vielä olemaan kokonaisia kuivattuja riivittyjä lehtiä syksyn jäljiltä tallessa. Suolaahan oliivit eivät tarvitse koska ne olivat suolaliemeen säilöttyjä. Säilytä valmiiksi maustetut sekä avatut oliivipurkit jääkaapissa. 

Sitruunamarinoidut oliivit

1 prk oliiveja

¼ sitruunankuori

2 valkosipulinkynttä

2 Kubebpippuria

1 tuore laakerinlehti

1 tl kuivattua rakuunaa

oliiviöljyä

Huuhtele sitruuna ja anna sen kuivua kokonaan. Kaada vain oliivien suolaliemi lävikön läpi pois lasipurkista. Kuori valkoispulinkynnet ja viipaloi ne ohuelti. Kuori sitruuna ja leikkaa kuori suikaleiksi. Leikkaa laakerinlehdet suikaleiksi ja lisää kaikki mausteet lasipurkkiin oliivien päälle. Täytä purkki ylös asti oliiviöljyllä ja sulje purkki tiiviillä kannella ja jätä se maustumaan. Käännä purkkia aika ajoin ylösalaisin jotta mausteet kulkeutuvat joka paikkaan lasipurkissa. Anna oliivien maustua joka pari päivää jääkaapin viileässä, tai yön yli huoneenlämmössä.

Karitsaa marsalakastikkeessa

Pääsiäiseksi kokonaisena uunissa paahdettua karitsansatulaa, sellerillä ja porkkanalla ryyditettyä ilmavaa ja kevyttä kuskusia sekä herkullista mirepoix vihanneksilla maustettua Marsalakastiketta kantarellien kera. Pääsiäisen lammasta vihannes cous-cousin, paahdettujen kantarellien, karamellisoidun sipulin ja Marsalaviinillä maistetun kastikkeen kera. 

Julienne ja Brunoise

Mirepoix, ranskalainen pyhä kolminaisuus, porkkana, sipuli ja selleri. Brunoise, kuutioitu hienon hienoksi, 2-3 mm kokoisiksi kuutioiksi. Ensin vihannekset kuoritaan ja leikataan Julienne, tikuiksi ja sitten ne leikataan pieniksi kuutioiksi, brunoise. Leikatessa brunoise kannattaa pitää kaikki tikut tiivisti sormien välissä nipussa jotta saat kaikki tikut helposti kuutioitua kerralla. Tässä mirepoix pääsi sekä kastikkeeseen paahdetussa muodossa, että kuskusin sekaan läpikuultavaksi ja pehmeäksi freesattuna antamaan vähän kontrastia muuten niin laimealle kuskusille. 

Raakaa karitsan satulaa

Käytin tähän Marsalaa, makeaa italialaista jälkiruokaviiniä jonka käyttö on vakiintunut kastikkeiden käyttöön, tuore kirveli antaa oman kivan lakritsimaisen makunsa ruokaan, ja vihannekset sekä paahdettuna että freesattuna kuskusin seassa antavat lisäulottuvuutta ruoalle. Kantarellit eivät tähän vuoden aikaan ole sesongissa, joten käytin pakastettuja kantarelleja jotka paahdoin sipulin kanssa kauniin ruskeiksi ja joilla viimeistelin ruoan. 

Karitsasta irtileikattu ulkofilee

Karitsan kyljysrivi, toiselta nimeltään satula kun se on kokonaisena, paahdetaan uunissa sen maustamisen ja ruskistamisen jälkeen jonka jälkeen se sai tekeytyä ennen sen kyljysrivistä irtileikkaamista ja paloittelua. Kuskus taas on salamannopea lisuke, varsinkin kun se on pikakuskusin muodossa, kuskus vain freesatun mirepoixin kanssa kulhoon, kaadetaan kiehuvaa lientä päälle ja siinä se on parissa minuutissa valmista syötäväksi.

Pannuun päätyi pakastettuja viime syksynä kerättyjä ja jo paistettuja mutta muuten maustamattomia kantarelleja, joten lisäsin en vasta noin puolessa välissä sipulin paahtamista, mutta jos käytät tähän tuoreita kantarelleja kannattaa ne lisätä pannulle samaan aikaan sipulin kanssa niin kummatkin ovat tarpeeksi paahtuneita yhtä aikaa. Toisinaan sienissä on niin paljon nestettä että pannulle valitettavasti muodostuu nestettä. Anna tämän nesteen haihtua pois jatkamalla sienten paistamista kunnes sekä sienet että sipuli on saanut kauniin tumman ruskean paahtuneen värin. 

Silputtu, hienonnettu ja suikaloitu

Kastike sinänsä on se joka tässä ruoassa vaatii eniten työtä, vaikka sekin on vähäistä. Vihannekset silpuksi kattilaan, viiniä ja lientä päälle, lihan paistinnesteet sekaan, voita ja mausteet, siinä se on. Kastike on siis se ruoan osa joka vaatii pisimmän valmistusajan, ei eniten työtä. Ja jollei tämä ole varteen otettava vaihtoehto voit nyt pääsiäiseksi kokeilla lampaansatulaa härkäpapumuhennoksella, timjamillamaustettua lammaspaistia paahdetuin perunoin, mustaherukalla maustettua lammasta, grillattua lammasta uunissa paahdettujen juureksien kera tai aurinkokuivatuillatomaatilla ja yrteillä höystettyä lampaanpaistia. Karitsan satulaa marsalakastikkeessa mirepoixkuskusin ja paahdettujen kantarellien sekä karamellisoituneen sipulin kanssa voit tarjoilla joko hienostuneena lämpimänä ruokana neljälle, tai alkuruokana jolloin siitä riittäneen kuudelle ruokailijalle.

Karitsan satula

600 g karitsan satulaa

Suolaa

mustaa pippuria

oliiviöljyä paistamiseen

Mirepoix kuskus:

4 dl kuskusryyniä

3 dl kanalientä

3 dl vettä

Paahdetut kantarellit:

200 g kantarelleja

1 iso sipuli

Marsalakastike:

1 sipuli

2 porkkanaa

3 sellerinvartta

2 valkosipulinkynttä

5 oksaa kirveliä

1 dl Marsalaviiniä

2 dl lihalientä

suolaa

3 rkl voita

mustaa pippuria

lihanesteet paistinpannulta

Viimeistelyyn:

tuoretta kirveliä

Marsalakastike:

Huuhtele kirveli ja anna sen kuivahtaa talouspaperilla. Kuori sipuli ja porkkanat. Hienonna sipuli hienosti ja kuutioi myös porkkanat samankokoiseksi. Huuhtele sellerinvarret kunnolla ja kuutioi ne samalla tavalla kuin sipuli ja porkkanat. Lämmitä pata ja kuullota porkkana, sipuli ja sellerikuutiot tilkassa oliiviöljyä kunnes ne ovat kauniin läpikuultavia. Lisää sekaan hienonnettu valkosipuli ja anna sen paistua mukana parisen minuuttia koko ajan hämmentäen. Ota sivuun noin puolet kuullotetuista vihanneksista kuskusia varten. Kaada sekaan liemi ja Marsala, lisää kirvelin oksat ja keitä kastiketta kokoon kunnes noin kolmas osa vain on jäljellä. Ota kastike pois lämmöltä, nosta ylös kirvelin oksat se seasta ja lisää voi pieninä paloina kastikkeeseen pienissä osissa. Anna voin sulaa kastikkeen sekaan sitä sekoittamatta. Tarkista kastikkeen maku ja mausta se oman makusi mukaan suolalla ja pippurilla. 

Lampaan satula:

Ota karitsanliha ulos jääkaapista tunti ennen sen kypsentämistä jotta se on huoneenlämpöistä. Kuivaa lihan pinta talouspaperilla. Leikkaa rasvapintaan ristikkokuvio, mutta älä leikkaa rasvakerroksen läpi. Mausta liha yltympäri vasta rouhitulla mustalla pippurilla ja suolalla. Paista lampaan pinta tilkassa oliiviöljyä kuumassa pannussa kunnes se on saanut kauniin ruskean värin pintaan joka puolelta. Pane lampaansatula uunivuokaan ja pane uuniin kypsentymään 175 asteen lämpöön noin kahdeksi kymmeneksi minuutiksi. Ota lammas ulos uunista ja peitä se foliolla. Anna lihan vetäytyä reilut kymmenen minuuttia ennen sen leikkaamista. Kaada nesteet pois vuoasta ja ota ne talteen kastikkeeseen. 

Paahdetut kantarellit:

Kuori sipuli ja suikaloi se ohuen ohuelti. Paahda sipulia keskilämmöllä kunnes se on läpikuultavaa, lisää pannulle pakastetut kantarellit ja nosta lämpöä. Anna sekä sienien että sipulin saada kauniin ruskea paahtunut väri. Mausta kantarellit suolalla oman makusi mukaan.

Vihanneskuskus:

Mittaa kuskusryynit kulhoon ja lisää puoli teelusikallista suolaa. Lisää myös pehmeäksi kuullotetut läpikuultavat mirepoix vihannekset kuskusin sekaan ja sekoita hyvin. Kaada kiehuva vesi jonka seassa on liemi päälle ja anna ryynien turvota pakkauksen ohjeen mukaan tarvittava aika. Sekoita kuskusia jotta ryynit irtoavat toisistaan.

Annosten kokoaminen:

Leikkaa karitsanliha irti satulasta seuraamalla luuta toiselta puolelta, toista sama vastakkaisella puolella. Leikkaa kummatkin lihapalat terävällä veitsellä liha vinosti puolensentin paksuiksi viipaleiksi. Annostele vihanneskuskusia keskelle lämpimiä lautasia, asettele viereen viipaloitua karitsaa. Asettele kuskusin päälle karamellisoituneet kantarelleita ja lusikoi annoksen päälle ja sen ympärille Marsalakastiketta ja mirepoix vihanneksia. Viimeistele annokset tuoreella kirvelillä ja tarjoile ne heti raikkaan vihersalaatin ja uunituoreen rapean leivän kera.

Majoneesi ja sillimunat

Pääsiäisen täytetyt munanpuolikkaat alkuruoaksi, vain majoneesilla pelkistetty versio ja sillillä ja tillillä viimeistelty kovaksi keitetty kananmunan puolikas. Majoneesimunat ja sillimunat ovat pääsiäisen helppotekoista herkkua.

En tiedä onko kanamuna pääsiäisen perinteinen alkuruoka vai ei, meillä kuitenkin syödään munia muulloinkin kuin vain pääsiäiseksi, varsinkin viikonloppuisin aamiaiseksi. Kanamunien monimuotoisuus on aina kiehtonut minua, miten moneen kananmunia saa taivutettua, miten monella tavalla kanamunia voi valmistaa ja meillä munia menee omelettina, munakokkelina, kovaksi keitettyinä mutta myös löysäksi keitettyinä. 

Ranskassa yleisin alkuruoka bistrossa kuin bistrossa on "Oeufs dur mayonnaise", joka sanatarkasti on ”kovaksi keitettyjä munia majoneesilla” tai majoneesimunia. Ei alkuruoan sen kummempaa tarvitse olla, ainakaan pääsiäisenä kun muutenkin harrastetaan munia. 

Kananmunien liiallisella syömisellä on pari haittaa sen itsestään selvän kolesterolin lisäksi, isosta määrästä munia saa ilmavaivoja, ja pahan hajuisia sellaisia. Munia syötiin usein keskiajalla luostareissa ja nykypäivänä se että päivittäistä kananmunan syöntiä rajoitettiin 30 kananmunaan tuntuu aivan uskomattomalta.

Nykyään meillä ei kotona pääsiäisenä enää maalata munia, perinne jota ne hirveästi edes kaipaa, mutta niitä munia kyllä syödään paljon, muutenkin sekä puheet että vitsit ovat muuttuneet aikuisempaan suuntaan munien suhteen, anteeksi, kananmunien suhteen, nyt jälkikasvun pesästä lähdettyä. 

Ottamatta nyt mitenkään kantaa kanan munien tuottamiseen ja sen eettisyyteen, vaikka suosin vapaana kulkevien luomukanojen munia, mutta toivoisin sinua nyt näin pääsiäisen kunniaksi lukea tekstini Munia, munia vaiko munia jossa käsittelen vain ja ainoastaan munien makua. Tänä vuonna emme saaneet kalalle allergisia yllätysvieraita, joten pysyimme hieman perinteisemmissä täytteissä munien suhteen, kalalle allergisille vaihtoehto löytyy reseptistäni täytetyt munapuolikkaat.

Munien lisäksi meillä perinteisesti syödään myös silliä pääsiäiseksi ja sen voi hyvin yhdistää kanan muniin majoneesin lisäksi kuten tässä, ja se joka pitää hyvin suolaisesta korvaa tietenkin sillin sardelleilla. Täytetyt kanan munat ovat myös oivallisia kevään ja kesän juhliin seisovaan pöytään. Ne ovat helppoja valmistaa ja näyttäviä kun tarjotin on niitä kukkuroillaan ja jos tarjoilet paljon munia sijoita ensin tarjottimella ohueksi suikaloitua jäävuorisalaattia niin se on juhlavamman näköinen panna tarjolle pöytään ja viimeistele munanpuolikkaat Rucola salaatilla, tuoreella tillillä tai ruohosipulilla.

Majoneesimunat:

kananmunia

majoneesia

Rucolaa

Sillimunat:

kananmunia

majoneesia

tilliä

matjes-silliä

Majoneesimunat:

Huuhtele Rucola huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Kiehauta vesi ylös kattilassa. Lisää munat kiehuvaan veteen ja keitä niitä kymmenen minuuttia. Kaada kattilasta vesi pois, ja anna munien höyryyntyä kuiviksi. Kaada kattilaan kylmää vettä ja anna munien jäähtyä kokonaan. Kuori munat ja halkaise ne. Täytä pursotin pussi majoneesilla ja kuorruta majoneesi munat sillä. Koristelen Rucolalla ja asettele tarjolle jäävuorisalaatti petille.

Sillimunat:

Huuhtele tilli huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Keitä kanan munat ja anna niiden jäähtyä. Kuori munat ja halkaise ne. Leikkaa silli kapeiksi ohuiksi suikaleiksi. Asettele jokaisen munanpuolikkaan päälle suikale silliä ja viimeistele ne tuoreella tillillä.

Pääsiäisen mämmi

Mämmiä, Pääsiäismämmiä, itse kotona valmistettua aitoa mämmiä pääsiäiseksi. Tummia pitkään imellettyjä mämmimaltaita hillotuilla appelsiinikuorilla maustettuna ja perinteiseen tapaan uunissa kypsennettynä, mämmiä. Tummaa, tahmean makeaa tiivistynyttä herkkua, mämmiä josta joko pitää, tai ei syö ollenkaan ja joka on kerta toisensa jälkeen yhtä yllättävää tarjoiltavaa ulkomaalaisille vieraille.

Pääsiäisen perinneherkku pashan lisäksi on tietysti mämmi, ja sitä meillä syötiin joka pääsiäisenä ja kun asuin vielä ulkomailla se tuotettiin meille aina Suomesta käsin, ja vasta nyt keksin mämmi valmistuksen tarpeeksi ajoissa jotta ehtisin sitä valmistaa tämän pääsiäisen pitkäperjantaiksi. Pitkänperjantaina syötiin ennen vanhaan vain kylmiä ruokia kun ei saanut tehdä töitä koko päivänä, eikä myöskään edes hymyillä hampaat näkyen.

Ruisjauhoja ja mämmimaltaita

Mämmiä on Suomessa syöty pääsäisenä Lounais-Suomessa 1200-luvulta lähtien, josta se vasta sotien jälkeen on koulujen ja ruoanlaittokurssien myötä on levinnyt muuallekin Suomeen. Tämä asia minua vähän mietityttää, koska ruoan imeltäminen ja hapatus on ollut tavallista Lähi-idässä jo aikojen alusta lähtien. Keskiajalla, siis ennen uskonpuhdistusta, ei paastopäivinä saanut syödä ollenkaan lihaa tai maitotuotteita, joten kerman syöminen mämmin kanssa nykyaikojen keksintö. Luin jostain että mämmiä syötiin alun perin eväänä, leivänpäällä, joka minusta tuntuu vähän erikoiselta. 

Mämmissä on viime aikojen tutkimuksien perusteella havaittu olevan terveyteemme hyödyllisiä vaikutuksia, sen laksatiivinen vaikutuksen lisäksi. Täysjyvässä, ja varisinkin rukiin täysjyvässä on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia syövän ehkäisemisessä, sekä hyvän bakteerikannan muodostumiseen suolistossamme sekä mahdollinen ”pahaa” kolesterolia alentava vaikutus. Jostain taisin myös joskus lukea että sitä jossain taidettiin käyttää ihonhoitotuotteisiin ja kasvonaamioihin.

Mämmin imellys

Mämmin valmistus ei ole hankalaa, se on vain aikaa vievää ja parikin tekniikkaa on taidettava.  Suurin kompastuskivi on jos mämmistä tulee liian kuivaa, sen pitää olla valuvaa vetelää ohutta velliä ennen sen keittämistä. Epäonnistuin suuresti viimeksi kuin valmistin imellettyä perunalaatikkoa jouluksi, ja koska kokeilin asiaa pariin eri otteeseen tapani mukaan vain piruuttani sain se lopulta toimimaan mutta opin imelletyn perunalaatikon parissa niin paljon että päättelin mämmin nyt onnistuvan.

Mämmi uunissa

Mämmihän on perinteisestä valmistettu ropeissa tai tuokkosissa, ja koska varoitusaikani taas kerran oli niin lyhyt en netistä löytänyt tuohen toimittajaa ajoissa. Ja olisin osannut valmistaa tuokkosia, tai ropeita itse, koska me käytettiin niitä lapsuudessani papan kanssa kun metsästä maalla yllättäen löytyi kypsiä vadelmia tai mustikoita vaikka olimme aivan muilla asioilla, yleensä saunavastoja tai vihtoja tekemässä. Tämä rove tai tuokkosasia siis, toistaiseksi ainakin, jää sikseen jollei minulle jostain ilmesty niille valmistajaa. Kävin asian tiimoilta Marttojen keskustelusivuilla, ja siellä neuvottiin käyttämään pahvisia laatikoita mämmille, mutta koska se ei ole se aito ja oikea tapa mämmille, siis valmistaa se pahvirasiassa, päätin suosiolla käyttää mämmiin tavallisia pieniä alumiinirasioita, samoja kuten porkkanalaatikkon tai lanttulaatikkon valmistukseen jouluisin. 

Jauhoja lisätty imeltymään

Seikka jota tähän jäin miettimään ennen mämmin uunissa kypsennystä oli että alumiinirasioissa mämmin kypsennysaika varmaankin pitenee, kun kosteutta ei haihdu rasioiden pohjista tai sivuista samalla tavalla kuin tuohisesta tai pahvisesta rasiasta. Mämmin voi valmistaa perinteisissä tuohotuokkosissa, lisää niistä ja niiden käytöstä voi lukea tekstistäni perunamämmiä. Alumiiniastoiden käyttö varmistui kypsennyksen myötä, niissö kyosennetty mämmi vaatii pidemmän ajan uunissa ja odottelin pitkään milloin mämmi alkaisi kiehua ja kuohua yli äyräiden uunissa, ja koska sitä ei tapahtunut jäin vielä miettimään mitä mahdollisesti tein väärin. Rasiat olivat vain puolitäysiä mämmistä niiden kypsennyksen jälkeen. Mämmini flerppui vain vienosti rasioissaan, vähän lepatti pinnalta kypsyessään, joten oliko tämä sitten näiden rasioiden ansioita en tiedä. Tonien asia rasioista, koska rasiat olivat alumiinisia jätin väliin reseptissä mainitun vaiheen jossa rasiat, tai rovot, huuhdellaan huolellisesti vedellä.

Pääsiäisherkku

Mämmihän oli perinteisen pitkänperjantain herkkua ja paastoruokaa, ja Mamma sirotteli aina sen päälle runsaasti hienoa sokeria ja lorautti runsaalla kädellä paksua kermaa kannusta sen päälle. Tämä on tapa jolla itsekin opin mämmistä pitämään, ja siinä pysyin kunnes vahingossa kerman puutteessa satuin sitä kerran kokeilemaan smetanan kanssa, ja tätä tapaa syödä mämmiä suosittelen nykyään. Hapatettu vuolukerma, tai siis smetana, tasapainottaa kivasti happamuudellaan mämmin pyöreää ja täyteläistä makeutta.

Hillotut appelsiininkuoret

Mämmi valmistetaan tummista maltaista sekä ruisjauhoista jotka imelletään. Imeltäminen tarkoittaa että ruoassa, tässä tapauksessa maltaissa sekä ruisjauhoissa luontaisesti oleva tärkkelys pilkkoontuu lyhyemmiksi hiilihydraateiksi, sokereiksi, ja ruoka muuttuu makeaksi. Tämä imelletty mallas-ruispuuro maustetaan joko pomeranssinkuorella tai appelsiinikuorella, vähän riippuen reseptistä.  Monet reseptit ovat hirveän isoja, joten puolitin omani koska meillä ei mene niin isoa määrää mämmiä ikinä pääsiäisenä enkä halunnut liian isoja määriä mämmiä pakkaseen, vaikka osa siitä sinne päätyykin myöhempää käyttöä varten. Käytin tähän black treacle melassia, joka vaikkei se ole suomalaista ja perinteen mukaista, kuitenkin on tummaa, melkein mustaa mutta sen puutteessa voit hyvin korvata sen vaaleammalla tummalla siirapilla. Reseptissä lisätään mämmin sekaan siirappia, ja tämä on makuasia, joten maista mämmiä ja lisää sen jälkeen vasta siirappia sen sekaan.

Mämmimaltaat 

Mämmin maltaat eroavat olutmaltaista siten että ne ovat hienommaksi jauhettuja kuin olutmallas mutta myös ilmeisesti siten että mämmimaltaat ovat myös tummemmiksi paahdettuja. Sattumalta vertailin saman tuottajan jauhettuja mämmimaltaita ja rouhittuja olutmaltaita ja huomasin että mämmimaltaissa on enemmän hiilihydraatteja sekä rasvaa joka hyvin selittyy sillä että vaikka ne olisivatkin samasta viljasta niitä paahdetaan pidempään kuin olutmaltaita, ja täten olutmaltaissa on enemmän sekä proteiinia että ravintokuitua tummemmissa mämmimaltaissa.

Liian lämmin vesi

Mämmin imeltäminen

Tässä kuten muussakin imeltämisessä ja hapatuksessa suosittelen että keität ensin ylös veden, varsinkin jos käytät kraanasta juomavettä johon on lisätty klooria. Tämä jotta kraanaveden kloori ehtisi haihtua vedestä. Toinen asia on että kattilan, jossa suurimman imeltämisen teet, kannattaa olla tarpeeksi suuri jotta mämmillä on tilaa kasvaa, jos vahinko sattuisi sitä keittäessä ja se lämpiää liikaa ja kiehuu yli. Mämmin ei kuitenkaan ole tarkoitus kiehua, vain imeltyä ja tämä tapahtuu parhaiten 60–75 asteen kieppeillä joten tavallinen huoneenlämpö ei tähän riitä. 

Vaihtoehto on esim. saunan jälkilämpö, ja jos sinulla on leivin uuni on tämän jälkilämpö oivallinen paikka imeltämiseen. Mämmin voi myös pitää lämpimässä vesihauteessa oikeassa lämpötilassa. Huomaa että kannatta käyttää kattilaa, kattilaa siksi että mämmi myöhemmin kypsennetään keittämällä joten ei tarvitse kuin käyttää yhtä astiaa, siis kattilaa. Ja isoa kattilaa, tässä käytin itse 10 litran kattilaa, ja se osoittautui aika sopivan kokoiseksi. 

Imeltymässä vesihauteessa

Mämmin ollessa kattilassa imeltymässä sitä taas ei kannata peittää kannella, koska tällöin liika kosteus ei haihdu ilmaan kuten pyyhkeen läpi, vaan se jäähtyessään kiteytyy vesipisaroiksi kantta vastaan jotka taas putoavat jäähtyneinä takaisin kattilaan mämmin sekaan. Mämmin pitää olla lämpöistä joten se imellys ei edisty kylmistä vesipisaroista.

Mämmin imellys tehdään osioissa, joissa lisätään sekä vettä että ruista ja maltaita jonka jälkeen koko helahoito kypsennetään uunissa tunti kaupalla ja koska mämmin valmistu kestää tovin, siinä menee hyvin kokonainen sunnuntaipäivä, jonka jälkeen mämmin vielä pitää antaa aikaa tekeytyä ja sen makujen tasaantua jonka aikana sen maut kypsyvät ja puhkeavat kunnolla kukkaan.  
 
Mämmi tuoksuu samalle uunissa kypsyessään kuin ruiskuoreessa kypsytetty joulukinkku, ja vitsailimme puolison kanssa että voi miten mahtava taikatemppu jos uunista saisikin ulos joulukinkkua mämmin sijaan. Ei siinä etteikö mämmi olisi hyvää, vain että se mystisesti muuttuisikin kinkuksi uunissa. Huomasin kuitenkin että vasta uunista ulos tullut mämmi tuoksuu mämmille, sitä ennen sen tuoksu muistuttaa enemmän kinkun ruiskuorta. Tämä mämmin jälkitekeytyminen viileässä vaihtelee reseptistä toiseen kahdesta viiteen päivään. 

Mämmi ei sisällä laktoosia ollenkaan, muista vain käyttää laktoositonta kermaa kun syöt sitä, ja se sopii myös vegaaneilla ja kasvissyöjille kunhan valitset oikeanlaisen kerman sen kanssa. Mämmi sisältää valitettavasti gluteenia joten se ei sovi keliaakikoille. Karppaajille se taas ei sovi ollenkaan koska raaka-aineissa olevat hitaat hiilihydraatit imeltämisen myötä muuntuu nopeimmiksi hiilihydraateiksi joita karppauksessa vältetään. Valmistat tällä satsilla normaalin neljän hengen nykyperheen yhden pääsiäisen tarpeiksi, jollet ilostuta ystäviäsi antamalla heille omatekoista mämmiä heille pääsiäiseksi tuliaisena tai lahjana.

Pääsiäismämmi

3 l vettä

500 g mämmimaltaita

500 g ruisjauhoja

3 rkl hillottuja appelsiinikuoria

1 tl suolaa

1 dl tummaa siirappia

Sekoita ruismaltaat ja jauhot keskenään isossa kulhossa. Mittaa 1 litra vedestä isoon kattilaan ja keitä ylös vesi kiehuvaksi. Anna veden jäähtyä kunnes se on sopivan lämpöistä ennen maltaiden ja jauhojen lisäämistä. Kaada veden sekaan noin kolmasosa mallasjauhoseoksesta. Vispaa maltaat kunnolla veden sekaan. Ripottele lämpimän mämmin pinnalle tasaisesti kourallinen maltaita, mutta älä sekoita. Peitä kattila puhtaalla liinalla ja jätä se tunniksi lämpimään paikkaa imeltymään. Varo ettei mämmi ole liian lämpimässä tai kiehu. Lisää tunnin imeltämisen jälkeen mämmin sekaan puoli litraa poreilevaa, ei siis kiehuvaa, vaan vienosti poreilevaa vettä ja vispaa pinnalla olevat maltaat mämmiin sekaan. Voit mittarilla tarkistaa veden lämmön, ettei se ole yli 75 astetta. Sirottele mämmin pinnalle taas kerran uusi mallaskerros sitä sekoittamatta, peitä liinalla ja jätä mämmi imeltymään. Toista sama tunnin välein kunnes kaikki vesi ja mallasjauhot ovat loppuneet. Leikkaa appelsiinikuoret pieniksi suikaleiksi, ja leikkaa nämä pieniksi kuutioiksi, brunoise. Lisää hienonnettu hillottu appelsiini sekä siirappi lämpimän mämmiin sekaan ja vispaa tai sekoita mämmi tasaiseksi. Hauduta mämmikattilaa miedolla lämmöllä kaksikymmentä minuuttia koko ajan sitä sekoittaen. Varo ettei se pala pohjaan, eikä myöskään kiehu yli. Anna tämän jälkeen mämmin jäähtyä kokonaan kattilassa, esimerkiksi yön yli seuraavaan aamuun. Voit panna mämmikattilan ulos kylmään tai jääveteen jäähtymään, jotta se jäähtyy nopeammin kuin huoneenlämmössä. Huuhtele vuoat/tuokkoset kylmällä vedellä ja täytä vuoat noin 2/3 osaa niiden korkeutta kokonaan jäähtyneellä mämmillä, tämä jotta mämmillä olisi tilaa nousta uunissa. Anna mämmin kypsyä valmiiksi 150 asteen lämmössä nelisen tuntia, tai vähintään kaksi tuntia. Anna mämmin jäähtyä kokonaan puhtaalla keittiöliinalla peitettynä.

Pane valmis kokonaan jäähtynyt mämmi viileään tai jääkaappiin tekeytymään päiväksi pariksi jolloin sen maut saavat aikaa nivoutua toisiinsa.Säilytä kokonaan mämmi jääkaapissa, sen voi myös pakastaa jossa se säilyy noin vuoden ajan. Tarjoile mämmi kylmänä tai huoneenlämpöisenä hienonsokerin ja joko smetana tai vispikerman kera pääsiäisenä jälkiruoaksi.

Ruustinnan hätävara

Vaalean keltaista Limoncello liköörillä maustettua kuohkeaa moussea, suolacashewpähkinä praliinia, hillottuja kehäkukan terälehtiä sekä aniksella maustettua Pain d’épices maustekakkua jälkiruoaksi Pääsiäisenä, Ruustinnan hätävara. 

Tämä on tulos monen eri kulttuurin vaikutuksen alaisuudesta, italialaistasitruunalikööriä, ranskalaista maustekakkua, kuohkeaa sitruunalla maustettua moussea, makeaa praliinia, siis paahdettua sokerikaramellia jossa paahdettuja suolaisia cashewpähkinöitä kaikki samaan taivaalliseen jälkiruokaan yhdistettynä.

Pain d'épices

Raikas ja ilmavan kuohkea kellertävä jälkiruoka, muttei välttämättä se kevein ja terveellisin vaihtoehto mutta nythän on pääsiäinen ja kevään alku, aurinko toisinaan pilkottaa esiin räntäsadepilvien lomasta joten meillä kaikilla on syytä juhlia, joten jollet syö tätä joka päivä jälkiruoaksi voi sitä kerran vuodessa nauttia tästäkin herkusta hyvällä omalla tunnolla.

Ilmavan kuohkeassa sitruunamoussessa on kermaa jossa on rasvaa, tämä taivaallinen vaahto on maustettu Limoncello liköörillä joka sisältää roimasti sokeria, myös cashewpähkinä praliinissa on tujusti sokeria kuten myös hillotuissa kehäkukissakin, joten ainoa asia jolla tässä jälkiruoassa voi lohduttautua sen terveellisyydellä on Pain d’epicesin täysjyväruisjauhoilla.

Ruustinnan hätävara annoslasissa

Pappilan hätävaran tuntee varmaan melkein koko Suomen kansa miten se on, mutta tunnetko ruustinnan hätävaran? No, ruustinnahan on rovastin arvokas puoliso, koko tienoon hienoin ja arvokkain rouva, mahdollisia paikallisia säätyläisiä tietenkin lukuun ottamatta, joten näin on tietenkin myös ruustinnan hätävara. Hieman hienostuneempi, ainakin olevinaan, muttei mitenkään periaatteessa eroa pappilanhätävaran toteutuksesta kuin ainesosillaan. Isäni kutsui minua nuorena kaksikymppisenä tytönhupakkona ruustinnaksi, siitä syystä kun siihen aikaan niin yritin olla paljon ikääni järkevämpi ja vanhempi kuin oikeasti olin. Tämä onneksi meni jälkikasvun synnyttyä ohi, nuorruin vuosikymmeniä käden käänteessä, muuten olisin tänä päivänä jo yli satavuotias kaiken jälkikasvun synnyttyä saamani kokemuksen takia. 

Pähkinä praliini

Oli hätävara, jonka ota käyttöön, kumpi tahansa, on se oivallinen tapa hyödyntää jo jonkun päivän vanhaa kakkua, joka kostuu ollessaan kosketuksessa ruoan muiden raaka-aineitten kanssa, mutta hätävara on juuri nimensä arvoinen jälkiruoka, tähän voi käyttää kaikki ne epäonnistuneet kakut jotka ulkonäöltään eivät välttämättä ole niitä hienoimpia aikaansaannoksia, vähän lässähtäneitä mutta muuten ei moittimista maultaan. 

Ja tästä pääsemme helpolla tavalla asiaan, pappilan hätävara on hyvin pitkälle se samainen italialaisten niin rakastama Tiramisu tai brittien suosikki Trifle, jota meillä täällä Suomessa joskus kutsutaan kerroskiisseliksi, tai kerrosjälkiruoaksi ja oikeastaan se onkin meidän oma supisuomalainen pappilan hätävara.

Praliinin sokeriliemi kiehuu

Praliinin käytetään sen pelkistetyimmässä muodossa ainoastaan sokeria ja vettä mutta siihen lisätään usein myös pähkinöitä, joista mantelit ovat tavallisimpia. Cashewpähkinä praliinini perustuu Martha Stewartin Almondbrittle praline, jonka muokkasin tarpeitteni mukaan käyttämällä siihen suolattuja paahdettuja cashewpähkinöitä manteleiden sijaan.  

Sokeriliemen kiehuvat vesikuplat ovat alussa pienempiä, mutta keittämisen myötä ne kasvavat isommiksi. Praliinissa on tarkoitus keittää kokoon sokeriliemi, siis redusoida se tai keittää vesi pois sokerista melkein kokonaan. Sokeria keitetään kunnes se on paksuuntunut ja sen väri on hieman tummunut, sitä ei pidä sekoittaa, korkeintaan vain varovasti heilautella kattilaa. Tätä sokeriliemen kokoon keittämistä olen tarkemmin kuvannut meloniliköörin kohdalla reseptissäni kandeerattu meloni.

Praliini murskattuna

Sulanut sokeri on aivan tajuttoman kuumaa, se on tulen hehkuvaa ja sen käsittelyssä on oltava tarkkana, lapsia ei saa olla lähettyvillä ja on varottava sen saamista mihinkään. Sormenpää tai käsi palaa siinä sekunnissa. Poltettua sokeria käytetään mm piparkakkutalojen kokoamisessa ja osien kiinni liimaamisessa. Ja jos praliiniin käyttää veden sijaan kermaa tai voita, saa siitä nekkua, samaa jota käytetään esimerkiksi makeiseen Daim. Kokoon keittämisen myötä sokeriliemen tuoksu muuttuu pähkinäisemmäksi, samalla sokeriliemi tummuu ja tulee paksummaksi. Sokerin on palanutta kun se alkaa kärytä, tällöin kaikki vesi on haihtunut, sokerin maku on kitkerä eikä sitä voi käyttää. 

Praliini kannatta keittää määräänsä isommassa kattilassa, tätä jottei se kiehu yli yhtä helposti, mutta myös siksi että vesi haihtuu nopeammin isommalta pinta-alalta kuin pienen kattilan pinnalta. Lämpimät pähkinät kiinnittyvät helpommin praliiniin, sen sijaan että jäisivät pinnalle kellumaan ja irtoavat myöhemmässä vaiheessa, joten laita ne hetkeksi kuumaan uuniin lämpiämään juuri kun praliini alkaa olla valmiiksi kiehunutta. Praliini säilyy ainakin kaksi viikkoa tiiviissä rasiassa, viileässä (ei jääkaapissa) ja suojassa auringonvalolta joten sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen. 

Voit valmistaa ruustinna hätävaran sitä viimeistelemättä jo edellisenä päivänä, suosittelisin kuitenkin että teet sen vasta aikaisin samana päivänä, jonkin tuntia ennen sen tarjoilemista ja viimeistelet sen praliinilla ja hillotuilla kehäkukilla juuri ennen sen tarjoilua. Hillotun kehäkukan puutteessa voit käyttää pitkiä ohuita sitruunankuori suikaleita viimeistelyyn. Ruustinnan hienostuneen hätävaran voi valmistaa kahdella tavalla, joko kulhoon, oli kulho sitten iso kokoinen ruokaseurueelle tarkoitettu tarjoiluastia tai jokaiselle ruokailijalle tarkoitettu oma annoslasi, tai sen voi koota/kasata jokaiselle omalle lautaselle tai laittaa tarjolle isolle vadille pöydälle josta jokainen voi itse kukin ottaa haluamansa määrän. Periaate on aivan sama, valitsit sitten kumman tavan vain tarjoilla. Limoncellon valmistat tietenkin itse, samoin kuten Pain d’epicesin ja tällä reseptillä saat reilusti jälkiruokaa neljälle syöjälle, pienempänä jälkiruokana siitä riittää ainakin kuudelle syöjälle.

Ruustinnan hätävara:

6 viipaletta Pain d’épices

3 rkl Limoncelloa

2 rkl hillottuja kehäkukan terälehtiä

Limoncello mousse:

2 kananmunaa

3 rkl Limoncelloa

½ tl liivatejauhoja

3 dl vispikermaa

Cashewpähkinä praliini:

175 g cashewpähkinöitä

5 dl ruokosokeria

60 ml vettä

rypsiöljyä voiteluun

Cashewpähkinä praliini:

Mittaa sokeri ja vesi kattilaan. Kiehauta ylös seos sitä sekoittamatta ja anna sen kiehua kokoon keskilämmöllä. Älä sekoita sokerilientä, heilauta vain varovasti kattilaa. Asettele voipaperi isolle lämpöä kestävälle tarjottimelle, vadille tai uunipellille. Voitele voipaperi kevyesti öljyllä. Leikkaa pähkinät pienemmiksi paloiksi leikkuulaudalle ja pane ne vuokaan pariksi minuutiksi lämpimään uuniin. Jatka keittämistä kunnes sokeri on saanut kauniin merenpihkan värin. Kaada praliini voipaperille ja ripottele lämpimät pähkinät päälle. Anna Praliinin jäähtyä kokonaan. Murra praliini pienemmiksi paloiksi ja säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

Limoncello mousse:

Erottele munat kahteen kulhoon.  Aseta keltuaiset kulhoon, lisää Limoncello ja lämmitä vesihauteessa koko ajan sekoittaen. Vispaa keltuaisia kunnes kastike on paksua ja se pysyy puulusikassa valumatta pois. Tämä kestää noin viitisentoista minuuttia. Nosta pois lämmöltä ja lisää sekaan liivatejauhe sekoittaen ja anna jäähtyä kokonaan. Vispaa sekä valkuaiset että kerma kummatkin erikseen omassa kulhossaan kuohkeaksi vaahdoksi. Käännä valkuaisvaahto pienissä osissa kokonaan jäähtyneen limoncellokastikkeen sekaan. Varo sekoittamasta liian voimakkaasti jotta vaahto pysyy kuohkeana. Tee samoin kerman kanssa. 

Ruustinnanhätävaran kokoaminen:

Leikkaa kakku tasakokoisiksi suuhun mahtuviksi kuutioiksi. Asettele kakkukuutiot joko vadille tai kulhoon riippuen siitä miten olet päättänyt tarjoilla jälkiruoan. Pirskottele kakkukuutioiden päälle Limoncelloa ja lusikoi päälle moussea. Voit tehdä tämän joko yhdessä kerroksessa tai parissa kerroksessa jossa toistat vaiheet. Peitä jälkiruoka huolellisesti muovilla ja jäähdytä jälkiruokaa jääkaapissa vähintään pari tuntia ennen ruoan tarjoilua. Tässä ajassa likööri kostuttaa kakkua sekä osa kosteutta siirtyy moussesta kakkupaloihin. Viimeistele annokset ripottelemalla päälle sattumia hillotuista kehäkukan terälehdistä ja pieneksi murretusta pähkinäpraliinista. Tarjoile jälkiruoka oitis sen viimeistelyn jälkeen.

Perinteinen sienisalaatti

Perinteinen suomalainen sienisalaatti suolatuista itse kerätyistä metsäsienistä. Sienisalaattia, perinteisesti suolattuja metsäsieniä, raakaa sipulia ja smetanaa. Tai äitini tavalla suolasieniä vispatun kerman kanssa, usein tarjottuna osana seisovan pöydän herkkuja mutta ihanaa suolaista syötävää leivän päällä huikopalana tai välipalana.

Tähän voit käyttää joko pakastettuja ryöpättyjä metsäsieniä, tai suolattuja sieniä kunhan vain liotat suolasienistä liikasuolat pois. Kaupastakin ostetut säilötyt sienet käyvät hyvin kuin myös etikkasienet. Meillä sekä mamma että äiti valmisti sienisalaatin vispatulla kermalla, itse taas joskus huomasin että pidän paremmin smetanasta tai ranskan kermasta. Kermaviili taas ei tähän oikein sovi, koska se muuttuu veteläksi sitä sekoittaessa, ja tämän sekä ranskan kerma että smetana kestää.

Sienisala

Suolatut, siis tönkkösuolatut sienet liotetaan runsaassa kylmässä vedessä kunnes ne ovat sopivan suolaisia, ja jos suolaa on liuennut pois liikaa lisätään suolaa loppuvaiheessa. Sieninä tähän sopivat muun muassa rouskut kuten kangas sekä karvarouskut, vaaleaorakkaat, lampaankäävät. Itse sekä suolaan ryöpättyjä sieniä että säilytän niitä pakkasessa.

Muttei sen sijaan huhta tai korvasienet, suppilovahverot, kantarellit tai tatit eikä myöskään herkkusienet vaikka näin joskus on tapana varsinkin kuun muita sieniä ei ole ollut tarjolla. Herkkusienillä on mielestäni aivan oma paikkansa ruoassa, ja se ei ole sienisalaatissa.

Sienisalaatin ainekset

Raaka sipuli voi joskus olla hyvin vahvaa, sitä kuoriessa sitä itkee pitkät kitkerät itkut, silmät punoittavat albiinokaniksi joten sipulin haluaisin kuoria ajoissa ennen sen tarjoilua, jotta emäntä on edukseen. Tässä vain piilee yksi haitta puoli, se että sipulin maku muuttuu sen hapettuessa kitkeräksi, ja sen huomaa kyllä, joten en suosittele että hienonnat sipulin tähän paljon etuajassa, on parempi lisätä se suoraan sienisalaatin sekaan. 

Sipuli likoamassa

Hyvin väkevän makuisen terävästä leikaten itkettävän sipulin saa hieman miedommaksi marinoimalla sitä hetken joko sitruunamehussa, tai miedosti viinietikalla maustetussa vedessä. Samaa kikkaa voi myös käyttää kun käyttää raakaa sipulia esimerkiksi mädin tai blinien lisukkeena. Tähän liotusveteen sipulin voi myös jättää joksikin aikaa, mutta on huomioitava että sekä sitruunan että viinietikan maku siirtyy sipuliin, ja tähän sienisalaattiin ei ollut tarkoitus olla etikkasienisalaattia joten marinoi sipulia lyhyt aika, viitisen minuuttia, korkeintaan kymmenen minuuttia. Kaada tämän jälkeen sipuli lävikköön tai siivilään ja anna kaiken veden valua pois. Käytä tämän jälkeen valutettu hienonnettu sipuli heti sienisalaattiin.

Suolasienet

Vispattu kerma ei kestä pitkiä aikoja vispattuna, siihen vispattu ilma poistuu vaahdosta ja se lysähtää ajan myötä kokoon, joten jos käytät vispikermaa kannattaa se vispata juuri ennen sen sienisalaattiin lisäämistä.

Tätä pulmaa ei smetanan tai ranskan kerman kanssa ole, vispikermaan valmistettu sienisalaatti ei enää seuraavaan päivänä ole itsensä kaltainen, joten jollei kaikkea sienisalaattia ole tarkoitus syödä samana päivänä heti, kannattaa sinun valita jompikumpi hapatettu kerma salaattiin. Kumpikaan näistä ei sinänsä juoksetu, vaikka salaatista ja sen aineksista valuukin ulos vetistä nestettä. Jos valitset käyttää vispikermaa on kerman määrä sama kuin hapatetulle kermalle.

Hienonnetut suolasienet

Sienisalaatti sopii hyvin tummalle ruisleivälle sekä tumman leivän päälle, että lisukkeeksi muuan ruoan kanssa, mutta se sopii myös erinomaisesti juhlien seisovan pöydän herkkujen jatkeeksi, pääsiäisen tai laskiaisen tattariblinien päälle mutta myös perinteisten jouluruokien kanssa joulupöytään. Ja miksei kanapeina, pieninä suupalan kokoisina herkkupaloina cocktailkutsuihin tai pienten karjalanpiirakoiden päälle munavoin sijaan sekä kevään koulunpäätösjuhliin, lakkiaisiin sekä kesän rippijuhliin.

Perinteinen sienisalaatti

1 sipuli

2 dl smetanaa tai vispikermaa

400 g suolasieniä tai etikkasieniä

valkopippuria

(suolaa)

Liota suolasienet runsaassa kylmässä vedessä pari tuntia. Maista sieniä ja jos ne edelleen ovat liian suolaisia, vaihda vesi ja liota niitä lisää. Toista kunnes sienet ovat niin suolaisia kuin haluat niiden olevan. Sienet sekoitetaan sipulin ja kerman kanssa, joten niiden suolaisuus laimenee muiden raaka-aineitten lisäämisen jälkeen. Valuta sienet lävikössä ja purista niistä liiat vedet pois. Leikkaa sienet ohuiksi suikaleiksi ja tämän jälkeen kuutioi ne hienosti. Kuori sipuli ja pilko se hienosti. Vispaa kerma jos käytät vispikermaa.  Yhdistä kulhossa hienonnetut sienet, sipuli ja kerma, ja sekoita kunnolla. Tarkista sienisalaatin maku ja lisää valkopippuria, ja suolaa jos se sitä mielestäsi vaatii. Sienisalaatin tulee olla hieman suolaista. Peitä kulho muovilla ja säilytä se jääkaapissa kunnes on aika tarjoilla se.

Appelsiinikookoskakku

Kauniin keltainen mehevä appelsiinia tihkuva kostea kookoskakku. Kookosella, raastetulla appelsiinikuorella ja tuoreella appelsiinimehulla maustettu kostea kakku, kauniin keltaista tarjottavaa pääsiäisen kahvipöytään.

Ei tämä ei ole aprillipila, tämä on palmusunnuntain jälkiruoka. Tässä kakussa yhdistyy mehukas appelsiini ja kookos ja meillä se vain jotenkin kuuluu osana pääsiäistä koska sitä ensi kerran maistoin Pääsiäislauantaina joten se on siitä lähtien ollut osaa pääsiäisen herkuista ja se tuo mukanaan tuulahduksen lämpimästä kesästä ja auringonvalosta.

Olen suuri suklaan ystävä mutta joskus niitä ainaisia suklaaherkkuja voi saada vähän liikaa ja tämä mielessä voin suureksi ilokseni nyt tutustuttaa teidät aivan mahtavan herkullisen niin ihanan keltaiseen ja keväiseen kakkuun. Sain tämän reseptin aikoinaan naapurin tädiltä, tältä samaiselta lampurilta jolta ennen vanhaan ostimme lampaan lihat ja kakku on meillä ollut vakio vieraana 1990-luvun alusta lähtien. Alkuperäinen resepti vain jossain kohtaa kadotti kananmunien määrän, tietokoneessani luki 1 kananmuna, joka ei voinut olla oikein. Kyselin asiasta naapurin tädiltä mutta hänellä ei edes ollut reseptiä tallessa joten etsin pitkään ja monen monta kertaa sitä oikeaa määrää munia, jonka vihdoin sain tarkistettua neljään. Ja tämä vähän riippuen onko kanan munat isoja vai pieniä. Olen tehnyt tämän kakun vuosien mittaan vispaamalla sokerin voin kanssa kuohkeaksi ja toisinpäin vaahdottamalla munan sokerin kanssa ja kummatkin tavat käyvät, tämä on vain se mitä käytän kakulle juuri nyt joten kananmunien määrän etsimisen myötä kakun resepti sai muitakin etuja. Tiedän että kakkuresepti toimii.

Reseptiin tulee neljän keskikokoista munaa, jos munat ovat hyvin isoja voi kolmekin riittää. Kakku on niin helppo valmistaa, vaikkei aivan yhtä idioottivarman helppo kuten Nanny Sue’s Chocolatecake, ja jopa lapset osaavat valmistaa sen, jos heitä vain autetaan kuoren raastamisessa ja kakun paistamisessa. On tärkeätä käyttää Luomu appelsiinia, koska tässä käytetään appelsiini kuoria mausteena. Tähän ei myöskään sovi valmiiksi puristettu ns. tuoremehu, vain appelsiinin mehun on oltava oikeasta appelsiinistä jotta tulos on paras herkullisin. Muista aloittaa raastamalla appelsiinista sen kuori, raastamien ei enää ole mahdollista appelsiinin mehun puristamisen jälkeen ja tähän olisi turhaa käyttää kahta appelsiiniä. Raasta vain kuorta ohuelti ja jätä kaikki valkoinen kitkerä maku kuoreen ja mehu kannattaa siivilöidä jottei kakkuun vahingossa ajaudu appelsiinin siemeniä.  Kookoshiutaleet voi paahtaa ennen niiden lisäämistä taikinaan, jos pidät paahdetun kookoksen mausta, mutta kookoshiutaleet ovat herkullisen lisä tähän ihan paahtamattominakin.

Voit hyvin valmistaa tämä appelsiinikookoskakun pari päivää etukäteen, ja se kestää myös hyvin pakastamisen. Itse en ole hirveän innostunut yhdistelmästä appelsiiniä ja suklaata, mutta jos sinä pidät siitä, voit hyvin korvata osan jauhoista tummilla kaakaojauhoilla, noin puolisen desiä arvelisin olevan tarpeeksi paljon jotta maut yhdistyvät hyvin ja saatkin suklaisen appelsiinikookoskakun. 

Ensimmäisen kerran maistoin tätä herkkua vispatun kerman kanssa, mutta vaniljalla maustettu Mascarponejuusto tai smetana sopii mielestäni paremmin. Itsessään makea kakku vaatii jotain hapokkuutta tasapainottamaan kakun makeutta. Jos asut ulkomailla eikä kaupoissa myydä smetanaa on se helppoa itse valmistaa ohjeen mukaaan joka löytyy reseptistäni Pihvistroganoff. Käytän tähän kakkuun tavallista suolattua voita ja lisään sitä vielä ripauksen lisää, jotta kakun makeus tulisi paremmin edukseen. Tämä vaikka naapurini aikoinaan antamassa reseptissä käytettiin suolatonta voita. Kakkua on vuosien mittaan leivottu laktoosittomana, ja jos olet gluteenille allerginen voit hyvällä menestyksellä korvata vehnäjauhot riisijauhoilla. Tämän kokoinen kakku riittää noin 6-8 hengelle ja isommalla kahviseurueelle jos tarjolla on muutakin kahvileipää appelsiinikookoskakun lisäksi.

Appelsiinikookoskakku

100 g voita

4 kananmunaa

3 dl sokeria

1½ dl kookoshiutaleita

1½ dl vehnäjauhoja

½ tl merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

1 appelsiini

Vuoan voiteluun:

voita

korppujauhoja 

Viimeistelyyn:

tomusokeria 

Pese appelsiini huolellisesti ja anna sen kuivahtaa.  Ota voi ulos jääkaapista huoneenlämpöön jotta se pehmenee. Voitele 24 sentin irtopohjallinen kakkuvuoka pehmeällä voilla ja leivitä se korppujauhoilla.

Vispaa kulhossa sokeri ja pehmennyt voi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joka kerta vispaamalla sokerivoita munan lisäämisten välissä. Taikina voi mahdollisesti vähän juoksettua, mutta sillä ei ole väliä. Sekoita toisessa kulhossa kookoshiutaleet, jauhot ja leivinjauhe. Lisää kuivat ainekset sokerivoihin osissa kunnolla sekoittaen. Raasta appelsiinin kuori ja purista siitä kaikki mehu. Lisää mehu ja kuoret taikinaan ja sekoita kaikki kunnolla. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa noin 40–50 minuuttia vähän riippuen uunista. Kokeile tikulla onko kakku kypsä, jos tikku on kuiva, on kakku valmis. Jos tikkuun jää tahmeaa kakkutaikinaa jätä kakku vielä uuniin vähäksi aikaa ja tarkista kakun kypsyys uudestaan noin viiden minuutin välein. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ennen kuin kumoat sen. Viimeistele kakku sirottelemalla sen pinnalle ohut kerros tomusokeria. Tarjoile kakku vaniljasokerilla maustetun vispikerman tai smetanan kanssa.