Katkarapucocktail

Prawncocktail, suomeksi katkarapucocktail. Katkarapuja, herneitä, kurkkua ja tomaattia punaisessa Rhode Island-tyyppisessä majoneesikastikkeessa vesikrassin kera. Raikas alkuruoka äyriäisistä tarjoiltuna jokaiselle omassa annoslasissaan, hyvä vaihtoehtoinen alkuruoka pääsiäiseksi.

Tässä on taas kerran retro-henkinen alkuruoka, hyvin helppo valmistaa. Kokoa vain kaikki ainekset ja sekoitta kastikkeen kanssa ja lusikoi kauniisiin laseihin joista annokset tarjoilet.

Tuoreita katkarapuja on vaikea saada ainakin täällä Tampereella, joten joudun taas kerran tyytymään siihen mitä on tarjolla, siis pakastettuihin katkarapuihin mutta myös suolaveteen säilöttyjä katkarapuja on tarjolla kaupoissa. Katkarapujen pakkauksissa mainitaan eri numeroita, ja nämä tarkoittavat sitä montako katkarapua mahtuu niiden paina kohti, joten mitä pienempi määrä sitä suurempia katkarapuja. Niissä vain on oma niksinsä jotta niistä saa hyviä. 

Pakastetut katkaravut kannattaa sulattaa jääkaapissa, ja se kestää noin vuorokauden. Kun katkaravut ovat sulanee, ne kuoritaan, jolleivät ne ole valmiiksi kuorittuja. Itse suosin kuorineen pakastettuja koska ne ovat vähemmän käsiteltyjä ja tästä syystä parempilaatuisia. Otan aina kaikki rapujen kuoret talteen ja keitän niistä lientä, ja josta myöhemmin valmistan valehummerikeittoa. Kuorittujen katkarapujen kannattaa antaa valua siivilässä, jotta niistäkin valuu niin paljon nestettä kuin mahdollista. Pane katkaravut siivilässä jääkaappiin kulhon päälle valumaan. Kulhon voi peittää kelmulla jottei niiden haju tartu muihin ruokiin.

Kastike perustuu äitini versioon kuuluisasta Rhode Island salaattikastikkeesta, jota harrastimme enemmän nuoruudessani, ja se sopii varsinkin äyriäis- että kanasalaattiin. Ainoa ero on, ettei äitini joka kerta vaivautunut vispaamaan kermaa, kuten alkuperäisessä reseptissä tehdään, vaan hän ohensi usein kermalla paksua majoneesia kermalla ja saa aikaiseksi kastikkeen, muuten ainesosat ovat periaatteessa samat. Kastikkeen jujuna on että sen pitää antaa maustua ja tekeytyä jääkaapissa vähintään tunti ennen sen salaattiin sekoittamista. 

Tässä kastikkeessa ei kuitenkaan ole lisätty suolaa, joten tarkista kastikkeen maun suolaisuus ja lisää sitä jos se mielestäsi sitä tarvitsee. Tästä pääsenkin asiaan, kaikki salaatin ainesten kosteus sekoittuu salaattikastikkeen kanssa, joten mitä enemmän nestettä vihanneksista valuu sitä vetelämpää kastikkeesta tulee. Tämä on hyvä pitää mielessä kun pesee vihanneksia, että en saavat rauhassa valuttaa kaiken ylimääräisen veden lävikössä ja kuivua ennen niiden pilkkomista. Samasta syystä tomaatti fileoidaan, se leikataan lohkoiksi joista poistetaan sen sisusta ja siemenet ja jäljelle jää vain tomaatin kuoret ja sen hedelmäliha joka sijaitsee kuoren alla ja jos haluaa oikein hienostella voit tomaatin kaltata ennen sen fileoimista, siis poistaa tomaatilta kuoret, kuten reseptissäni tomaattiketsuppi neuvotaan. 

Tästä samasta nesteen minimoimisesta koverran kurkustakin pois sen nestemäisen sisustan ennen sen käyttämistä, ja halutessaan voi vielä kuoria kurkun. Tämä on suositeltavaa varsinkin talvisin, kun kurkun kuoret ovat paksumpia ja kitkerän makuisia. Kesällä tähän voi käyttää tuoreita herneitä, mutta muu aika vuodesta pakasteherneet kannattaa sulattaa samalla kuin katkaravutkin, ja niiden nesteen voi valuttaa pois sulattamisen jälkeen, samalla tavalla kuten katkaravuista. Tätä ei välttämättä tarvitse tehdä jääkaapissa vaan sen voi tehdä cocktailia valmistellessa.

Tätä ei sinänsä ole mikään salaatti, mutta se sisältää kuitenkin vähän vihreätä ja valitsin tällä kertaa vesikrassin mutta jollei sinun kaupastasi löydy vesikrassia voit korvata sen Rucolalla, jonka maku on hieman samantyyppinen ja jollei sitäkään ole sydäntalvella saatavana, voit käyttää jäävuorisalaattia hätätapauksessa näiden kahden vaihtoehdon sijaan. Annokseen voi lisätä tilliä, ja sen voi myös koristella samaisella tillillä jos siitä pitää, mutta koska en pahemmin välitä tillistä jätän sen suosiolla pois tästä annoksesta. Joskus voin korkeintaan vähän hienostella koristelemalla annokset tillinoksilla. Sitruunan viipale kuitenkin kuuluu olennaisena osana annosta, ja käytän sitä aina sen koristelemiseen, samalla siitä voi halutessaan puristaa sitruunamehua cocktailin päälle. 

Huomaa taas kerran että tämä ruoka sisältää majoneesia joten sitä ei saa jättää liian pitkäksi aikaa huoneenlämpöön, joten jos valmistat alkuruoan teet itse salaatti valmiiksi kulhoon jonka säilytät muovikelmulla peitettynä jääkaapissa kunnes on tarjoilla se, jolloin vain lusikoit sen tarjoilulaseihin ja viimeistelet annokset ne koristelemalla. Muista vain, mitä pidempi säilytyt kulhossa jääkaapissa, sitä enemmän nestettä aineksista irtoaa, ja sitä vetelämpi tulos joten lisää kastike vasta viimehetkellä ennen annoksien tarjoilua. 

Annoksien kokoa on vähän vaikea arvioida, se riippuu tietenkin miten isosta lasista aiot tarjoilla annokset, mutta peruskooltaan tämä on noin neljälle ruokailijalle mutta pienemmistä laseista tästä riittää isommallekin seurueelle. Katkarapucocktail sopii hyvin alkuruoaksi rapean patongin kera, tai patongin puutteessa paahtoleivän kera. Ja jollei tämän katkarapucocktail säväytä on kesän äyriäiscocktail taskuravusta tai keväinen katkarapucocktail parsan kanssa sekä Toast Skagen toinen yhtä juhlavia vaihtoehtoja alkuruoaksi tulevana pääisäisenä. Tällä reseptillä saat alkuruoat neljälle hengelle.

Katkarapucocktail

500 g katkarapuja

5 cm purjosipulia

10 cm kurkkua

1 iso tomaatti

pieni nippu vesikrassia

1 dl herneitä

sitruuna

Rhode Island-kastike:

1 dl majoneesia

1 rkl ketsuppia

½ tl chiliä

1 tl konjakkia

(mustaa pippuria)

Rhode Island-kastike:

Sekoita kaikki ainekset hyvin pienessä kulhossa. Tarkista kastikkeen maku ja lisää siihen suolaa jos se mielestäsi sitä vaatii, ja mustaa pippuria jos siitä pidät. Anna kastikkeen tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan.

Prawn cocktail:

Kuori katkaravut ja anna niiden valua lävikössä, tee sama herneille jos käytätä pakastettuja. Leikkaa purjon valkoisesta päästä sopivan kokoinen pala, halkaise ja huuhtele se kunnolla vedellä. Pese myös kaikki muut vihannekset hyvin ja anna niiden kuivua kunnolla. Leikkaa purjosta ohuita puolirenkaita ja pane ne kulhoon. Kuori kurkku ja leikkaa se halki pituussuunnassa ja koverra pienellä lusikalla sen siemenet ulos. Leikkaa kurkku taas pituussuunnassa jotta saat kurkun neljään yhtä suureen osaan ja viipaloi nämä ohuelti ja pane kulhoon. Leikataan tomaatti noin sentin lohkoiksi ja leikkaa terävällä vetisellä sen sisusta siemenineen pois jotta jäljelle jää vain tomaatin hedelmäliha kuorineen. Kuutioi tomaatin suikaleet ja lisää ne herneiden kanssa. Leikkaa vesikrassi pienemmäksi ja lisää se katkarapujen kera kulhoon. Sekoita kunnolla ja lisää kastike. Lusikoin laseihin ja viimeistele annokset ne koristelemalla sitruunalla ja tarjoile oitis tuoreen patongin kera.

Polentakakut pekonilla

Kullankeltaisia voissa paistettuja polentakakkuja rapeaksi paistetun pekonin, punajuurireduktion ja karpaloiden kera. Gluteeniton alkuruoka maissista valmistetusta polentasta ja pekonista karpaloiden punaviinireduktion kera.

Tämä alkuruoka antaa kaksi vaihtoehtoa, joko käyttää tähteeksi jäänyttä polentaa uusiokäyttämällä sen polentakakkuihin, tai keittää polentaa varta vasten.  Nämä kakut saa muovailtua eilisestä keitetystä polentasta, tällöin kakut vain pysyvät hieman huonommin koossa kuin varta vasten keitetty polenta joka on saanut jähmettyä vuoassa tai muotissa ja joka leikataan sopivan muotoisiksi ja kokoisiksi paloiksi ennen paistamista. 

Polentakakut

Jos keität polentan varta vasten paistamista varten kannatta sinun lisätä lämpimän polenta sekaan kaksi rikki vispattua munan keltuaista ennen sen kaatamista siihen astiaa jossa annat sen jäähtyä ja kovettua, näin saat paremmin koossa pysyvän ja paremmin paistetuksi soveltuvan polentan. Pakasta ylijääneet munan valkuaiset myöhempään käyttöön. Ne säilyvät pakastettuna jopa vuoden. 

Tässä reseptissä polenta keitetään paistamista varten, joten määrä on kuivaa polentaryyniä. Tähän soveltuu parhaiten pikapolentaryynit, jotka ovat jo esikeitettyjä ja kypsyvät parissa minuutissa. Tarkista kyseisen polentan valmistusohjeen paketin kyljestä. Keitetty polenta säilyy pari kolme päivää valmiina jääkaapissa säilytettynä joten sen voi valmistaa hyvässä ajassa etukäteen ennen sen paistamista. Muista vain pakata se tiivistä muoviin jottei siihen tartu muiden ruokien makuja tai tuoksuja säilytyksen aikana. Lisää polentasta voit lukea reseptistäni polentaa poronkäristyksen kera. 

Jus, liemireduktio

Tämä kyseinen ruoka syötiin oikeasti aamiaiseksi, ja se oli juuri sopiva pikanopea aamiainen kyseisenä aamuna mutta muuten suosittelisin näitä paistettuja polentakakkuja pekonilla alkuruoaksi tai brunssille. Käytin tähän valmista punajuuresta ja punaviinistä kokoon keitettyä liemipohjaa jota minulla oli pakkasessa, joten kastikkeen kokoon keittäminen ja valmistu vei vain viitisen minuuttia koska liemen piti periaatteessa vain sulaa ja hieman tiivistyä lisää.

Pekonin valmistus on vähän aikaansa vievää mutta vaivan arvoista. Voit helposti itse riimisuolata ja kylmäsavustaa oman pekonin. Pekonin paistaminen taas ei vie kauaa, pekoni paistuu rapeaksi samassa ajassa kun pakastetut karpalot sulavat sopivan lämpöisiksi ja polentakakut voi muovailla etukäteen ja säilyttää jääkaapissa tiivisti muovilla peitettynä ja paistaa ne juuri ennen niiden tarjoilua. Polentakakut paistetaan voi ja öljy seoksessa kuumalla pannulla jotta ne saavat rapean paistopinnan. 

Pakastetut punajuuriliemikuutiot

Ruoka ei sisällä maitotuotteita muuta kuin jos käytät voita polentakakkujen paistamiseen ja reduktioon, se ei myöskään sisällä gluteenia joten se sopii sekä keliaakikoille että laktoosille herkille henkilöille. Tavallisen voin voit halutessasi korvata laktoosittomalla voilla. Karpaloiden sijaan voit myös käyttää puolukoita jotka happamuudellaan sopivat kivasti rasvaisen pekonin seuraksi antamaan annokselle vähän raikkautta. Tällä reseptillä hieman alkuruokaa suuremmat aamiaiset neljälle, tai pienemmät mutta lämpimät alkuruoat kuudelle.

Polentakakut:

1 ¼ dl polentaa

5 dl vettä

2 munan keltuaista

1 tl suolaa

Lisukkeet:

n 100 g pekonia

1 dl kokoon keitettyä fondia

Viimeistelyyn:

½ dl karpaloita

mustaa pippuria

voita/öljyä paistamiseen

Polentakakut:

Mittaa vesi kattilaan, lisää suola ja anna veden kiehua. Mittaa polentaryynit pieneen kulhoon. Kaada polenta ryynit ohuena vanana kiehuvaan veteen koko ajan sitä vispilällä vispaten jottei polentasta tule kokkareista. Anna polentan kiehua pari minuuttia sekoittaen. Erottele munan keltaiset valkuaisista pieneen kulhoon. Pakasta ylijääneet munan valkuaiset myöhempään käyttöön. Vispaa keltuaiset rikki ja lisää ohuena vanana polenta sekaan koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Kaada polenta vuokaan tai muottiin jossa se saa jäähtyä. Siirrä kokonaan jäähtynyt polenta jääkaappiin kylmenemään. Leikkaa kylmästä polentasta haluamasi muotoisia kakkuja rengasmuotilla. Paista polentakakut rapeiksi voissa tai öljyssä. 

Lisukkeet:

Pane pakastetut liemikuutiot kattilaan sulamaan. Keitä lientä kokoon jos se ei ennestään ole tiivistettyä ja kokoon keitettyä. Lisää reduktioon voi nokare ja anna sen sulaa. Älä sekoita tai vispaa lientä. Tarkista reduktion maku, ja mausta se oman makusi mukaan sekä suolalla että pippurilla. Ota karpalot ulos pakkasesta sulamaan. Paista pekoni rapeaksi kuumalla pannulla. Nosta pekoni ja lautaselle levitetylle talouspaperille jotta sen liiat rasvat imeytyvät paperiin. Asettele rapeat paistetut polentakakut lämpimille lautasille, ja asettele niiden päälle pekonia. Lusikoi punajuurireduktiota polentakakkujen ympärille ja ripottele reduktion sekaan karpalot. Viimeistele annokset ripottelemalla vasta rouhittua mustaa pippuria ja tarjoile annokset heti joko aamiaisena tai lämpimänä alkuruokana.

Hunajameloni marjasmoothie

Kalpean keltaista hunajamelonia, mustikoita, mansikoita ja vadelmia. Tuoreita tai pakastettuja marjoja, kummatkin takaavat hunajamelonin kanssa tämän smoothie juoman piristävän vitamiinipitoisuuden.

Toisinaan talvella on saatava vitamiiniruiske, ja smoothie juomat ovat siihen hyvä tapa. Jopa aamiaisen ja välipalat voi tällä tavalla korvata, kunhan vain miettii mistä juomaansa valmistaa.

Onneksi pakastin on keksitty ja että pakastetut marjat ovat niin ravinteikkaita. Pakastetut marjat on helppo ottaa tarvittaessa esiin ja vain mikserissä sekoittaa herkulliseksi vitamiinipommiksi. 

Smoothie on aika kaikenkattava sana, itse usein käytän siihen soijajauhoja jotta siitä saisi vähän enemmän ravinteita kuin vain marjoista ja hedelmistä. Toisinaan käytän smoothien maitoa tai jogurttia, mutta tällä kertaa ei smoothie sisällä ollenkaan maitotuotteita, joten se sopii laktoosillekin herkille henkilöille. Tämä smoothie sen sijaan sisältää kauraleseitä ja tähän voi myös hyödyntää tähteeksi jäänyttä kaurapuuroa jos niin haluaa, joten se ei sovellu kaikille keliaakikoille. 

Jollei marjonen ja hunajamelonin oma makeus riitä voit lisätä juomaan hunajaa oman makusi mukaan ja toisia vaihtoehtoja vitamiini täyteisiä marjajuomia ovat mansikkasmoothie sekä papaijasmoothie. Pakastemarjoista saa heti kylmää juomaa jopa kesähelteillä, muuten paras tapa saada kylmää juomaa on säilyttää melonia ja appelsiineja jääkaapissa. Näillä aineksilla saat piristävän aamusmoothien tai välipalan yhdelle hengelle.

Hunajameloni marjasmoothie

pala hunajamelonia

kourallinen mustikoita

kourallinen vadelmia

kourallinen mansikoita

1 appelsiini

2 rkl kauraleseitä

(1-2 tl hunajaa)

Kuori meloni, paloittele se ja kuutioi. Leikkaa appelsiini halki ja purista sen mehut. Pane mehu monitoimikoneeseen melonipalojen, puuron tai leseiden ja marjonen kera. Soseuta kaikki ainekset ja juo heti, smoothie on aina parhaimmillaan kun se on vasta valmistettu, se ei säily pitkään.

Juustomakaronivuoka

Mac and cheez, juustomakaronivuoka, siis uunissa kuorrutettua makaronia ja juustoa tällä kertaa makkaraan kanssa. Makaroni ja juustoa, ikuinen klassikko ja verratonta lohturuokaa. Täynnä rasvaa juuston ja maidon muodossa sekä nopeita hiilareita makaronista ja tässä terästettynä vielä lisää rasvaa tuovan käristetyn makkaran kanssa, ei siis mitään terveysruokaa vaan "mielenterveysruokaa".

Pelkistetyimmässä versiossaan meillä käytetään pikaversioon makaronijuustosta vain keitettyä pastaa, raastettua juustoa sekä mausteita. Joskus se on valkosipulilla maustettua, toisinaan taas ei. Usein siihen päätyy monen monta juustoa, niin monta kuin vain jääkaapista löytyy ja ennätys taitaa toistaiseksi olla seitsemän juuston mac n cheez, asia josta kuitenkaan en tähän asti ole pitänyt lukua mutta nyt kun tuli mieleen voisihan sitä miettiä.

Perinteisesti juustomakaroni valmistetaan uunivuoassa jossa yhdistetään keitetyt makaronit, tai pasta sekä Mornaykastike, Mornaykastike on siis juustolla maustettu Bechamelkastike, mitä vuorostaan on valkoinen maitokastike. Mornaykastikkeen valmistusohjeen löydät reseptistäni uunissa gratinoitua kukkakaalia. Tämä on hyvä tapa uusiokäyttää tähteiksi jäänyttä keitettyä pastaa, mutta pastan voi tietenkin myös keittää ruokaan varta vasten.

Yksi versio tästä jota käytän on Bolognesevuoka, jossa yhdistän sekä pastan että jauhelihakastikkeen tähteet juuston kanssa kuorrutettuna ihanaksi kermaiseksi sotkuksi. Tämä on helppoa syötävää telkan edessä kun on niitä laiskoja päiviä.Toinen version tästä on joko rapeaksi paistetulla pekonilla tai makkaralla höystetty pastavuoka, ja tähän voi käyttää sitä makkaraa josta parhaiten kukin pitää. Meillä siihen käytetään useimmiten sitä samaa lenkkimakkaraa kuin uunilenkissäkin.

Tämä kuitenkin valmistettiin kaikin konstein oikein, makkarat ruskistettiin ennen kuin ne sekoitettiin Mornaykastikkeen ja makaronien kanssa ja kuorrutettiin uunissa kullan ruskeaksi pinnalta jolloin sisu jäi ihanan kermaisen pehmeäksi suussa sulavaksi lusikoitavaksi herkuksi. Halutessaan tähän voi lisät myös ruskistettua sipulia ja maustaa makaronivuoan yrteillä mutta arkisena mättö- tai lohturuokana se ei ole tarpeen. Tällä reseptillä saat ruokittua neljän hengen perheen.

Mac’n’cheez

400 g makaronia

300 g makkaraa

suolaa

mustaa pippuria

Mornaykastiketta

Lämmitä isossa kattilassa vesi makaronille jollei sinulla ole valmiiksi keitettyä makaronia. Mausta vesi runsaasti suolalla kunnes se maistuu merelle. Lisää makaronit kiehuvaan veteen aja anna niiden kypsyä pakkauksen ohjeiden mukaan. Suikaloin makkara puolen sentin paksuksi ja parin kolmen sentin pitkiksi paloiksi. Ruskista makkarapalat kuumalla pannulla voinokareessa tai öljytilkassa kunnes se on saanut vähän ruskeaa väriä ja rapeutta pintaan. Kaada makaronit lävikköön ja anna niistä valua vesi. Valmista Mornaykastike ohjeen mukaan. Voitele iso uunivuoka kevyesti öljyllä tai voilla. Kaada vuokaan ruskistetut makkarasuikaleet, makaronit ja kastike ja sekoita kaikki keskenään. Voit halutessasi lisät pinnalle vielä lisää juustoraastetta. Gratinoi vuokaa uunissa kunnes se on saanut kauniin kullan ruskean pinnan 200 asteen lämmössä. Tarjoile kotitekoisen ketsupin ja raikkaan vihreän salaatin kera.

Sipulihilloke

Läpikuultavaa hillottua sipulia, makeaa kirpeää keltaisilla sinapin siemenillä maustettua hilloketta, ihanaa lisuketta monelle herkulle ja hyvä tapa säilöä sipulia syksyllä.

Olin tähän päivään aivan varma että olin jo huhtikuussa vuonna 2010 täällä julkaissut reseptin hillottusipuli, mutta sitä etsiessäni en sitä mistään löydä joten tänään on uusinta, jos julkaistu reseptini joskus jostain löytyy ilmoita minulle, ja jollei niin paljastan tänään uuden herkun jota meillä usein valmistetaan ja käytetään. Syy miksi sipulihilloke on niin tärkeä valkeaa tässä vähän myöhemmin. Eihän ruoka ilman suositeltavaa lisuketta voi julkaista, vai voiko?

Hillottua sipulia

Sipulihilloke, tai hillottusipuli on herkkua, se on sipulia mausteisessa etikkaliemessä joka leikkaa liian rasvaisuuden ja tasapainottaa montaa muuten liian rasvaista ruokaa, ja käytän sitä usein oopperavoileipien päällä vaikkei se sinne perinteisesti kuulu, edes meidän perheessämme. 

Parhainta sipulihillokkeessa on että sen voi valmistaa hetken ennen sen syömistä, jolloin se on käypää tavaraa, ja sen voi myös valmistaa etuajassa koska se maku ei ole parhaimmillaan kuin vasat vuorokauden jääkaapissa tekeytymisen jälkeen. 

Hillottu sipuli liemessään

Harva lisuke on tätä helpompaa valmistaa, mausteet etikkaliemeen, kiehautetaan ylös, lisätään renkaiksi leikattu sipuli ja annetaan tekeytyä. Kaadetaan jäähtyneenä lasipurkkiin ja annetaan tekeytyä parisen päivää jääkaapin viileässä.

Tähän reseptiin voit käyttää joko punaista tai tavallista keltaista sipulia, ja käytä tuoretta sipulia kesällä ja syksyllä ja myös talven kuivattu sipuli käy tähän hyvin mutta pakastettua sipulia en tähän suosittele. Avaamattomana sipulihilloke säilyy puolisen vuotta tiiviissä purkissa säilytettynä, mutta avattuna sipulihilloke kannatta syödä viikon sisällä. Säilytä avattu sipulihilloke jääkaapissa.

Sipulihilloke

225 g sipulia

½ dl vettä

4½ dl omenaviinietikkaa

125 g ruokosokeria

1 tl keltaisia sinapin siemeniä

2-3 laakerinlehteä

6 neilikkaa

6 mustaa pippuria

6 maustepippuria

Kaada vesi, etikka ja sokeri kattilaan ja lämmitä kunnes sokeri on liuennut. Lisää mausteet ja anna kiehua 10 minuuttia. Kuori ja suikaloin sipulit ohuelti. Ota kattila pois lämmöltä ja lisää sipulit liemeen. Peitä kannella ja anna sipulien tekeytyä mausteliemessä kunnes se on jäähtynyt. Nosta sipulit reikäkauhalla hyvin puhdistettuihin lasitölkkeihin. Keitä ylös mausteliemi ja anna sen kiehua kokoon kymmenisen minuuttia, kaada mausteliemi sipulien päälle ja sulje lasipurkki tiiviillä kannella. Siirrä purkki kylmään jääkaappiin maustumaan ja tekeytymään vähintään yön yli ennen sen tarjoilua.

Sorbetti Cantaloupe melonista

Tuoretta Cantaloupe melonia, aromaattista ruusuvettä ja kullankeltaista läpikuultavaa hunajaa. Cantaloupe melonista valmistettua hunajalla makeutettua ja ruusuvedellä maustettua sorbettia jälkiruoaksi.

Tuntuu jotenkin vähän hölmöltä kirjoittaa jäätelöstä, tai pikemminkin jäätelön serkusta sorbetista kun vielä ei ole kesä mutta kevät etenee vääjäämättä joten sen kylmän jäätelön vuoro on aikaisemmin kuin osaammekaan odottaa ja tämä Cantaloupe melomista valmistettu ruusuvedellä maustettu sorbetti on oivallista, ja helposti valmistettua jälkiruokaa isollekin joukolle pääsiäisen tulevina pyhinä.

Sorbetti on jäädytettyä makeutettua mehua, hedelmä tai marjasosetta ja se siihen ei käytetä ollenkaan maitotuotteita. Sorbetin voi myös valmistaa viinistä ja joskus sorbetit sisältävät munan valkuaista, muttei keltuaista ja sorbetissa käytetään toisinaan jotain likööriä. Sorbettia sekoitetaan sen jäätymisen aikana ja tämä on se asia joka tekee sorbetista samettisen pehmeää kylmään suuhun lusikoitavaa. Italiaksi Granita joka ranskaksi on granité on karkeampi versio sorbetista jota taas ei sekoiteta vaan se rikotaan pieniksi paloiksi, rakeiksi, jos sorbettia tai granitaa pakastaisi sitä sekoittamatta siitä tulisi vain kivenkova mehujääpala.

Ruusuvesi on hyvin yleinen tapa maustaa arabimaissa, varsinkin jälkiruokia, mutta ruusuja käytettiin myös täällä Euroopassa mausteena hyvin paljon keskiajalla. Tämä kyseinen ruusuvesi on valmistettu ruoanlaittoon, ja sitä ei siis voi korvata kasvovedellä ja tämän mainitsen vain siksi että sain tästä asiasta juurin kyselyn vähän aikaa sitten. Ruusuvettä löytyy joskus luontaistuotekaupoista sekä isoista marketeista. Varmasti sitä löytyy etnisistä kaupoista. Minun ruusuveden että appelsiininkukkaveden käyttöni lisääntyi vielä entisestään isän Marokon aikojen myötä, ja yllätyin tänään siitä etten vielä täällä ollut julkaissut mitään reseptiä missä olen käyttänyt ruusuvettä, vaikka sitä melko usein käytän, varsinkin jälkiruokiin ja juomiin. Tätä nykyä täältä blogistani löytyy vain appelsiinikukalla maustetut mansikkaleivokset sekä appelsiini Carpaccio. Tämä todistaa sen etten julkaise täällä kaikkea mitä me kotona syömme vaikka melkein kaiken valokuvaankin vaikka kaikki tutut niin luulevat.

Jollei sinulla ole jäätelökonetta voit helposti valmistaa jäätelöä seuraamalla reseptiäni avokadojäätelö. Lisää kovaksi vaahdotetut munan valkuaiset vispaten ne sorbetin sekaan vasta kun sorbetti on jo jäähtynyt samalla tavalla kuten alla. Tämä on niitä reseptejä johon voit käyttää niitä pakastettuja munan valkuaisia joita sinulla mahdollisesti on joskus jäänyt yli, ja jollei ole voit erotelle valkuaiset keltuaisista ja pakastaa keltuaiset toiseen kertaa kun niitä tarvitset.

Sama resepti on myös todettu toimivan yhtä hyvin kurpitsalla, joten jos sinulla ei ole tuoretta kurpitsaa saatavilla, ota se esiin se soseutettu kurpitsa jos sinulla sitä on valmiina pakkasessa. Kurpitsaan käyttäisin kuitenkin mieluummin vaniljatankoa tai uutetta mausteena Cantaloupe melonin niin hyvin sopivan ruusuveden sijaan. Ruusuvesi ja kurpitsa ei mielestäni oikein toimi yhdessä.

Tämä sorbetti ei ole hyvin makeaa, joten se tarjoillaan kandeeratun Cantaloupe melonin kanssa. Se joka on oikein persomakealle lusikoi vielä päälle kandeerauksen sivutuotteena muodostunutta melonisiirappia. Täällä tavalla valmistettuun sorbettiin sopii hyvin vesimeloni, Cantaloupe tai hunajameloni ja reseptillä saat noin kuusi isoa jälkiruoka-annosta. Pienempiin jälkiruokiin tai väliruoaksi tästä riittää noin kahdeksalle ruokailijalle.

Ruusuvedellä maustettu melonisorbetti

600 g melonia

3 munan valkuaista

3 rkl hunajaa

2 tl ruusuvettä

Viimeistelyyn:

kandeerattua melonia

melonisiirappia

Kuori ja paloittele meloni parin senti kuutikoisi. Soseuta meloni monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella kunnes se on tasaista sosetta. Lisää sekaan ruusuvesi ja hunaja ja anna koneen käydä noin puoli minuuttia. Jäähdytä melonisorbetti jääkaapissa ja kaada se jäätelökoneeseen. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää lisä lusikallinen kerrallaan jäätelökoneeseen. Anna koneen käydä loppuun ja siirrä sorbetti säilytysrasiaa ja pakastimeen ja anna sen jäätyä 3-4 tuntia ennen sen tarjoilemista. Leikkaa kandeerattua melonia ohuen ohuiksi viipaleiksi. Lusikoi sorbettia jokaisen omiin annoslaseihin ja viimeistele annokset ripottelemalla kandeeratun melonin paloja. Lusikoi päälle melonisiirappia ohuena norona jos haluat makeat annokset. Tarjoile annokset heti jottei sorbetti sula liikaa.

Pippuripihvi viidellä pippurilla

Mehevä paistettu pippuripihvi häränlihasta hieman uudistettuna ja viidellä pippurilla maustettu naudanpihvi konjakilla liekitettynä ja miedosti sinapilla ja viherpippurilla maustetussa kermakastikkeessa, samalla perinteisellä tavalla kuten sen isäni valmisti.

Tämä on aivan tavallinen perinteinen pippuripihvi, jonka jokainen ammattinsa osaava kokki osaa valmistaa vaikkei sitä saa yhtä hyvää joka ravintolasta mutta valmistin sen uudella otteella kuuden pippurin pihvi. Perinteisesti pippuripihviin käytetään mustaa pippuria pihvin maustamiseen, ja vihreää pippuria kastikkeeseen, mutta nykyään olen siirtynyt tyystin käyttämään tähän omaa viiden pippurin sekoitusta, sekä viherpippuria kastikkeeseen. Parhaan tuloksen saat kun maustat pihvit ajoissa ennen pihvien kypsennystä, noin viidestä kymmeneen minuuttiin, jotta pippurien aromit saavat tarpeeksi aikaa maustaa lihan optimaalisesti.

Pippurisekoituksessa olen käyttänyt sekä valkoista että tavallista mustaa pippuria, Sezuanpippuria toiselta nimeltään anispippuria sekä pitkääpippuria, melenguettepippuria jota myös kutsutaan Kubebpippuriksi. Viherpippuri on pippuriköynnöksen raaka, joko etikkaliemeen säilötty tai pakastekuivattu hedelmä, valkopippuri taas saman kasvin kypsä kuivattu hedelmä kun taas musta pippuri on pippuriköynnöksen raaka auringonpaahteessa kuivattu hedelmä. 

Roseepippuri

Roseepippuri ei ole sukua tavalliselle pippurille ja sitä kasvaa sekä Etelä-Amerikassa että Intian-valtameren saarilla, se on pensasmainen pieni puu, se kuuluu sumakkikasveihin, ja on sukua muun muassa cashewpähkinälle ja pistaasipähkinälle. Roseepippuria kutsutaan joskus myös brasilianpippuriksi.

Kubebpippuri

Meleguettapippuri

Melenguettapippuri joka toiselta nimeltään on Kubebpippuri, on sukua inkiväärille ja sen maku on mausteinen ja karvaankirpeä, jossa tuntuu häivähdys hasselpähkinää, kardemummaa ja neilikkaa. Keskiajalla Kubebsipippuri oli kalliimman mustapippurin korvike ja sitä pureskeltiin koska se antoi hengitykselle raikkaan tuoksun.

Kubebpippuri

Renessanssin aikaan Kubebpippuria taas käytettiin paljon käytettiin oluen maustamiseen. Kubebpippuria maistuu aika vahvalle yksistään ja sen maku vaimenee muun ruoan seassa, joten Melenguettapippuri vaatii runsaampaa käyttöä. Pitkäpippurista taas voi lukea lisää reseptistäni keitettyä possunpotkaa ja anispippurista tekstistäni viisimauste. Viherpippurin määrä on sama oli pippuri kuivattua, tai etikkaan säilöttyä, valuta vain etikkaliemi pois ennen viherpippurin käyttöä jottei se mausta kastiketta.

Viherpippuri

Kaikki pippurit ovat morttelissa murskattu tai rouhittu pippurisekoitukseen juuri sille käyttökerralle, enkä säilytä tätä kaapissa jo valmiiksi murskattuna. Lisäksi kastikkeessa on kuivattua kokonaista vihreää pippuria. Kuivattu vihreä pippuri on hyvin haurasta, ja sitä ei voi murskata koska se murenee liian hienoksi, joten jätän ne kokonaisiini ja lisään vasta kastikkeen sekaan. En ole roseepippurin ystävä, mutta se sopii tähän erittäin hyvin yhdeksi osaksi kastiketta viherpippurin kera, jos pidät roseepippurin mausta. 

Pippurikastike 

Kastike flambeerataan, tai liekitetään aina konjakilla, ja tämä voi joskus koitua suureksi vahingoksi emännän tai kokin hiuksille. Joten liekittämisessä on joitakin asioita jotka ovat hyvä huomioida ja muistaa kerrasta toiseen. Ensinnäkin, liesituuletin on vaarallinen, se imee ilmaa ja paistinkäryä ylös ja ulos keittiöstä. Tämä tarkoittaa että se myös imee paistinpannulla palavat konjakinliekit, ja pahassa tapauksessa tätä liekitys voi sytyttää koko talon ilmituleen, joten aina liekittäessä, sammuta liesituuletin lieden päältä.

Pippureilla maustetut pihvit

Toiseksi, liekit lyövät korkealla, varsinkin jos konjakin vain kaataa reunalla eikä sekoita kastikkeen muihin aineksiin, joten sekoita konjakki kastikkeen sekaan. Liekki sytytetään joko hellan kaasupolttimesta, tai tulitikulla paistinpannu reunalta. Tätä liekityksen sytyttäminen voi vaatia harjoitusta monen monta kertaa ennen kuin sen saa suoritettua oikealla ja näyttävällä tavalla yleisön edessä. Älä kurottaudu tai nojaa paistinpannu ylle, liekit lyövät ylöspäin ja sinulta voi kärähtää kulmakarvat, jollei jopa koko hiuslaite, varsinkin jos siihen on käytetty paljon hiuslakkaa.

Tähän kastikkeeseen käytetään lihalientä, jota minulla on valmiina pakastettuna kokoon keitettynä, lisään tämän vain pannulle jossa se sulaa ja kastiketta ei tällä tavalla tarvitse keittää kokoon kauaa. Jollei sinulla ole kokoon keitettyä lientä valmiina, voit käyttää noin puolikkaan liemikuution pariin desiin vettä, jonka lisäät pannulle ja annan kastikkeen kiehua kokoon.

Viiden pippurin sekoitus

Ja sitten lihaan. Vaikka kastike jopa liekitetään ei sen valmistukseen mene pitkää aikaa, tämä on pikaruokaa, tämä on kuitenkin niin juhlava ruoka että lihan laatuun kannattaa panostaa vähän enemmän kuin tavallisena arkena. Tähän tarkoitukseen sopii hyvin härän tai hirven sisäfilee, ulkofilee tai mahdollisesti paahto- tai sisäpaistia. Pippuripihvi voi valmistaa ohuempina pihveinä, tai isoina mahtavina muhkeina tournedos kimpaleina, jotka viimeistellään uunissa. Ohuemmat pihvit voi pitää lämpimänä foliolla peitettynä kunnes kastike on liekitetty ja keitetty kokoon sopivan paksuiseksi. Tällä reseptillä saat klassisen pippuripihvin kastikkeineen hieman uudella otteella neljälle hengelle.

Viiden pippurinsekoitus

2 pitkääpippuria

1tl Kubebpippuria (Melenguettapippuria)

1tl anispippuria (Sezuanpippuria)

1tl mustaa pippuria

1tl valkopippuria

Pippuripihvi

500 g häränlihaa

viidenpippurinsekoitusta                                                                                                                                                     

1 rkl kuivattua viherpippuria

½ dl konjakkia

1 rkl Dijonsinappia

3 dl kermaa

2 dl lihalientä

suolaa

voita 

Ota liha ulos jääkaapista tunti ennen sen kypsennystä. Leikkaa lihasta neljä tasapaksua parin sentin paksua pihviä poikkisyin. Murskaa pippurit morttelissa. Mausta pihvit suolalla ja hiero niihin runsaasti murskattua pippuria kauttaaltaan. Lämmitä pannu kuumaksi ja kaada pannulle loraus öljyä ja sulata pannulla nokare voita. Lisää pannulle pihvit kun voin on hiljennyt ja lopettanut laulamisensa. Paista pihvit kummaltakin puolelta pari minuuttia. Kaada pannulle konjakki sekoita ja sytytä palamaan tulitikulla, annan liekin palaa loppuun. Nosta pihvit sivuun, ja pidä lämpimänä, tai jos ne ovat paksuja paista niitä lisää uunissa 100 asteessa kunnes liha sisälämpötila on noin 57 astetta jos haluat läpikypsiä pihvejä etkä medium roseeta lihaa. Lisää paistinpannulle kokonaiset viherpippurit, sinappi, kerma ja lihaliemi. Sekoita kunnolla ja keitä kastiketta kokoon paksuksi kermakastikkeeksi. Tarkista kastikkeen maku ja lisää siihen suolaa oman makusi mukaan. Tarjoile pihvit lämpimiltä lautasilta pippurikastikkeen ja perunagratiinin tai ranskanperunoiden kanssa.

Pitkäpippuri ja korianterisilakat

Eksoottisella pitkällä pippurilla ja korianterin siemenillä maustettua silakkafileitä. Pitkällä pippurilla ja korianterilla maustetussa tikkaliemessä maustuneita silakoita.

Silakoiden maustaminen sillin tapaan vaikuttaisi olevan hyvin nuori ilmiö koska en mistään mamman vanhasta keittokirjasta löydä sille mitään viitteitä mutta koska puoliso on hyvin perso maustesilakalla, ja käymme kalamarkkinoilla joka kevät ja syksy, jollei joitain esteitä ole tullut matkalle tms. muiden menojen takia. Hänen suurin herkkunsa on toistaiseksi vielä kehittelyn alla, mutta matkan aikana on tullut kokeiltua paljon mitä voi syödä, toisia taas ei ole syötäväksi tarkoitettu. Tässä yksi hyvin syötävä versio maustesilakoista, pitkällä pippurilla ja korianterin siemenillä maustettuna niiden perinteisten muiden sillimausteiden lisäksi, kuten sipuli, laakerinlehti ja neilikka. Lisää pitkästä pippurista voit lukea reseptistäni possunpotkaajuuressoseella. 

Silakat ovat niin hankalina itse perata joten ostan mieluiten aina valmiiksi perattuja silakkafileitä, näissä on yleensä selkäruodot jäljellä, ja ne aavatkin jäädä paikoilleen. Silakat voi maustaa joko kerroksittain littanana, tai rullata ne rullalle jos haluaa vaivautua ulkonäön kanssa. Itse vaivaudun tässä kohdassa, koska silakat näyttävät paljon herkullisemmilta rullalla rullattuina kuin litteinä kaloina.

Silakka kuitenkin kypsyy ja maustuu nopeammin ja helpommin kuin suolattu silli, tuore silakka ei ole millään tavalla käsitelty, joten sitä voi halutessaan maustaa vain pari tuntua jos on kiire. Raa’an silakan liha muuttaa väriään se kypsyessä, tämä etikkaliemihän kylmäkypsentää silakat. Silakanlihasta tulee kypsyessään vaaleampaa kuin se oli alkujaan raakana. Samalla tavalla kuin graavilohikin muuttaa väriään sen raaka kypsyessä suolan ja mausteiden vaikutuksesta.

Silakat säilyvät valmiina liemessään pari viikkoa jääkaapissa, mutta kun purkki on avattu on ne tavalliseen tapaan parasta syödä viikon sisällä purkin avaamisesta. Totean kuitenkin että silakan maku muuttuu nopeammin kuin samalla tavalla maustettu silli, en tällä tarkoita sitä että silli pilaantuisi nopeammin, varsinkaan mausteliemeen säilöttynä, tarkoitan vain että sen maku muuttuu nopeammin sen maustamisen myötä ja jääkaapissa olemisen aikana, kuin silli. Jollet innostu maustesilakoista voit vaihtoehtoisesti valmistaa sinappisilliä, lasimestarinsilliä tai etikkasilakoita kylmänä maustettuna kalana. 

Pitkäpippuri ja korianterisilakoita voit syödä joko tavalliseen perinteiseen tapaan keitettyjen perunoiden kera, tai valmistaa hapannäkkileivän päälle pieniä herkkupaloja juhliin. Voitele näkkileipäpalat, lisää päälle kovaksi keitetyn munan viipaleita, sipulirenkaita ja viimeistelet sirottelemalla ohuen viivan rakkoleväjauheetta päälle. Lisä rakkolevästä voit lukea reseptistäni lohipiirakatmustalla riisillä ja merilevällä maustettuna. Tällä reseptillä saat tarpeeksi pitkäpippurilla ja korianterilla maustettuja silakoita neljästä kuuteen alkuruokaan ja osana suurempaa silakka ja sillivalikoimaa siitä riittää isommallekin joukolle.

Pitkäpippuri ja korianterisilakat

400 g tuoreita silakoita

jauhettua rakkolevää viimeistelyyn

Mausteliemi:

1 dl etikkaa (12 %)

3 dl vettä

2 rkl suolaa

2 dl sokeria

1 sipuli

3 pitkää pippuria

1 rkl korianteria

5 neilikkaa

Mittaa vesi, etikka, suola ja sokeri kattilaan. Kuori sipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi tai suokaleiksi. Lisää pippuri, korianteri ja neilikat sipulin kanssa mausteliemeen. Halutessasi voit murskata mausteet pienemmäksi morttelissa. Keitä liemi ja anna sen jäähtyä kokonaan. Pane silakat vuokaan tai lasipurkkiin. Voit joko latoa toistensa päälle kerroksittain tai rullata rullalle jokaisen yksitellen rullalle ja panna ne limittäin vuokaan. Kaada päälle kylmä liemi. Pane vuokaan jotain painoksi pitämään silakat mausteliemen pinnan alla, jollei lientä ole tarpeeksi. Peitä vuoka muovikelmulla ja pane se jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi maustumaan.

Lindströmin muffinit

Punajuurella ja kapriksilla maustettuja jauhelihapihvejä uunissa muffinivuoissa kypsennettynä. Vaivatonta mutta herkullista arkiruokaa joka raaka-aineistaan riippuen sopii myös päivällisille.

Lindströmin pihvit ovat yleisesti varmaankin tutumpia kuin Lindströmin muffinit. Idean valmistaa jauhelihapihvejä tällä tavalla sain joskus aikoinaan Pirkka-lehdestä juuri takaisin Suomeen palattuani maustettu lihamureke vain muffinivuokiin uuniin kypsentymään, mutta pihvitaikinan mausteet on aivan omaa perua, tai oikeastaan Boriksen, joka lopetti keittiömestarin hommat ja siirtyi viinialalle.

Lindströmin pihvit ovat punajuurella ja kapriksilla maustettuja jauhelihapihvejä, ja niiden alkuperästä on parikin teoriaa, jossain olin lukevinani että pihvit olisivat venäläistä perua maustamisen suhteen, vaikka ne tiedettävästi ensimmäistä kertaa olisivat esiintyneet Ruotsissa. Tarkkaavainen huomaa että Lindströmin pihveillä on periaatteessa samat raaka-aineet kuin raakapihvillä, siis sipulia, kapriksia, punajuurta ja lihaa, Lindströmit vain paistetaan sen sijaan että ne syötäisiin raakoina.

Lindstöminpihveistä minulle tulee aina mieleen yksi opiskelukaverin vaimo, hän ei opiskeluaikoina osannut valmistaa mitään muuta kuin Lindströmin pihvejä pulverimuusilla tai Lindströmin pihvejä paahtoleivällä oopperavoileivän tapaan. Hänen ruoanlaittotaitonsa ei valitettavasti ole vuosien myötä paljoa edistynyt, hän osaa edelleen polttaa hyvät pihvit karrelle vaikka ne vielä sisältä ovat raakoja sekä valmistaa perunasalaatin raaoista perunoista. Mutta nyt pari kymmentä vuotta myöhemmin taitaa edelleen vain saman ruoan mutta nykyään jo kolmessa eri muodossa kiitos Pirkka-lehden, joten edistystä on tapahtunut.

Näissä jauheliharuoissa on se hyvä puoli että jokainen voi omien ruokatottumuksiensa, että budjettinsa raameissa itse päättää mistä pihvit valmistaa. Gurmeetasolle ruoka nousee kun jauhat liha itse, ja valitset lihaksi härän sisä- tai ulkofileetä sen tavallisen kaupasta ostetun valmiiksi jauhetun jauhelihan sijaan ja käyttämällä kermaa veden sijaan nesteenä. Voihan myös lihakauppiasta pyytää jauhamaan liha lihatiskillä. Ja tällä samalla tavalla voit valmistaa pihvejä uunissa hyväksi todetulla lihamureke tai lihapullareseptillä.

Korppujauhojen nesteen voi valita vähän riippuen miten rasvaista jauhettua lihaa käytät muffineihin, nauta-sikaan voit hyvin käyttää vettä nesteenä, siinä on tarpeeksi rasvaa mutta hyvin vähärasvainen naudanlihaan sopisi mielestäni paremmin käyttää kermaa jottei muffineista tule liian kuivia ja mauttomia. Käytin tähän mausteena nelimaustetta, Quatre epices, sekä hapanleivästä tehtyjä korppujauhoja, joihin olen hyvin mieltynyt juuri nyt, varsinkin jauheliharuoissa. Nelimauste on ranskalainen mausteseos jota käytetään sekä suolaisiin että makeisiin ruokiin ja käytin sitä reseptissäni joulun hedelmäkakku.

Täytä muffinivuoat kokonaan liha kutistuu uunissa ja vajoaa pohjaan, jos liha on hyvin rasvaista voi vuoasta valua ylimääräistä rasvaa yli äyräiden, esimerkiksi jos käytät vain sianjauhelihaa tai jauhelihana sika-nautaa ei muffinivuokia välttämättä tarvitse öljytä tai voidella millään rasvalla. Oikeasti Lindströmissä pitäisi aina käyttää freesattua sipulia, siis miedolla lämmöllä läpikuultavaksi kuullotettua sipulia mutta laiskana tyttönä jätin sen vaiheen väliin, kaprikset taas jäivät kauppaan, vaikka ne lukivatkin kauppalapussa joten tämä on melkein Lindströmiä, ilman kaprista joka siihen ehdottomasti kuuluu. Korvasin tämän erheen kuitenkin tarjoilemalla Lindströmin muffinit maustekurkun kera ja yhdistin ne sellerisoseen kera, mutta tavallinen perunasosekin käy tähän hyvin. Tällä reseptillä saat tavallisesta poiketen aikaiseksi 4-6 annosta, jokaiselle pari kolme muffinia nälän mukaan

Lindströmin muffinit
400 g jauhelihaa
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
2 sardellia
1 dl hapanleipäkorppujauhoja
1 kananmuna
2 dl vettä
1½ tl suolaa
1 tl quatre epices
1-2 tl timjamia
1 dl etikkapunajuurta 
½ dl kaprista
Öljyä voiteluun ja paistamiseen

Ota liha ulos jääkaapista noin tunti ennen sen kypsennystä jotta sillä on aikaa temperoitua huoneenlämpöiseksi. Mittaa vesi kulhoon ja lisää sekaan mausteet sekä korppujauhot. Anna korppujauhojen turvota ja imeä itseensä nestettä noin puolisen tuntia. Kuori sipuli ja hienonna se. Kuullota sipuli miedolla lämmöllä paistinpannussa kunnes se on pehmennyt ja on läpikuultavaa. Kuori valkosipuli ja hienonna se, lisää valkoispuli ja sardellit sipulin sekaan pariksi minuutiksi kunnes sen tuoksu levittäytyy keittiöön. Anna sipulin jäähtyä. Valuta kapriksista suolavesi siivilässä. Kuutioi punajuuret ja hienonna kaprikset jos ne ovat hyvin isoja. Lisää punajuuri, kaprikset, jäähtynyt sipuli ja jauheliha kulhoon. Riko kulhoon myös yksi muna ja sekoita muffinitaikina kunnolla. Voitele muffinivuoka kevyesti öljyllä. Täytä jokaiseen muffinipellin syvennykseen. Voit täyttää vuoan syvennykset täyteen. Paista muffinit 200 asteessa uunin keskitasolla 25–30 minuuttia. Kokeile onko muffinit kypsiä pistämällä kuorimaveitsi muffiniin. Pane veitsi alahuultasi vastaan, jos veitsi on kuuma ovat muffinit valmiit, jos muffinit eivät vielä ole kypsiä paista niitä lisää uunissa. Tarjoile Lindströmin muffinit sellerisoseen tai perunamuusin, maustekurkun ja raikkaan vihersalaatin kera.

Vaalea olutmallasvuokaleipä

Vaalea kevyen maltainen speltvuokaleipä. Maukkaista olutmaltaista ja pähkinäisistä speltjauhoista leivottua vuossa kypsennettyä leipää.

Kotikaljan sivutuotteena saa mäskiä joka kannattaa hyödyntää vaikkapa leipään, ja tämä on hyvä laiskan tytön leipä, kaikki ainekset vain yön yli hapattumaan sinne kulhoon. Tämän jälkeen taikinaa vaivataan hieman jonka jälkeen sai vapaasti nousta öljytyssä leipävuoassa lämpimässä paikassa liinan alla vähintään kaksi tuntia, tai jopa neljä tuntia. Huomaa että tässä reseptissä on mainittuna nesteytettyä mallasta, tai mäskiä, jota on käytetty kotikaljan valmistukseen, ei kuivia olutmaltaita. Mäskin määrän voi laskea pois taikinan nesteestä, ja lisätä vähän vettä näppituntuman mukaan. Taikina on tavallista vaivattua taikina löysempi. Voit tähän leipään käyttää sekä vehnäistä taikinajuurta tai rukiista hapanjuurta.

Käyttämäni vuoka ei ollut leipävuoka, käytin leipävuoan sijaa jostain ihmeen syystä pateevuokaa vaikka oikeain kokoisia leipävuokiakin olisi ollut kaapissa valmiina tarjolla. Pateevuokani ovat hieman tavallista leipävuokaa suurempia, noin 2½ litran vetoisia, joten tavalliset 2 litran vuoat ovat näille tälle sopivia ja tällöin leipä nousee reunojen yli enemmän kuin omassani. 

Leivän on tarkoitus olla pehmeää ja helposti leikattavaa joten kääri se heti uunista ulos tullessa puhtaaseen keittiöliinaan ja anna sen jäähtyä kokonaan ritilällä. 

Jälkikasvun kaverit miettivät leivän olutmaista makua, kunnes heille selkisi että leipä oikeasti oli valmistettu olutmaltaista joten sen pitikin maistua oluelle, tai ainakin olutmaltaille.

Siirappia lisätään taikinaan jotta se varmasti nousee, ja koska laiska emäntänä ei tällä kertaa sitä vaivannut, on se vähän tavallista leipää johon on vaivattu sitkoa, murenevampaa. Tämä ei mitenkään vaikuta sen makuun, vaivaamattomuus antaa vain leivälle murenevamman koostumuksen. 

Tällä reseptillä saat kaksi herkullista kevyen maltaista vuokaleipää joka sopii myös paahtamiseen mutta koska leipää ei vaivata, eikä se täten saa mitään sitkoa ei se sovellu hyvin pakastamiseen jollei sitä etukäteen viipaloida. 

Maltainen vuokaleipä

2 dl olutmaltaita

3 dl hapanjuurta

50 g hiivaa

6 dl vettä

1 rkl tummaa siirappia

6 dl grahamjauhoja

6-8 dl speltjauhoja

2 tl suolaa

Pinnalle:

seesaminsiemeniä

öljyä vuokien voiteluun

Murenna hiiva taikinakulhoon, lisää keitettyä kädenlämpöiseksi jäähtynyttä vettä ja sekoita kunnes hiiva on kokonaan liuennut veteen. Lisää maltaat, hapanjuuri, jauhot, siirappi ja suola. Sekoita kaikki kunnolla. Peitä taikinakulhon liinalla ja anna sen hapattua seuraavaan päivään. Jaa taikina kahteen osaan ja pane kummatkin leivät omaan kevyesti öljyttyyn leipävuokaan. Tasoittele pinta kosteilla käsillä ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Anna leipien nousta huoneenlämmössä kaksi tuntia liinalla peitettynä ja paista leivät uunissa 175 asteen lämmössä noin 35–45 minuuttia, tai kunnes leivät ovat kypsiä. Kokeile leipiä terävällä tikulla, jos tikku on kuiva kun nostata sen leivästä on leipä kypsää. Kumoa leivät ritilälle ja anna niiden jäähtyä ritilällä puhtaan keittiöliinan alla.

Poronkäristys mustatorvisienillä ja polentalla

Rapeaksi käristettyä poronlihaa, ruskistettua sipulia, mustatorvisieniä ihanan lempeän kermaisen polentan ja karpalon kanssa. Poronkäristystä mustatorvisienten ja polentan kanssa tarjoiltuna.

Tässä ruoassa yhdistin italialaisen polentan ja lappalaisen poron, ja tämä on mielestäni hyvä ruoka jolla voi tutustuttaa ulkomaalaisia vieraita suomalaiseen tai pohajoismaalaiseen ruokakulttuuriin. Minulle enemmän tyypillisestä on että yritän pysyä yhden ja saman keittiön määritelmissä sekoilematta liikaa fuusioiden eri kulttuurien ruokia, mutta tässä tapauksessa se oli pakollista koska oli saatava gluteenitonta ruokaa, ja peruna oli jotenkin jo loppuun kaluttu tälle kerralla. 

Poronkäristyslihaa saa pakasteena kaupasta, ja se kannattakin lisätä kuumaan pannuun suoraan pakastettuna, sitä ei tarvitse sulattaa. Näin lappalaisetkin sen perinteisesti tekevät. Tässä piilee vain yksi pulma, pannulle lisätään iso kivenkova pakastettu jääpala, joten liha ei aluksi paistu, vaan se kiehuu aina jossain kohdassa. Tätä ei yleisesti suositelle lihalle, kuten voit monesta reseptistäni lukea, mutta tämän käytännön ja valmistustavan olen itse oppinut poronomistajalta, joten luotan hänen asiantuntemukseensa. Käytän perinteisesti aina voita poronkäristykseen, tavalla jolla se minulle opetettiin ja lisää poronkäristyksestä voit lukea reseptistäni poronkäristys saunavaaralaisittain. 

Hassua, tuli vain mieleen että tunnen lappalaisia ja poronomistajia sekä norjasta että ruotsista mutten vielä ketään suomesta, ainakaan tietääkseni. Niin, siitä voista sen verran että saat ruoasta laktoosittoman kun vaihdat voin joko laktoosittomalla voilla, tai paistat öljyssä voin sijaan.

Olen monen monta kertaa syönyt polentaa, mutten sitä ole itse valmistanut kuin pari kertaa, ja aivan samoin kuin viimeksi kuskusryynien kanssa, ostin tietenkin pikapolentajauhoja. Joten se taas siitä tarkkavaisuudesta ja ruokapakkauksien tekstin lukemisesta. On kai yritettävä lohduttautua sillä että silmälasit olivat taas kerran kotona eikä kaupassa mukana, käytän lukulaseja ja en oikein enää näe lukea muuta kuin hyvin isoa tekstiä ja hyvin lyhyen ajan sitäkin ennen kuin silmät menevät ristiin.

Joten totean että pikapolentaa ei kannata käyttää, se ei ole aidon keitetyn polenta veroinen maultaan eikä koostumukseltaan. Puoliso ei ole mikään puuromies joten hän ei pidä polentasta liian löysänä puurona, joten valmista itse polentan kovempana kuin yleisesti, suosittelenkin sinun seuraavan polentan pakkauksen valmistusohjeita tässä tapauksessa. Tavallisen polentan kohdalla suhde kuitenkin on 1 mitta polentaa 4 mittaan vettä. Polentajauhot valmistetaan nykyään maissista joten ruoka ei sisällä gluteenia ollenkaan joten se sopii myös keliaakikoille. 

Polenta on taas yksi niitä raaka-aineita jotka eivät oikein maistu millekään, joten lisään polentan sekaan nokareen voita, oikeaa aitoa haudutettua polentaa haudutetaan reilu puolitunti, jopa kolme varttia joten se sekaan voi lisätä halutessaan vaikka kermaa. Pikapolenta taas kaadetaan runsaaseen kiehuvaan veteen vanan koko ajan sekoittaen jottei se paakkuunnu ja se valmistuu parissa minuutissa. Italialainen ystäväni hokee aina ettei pikapolenta voi syödä ja on liian liisterimäistä syötäväksi, mutta se sopii vain yhteen tarkoitukseen, ja se on kun sitä paistaa, asian johon vielä palaan. Tämä sama kyseinen italialainen muuten ei syö tomaattia koska on sille allerginen, asia joka mielestäni vaan ei voi olla totta.

Mustatorvisieni oli niitä sieniä joista isäni oikein innostui, muistan kun hän viimeksi mietti mitä kaikkea niistä voisi valmistaa, mustatorvisieni näyttää aivan pilaantuneelta vanhalta kantarellilta tai suppilovahverolta joten tämän herkullinen aivan taivaallisen sieni jää monelta keräämättä metsään. Mutta jos kuitenkin uskallat kerätä sen mukaan on yksi hyvin tärkeä asia tietää, ettei pilaa herkullista ruokaa, asian jonka tein vain kerran ja joka pilasi koko ruoan. Mustatorvisienen jalkaa ei voi syödä puhdistaisivat sienet sitten miten hyvin tahansa, halkaisi sen ja harjaisi kaiken ylimääräisen pois, maistuu se kuitenkin multuneille lehdille, joten ota talteen vain sienen lakki. 

Joten jos otat neuvoista vaarin, jätä mustatorvisienten jalat metsään ja ota talteen vain niiden lakit. Mustatorvisientä voi kuivattaa, ja sen voi myös heti käyttää sinällään, se ei välttämättä tarvitse mitään esikypsennystä. Tähän esiliotin paloiksi revityt kuivatut mustatorvisienet vedessä ennen niiden lisäämistä ruskistetun sipulin ja poronkäristykseen sekaan vähän ennen tarjoilua. Jos käytät kuivattuja mustatorvisieniä, kuten tähän vuoden aikaan se suurimmalla todennäköisyydellä ovat, kannatta ne ensin liottaa kylmässä vedessä jotta ne saavat imeä itseensä nestettä, tämä siksi että ne myöhemmin paistetaan jolloin ne kuivina voisivat palaa ja pilata ruoan herkullisen aromin. Liotuksen ei kuitenkaan tarvitse olla kuin puolituntia tai tunti ennen niiden ruokaa lisäämistä. Kuivatut sienet imevät itseensä pääsääntöisesti noin kymmenen kertaa oman painonsa, joten tähän määrään lihaa riittää noin 20 g kuivattua mustatorvisientä jolloin sieniä on noin kaksi sataa grammaa, joka määrä olisi tuoreena sienenä. Kuivatan itse aina mustatorvisienet jo valmiiksi paloiksi revittyinä, mutta voit halutessasi myös lisätä lakit kokonaisina ruoan sekaan. Mustatorvisienten puutteessa voit korvata se joko kantarelleilla tai suppilovahveroilla. 

Pakastetut sienet voit lisätä poronkäristeen sekaan joka suoraan pakkasesta samaan aikaan liha ja sipulin kanssa, tai sulatettuna kun liha on sulanut ja ruskistuu pannussa suikaleina. 

Poro on mielestäni aivan mahtavaa joko puolukoiden tai karpaloiden kera, joten tässä lisäsin viimeiseksi annokseen karpaloita antamaan ruokaan vähän kontrastia. Karpalot poksahtavat kivasti suussa tummaksi käristetyn poron, ruskistetun sipulin ja mustatorvisienen kanssa joka on herkullista kontrastia ihanan lempeälle ja pehmeälle polentalle. Karpalot voi lisätä ruokaan joko tuoreina, pakastetut sulatettuina tai pakastetut karpalot suoraan pakkasesta, ne sulavat parissa minuutissa kuuman ruoan päällä. Idea tässä ruoassa on että poronkäristyksessä on niin paljon nestettä ettei ruoka tarvitse mitään kastiketta, mutta jos pannu on mielestäsi liian kuivaa, eikä Polenta tarpeeksi pehmeää, voit lisätä pannulle joko vettä tai lihalientä ja anna sen kiehua vähän aikaa kokoon ennen ruoan viimeistelyä. Tällä reseptillä saat arkiruoan neljän hengen perheelle, mutta se sopii myös hyvin alkuruoaksi jolloin siitä riittää kuudelle ruokailijalle.

Poronkäristys mustatorvisienillä

400 g poronkäristyslihaa

1 sipuli

20 g kuivattuja mustatorvisieniä

voita ruskistamiseen

suolaa

mustapippuria

Polenta:

100 g Polentajauhoja

4 dl vettä

1 tl suolaa

nokare voita

Viimeistelyyn:

karpaloita

Poronkäristys mustatorvisienillä:

Pane sienet likoamaan runsaaseen kylmään veteen vähintään puoleksi tunniksi. Kuori sipuli ja suikaloi se ohuelti. Sulata voinokare kuumassa paistinpannussa ja lisää pannulle sipuli ja poronkäristys ruskistumaan kun voin laulu on loppunut. Käännä poronlihaa pannulla, jolloin siitä irtoaa ohuiksi leikattuja levyjä. Sekoita pannulla ruskistuvaa poroa ja sipulia aika ajoin. Anna kaiken nesteen kiehua loppuun kunnes liha ja sipuli alkaa ruskistua kunnolla. Valuta sienet siivilässä ja lisää ne pannulle liha ja sienten sekaan saamaan vähän makua. Sekoita kunnolla kaikki kunnolla ja mausta ruoka oman makusi mukaan vasta rouhitulla mustalla pippurilla ja suolalla.

Polenta:

Mittaan isoon kattilaan vesi, lisää suola ja kiehauta vesi ylös. Kaada Polentajauhot ohuena vanana koko ajan sekoittaen kiehuvan veden sekaan. Anna polentan kiehua kaksi minuuttia ja lisää sekaan nokare voita. Sekoita kunnolla ja pikapolenta on valmista.

Annosten kokoaminen:

Annostele keskelle lämpimälle lautaselle polentaa joko kekoon tai rengasmuotin avulle. Lisää polentan päälle kauhallinen poronkäristystä ja ripottele päälle kourallinen karpaloita. Tarjoile ruoka heti joko lämpimänä ruokana neljälle tai alkuruokana kuudelle.

Kandeerattu meloni

Makeaa kandeerattua melonia, sokeriliemen avulla säilöttyä aprikoosin punaista makeaa herkkua ja samalla vaivalla tämän aikaa vievän melonin kandeerauksen sivutuotteena ihanaa makeaa melonisiirappia sekä melonilikööriä.

Sain juuri pitkän projektin valmiiksi, kandeerattua Cantaloupemelonia jota oli aikomuskin saada aikaiseksi ja sen lisäksi ihanina sivutuotteita melonisiirappia sekä melonilikööriä.

Kandeerattuja hedelmiä on harrastettu vähintään 1300-luvulta lähtien jolta ajalta löytyy kirjallista tietoa keittokirjoista, ja tämä tapa säilöä hedelmiä ja marjoja levisi Eurooppaan arabien valloittamasta Etelä-Euroopasta, ja kandeeraus on hyvä tapa säilöä ja hyödyntää hedelmiä ja marjoja kun on niiden parhain aika. Tällä tavalla hedelmien säilyvyys pitenee. Nyt ei oikein ole melonin parhain aika, mutta jotkut asiat tulevat silloin kun niillä on toisella tavalla se oikea aika ja tätä kandeerattua melonia tarvitsen piakkoin toiseen reseptiin, johon palaan sitten kun taas on sen aika. Melonin käsittelyä koskien viittaan tekstiini hillottu kurpitsa josta voit lukea enemmän miksi melonia käsitellään niin kuin sitä käsitellään. 

Tämä sama suhde sokerin ja raaka-aineen kesken pätee kaikissa hedelmien sekä marjojen kandeerauksessa, ja sitä voi hyvin soveltaa muuhunkin kuin meloniin. Resepti on kaikista helpoin, kaikkia kolmea raaka-ainetta samassa suhteessa toisiinsa. Kilo sokeria kiloa hedelmiä kohtaa ja saman verran vettä, siis litra joka painaa samana verran kuin yksi kilogramma. Huomaa vain että melonin paino on kuorittua paloiteltua melonia, ei kokonaista siemenineen kuorineen kaupassa sen maksetun painon mukaan melonia. Tässä käytin Cantaloupe melonia koska se sattui olemaan kaupassa oikealla hetkellä tarjouksessa, mutta voit yhtä hyvin kandeerata vesimelonia, hunajamelonia tai jotain muuta melonia. Melonin voisi myös kandeerata kuorineen, tämä on yleinen tapa esimerkiksi Kreikassa, jossa suurena herkkuna tarjoillaan kandeerattuja meloninkuoria, ei siis melonia kuorineen sekä Marokossa.

Itse valmistus ei ole vaikeaa, se vain on aikaa vievä ja alle viikossa et saa hyvää kandeerattua melonia, kotikonstein. Kaikkein vaikein asia kandeerauksessa on keittää sokeriliemi uudelleen ja uudelleen seitsemän päivää peräkkäin. Kun meloni on valmista saa se kuivua huoneenlämmössä ritilällä voipaperilla samalla tavalla kuten reseptissäni joulun makeat marmeladit jolloin niistä on vaikea pitää näpit irti ja olla panematta niitä suuhun.

 

Samalla reseptillä voit kandeerata esimerkiksi ananasta, mangoa, aprikoosia, kirsikoita, omenaa, päärynää, viikunoita, kastanjoita, appelsiineja sekä muita sitrushedelmiä kunhan ne vain on viipaloitu, lohkottu tai muuten paloiteltu pienemmäksi. Pieniä marjoja kuten esimerkiksi kirsikoita, ja pieniä hedelmiä kuten kumkvatteja voi kandeerata kokonaisina, mutta isommat hedelmät kannattaa paloitella sopiva kokoisiksi paloiksi. Ja tässä tarkoita sopivan kokoisilla sen kokoisia jotta ne ovat helposti käsiteltävissä niiden kandeerauksen aikana, muttei kuitenkaan kandeerauksen lopussa ole kutistuneet liian pieniksi paloiksi. Ei liian isoja paloja, muttei kuitenkaan liian pieniäkään. Myöhemmin kandeeratut hedelmät voi paloitelle pienemmiksi suuhun paremmin sopiviksi paloiksi. 

Palat voivat alussa olla vähän liian isoja käsiteltäviksi, mutta on muistettava että se kutistuu noin kolmanneksella koostaan, ja tämä kilo josta aloitettiin painaa nyt noin 600 grammaa.

On vain muistettava ettei paloitellut hedelmät saa olla liian pienissä paloissa tai ohueksi viipaloituja. Esimerkiksi sitrushedelmien viipaleet eivät voi olla liian ohuita, noin reilun sentin paksuus on niissä hyväksi havaittu minimipaksuus. Olen kuitenkin huomannut että sitrushedelmät onnistuvat paremmin kuin ne ensin fileoi, siis poistamalla kaikki lohkojen ympäröivät valkoiset kalvot samalla tavalla kuin reseptissäni appelsiiniankka.

Kandeerauksen idea on aloittaa hilloaminen miedommalla sokeriliuoksella ja lopettaa vahvimman eniten sokeripitoisen sokeriliemen kanssa samalla periaatteella kun esimerkiksi parkitaan nahkoja. Tämä tapahtuu tällä reseptillä aivan itsestään, joka kerta kuin sokeriliemen kiehauttaa ylös, ja kaataa takaisin melonin päälle se tiivistyy. Muista joka keittokerralla poistaa sokeriliemen pinnalle muodostunut vaahto lusikalla kattilasta ennen sen kaatamista melonien päälle. 

Kandeeraukseen käytän vähän hedelmien ja marjojen käyttötarkoituksesta riippuen joko tavallista valkoista taloussokeria tai ruokosokeria. Ruokosokerista vaaleat raaka-aineet saavat vähän syvemmän ja tummemman värin, väri kuitenkin myös tummuu sekä kandeerauksen että keittämisen myötä ja näihin vaaleisiin meloninpaloihin halusin vähän lisää syvyyttä ja käytin tähän puolet taloussokeria ja puolet ruokosokeria ja tässä melonin on myös tarkoitus saada lisämakua ruokosokerilta. Kandeerauksessa on se hyvä puoli ettei hedelmien tarvitse olla aivan kypsiä, vaan ne voivat olla lievästä alikypsiä, ylikypsät taas eivät sovellu kandeeraukseen samalla tavalla, koska ne rikkoontuvat liian helposti.

 

Meloni ryöpätään, siis kiehautetaan ylös, samalla tavalla kuten esimerkiksi suolasienet jonka jälkeen melonin kypsyminen pysäytetään nopeasti laittamalla se jäähtymään kylmään veteen, kesällä tämän kylmän veden sekaan voi lisätä jääpaloja kun taas talvella melonin voi jäähdyttää ulkona parvekkeella tai terassilla keittiöpyyhkeellä peitettynä. Tämän kadeerausastian tai kulhon on oltava lämmönkestävä koska sokeriliemi kaadetaan lämpimänä suoraan kattilasta melonin päälle. Itse käytän tähän tarkoitukseen isoa 8 litran vetoista lasista salaattikulhoa, josta on kiva katsella melonin kandeerauksen vaiheita päivä päivältä läpinäkyvän lasin läpi muuten ruostumattomasta teräksestä valmistettu kulhon on tähän sopiva. 

Kandeerauksen alussa hedelmät kelluvat sokeriliemen pinnalla, mutta ajan myötä ne vajoavat syvemmälle sokeriliemen sekaan. Meloninpalat kutistuvat ja tavallaan rypistyvät sokeriliemen imeytyessä niihin. Melonin soluista erittyy ulos melonin omaa nestettä joka sekoittuvat sokeriliemeen ja laimentaen sitä. Meloni yrittää tasapainottaa oman sokeripitoisuutensa samaksi kun sen ympärillä oleva sokeriliemessä on, ilmiötä kutsutaan homeostaasiksi ja tämä sama periaate pätee esimerkiksi joulukinkun suolaamisen suhteen ja sama tapahtuu myös kun kuivattua sientä nesteytetään, sieni imee itseensä vettä ja sokeria käyttämällä sieneen saataisiin enemmän vettä kuin vain vettä käyttämällä, asia jonka elintarviketeollisuus hyödyntää monessakin ruoanvalmistusprosessissa, kinkun suolaaminen hyvänä esimerkkinä.

Peitä sokeriliemessä lilluvat meloninpalaset puhtaalla keittiöpyyhkeellä jottei niiden sekaan kulkeudu mitään emännän omia hiuksia tai kissankarvoja tms. kandeeraa hedelmät viileässä ja auringonvalolta suojassa. Jääkylmään lasiastiaan ei kuitenkaan kannata kaataa kiehuvaa sokerilientä jottei se halkea, joten anna lasikulhon ensin temperoitua takaisin huoneenlämpöiseksi, jos säilytät sitä kylmässä.

Säilytä kandeeratut hedelmät viileässä, tiiviissä rasiassa ja auringonvalolta suojattuna. Auringonvalo vaalentaa hedelmien väriä, eivätkä ne ole yhtä kauniita. Kandeeratut hedelmät säilyvät noin vuoden verran, mutta ne voi myös pakastaa jolloin säilyvyys pidentyy entisestään. Kandeeratun meloni voi myös säilyttää omassa siirapissaan, lado melonipalat puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada melonisiirappia päälle ja sulje tiiviillä kannella.

Sitä sivutuotteena muodostunutta maukasta sokerilientä johon kandeeraukseen käytettyjen raaka-aineiden maku on tiivistynyt kannattaa hyödyntää jälkiruoissa, lettujen, jäätelön päällä, siirappia voi myös käyttää booleihin, jolloin boolista saa sekä alkoholittoman että aikuisille nautittavaksi sopivan version oman mielensä mukaan. Kaada jäljelle jäänyt melonisiirappi siivilän läpi huolellisesti puhdistettuun lasipulloon ja käytä sitä makusiirappina juomissa tai jälkiruoissa. Jos siirappi on hyvin paksua ja kovaa voi olla tarpeellista lisätä sen sekaan vettä. Keitä ylös siirappi ja lisää vettä kunnes siirapin paksuus on haluttu. 

Melonilikööriä saat kun lisäät litraan vodkaa pari, kolme desiä melonisiirappia. Tarkista maku, tarvitseeko likööri lisää melonia vain vodkaa. Sulje tiivisti korkilla ja anna liköörin tekeytyä pari päivää ennen sen nauttimista. Toinen ja mielestäni melkein paras tapa on käyttää se liköörin valmistukseen, tällä tavalla saat periaatteessa heti käyttökelpoista likööriä, vaikka suosittelen kuitenkin että annan väkiviinan ja makusiirapille aikaa kietoutua ja nivoutua yhteen pullossa, ja makujen tekeytyä ihanaksi, lempeän pehmeäksi likööriksi. Tässä tapauksessa on kyse Cantaloupe melonista, jolla on ihanan kukkaishunajainen tuoksu eikä sen luontaista makua välttämättä tarvitse korostaa tai täydentää mitenkään.

Kandeerattu meloni

1 kg melonia

1 kg sokeria

1 l vettä

Huuhtele meloni huolellisesti ja anna sen kuivahtaa. Halkaise meloni veitsellä ja koverra lusikalla sen sisustasta pois siemenet sekä kaikki vaaleat kalvot pois. Kuori meloni, leikkaa kaikki vihreä pois jollet halua raitoja tai värivirheitä kandeerattuun meloniin. Leikkaa meloni parin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Pane meloninpalat isoon kattilaan ja kaada päälle kylmävesi. Kiehauta vesi ylös ja nosta melonipalat reikäkauhalla kulhoon jääkylmään veteen. Lisää meloninkeitinveteen sokeri ja anna melonisiirapin kiehua puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Nosta jäähtyneet melonit ylös kylmästä vedestä ja anna niiden valua lävikössä. Kaada vesi pois kulhosta ja pane valuneet meloninpalat takaisin kulhoon. Kaada päälle siirappi ja anna melonin tekeytyä vuorokausi. Siivilöi siirappi melonista ja kaada siirappi kattilaan. Kiehauta melonisiirappi ylös ja kaada se lämpimänä takaisin melonipalojen päälle ja anna tekeytyä taas vuorokauden. Toista sama rutiini melonin kanssa seuraavat seitsemän päivää, kiehauta ylös sama sokeriliemi ja kaada se takaisin melonin päälle. Melonia voi säilyttää joko huoneenlämmössä tai viileässä jääkaapissa, kunhan se vain on kunnolla jäähtynyt huoneenlämpöiseksi ennen sen sinne panemista. Anna kahdeksantena päivänä siirapin kiehua kunnes se on saennut, tämä kestää noin parisenkymmentä minuuttia. Lisää melonit siirapin sekaan ja anna kiehua ylös. Nosta ylös melonipalat reikäkauhalla ja anna enin siirappi valua ennekuin siirrät ne voipaperille ritilän päälle kuivumaan. Anna melonipalojen kuivua kolmesta neljään päivään paperilla, kääntele niitä aika ajoin jotta ne kuivuvat tasaisesti joka puolelta. Säilytä meloni tiiviissä rasiassa mielellään viileässä mutta suojassa kosteudelta ja auringonvalolta. 

Melonilikööri

2-3 dl siirappia

7½ dl väkiviinaa

Kaada siirappi huolellisesti puhdistettuun pulloon, lisää siirappi ja sekoita. Tarkista liköörin maku, jollei melonin maku ole tarpeeksi vahva, lisää melonisiirappia tai toisinpäin. Annan liköörin tekeytyä parisen viikkoa jotta maut saavat aikaa yhdistyä toisiinsa. Tarjoile hyvin jäähdytettynä tai jäiden kanssa kahvin seuraksi. Likööri säilyy vuosia, ja kauniissa lasipullossa se on oivallinen tuliainen melonia rakastavalle ystävälle. Lisää liköörin valmistuksesta ja sekoittamisesta saat resepteistäni Limoncello sekä kuusenkerkkäsiirappi, snapsi ja likööri.