Peuraraguu omenasiiderillä

Omenasiiderissä pitkään haudutettua peuranlihaa, sipulia ja nauriita, mehevä ruoka joka perinteisesti sopii paremmin syksyyn, vaikka kyllä se näin kylmänä ja sateisena kevätpäivänäkin lämmittää.

Peuranlihasta saa varsin erinomaista peura-raguuta, siis haudutettua pataa tai muhennosta, varsinkin juuresten kanssa yhdistettynä, joten kiitos sinulle Laura ihanasta peuran lihasta. Omenasiideri taas on hyväksi todettu neste peuranlihan hauduttamiseen joten hankin pari pulloa hyvää omenasiideriä ja yhdistin sipulin ja nauriitten kanssa. Tässä tarkoitan nyt kuivaa omenasiideriä, en mitään makeutusaineella makeutettua kevytomenajuomaa, jota Suomessa kutsutaan siideriksi, vaan oikeata omenasta käymällä valmistettua alkoholipitoista siideriä. Ja suosittelen tähän joko Englantilaista tai Ranskalaista siideriä ja näitä saa hyvin varustetuista ruokakaupoista, jo jollei paikkakunnallasi ole siideriä kaupassa kannattaa sinun asioida Alkossa josta sitä varmasti löytyy. Yksi iso pullo, tai kaksi pientä on tarpeeksi tämän lihamäärään haudutukseen.

Useimmiten pataa hauduttaessa käytän iso äitini pataa jonka pelastin roskista 1980-luvun lopussa. Äitini sai jossain siivousvimmassa päähänsä heittä isäni äidin vanhan ja hyvin käytetyn valurautapadan roskiin. Pelastin padan roskien seasta koska näin miten siinä oli vielä monta hitaasti haudutettua pataruokaa jäljellä. Piilotin padan vaatekaappiini perukoille, jossa se oli vuosia piilossa kunnes muutin pois kotoa ja otin sen päivittäiseen käyttöön, ja kuinkas ollakaan, tätä samaa isän äidin roskista pelastettua perintöpataa käytän vieläkin tänä päivänä. Tämän padan pelastamisen selittää vieläkin paremmin se seikka että suosin lusikkaruokaa, ja tätä olen harrastanut aivan pienestä tytöstä asti. Tämä tarkoittaa sitä että valmistan ruokaa jossa hieman liikaa nestettä jotta itse voi syödä sitä lusikalla, ja muu perhe saa syödä sitä haarukalla. Minulle ruoka on joko keittoa tai pataa, muut syövät sen vähemmällä nesteellä joko kastikkeena tai patana. Tämä onnistuu parhaiten kun käyttää reikäkauhaa muulle perheelle ja itse käyttää tavallista keittolusikkaa ottaessa ruokaa. Hyvä vinkki sinulle, jos sinäkin pidät lusikkaruoasta.

Mutta takaisin tähän peura-raguuseen, puolisoni joka on tässä nyt jo reilun vuosikymmenen totutellut ruokiini, ja tätä ruokaa hän otti lisää. Tämä ei sinänsä sano mitään täsät ruoasta, hän ottaa ruokaa useinkin uudestaan, mutta tällä kertaa hän haki itselleen lusikan keittiöstä ja mainitsi että ”kaikista periaatteistaan poiketen syön tällä kertaa ruoan lusikalla, koska se oli niin hyvää”. Smetanan voit itse valmistaa helposti, löydät ohjeen reseptistäni pihvi Stroganoff.

Tässä on taas kerran hyvä ruoka joka periaatteessa hoituu itsestään padassa. Padan voi myös panna uuniin kypsymään, jollei uskalla sen hautua itsekseen hellalla vaikkapa kissojen tai pikkulasten takia. Tämän raguun kanssa sopii hyvin tarjoilla pastaa italialaiseen tapaan perunamuusia tai vähän arkisemmin kuorineen keitettyjä perunoita.

Omenasiideri peura-raguu
1 ½ kg peuranlihaa
voita
suolaa
mustaa pippuria
12-16 pientä sipulia
pari oksaa tuoretta timjamia
½ kg nauriita
lihalientä
1 rkl katajanmarjoja
5 maustepippuria
1-2 pulloa omenasiideriä
3-4 dl smetanaa
4-6 rkl vehnäjauhoja

Poista lihasta kalvot ja paloittelen se sopivan kokoisiksi, noin suupaloiksi. Ota luut ja kalvot talteen ja keitä tästä lientä, ohjeen riistaliemi. Mausta liha suolalla ja pippurilla ja kierittele lihanpalat jauhoissa. Ruskista lihapalat pienissä osissa voinokareessa kuumassa pannussa. Siirrä ruskistettu liha pataan kunnes kaikki liha on ruskistettu. Kuori sipulit ja ruskista myös niitä pannussa ja lisää ne lihan sekaan pataan. Kuori nauriita ja leikkaa ne samankokoisiksi paloiksi kuin liha. Murskaa kokonaisia mausteita vähän morttelissa ja lisää nauriit pataan mausteiden kanssa. Kaada paistinpannuun vähän vettä ja anna sen liottaa maut irti pannusta. Kaada tämä neste pataan ja lisää sinne myös siideriä ja lihalientä kunnes kaikki padan ainekset juuri ja juuri peittyvät. Hauduta pataa kannen alla miedolla lämmöllä pari tuntia, tai kunnes liha on niin mureaa että se hajoaa kun sitä syö. Lisää padan sekaan smetana ja tarkista sen maku. Lisää suolaa ja pippuria oman makusi mukaan. Tarjoile lämmin pataruoka koleana sadeiltana pottumuusin ja maustepäärynöiden kanssa.

Nokkoscapellinia Gorgonzolakastikkeessa

Nokkospastaa, ohuen ohutta kotona valmistettua Capellini pastaa, paksussa kermaisessaa Gorgonzolakastikeessa. Mitä, nokkosta, voiko sitä rikkaruohoa edes syödä?

Oikeastaan tämän tekstin piti käsitellä pastan valmistusta, johon vielä en blogissani ole syventynyt, mutta jotenkin se vain sekaantui näiden keväisten villien yrttien ja juuston kanssa, ja tulos oli varsin ihana enkelinhiuspasta tarjoiltuna Gorgonzola-juustokastikkeen ja nokkosen kanssa.
Nokkonen sisältää paljon A- ja C-vitamiinia mutta siinä on myös rautaa ja kalkkia ja tavallisin tapa hyödyntää nokkosta on valmistaa siitä keittoa, aivan samalla tavalla kuten tekisit pinaattikeiton. Kokeile myös nokkosta pottumuusissa tai korvaa pinaatti nokkosella esimerkiksi pinaattiletuissa, pinaattiomeletissa tai saunapalvi-pinaattipiirakassa.

Ei kannata hyödyntää nokkosia jotka kasvavat vanhassa lantakasassa, koska ne sisältävät tällöin hyvin paljon nitriittejä ja nokkosen talteen oton järkevyys riippuu muutenkin nokkosen kasvupaikasta. Älä kerää nokkosta liian läheltä teitä, teihin kannattaa olla vähintään 50 metriä ja välttele myös sen terveen maalaisjärjen mukaan kaatopaikkoja tms. Nokkosia voi säilyttää kuivattuna, ryöppäyksen jälkeen pakkasessa ja niitä voi myös käyttää tuoreina. Nokkosessa vain on yksi pulma jonka varmaan jokainen on huomannut, niiden lehdet polttavat. Tämä polttaminen ei ole kivaa varsinkin jos valitsee syödä nokkosensa tuoreena osana salaattia, ja tähän auttaa lehtien jauhaminen persiljamyllyssä. Nokkonen kannattaa ottaa talteen aikaisin keväällä kun sen varret ovat noin kymmenisen sentin korkuisia, ja muista käyttää hanskoja niitä kerätessäsi. Tavalliset tiskihanskat toimivat tässä hyvin, jotkut puutarhahanskat voivat olla liian väljästä kankaasta valmistettuja ja nokkonen voi pistää niiden läpi. Huuhtele nokkonen jotta siitä lähtee pois kaikki multa ja muu roska, jonka jälkeen se kannattaa ryöpätä, ainakin tätä reseptiä varten. Jollei sinulla ole nokkosta käsillä voit hyvin sen sijaan käyttää vuohenputkea, mangoldia tai pinaattia. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea blogistani yrtit ja mausteet, jossa tekstissäni luonnon yrtit ja sienet talteen käsittelen asiaa.

Nokkosen määrä tässä reseptissä voi kuulostaa hirveän isolle, mutta tuoreyrtti, tässä tapauksessa nokkonen nahistuu lämmöstä, siis kun sen ryöppää joten siitä ei jää niin isoa määrää syötäväksi. Nokkonen, kuten samantyyppinen pinaatti, on sinihomejuustolle hyväksi todettu kumppani, ja tässä yhdistin nokkosen Italialaisen Gorgonzola juuston kera ja sen puutteessa tavallinen Suomalainen Aurajuusto ajaisi periaatteessa saman asian.

Pastataikina

No niin, jos nyt sitten vihdoinkin pääsisin siihen pastaan. Pastaa voi hyvin valmistaa käsin, ei siihen tarvitse mitään konetta, vain terävä veitsi ja kaulin riittävät niin saat aivan hyvin valmistettua pastaa, paitsi tämä Capellini vain on hieman hankalaa aloittelijalle. Oikeastaan, koska en ole Italialaisen ruokaan sen enempää syventynyt, mitä nyt sitten olen sitä suuhuni tunkenut, mietin mikä ero oikeastaan on Capellinilla ja Stringozzilla, kummatkin ovat ohuen ohutta pastaa, Capellini d’angelo toiselta nimeltään enkelinhius, vain Stringozzi, kengännauhaa.

Oikeastaan se on tässä asiayhteydessä samantekevää, pastan ohuus määrittää se nopean kypsennysajan, joka on 2-3 minuuttia, siis kiehuvaan suolattuun veteen vain ja kiehautetaan. Myös kastike on nopea valmistaa, nokkoset vain ryöpätään ja vesi kaadetaan pois jonka jälkeen se lisätään juuston sekaan kastikkeeksi pastalle. Mutta takaisin tähän pastaan, pelkistettynä pasta on ripaus suolaa ja noin sata grammaa vehnäjauhoja jokaista kananmunaa kohden. Tämän enemmän ei tarvitse itse pastan valmistukseen, loppu on vain jokaisen pastaleipurin omista taidoista kiinni mutta kaksi tärkeää asiaa pastan onnistumiseen tulee heti mieleen. Pastataikinan pitää olla tarpeeksi kostea että sitä saa muovattua, mutta samalla sen on oltava tarpeeksi kuivaa jotta se säilyttää muotonsa ja pysyy irtonaisena toisistaan. Älä huoli, tämä selittyy kohta puoliin. Pasta valmistetaan Italiassa monesta usein Durum vehnästä valmistetuista jauhoista, ja sitä käytin minäkin tässä koska se parhaiten siihen soveltuu hienoksi jauhettuna. Tähän voi myös käyttää ”tavallisia” vehnäjauhoja Durumvehnän puutteessa, mutta sinun kannattaa kokeilla Durumvehnää, se eroaa vähän meidän tavallisesta vehnästä.

Pastakone

Monessa reseptissä ja televisio-ohjelmassa selitetään ja näytetään miten hienosti jauhot kootaan keskelle pöytää kun aloitetaan pastataikinan valmistus. Seuraavaksi jauhokekoon tehdään keskelle reikä johon lisätään kananmunat ja haarukalla sekoittaen aloittaen keskeltä saadaan aikaiseksi taikina. No näinkin sn voi tehdä, mutta sen voi yhtä hyvin tehdä kulhossa tai monitoimikoneella. Kaikki ainekset vain kehiin ja sekoitetaan kunnes taikina on soivan paksua. Ja tästä pääsenkin tähän taikinan kosteuteen josta jo mainitsinkin.

Taikina ei siis saa olla liina kuivaa, joten älä lisää kaikkia jauhoja heti, vaan säästä niitä vähän ja lisää vasta kun olet varma että taikina sitä vaatii. Kananmunat ovat erikokoisia, ja jauhot hieman erikuivia joten jauhojen menekki riippuu kerta kerrasta toiseen. Kun olet saanut aikaiseksi sopivan kostean taikinan sitä pitää vaivata jotta se saa vähän sitkoa. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys mistään pullan leipomisesta joten taikinaa ei ole pakko vaivata pitkään. Vaivaamisen jälkeen taikinan on saatava levätä ja tekeytyä puolisen tuntia ja tämän tekeytymisen aikana taikina ei saa kuivua. Joten kääri ja peitä se joko kostealla (ja puhtaalla) keittiöpyyhkeellä tai kääri se muovikelmuun tms. tämän jälkeen alkaa itse pastan valmistus joka perustuu taikinan ohueksi kaulimiseen ja sen leikkaamiseen. Selitän tässä nyt miten tämä tehdään käsin, joten voit hyvin soveltaa sen koneeseen, jos sinulla sellainen on.

Leikattu tagliatelli

Jos harrastat paljonkin pastaa, sinun kannattaa hankkia oma pastakone, kotona tehty pasta on aivan eri makuista kuin kaupasta valmiina ostettua tuore pasta. Leikkaa taikinasta sopivan kokoinen pala ja suojaa loput edelleen kuivumiselta. Levitä pöydälle hieman jauhoja ja kauli taikinaa ohueksi. Taikinaa kannattaa jauhottaa välillä hyvin, sekä käännellä sitä alapuoli ylös, jottei se tartu pöytään kiinni. Taikinan on oltava tarpeeksi kosteata jotta siitä saa ohuen levyn, mutta sitä pitää kaulimisen aikana jauhottaa jottei se tartu kiinni. Kauli taikinasta ohut suorakaide. Jauhota taikina ohuelti ja rullaa se yhteen pituussuuntaan ja leikkaa rullasta ohuen ohuita nauhoja, jotka erittelet jauhoilla. Anna pastan tämän jälkeen kuivahtaa vähän aikaa.

Tämän jälkeen pasta on valmista heti käytettäväksi, tai pakkaseen sopivan kokoisissa osissa joissa sen voi heti lisätä kiehuvaan veteen sitä sulattamatta. Se säilyy myös jääkaapissa parisen päivää vaikka se aina on parasta heti samana päivänä, meinaan miten miljoonat Italialaiset voisivat olla väärässä. Kun olet pyörittänyt pastan taikinasta itse huomaat, ettei se oikeastaan ole niin vaikeata, se vaatii vain vähän aikaa ja halua, joten kun aloittaa kannattaa valmista sitä vähän myös pakkaseen varalle. Pastan voi myös maustaa eri tavalla, ja tähän aiheeseen palaan myöhemmin, nyt oli kyseessä nokkosta pastan kera ja tästä riittää noin neljälle syöjällä jos se on lämpimäksi ruoaksi tarkoitettu, alkuruokana siitä on isommallekin seurueelle.

Capellinipasta:
4 kananmunaa
400 g Durumvehnäjauhoja
1 tl suolaa

Nokkosta Gorgonzolakastikkeessa
150 g Gorgonzolaa
2 dl kermaa
2 l nokkosta

Capellinipasta:
Sekoita kananmuna, suola ja suurin osa jauhoista valitsemallasi tavalla. Sekoita kunnes taikina on sopivan paksua ja se on saanut kivan sitkon ja taikina on taipuisaa ja kosteata. Anna taikinan tekeytyä puolisen tuntia suojattuna kuivumiselta, kääri se muovikelmuun tai keittiöpyyhkeeseen. Ota pala taikinaa ja kauli se käsin tai veivaa se koneen läpi ja keskity vian tekemään tätä yhtä taikinapalaan kunnes se on valmista pastaa. Lisää vähän jauhoja joka kerta taikinan pinnalle kun se tulee koneesta ulos, näin taikina pysyy irtonaisena eikä se liimaannu kiinni mihinkään. Jatka koneella veivaamista kunnes levy on saavuttanut halutun paksuuden, tässä on kyse Capellinista, joten vain kaikista ohuin kelpaa. Kun levy on ohut, on aika leikata se, joten valitse kaikkein kapeimmat terät jotta saat Capellinia. Veivaa pastalevy veitsen läpi ja muista aika ajoin jauhotta pastaa jotta se pysyy irtonaisena. Erittele valmiiksi leikattu pasta jauhoilla ja anna pastan kuivahtaa vähän aikaa.

Nokkosta Gorgonzolakastikkeessa:
Huuhtele nokkosen hyvin ja anna niiden valua lävikössä. Lisä nokkoset kattilaan kylmän veden kanssa ja kiehauta ylös nokkoset. Kaada keitinvesi pois ja anna nokkosen valua lävikössä. Leikkaa tai murra käsin juusto pieniksi paloiksi, pane se kattilaan ja isää kerma. Anna juuston sulaa kerman sekaan miedolla lämmöllä aika ajoin hämmentäen pohjasta asti jottei juusto pala pohjaan kiinni. Leikkaa nokkonen leikkuulaudalla pienemmäksi jos se on isoa ja lisää se juustokastikkeeseen. Kiehauta hyvin suolattu vesi kattilassa, tarkista että pastan keitinvesi maistuu ”merelle” ja keitä Capellinia pari kolme minuuttia. Valuta liiat vedet pois lävikössä ja lisää juustokastike ja nokkoset sekaan. Sekoita hyvin ja tarkista maku, lisää suolaa jollei juustossa mielestäsi ollut sitä tarpeeksi ja viimeistele maut vasta rouhitulla mustalla pippurilla. Tarjoile annos oitis joko alkuruokana tai lämpimänä ruokana. Halutessasi voit lisätä annokseen myös raastettua parmesaanijuustoa.

Voikukkainen villiyrttisalaatti

Rapeita voikukanlehtiä, vuohenputkea, tuoretta korianteria, purjosipulia, retiisejä ja valkoista suolaista Fetajuustoa. Tuoreita vuohenoutken ja voikukan lehtiä suoraan luonnosta, punaisia retiisejä ja fetajuustoa suloisen aromaattisen akaasiahunajavinaigretten kanssa.

Odotan joka kevät vihreyden tuloa koska silloin voi alkaa syömään tuoreita vihanneksia kuten salaattia, salaatin ei kuitenkaan tarvitse olla kaupasta ostettua, tai itse viljeltyä vaan niitä löytää puutarhasta jo nyt, vaikkei sinne mitään olisi edes itse kylvänytkään. Monta niistä kasveista inhotaan yleensä, kuten esimerkiksi vaikeasti pois kitkettävä vuohenputki, villinä leviävä nokkonen ja nurmikossa ilkkuva voikukka, nyt mainitakseni vain kourallisen näin aluksi.

Pistä rikkaruohot poskeesi ja syö ne. Saat syömällä rikkaruohot aisoihin, hyödynnät ilmaiset ja terveelliset villit yrtit, toisella sanalla rikkaruohot. Eikö se kuulostakin paremmalle ja hienommalle, puhua villeistä yrteistä rikkaruohojen sijaan, mutta sitähän ne ovat. Syö ne rikkaruohot pois. Lisää yrteistä, niiden keräämisestä ja talteen otosta voit lukea tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen jossa olen käsitellyt asiaa syvemmin ja lisää oikukasta voit lukea lisää tekstistäni Voikukka jossa olen kertonut vähän siitä vähän enemmän.

Helppo tapa tutustua villiyrtteihin alussa on lisätä niitä tavallisen salaatin sekaan, sen salaatin sekaan jota tavallisesti valmistat kotona. Tällä tavalla näin pelkistettyinä salaatissa, ne eivät välttämättä ole kaikkien makuun, ainakaan heti ensi alkuun. Rikkaruohojen syöminen voi vaatia totuttelua, makunystyröiden lisäksi myös korvien välissä. Mikä sen parempaa jos sinulla on oma puutarha jossa kasvaa nokkosta, vuohenputkea ja voikukkaa. Ota kaikki hyöty irti niistä syömällä ne, sen sijaan että yrität turhaan tuhota ne kitkemällä tai myrkyttämällä sieltä pois, ne kasvavat kuitenkin takaisin. Mutta, jos pidät kasvit hyvin kurissa syömällä ne, ne eivät ainakaan pääse leviämään lisää, ja tästä asiasta minulla on pitkä kokemus.Voit lukea lisää villiyrteistä ja niiden talteen otosta tekstistäni villit yrtit ja kasvit talteen.

Mitä pyöreämpi voikukanlehti on, sitä miedompi se on maultaan, joten jätä kaikki hyvin terävät ja sahalaitaiset lehdet keräämättä, ne ovat liian kitkeriä, paitsi jos pidät erittäin kitkerästä salaatista. Voikukanlehdestä saa vielä vähemmän kitkerän kun siitä poistaa sen ruodon, itse käytän ne kokonaisina ja kerään vain pieniä lehtiä. Voikukkaan voi kerätä koko kesän ja käyttää salaatteihin, kun vain muistaa samat asiat kuin joista jo kerroin nokkosen keruun ohessa nokkospottumuusi reseptissä. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää voikukan lehtiä tähän salaattiin, käytä sen sijaan salaattisikuria, siis endiiviä. Jos oikein innostut syömään voikukkaa, ja sinulla on oma puutarha, kannattaa sinun viljellä sitä tähän tarkoitukseen. Peität vain voikukkia jotteivät ne saa valoa, jotta niihin ei muodostu karvasaineita samalla tavalla ja ne jäävät miedonmakuisiksi. Se jää valonpuutteessa vaalean kellertäväksi, juuri samalla tavalla, kuten yllä mainitsemaani salaattisikuria, viljellään.

Vuohenputkesta kannattaa kerätä pieniä lehtiä, jos käytät niitä salaattiin, vanhat lehdet voivat olla vähän karvaanmakuisia varsinkin myöhemmin kesällä. Tarkista vain kasvikirjasta että todellakin olet keräämässä vuohenputkea, latinalaiselta nimeltään Aegopodium podagrariaa, etkä mitään muuta, on parikin varsin samannäköistä villiä kasvia joita ei kannata erehtyä syömään vuohenputkena. En myöskään suosittele muunneltuja hybridejä jotka on muokattu ja muunneltu puutarhakasveiksi, tarkoitan tässä vain ns villinä kasvavaa vuohenputkea. Myöhemmin kesällä kannattaa käyttää vain nuoria (uusia) vuohenputkenlehtiä, niiden varsia ei välttämättä kannata ollenkaan käyttää salaattiin paitsi jos käytät vuohenputkea samalla tavalla kuin pinaattia, voit hyödyntää myös sen varret varhain keväällä. Vuohenputkella on hyvin mieto maku, maku muistuttaa lievästi vähän selleriä joten jollei sinulla ole sitä saatavilla voit korvata sen vaikkapa tammenlehtisalaatilla.

Voikukanlehdet ovat aika kitkeriä joten vaativat ne jotain makeaa seurakseen. Koska en tässä salaatissa halunnut käyttää tavanomaisempaa appelsiiniä, joka muuten on voikukanlehdille todettu hyväksi seuralaiseksi, ja jota varsinkin ranskalaiset suosivat, valitsin akasiankukkahunajan ja vadelmaviinietikan, ja näistä kahdesta oliiviöljyn kanssa muodostuu aivan loistava vastakohta lievästi kitkerille voikukanlehdille. Vadelmaviinietikka on itsessään hieman makeahkoa, tämä sama toistuu myös basilikassa ja akasiankukkahunaja taas hyvin kukkainen ja makea, sopii aivan loistavasti. Käytin tässä salaatissa vain yrttejä, lisäsin villeihin voikukkaan ja vuohenputkeen kaupasta ostettua tuoretta basilikaa ja korianteria joita kumpaakin nyt taas talven jälkeen saa hyvälaatuisina kaupasta.

Tähän voi myös fetan sijaan käyttää tuorechevreä jonka voit helposti itse valmistaa kotona seuraamalla reseptiäni chevre kutunmaitojuusto.

Käytin tähän salaattiin purjon vaaleanvihreätä osaa, mutta sen valkoinen osakin sopii tähän hyvin ja purjosipulin puuttuessa voit korvata sen näin keväällä kevätsipulilla. Tähän salaattiin voisi myös lisätä kirsikkatomaatteja, mutta koska itse en niistä kummemmin välitä jätän ne aina suosiolla pois, ne vain sopisivat tähän, joten jos sinä pidät niistä lisää niitä salaatin sekaan ja myös Rucola sopii tähän hyvin. ja nyt edellytän ettei minun taritse mainita että kaikki reseptissä mainitut kasvit ja yriti ovau tuoreita, ei kuivattuja.

Voikukka ja vuohenputkisalaatti

voikukan lehtiä
vuohenputken lehtiä
basilikaa
korianteria
purjosipulia
Fetajuustoa
retiisejä

Vadelma-akaasiavinaigrette
2 rkl vadelmaviinietikkaa
1-2 tl akasiankukkahunajaa
4 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustaa pippuria

Sekoita salaattikastike kuten ohjeessani vinaigrette. Huuhtele voikukan ja vuohenputken lehdet hyvin haaleassa vedessä. Voit antaa niiden uida vedessä jolloin niissä oleva multa vajoaa veden pohjalle. Anna voikukan ja vuohenputken valua lävikössä. Irrota basilikasta ja korianterista ne lehdet jotka aiot niistä käyttää. Pese retiisit ja huuhtele basilika ja korianterinlehdet ja anna niidenkin valua. Leikkaa purjo halki ja huuhtele sen sisältä kaikki multa pois. Leikkaa purjo ohuiksi renkaiksi ja pane ne kulhoon. Leikkaa retiisit neljään, tai kuuteen osaan, vähän riippuen miten suuria ne ovat. Lisää yritit kulhoon ja sekoita. Lisää kastiketta ja sekoita salaatti kunnolla. Leikkaa, tai murustele juustoa salaatin sekaan ja annostele se kauniisti lautasille. Tarjoa rapean leivän kanssa alkuruokana tai lisukkeena.

Marokkolainen kanatagine aprikooseilla

Kanatagine Marokosta aprikooseilla ja manteleilla höystettynä. Kanelilla, kardemummalla, inkiväärillä, jeeralla ja valkosipulilla maustettua Taginessa haudutettua kanaa mehevien aprikoosien ja rapeiden manteleiden kera. Perinteistä marokkalaista kanaa tarjoiltuna höyrytetyn ilmavan  kuskuspilven kanssa, sydäntä lämmittävää syötävää kaukaisesta Marokosta näin koleana ja sateisena kevätpäivänä.

Minulla suureksi onnekseni ollut mahdollisuus tutustua vähän marokkolaiseen keittiöön isäni ja hänen sikäläisten tuttaviensa kautta 1990 luvun alusta lähtien, sekä paikanpäällä että isäni tuomien uusien makujen ja kypsennystapojen muodossa kotona. Kaikista hauskin taitaa olla Tagine, johon tutustuin ensimmäistä kerta oleillessani Marokossa. Tagine ei ole ruoan nimi vaan se on ruoan valmistustapa. Tagine on se saviastia jossa kyseinen pata on haudutettu. Tagineen ei ole mitään tiukkoja sääntöjä vaan jokainen kokki tekee sen omalla tavallaan ja Taginea esiintyy perinteisesti sekä kokonaan kasvisruokana että liha ja lintuversiona. Ruoka kuitenkin valmistetaan hauduttamalla ja jollet satu omistamaan Tagine saviastiaa, voit yhtä hyvin valmistaa tätä käyttämällä tavallista valurautapataa tai savipataa, kummatkin toimivat hyvin uunissa. Tagine saviastian erikoisuus piilee sen suppilon muotoisessa kannessa, johon ruoan kypsyessä nousee höyryä. Tämä höyry kuitenkin jäähtyy ja valuu takaisin alaisin suppilon sieniä pitkin ja höyrystyy uudelleen ja uudelleen ja ruoasta tulee tällä tavalla valmistettuna entistäkin mureampaa. Jos sinulla on aito Tagine voit käyttää sitä kesällä ulkona ja valmistaa sillä ruokaa joko avotulella tai grillin hiilloksella, koska aidot Taginet ovat valmistettu kestämään avotulta. Turistiversiot eivät valitettavasti ole aivan samanveroisia, ne eivät välttämättä ole tarkoitettu ruoan kypsennykseen ollenkaan, vain turistien rahastamiseen. Tagineja löytyy netistä sivustoilta ja etnisistä ruokakaupoista myynnissä, josta voit semmoisen halutessasi ostaa.

Lihaa ei koskaan Taginessa kypsennetä kokonaisena, vaan kaikki siihen käytetty liha leikataan sopivan kokoisiksi paloiksi, alun perin tämä johtuu siitä että marokkolaiset syövät ruokansa sormin eivätkä käytä veistä. Ja ruoka syödään vain oikeata kättä käyttäen, ei koskaan vasenta. Ja jos valmistat tämä padan kokonaisesta kanasta, kannattaa se paloitella, tai valmistaa vain koipi-reisi paloista, jotka antavat tähän kaikista parhaimman maun, koska pitkän haudutusajan aikana lintu yleensä hajoaa pienempiin osiin. Itse suosin koipi-reisi-paloja jotka veitsellä pilkon vielä pienempiin osiin. Leikkaa koivet ensin nivelestä poikki jonka jälkeen jaan vielä reisipalan kahteen keskeltä luuta. Saat luun helposti poikki kun ensin viillät lihan luuhun asti kohdasta josta haluat leikata luun poikki jonka jälkeen veitsellä painamalla luuta alas leikkuulautaan luu napsahtaa poikki. Muista vain varoa sormiasi etteivät ne ole väärässä kohdassa veitsellä leikatessa.

Marokossa ruoassa yhdistetään usein hedelmiä, oli ne sitten tuoreita tai kuvattuja lihan kanssa, ja kana, mantelit ja aprikoosit ovat perinteinen yhdistelmä. Mitä enemmän lihaa ja mitä vähemmän vihanneksia ruoassa Marokossa on, sitä hienompaa se on joten tämä ruoka jossa ei varsinaisesti ole muita vihanneksia kuin sipulia on rikkaiden herkkua. Koska ruoassa ei ole muita kosteuden lähteitä kuin aprikoosit, sipuli ja kana voi se tarvita vähän lisää vettä kypsennyksen aikana. Kanasta kuitenkin valuu niin paljon nesteitä, että tämä tuskin on tarpeen. Valitsin marinoida kanan yön yli jotta sen maut yhdistyisivät sen lihaan ennen kypsentämistä, mausteet voi lisätä marinadiin joko kokonaisina tai en voi morttelissa rouhia pienemmiksi jolloin niistä irtoaa paremmin makua. Pari kolme tuntia riittää hyvin maustamaan lihan, jos on kiire. Valitsin marinadiin paljon jouluisia mausteita, ja jollet välttämättä pidä niistä voit niiden sijaan käyttää Harissaa lihan maustamiseen jota perinteisesti käytetään Cous-cous ruoan, ei siis Cous-cous jyvien maustamiseen.

Cous-cous on rikottuja keitettyjä vehnän jyviä ja tästä syystä ne eivät tarvitse pitkää kypsennysaikaa. Jollet halua syödä Cous-cousia Taginen kera, voit kokeilla marokkolaista mausteriisiä jota joskus tarjoilen täällä Suomessa hieman perinteisemmän Karjalan paistin kanssa, ja idea on kotoisin isäni ajattelusta yhdistää näiden kahden eri kulttuurin ruokia kotonaan. Öljyn tarkoitus marinadissa on vain saada mausteet paremmin kiinni lihaan. Tässä tapauksessa kun on kyseessä kanasta, se ei tarvitse lisää rasvaa kypsennystä varten. Jos sen sijaan olisi kyse lampaan, tai häränlihasta voisi marinadiin käyttää enemmän öljyä. Tämä sama öljyn niukkuus koskee myös porsaanlihaa, jos siitä Taginea valmistat. Lihan on tarkoitus vain maustaa, eikä keittää ylellisesti rasvassa Taginepadassa. Pane ruoan ainekset Tagineen ja se joko avotulelle ulos hautumaan, tai sisällä uuniin samaksi ajaksi. Uunin lämpö ei saa olla liian korkea, noin 175-200 astetta uunissa on hyvä lämpötila. Tällä reseptillä saat mausteista Taginea neljälle ruokailijalle.

Kanatagine aprikooseilla ja manteleilla
n 1 kg kanan koipi-reisi-paloja
1 dl manteleita
2 dl kuivattuja aprikooseja
3 dl kuskusryynejä
1 iso sipuli

Kanan marinadi:
niukasti oliiviöljyä
1 kanelitanko
2 vihreätä kardemummaa
1 tähtianis
1 tl inkivääriä
1 tl fenkolin siemeniä
1 tl jeeraa (siis juustokuminaa)
1 tl paprikapulveria
5 kokonaista neilikkaa
3 kuivattua chiliä
1 tl mustaa pippuria
2 valkosipulinkynttä

Liota aprikoosit vedessä vähintään pari tuntia, mielellään yön yli. Murskaa kuivat mausteet pienemmiksi morttelissa. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla hienoksi jauhettuja, niillä pitää vain olla vähän enemmän pintaa jolla maustaa liha. Kuori valkosipuli ja hienonna se veitsellä. Sekoita kaikki mausteet astiassa jossa aiot marinoida kanan ja lisää pieni tilkka öljyä. Paloittele kana sopivan kokoisiin paloihin ja kieritä niitä marinadissa. Anna kanan maustua yön yli jääkaapissa tiivistä muovilla peitettynä. Käännä paloja pari kertaa maustamisen aikana. Ota kana ulos jääkaapista reilu puolituntia ennen sen valmistusta. Mausta kana joko puolelta suolalla. Kuori sipuli ja suikaloi se isohkoiksi paloiksi. Sekoita sipuli, mantelit ja liotetut aprikoosit kanan sekaan, sekoita ja kaada kaikki Taginen pohjaosaa ja pane kansi päälle. Anna hautua Taginessa reilun tunnin, puolentoista verran, kunnes liha on niin mureaa että itsestään irtoaa luista. Tarkista ruoan maku, ja lisää siihen suolaa oman makusi mukaan. Keitä Cous-cous sen pakkauksessa olevien ohjeiden mukaan, kaada kypsä Cous-cous keskelle isoa vatia ja lusikoi taginessa kypsyneet kana ja aprikoosit keskelle, kaada myös paistinliemi päälle. Jollet tarjoile Cous-cousia vaan marokkolaista mausteriisiä tarjoile se tällä samalla tavalla suoraan vadilta josta jokainen saa itse ottaa haluamansa määrän. Aidosti ruoka syödään sormin kaikki yhtä aikaa samalta, ja vain oikealla kädellä! Taginen seuraksi sopii hyvin isäni perua oleva Tomaatti avokado-salaatti tai perinteinen ranskalainen tomaattisalaatti.

Voisilmäpullat speltillä

Uunilämpimiä, pehmeitä kardemummalla maustettuja voisilmäpullia ja tässä voit itse valita miten terveeliisiä niistä haluat, tässä reseptissä on jokaiselle kotileipurille valinnan varaa.

Mamma leipoi aivan ihania voisilmäpullia, ja minä pidin niistä aivan erittäin paljon, tämä oli kivaa vaihtelua kaikkien muitten leipomiin korvapuusteihin ja kanelikierteisiin, minä kun en kanelista niin paljon edelleenkään välitä. Mamman voisilmäpullat olivat pieniä ja makeita, ja maistuivat ihanasti kardemummalle. Pahimmalla terveysintokaudella sisareni naureskeli että jos vain lisää kaikkeen oliiviöljyä ja leseitä niin se on minun makuun, ja tavallaan tämä olikin totta. Reilut kaksi vuosikymmentä sitten kehittelin tämän, ainakin siiloisten ruokasuositusten mukaan hieman terveellisemmän version, joka sopii myös vegaaneilla.

Pullien taikinassa on auringonkukkaöljyä voin sijaan, enemmän kuitua Grahamjauhoista ja leseistä johtuen, ja siinä on jopa käytetty hedelmäsokeria tavallisen sokerin sijaan. Tämä ei sinänsä ole mikään matalahiilihydraattinen versio pullista, mutta koska se sisältää enemmän kuitua kuin tavallisista vehnäjauhoista leivotut pullat, on se kuitenkin parempi vaihtoehto. Voit itse päättää mitä maitoa käytät reseptissä, hätätapauksessa pullat voi leipoa vain vedestä, mutta voit yhtä hyvin käyttää tavallista maitoa, laktoositonta maitoa tai jotain korvaavaa tuotetta kuten soija- tai kauramaitoa, jos ne vain soveltuvat leipomiseen. Tämä on mainittuna maidon pakkaukseen. Voisilmän voi myös korvata tilkalla öljyä, mutta maku ei ole aivan yhtä hyvä, joten tämän saa jokainen päättää itse, miten menettelet sen kanssa. Voisilmäpullat eivät kyllä ole voisilmiä jos käytät öljyä sen von sijaan, mutta kukin oman makunsa, aatteensa ja allergioittensa rajoittamana tekevät valintansa. Älä kuitenkaan käytä tähän voisilmään voilevitettä, se ei sovellu leivontaa ja paistamiseen eikä uuniin. Auringonkukkaöljy on kuitenkin rypsiin verrattuna todettu maultaan paremmin sopivaksi tähän. Ja jollet välitä ”terveellisemmästä vegaani versiosta” voisilmäpullia, käytä tavallista voita mainitsemani öljyn sijaan ja korvaa hedelmäsokeri tavallisella sokerilla, jollet mieluummin halua käyttää ruskeaa ruokosokeria tai Muscovadosokeria sen sijaan. Sama määrä sokeria, vaikka hedelmäsokeri on hieman makeampaa kuin tavallisen sokeri, ja sulatettua voita yhtä paljon kuin reseptissä mainittua öljyä. Jauhojen suhteen voit korvata monivilja-jauhot vaikka Speltillä niin saat maukkaamman, vähän pähkinäisen makuisia pullia. Hedelmäsokerin voi vaihtaa ruokosokeriin jos niin haluaa, mutta tällöin voisilmän voi kannattaa sekoitta etukäteen sokerin kanssa, muuten tuloksena on kovia sokerirakeita pullan pinnalla.

Voisilmäpullat ovat mielestäni parhaimmillaan ja syötäviä vain samana päivänä kun ne ovat leivottu, joten leivo mieluummin uusi pieni satsi niiden pakastamisen sijaan. Pullat voi kyllä hyvin pakastaa, maku vain kärsii ja ne kuivuvat turhaan jos sulatat ne, varsinkin mikrossa tai uunissa. Toinen vaihtoehto jos haluat nopeasti leivottuja pullia on valmistaa pullat valmiiksi siihen asti kun ne ovat menossa uuniin, ja pakastaa ne. Tällöin voit joko sulattaa pullat kun niitä haluat syödä suoraan uunissa ne paistamalla, tai vaihtoehtoisesti antaa niiden sulaa ennen uunissa paistamista. Tässä reseptillä saat leivottua noin parisen kymmentä pullaa, tietysti koosta riippuen.

Vehnäiset voisilmäpullat
3/4 dl auringonkukkaöljyä
2 dl maitoa
25 g tuorehiivaa
½ dl hedelmäsokeria
1 tl suolaa
2 tl jauhettua kardemummaa
1 dl kauraleseitä
1 ½ dl grahamjauhoja
3-4 dl moniviljajauhoja

Sivelyyn: kananmuna

Voisilmään:
vaniljasokeria
hedelmäsokeria
voita (tai öljyä)

Sulata voi miedolla lämmöllä ja lisää maito. Anna maidon lämmitä sormenlämpöiseksi. Kaada neste kulhoon ja silppua hiiva sekaan. Sekoita kunnolla kaikki hiivan voi-maidon sekaan. Lisää sokeri, kardemumma, suola ja kananmuna. Sekoita kunnolla ennen kuin lisäät jauhot osissa koko ajan sekoittaen. Vaivaa taikinaksi kunnes siinä on sitkoa ja se irtoaa kulhosta. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi puhtaan keittiöpyyhkeen alla, noin 30–40 minuuttia. Jaa taikina osiin joista käsin pyörität sileitä pullia. Pane valmiit pullat voipaperilla peitetylle uunipellille. Anna pullien nousta toisen kerran pellillä pyyhkeen alla reilun puoli tuntia. Sivele pullat rikki vispatulla munalla. Paina jokaiseen pullaan kuoppa ja täytä se voilla (tai pienellä tilkalla öljyä) ja ripottele päälle sokeria. Paista pullat 225 asteen lämmössä uunissa kunnes ne ovat saaneet kauniin värin, noin kymmenestä minuutista korkeintaan varttiin pitäisi riittää. Anna pullien jäähtyä hieman ritilällä liinan alla ennen niiden tarjoilua, mutta tarjoile ne kuitenkin uunista tuoreina maitolasin kera tai kahvinisuna vieraille.

Salade de tomates

Tomaattisalaatti punaisista auringon kypsentämistä mehevistä tomaateista. Tuoretta tomaattia ja makeita sipulirenkaita kirpakassa vinaigrettekastikeessa. Salade de tomates, aivan tuiki tavallinen ja pelkistetty tomaattisalaatti, ihanan herkullista ja niin helppoa.

Kesä alkaa tehdä tuloaan ja nyt tekee pahasti mieli syödä kesäisiä ruokia, vaikkeivät ne ihan vielä ole sesongissa, eikä grillikausikaan oikein vielä ole alkanut. Salade de tomates on ranskassa perinteinen pieni alkuruoka tai sivuruoka, meilläpäin kai sitä kutsutaan lisukkeeksi. Useimmiten se perustuu vain viipaloituun tomaattiin joka tarjoillaan ranskalaisen salaattikastikkeen kera, siis vinagrettekastikkeen kera, johon on lisätty pieneksi silputtua salottisipulia. Itse kun taas pidän kesän makeista sipuleista, käytän sitäkin viipaloituna tässä tomaattisalaatissani ja kesän alussa käytän tähän kevätsipuleita, jolloin salaatti saa kauniimmat värit.

Tomaattien on oltava makeita ja kypsiä, tähän ei sovi happamat tomaatit ja jollet löydä kypsiä tomaatteja kannatta tämän salaatin valmistaminen jättää toiseen kertaan. Halutessaan salaattia voi jatkaa salaatinvihreillä lehdillä, jotka tässä tapauksessa sijoitetaan tomaattien alle lautaselle, tai vadille. Jos sipuli on hyvin kitkerä, ja se itkettää sinua sitä leikatessa kannattaa sitä ensin vähän kypsentää salaattikastikkeessa ennen tomaatin lisäämistä sekaan. Valmista vain vinaigrette ja lisää sipuli sekaan kymmeneksi minuutiksi jonka jälkeen vasta lisäät tomaatit. Ja jollet ollenkaan lisää sokeria saattikastikkeeseen ruoassa ei ole hiilihydraatteja periaatteessa ollenkaan. Tämä salaatti sopii hyvin seisovan pöydän herkkujen seuraksi, varsinkin jos sitä on jatkettu tavallisella vihreällä salaatilla, joka on sijoitettu sen lomaan. Tomaattisalaatti sopii myös piirakoiden lisukkeeksi tai pieneksi alkuruoaksi rapean leivän kera.

Salade de tomates
3 tomaattia
1 sipuli

Kastike:
2 rkl viinietikkaa
4 rkl oliiviöljyä
mustaa pippuria
suolaa
(sokeria)

Sekoita viinietikkaa ja oliiviöljy pienessä kulhossa ja mausta se vasta rouhitulla mustalla pippurilla, suolalla ja halutessasi ripauksella sokeria. Katso ohje reseptistäni perussalaattikastike. Pese tomaatit kunnolla ja anna niiden valua lävikössä. Kuori sipuli ja leikkaa sipulista ohuita viipaleita, tai renkaita ja viipaloi myös tomaatit samalla tavalla. Kummankin kannattaa tässä tapauksessa olla suunnilleen yhtä paksuksi viipaloituna. Asettele tomaatti ja sipuli kauniisti lautaselle, joko tomaatti alimmaisena ja sipuli sen päällä, tai tomaattia ja sipulia joka toisena vierekkäin. Lusikoi kastike päälle ja tarjoile lisukkeena lihalle.

Yrttinen lammasmakkara

Lampaan raakamakkaraa tuoreilla yrteillä. Grillattua tuoreilla yrteillä ryyditettyä lammas raaka-makkaraa jonka olet itse tehnyt. Täysin lisäaineeton, ei sisällä säilöntäaineita, kamaraa, eikä lisättyä sokeria. Täyttä lihaa paitsi mitä nyt vähän mausteita seassa. Voisiko olla sen parempaa makkaraa kesän grillikaudelle?

Yleensä saan häärätä yksin keittiössä kun se näin on parhaimmaksi todettu mutta toisinaan keittiössä valmistetaan joitain herkkuja joille puolisoni on erittäin perso ja meille on muodostunut jokavuotinen perinne makkaran suhteen, valmistamme puolison kanssa lammas raaka-makkaraa joka kesä grillikauden alussa ja tämä on se resepti jota olemme useimmin käyttänyt, joten kaikki te, jotka joskus olette saanut herkkua maistaa, tässä on mahdollisuutenne valmistaa sitä itse tänä kesänä Chorizo raaka-makkaran lisäksi.

Makkaran maku perustuu pitkälle sen rasvaisuudessa, joten älä nirsoile rasvan suhteen. Jos grillimakkarassa on liian vähän rasvaa, se ei pysy koossa eikä se oikein maistu millekään.
Ja kokemuksella totean että noin kolmas osa rasvaa on hyvä suhde lihaan ja tästä syystä tässä lammasmakkarassa on enemmän rasvaisempaa porsaanlihaa. Jauha lihasi makkaraan itse jos sinulla on lihamylly, muuten pyydä lihakauppiasta tekemään se niin tiedät mitä makkarassasi on. Tarkista myös suolen saatavuus etukäteen kauppiaalta. Suolta voi säilyttää pakastettuna vuoden ja se sulatetaan jääkaapissa yön yli hitaasti mutta pakastettuna ollut makkarankuori on vähän hauraampaa kuin tuore.

Makkaranteko helpottuu kun on kotona lihamylly, mutta yhtä Voit hyvin jauhaa lihan myös monitoimi-koneessa, muista vain leikata kaikki lihat pienemmiksi. Varsinkin rasvaiset palat voivat muuten juuttua koneeseen kiinni. Suolen voit joko täyttää käsin tai lihamyllyllä jossa makkaratorvi, käsinhän se ennen vanhaan tehtiin se vaatii vain oman tekniikkansa joka voi alkajalle olla vähän tuskastuttavaa, joten aloita pienestä satsista makkaraa, jos aiot täyttää suolen käsin. Siitä tulee muuten tuskallisia pitkänperjantain touhuja.

Mausteet ovat kaikki kokonaisia joten hienonna ne morttelissa juuri ennen niiden käyttöä jotta maut ovat tuoreimmillaan vaikka inkiväärin käytän tässä tapauksessa laiskuudestani johtuen jauhettuna. Raaka-makkaran huono puoli on että se kestää kauemmin kypsentää kuin esikypsennetyt grillimakkarat. Makkaraa on kypsennettävä antaumuksella grillin hiilloksella. Tämän makkaran voit joko grillata, ja paistaa raakana mutta sen voit myös halutessa keittää, tai oikeastaan hiljalleen hauduttaa kunnes se on kypsää ja sen jälkeen pakastaa sen ja grillata sen myöhemmin. Makkara kylläkin säilyy yhtä hyvin pakkasessa samat kolme kuukautta raakanakin, tämä keittäminen on maku asia joten kokeile kumpaakin tapaa valmistaa makkaraa ja syödä sitä. Mutta jos olet hätäinen grillaaja etkä välttämättä jaksa antaa makkaran kypsyä grillissä tarpeeksi kauan, kannatta sinun esikypsyttää se keittämällä koska raakamakkara kestää noin vartista pariin kymmeneen minuuttiin kypsyä grillissä (tai pannulla). Anna makkaramassan maustua yön yli jääkaapissa tiivisti peitettynä muovikelmulla jottei sen hajut tartu toisiin ruokiin. Täytä lihamassa suoleen jonka jälkeen makkara on valmista suoraan grilliin, vaihtoehtoisesti pakkaseen säilöön sopivan kokoisissa osissa. Makkara kannattaa sulattaa jääkaapissa yön yli ennen sen kypsentämistä. Valmista itse sinappi makkaran seuraksi, ja kokeile myös tulista Chorizo raakamakkaraa kesän grillikaudella.

Yrttinen lammas raakamakkara
1 kg lampaan lihaa
2 kg porsaan lapaa
3 rkl suolaa
2 sipulia
5 valkosipulin kynttä
½ nippua tuoretta basilikaa
½ nippua tuoretta timjamia
2 rkl inkivääriä
1 rkl maustepippuria
1 rkl mustaa pippuria
2-3 dl punaviiniä

Pese yrtit huolella ja anna niiden kuivua hieman ennen niiden käyttöä. Jauha liha kahteen kertaan lihamyllyssä, lihakauppiaan jauhamaa lihaa ei tarvitse jauhaa toista kertaa. Kuori sipuli ja valkosipuli ja silppua ne hienosti. Voit myös jauhaa sipulin ja valkosipulin myllyssä tai monitoimikoneessa. Rouhi kokonaiset mausteet hienoiksi, riivi timjamin ja basilikan lehdet oksistaan hienonna ne vetisellä ja lisää mausteet ja sekoita makkarataikinaan. Lisää sekaan viini ja vaivaa makkarataikinaa kunnes se on kiiltävää ja kimmoisaa. Kokeile makkaran maku paistamalla siitä pieni kokkare samalla tavalla kuten Chorizo reseptissäni ja korjaa maku oman makusi mukaan jos se sitä tarvitsee. Täytä suolet taikinalla mutta varo visusti saamasta makkaraan ilmakuplia, ilma makkaran kuoressa voi saada makkarat räjähtämään niitä kypsyttäessä. Makkaroihin voi haarukalla pistellä pieniä reikiä ennen niiden kypsentämistä grillillä, varsinkin jos niissä on ilmakuplia. Kypsennä raaka-makkaroita grillillä noin 15–20 minuuttia. Makkara pätee sama kuin pihviin, se on kypsää kun se ei enää jousta vaan on napakkaa kun painat sitä kevyesti. Tässä tapauksessa makkarassa on porsaanlihaa, joten sen pitää olla läpikotaisesti kypsennettyä ennen sen syömistä.

Egg’n’mayo sandwich

Kananmuna ja majoneesileipä, Egg and mayonnaise sandwich. Herkullinen voileipä jossa kovaksi keitettyjä kananmunia, majoneesia ja vesikrassia kahden ruispaahtoleipäpalan välissä. Vain kourallinen yhteen koottuja aineksia joka kuitenkin on mitä ihanin kylmä retkieväsleipä, luonas tai välipala lämpimänä kesäpäivänä.

Kesä on ihanaa aikaa tavalla jolla talvi ei sitä voi olla, kesällä voi lähteä retkelle luontoon ottaen ruoat mukaan. Piknik ei ole aivan sama asia talvella vaikka pitkät hiihtoretket vaativat omat eväänsä makkaran grillauksineen, on se aivan eri asia. Se ei ole verrattavissa kesän leppoisiin piknikkeihin ja kaikista parhainta piknik-ruokaa ovat voileivät kaikissa muodoissaan. Niin, minun kai on nyt myönnettävä että kaikista suurin paheeni on voileivät, ja suurin heikkoukseni taas on voileipäkakku. Voileipäkakku on oikeastaan monta voileipää jotka ovat pinottu päällekkäin, eivätkä ne edes ole vaikeita valmistaa. Mutta jotenkin nyt hairahduin asiasta, voileivästä jolla aloitin, ja tällä kertaa retkieväsvoileivästä. Eri maissa leipä mielletään aivan eri tavalla. Ranskalainen mieltää leipänsä ”pain” siis rapeaksi patongiksi, suomalainen taas ruis- tai hapanleiväksi ja englantilaisille ” bread” taas on valkoista vehnästä leivottua leipää jota meilläpäin kutsutaan paahtoleiväksi. Englannissa tämä leipä, on vain hieman isompaa kokoa kuin ne kääpiöpaahtikset joihin olemme tottuneet.

Englannissa nämä voileivät, joita täällä kutsutaan kolmioleiviksi ja joiden kopioita saa ostettua jopa bensa-asemilta muovilaatikoista, ovat hyvä vaihtoehto nopealle lounaalle, kun ostaa ne tuoreena voileipäkaupasta jossa ne valmistetaan kun ne tilaat, ja tiedät mitä tilaat. Englannissa leivät leikataan paikanpäällä joko suoraan kahteen osaan, tai vinottain kolmioiksi, joten niiden nimi kai kuuluisi olla kerrosleipä, ja nämä vinosti leikattu kai sitten ovat näitä kolmioleipiä. Ja koska tässä tekstissä käsittelen kerroksittain pinottuja leipiä joiden välissä on täytettä, en tavallisia voileipiä, joiden päälle on pantu jotakin, ja puhun tästä syystä vain leivän täytteestä. Tavallisin englannissa voileivissä käytetty leipä on ”white bread”, ja tätä ei tarvitse mainita erikseen, jos tilaat leivän saat sen aina tällä leivällä mutta reilut parikymmentä vuotta on vaihtoehtona myös ollut ”on rye”, tummaa leipää joka leivottu rukiista ja tämän päivän aiheeni, munaleipä, on mitä parhainta ruisleivällä. Täällä suomessa käytän vielä tummempaa vaihtoehtoa tälle herkkuleivälle, ruispaahtoleipää ja jollei sitä ole ollut saatavilla olen käyttänyt monivilja paahtoleipää. Tästä nimeämättömästä saksalaisesta halpa kauppaketjusta saa ihan hyvän kokoisia paahtoleipiä, vaikka tarjolla on vain valkoinen paahtoleipä ilman kuituja, tai valkoinen leipä johon on lisätty kuituja leseiden muodossa joten suosin näitä vähän pienempi kokoisia leipiä niiden maun takia. Voit myös itse leipoa paahtoleipää seuraamalla reseptiäni paahtoleipää.

Vaikka voileipä on niin arkipäiväinen juttu, on sen valmistaminen etukäteen, jotta se pysyy sellaisena kuin haluat sen pysyvän jonkin aikaa, varsinkin jos sen retkievääksi valmistat, se on jo tyystin eri juttu. Voileivistä kiistellään paljon pitääkö niihin myös levittää voita, ja tähän vastaan että se riippuu mihin tarkoitukseen leivät valmistetaan, milloin ja miten ne on tarkoitus syödä. Joskus halutaan että itse leipä kostuu sen täytteestä ja tämä on jopa suotavaa, kuten esimerkiksi voileipäkakussa, mutta eväsleivässä se ei taas ole välttämättä ole yhtä hyvä. Tästä syystä eväsleivät kannattaa voidella voilla, tai voilevitteellä.

Tämä ohut rasvapinta estää kosteuden, ja tässä tapauksessa tarkoitan nyt majoneesin, leviämistä liian nopeasti itse leipään. Toinen asia joka kylmäsäilytyksen lisäksi joka myös hidastaa eväsleivän liian nopeaa kosteutusta, on leivän tuoreus. Aivan tuore leipä imee itseensä paljon kosteutta, ja nopeasti tuore leipä on myös pehmeämpää, ja ei välttämättä pysy yhtä hyvin koossa, kun taas pari päivää vanha leipä, varsinkin suojattuna ohuella voikerroksella ei kostu samaa vauhtia.

Voileipien määrä riippuu miten paljon täytettä panet voileipiin. Kuten jo mainitsin tuore leipä ei kestä yhtä paljon täytettä, kun jo pari päivää vanha leipä kestää hieman enemmän täytettä kuitenkin pysyen koossa ja pitäen muotonsa. Tästä saat täytettä noin 4-6 kerrosleipään, joten leipäviipaleita tarvitset tuplamäärän. Kääri retkievääksi tarkoitetut munamajoneesi leivät yksitellen sopivan kokoisiin voipaperi paloihin ja säilytä ne kylmälaukussa kunnes on aika syödä ne. Muita varteenotettavia eväsleipiä ovat paahtopaisti voileipä ja BLT-sandwich, siis pekoni-salaatti ja tomaattileipä jollet halua juhlistaa retkeä voileipäkakulla.

Munamajoneesivoileipä

4 kanan munaa
1 dl majoneesia
voita tai voilevitettä
8-12 kpl viipaletta paahtoleipää
1 nippu vesikrassia
merisuolaa
valkopippuria

Leikkaa krassi irti ja pese se hyvin. Jos teet retkievästä, anna krassin kuivua kokonaan lävikössä ennen sen käyttöä. Keitä munat koviksi, keitä ylös vesi ja lisää munat ruokalusikalla kiehuvaan veteen. Anna munien kiehua kymmenen minuuttia. Kaada kattilasta kaikki vesi pois ja anna kaiken höyryn kuivua munista ennen kuin lisäät kattilaan kylmää vettä. Kuori munat ja riko ne kulhossa haarukalla. Revi käsin vesikrassi hienommaksi kulhoon ja lisää sekaan majoneesi. Mausta munaseos suolalla ja pippurilla oman makusi mukaan. Levitä leipäviipaleille ohut kerros voita ja lisää täytettä muttei ihan reunoihin asti. Paina varovasti toinen leipäviipale kanneksi ja leikkaa leivät joko suorasti kahteen osaan tai vinosti kolmion muotoisiksi. Tarjoile suolaisena iltapalana tai välipalana jollet ota niitä mukaan retkelle.

Mörk kladdkaka

Kladdkaka, suomeksi mutakakku tai tahmakakku. Suklaakakku jossa tumma, rapea kuori ja sisällä pehmeää, kermaisen tahmeaa suklaakakkua tarjoiltuna vaniljalla maustetun vispikerman kera.

Täällä suomessakin ruokabloggaajat kuten esimerkiksi Kaikki äitini reseptit ovat viime aikoina julkaisseet reseptejä ruotsalaisesta kladdkakasta, mutakakusta tai mudcakesta, kuten sitä usein täällä kutsutaan. Näin nimi ainakin Mudcake Frödingen valmistaman Suomessa myytävän pakastekakun mukaan on ja tätähän se voisikin olla nimeltään, Mudcake, jos hienostellaan, itse pidän paremmin sen oikeasta suoraan ruotsista käännetystä nimestä, kläbbäkakku tai tahmakakku. Kuitenkin ruotsalainen kladdkaka muistuttaa enemmän reseptiltään ja valmistustavaltaan eurooppalaisperuja olevaa "Molten chocolatecakea" kuin tätä mainittua pohjois-amerikkalaista peruja olevaa mutakakkua.

Tästä kakusta on monta versiota, ja jokainen näistä voi olla se oikea juuri sinulle, tämä riippuen omasta makumieltymyksistä ja minkä muotoisessa vuoassa kakun paistaa. Niin, tämä on varmaankin asia jota harvalle edes on tullut mieleen miettiä, että samalla reseptillä samoista raaka-aineista, myös kakun vuoka vaikuttaa miten kakku kypsyy uunissa. Olen tällä samalla reseptillä leiponut tätä kakkua tavallisessa perinteisessä irtoreunavuoassa jonka halkaisija on noin 24 senttiä, ja myös valmistanut sitä ns. suorakulmaisessa leipävuoassa ja suuressa hädässä ja suklaanhimossa myös lasisessa pyöreässä kulhossa ja tulos joka vuoassa eroaa jollain tavalla toisistaan. Mitä laakeampi vuoka, sitä lyhyempi kypsennysaika kakulle, ja mitä korkeampana kakku vuoassa on, sitä pidempää aikaa se vaatii uunissa. Jos pidät suklaasta, ja maistat Tahmakakkua ensimmäistä kertaa käy usein niin että olet sen jälkeen koukussa siihen. Jos vielä pidät leipomisesta, saat tästä hyvän tekosyyn saada syödä sitä. Resepti vaatii muokkaamista kunnes se on täydellinen, ja tähän kokemukseni mukaan menee vuosikymmeniä. Tahmakakkua on leivottava tarpeeksi usein jotta joskus (mutta koko ajan salaa toivoen ettei koskaan) hamassa tulevaisuudessa onnistuisit saamaan sen täydelliseksi.

Kakun voi siis tuunata sopimaan itselleen, lisäämällä pähkinöitä tai jättää pähkinät sikseen, lisätä tilkan erittäin vahvaa Espressokahvia mutta ja minä itse pidän kakusta sinä itsenään, kun siinä on hieman kova, rapea pinta ja sokerikerros joka vajonnut pohjalle mutta kakku kuitenkin on aivan pehmeä ja löllyvä sisältä ja tässä siskontyttäreni on haka. Kukaan meistä ei tiedä miten hän sen tekee, olemme sitä siskoni kanssa pohtineet mutta emme kumpikaan osaa sano miksi ja miten se tapahtuu. Jotenkin arvelisin että kakun taikinaa ei ole vispattu, vaan se on vain sekoitettu jolloin sokeri ei liukene seokseen, ja jos taikina vielä saa odottaa vuoassa ennen sen uuniin panemista, sokeri voi vajota pohjalle. Mutta tosiaan, tämä on vain arvailua. Ruotsissa kladdkakan pinnalle usein lisätään rouhittuja manteleita tai hasselpähkinöitä, ja iso kourallinen pähkinöitä riittää tähän hyvin. Ruotsissa kakku useimmiten tarjoillaan vispatun kerman kera hyvin haaleana tai kokonaan jäähtyneenä. Tuoreet mansikat ja vadelma ovat myös herkullinen lisä vispatulle kermalle niiden ollessa kesällä sesongissa.

Suoraan uunista se ei mielestäni ole hyvä sulavan vispatun kerman kanssa, yksikseen kylläkin sitä herkullisempaa. Tämä resepti on melkein kolmen kymmenen vuoden kokeilujen tulos, aloitin perusreseptistä myöhäisteini-iässä ja olen sitä vuosien mittaan muokannut. Vuosien mittaan sekä kaakaojauheen tummuus on koko ajan tummunut samalla kun sen osa on kasvanut kunnes vihdoin ja viimein päädyin tähän versioon, vaikkei resepti vieläkään ole täydellinen. Kun luet reseptini, huomaat että kaakaojauheen määrä on erittäin suuri verrattuna jauhoihin, ja tähän on hyvä syy, olen hulluna erittäin tummaan suklaaseen ja käytän tähän kakkuun vain 100 % kaakaojauhoja, mutta jollet pidä erittäin tummasta suklaasta, voit vaihtaa kaakaon määrän suoraan vehnäjauhojen kanssa. Tällöin kakkusi ei enää ole tumman tumma tahmakakku, vaan tavallinen sellainen. Tässä muodossa kladdakaka sopii myös karppaajille.

Käytän tässä reseptissä tavallista voita, mutta voit myös käyttää suolaamatonta voita. Tällöin sinun kannattaa kuitenkin lisätä veitsenterällinen suolaa kakkuun tasapainottamaan makeutta, joka muuten olisi liian imelää. Olen kokeillut miten kakun saisi leivottua käyttämättä korppujauhoja, mutta todennut että vuoka on ehdottomasti voideltava ja jauhotettava kunnolla. Vaikka kakun ulkokuori, siis se osa joka on vuokaa vasten olisi hyvinkin kovaa, kakun sisusta kuitenkin on löysää. Jos kakku vain hitusenkin jää jostain kohdasta kiinni vuokaan, se ei millään tule sieltä ulos kokonaisena. Tämä kuitenkaan ei vaikuta kakun makuun, ainoastaan se ulkonäköön, joten se vaatii lisää harjoittelua. Joten tarkista varmuuden vuoksi kakkuvuoan oikeaoppinen voitelu ja jauhotus reseptistäni Suklaatiikerikakku. Kakun voi paistaa kahdessa eri lämpötilassa, joista olen hyväksi havainnut kummatkin. Joko kakku kypsennetään 15 minuuttia 200 asteessa, tai 20 minuuttia 175 asteessa ja tällä reseptillä saat kakun noin kahdeksalle jälkiruoaksi tai isommalle sakille kahvileiväksi jos tarjolla on muitakin herkkuja.

Tumman tumma tahmakakku
100 g voita
2 kananmunaa
2½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1½ dl tummia kaakaojauhoja
(1 veitsenterällinen suolaa)
4 rkl vehnäjauhoja
manteleita tai pähkinöitä pinnalle

Sulata voi pienessä kattilassa miedolla lämmöllä. Voitele ja jauhota korppujauhoille kakkuvuoka. Sekoita munat ja sokeri kulhossa ja lisää kuivat ainekset. Lisää viimeisenä voisula ja sekoita taikina kunnolla. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin alaosassa noin uunissa 15–20 minuuttia. Kakun pitää vielä olla vähän hyllyvä keskeltä, se ei kuitenkaan saa olla liian löysä. Tarjoile kakkua vaniljalla maustetun vispikerman tai vaniljajäätelön kera.

Fenkolilla maustettu kanapiiras

Herkullista kanapiirakkaa jossa paistettua pekonia, herkkusieniä, kanaa, paistettua sipulia ja fenkolia rapeassa piirakkataikinassa. Mitä maittavinta helposti mukaan otettavaa retkiruokaa joka ospii hyvin myös juhliin.

Olin tässä taannoin tilaisuudessa johon valmistin piirakan jonka reseptiä on paljonkin tivattu, joten tämä on erityisesti teille jotka olitte siellä paikanpäällä maistamassa piirakkaa. Ja teille jotka ette voi syödä sieniä, tästä tulee vaivan yhtä hyvää ilman sieniä. Ja te jotka taas vuorostanne pidätte sienistä, ruskeiden herkkusienien sijaan tähän voi hyvin käyttää syksyn sienisatoa, kun sitä alkaa tulla. Voin suositella tähän hyväksi todettuina herkkutatteja ja kantarelleja nyt mainitakseni pari.

Valmistan aina itse piirakkataikina, jollei ole jotain estettä kuten tällä kertaa kun olin polttanut neljä oikean käden viidestä sormesta samalla kertaa ja voin vain todeta että älkää koskaan käyttäkö kattilaa uunissa, sen kahvat ovat yhtä kuumia kuten koko kattilakin, ei kuten sitä hellalla käyttäessä, kahvat ovat vähän viileämmät. Tämän sormiensa polttamisen suhteen suosittelen samaa kikkaa jonka jo mainitsin kirjoituksessani keittiön minimivarustus. Jos poltat itsesi, älä pane palanutta kohtaa ei kannata panna kylmään jäiseen veteen vaan pane se sen sijaan kuumaan veteen, niin kuumaan kuin palanut kohta vain sietää. Palanut sormi on paras panna aluksi lämpimään veteen ja vaihtaa vettä pikku hiljaa lämpimämpään kunnes palannut tunne on mennyt ohi. Tämä kestää hyvän tovin, ja palanut kohta jomottaa koko ajan kunnes se yhtäkkiä vain lakkaa. Tällä tavalla lämpimällä vedellä, siis kaiken opitun ja järjen vastaisesti, lämminvesi ja kuumavesi vähentävät palohaavan muodostumista ja parhaimmassa tapauksessa se voi jopa hävitä tyystin. Tämä vaikka poltit näppisi ihan oikeasti ja kunnolla. Kun palanut kohta on lopettanut jomottamisen siihen voi lisätä tavallista voidetta, ja jollei tällaista ole käsillä, vaikka se keittiössä olisi suotavaa, voi hädässä käyttää tavallista voita tai oliiviöljyä. Huomioi vain ettei se saa olla maustettua sellaista.
Kuitenkin sain tämän piirakan täytteineen väkerrettyä juhliin, ja vasta nyt kun selkä alkaa olla palautunut normaaliin, mikä se nyt sitten tapauksessani onkaan, voin taas kirjoitella tekstin näille ruoalle joita sairastellessani olen saanut aikaisin.

Käytin piirakan täytteeseen tietysti koipi-reisi-paloja jotka ovat kaikista maukkaimpia, esikypsytin ne aivan samalla tavalla kuten reseptissäni aprikoosi-kanapiirakka. Piirakassa on myös paljon sipulia, joka on halpaa, ja fenkolia. Tämä jotta piirakassa olisi jotain muutakin kuin vain kanaa. Iso näyttävä piirakka on paljon hauskempaa panna esille salaatin kera kevään ja kesän juhliin, kuin ohut lättänä paistos. Mausteena käytin mm rakuunaa, jonka hieman lakritsimainen maku täydentää samalla sitä korostaen. Keskiajalla käytettiin varsin paljon kanan munaa sidosaineena juuston lisäksi joka koska tämä on keskiaikainen piirakka, lisäsin täytteen sekaan kanan munaa, jotta täyte kiinteytyy. Tässä tapauksessa lisäsin myös piirakan kypsentämisen jälkeen kanalientä, jotta kaikki tyhjät paikat piirakassa täyttyvät, samaa tekniikkaan käytetään muu muassa englantilaisessa porsaanlihapiirakassa, "Porkpie" jota siellä vielä tänäkin päivänä syödään. Tätä piirakkaan sopii syödä joko kylmänä retkiruokana piknikillä, tai tarjoilla kotona osana seisovan pöydän tarjontaa kevään ja kesän juhlissa rapean vihersalaatin kera ja toinen kanapiirakka  jota myös voit kokeilla on keskiaikainen aprikoosi-kanapiiras.

Kanapiirakka fenkolilla

Piirakkataikina:
300 g voita
5½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 dl vettä

Piirakan täyte:
3 isoa kanan koipireistä
n 200 g pekonia
1 iso fenkoli
300 g ruskeita herkkusieniä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 tl rakuunaa
suolaa
mustaa pippuria
1 kanan muna
kananlientä
2 liivatelehteä

Piirakkataikina:
Murustele voi sormilla vehnäjauhojen kanssa kunnes se on ryynimäistä. Lisää sekaan leivinjauhe ja vesi. Sekoita kunnolla ja muovaa taikinasta kaksi samankokoista kiinteää palloa. Kääri kumpikin taikinapallo tiivisti muovikelmuun ja pane ne jääkaapin viileään tekeytymään ja kovettumaan vähintään puoleksi tunniksi.

Täyte:
Aloita kypsyttämällä kana. Kun se on kypsää, anna sen jäähtyä rauhassa jollei sinulla jo ole kypsää kanaa odottamassa. Kuori sipuli ja suikaloi se. Kuullota sipuli läpikuultavaksi tilkassa oliiviöljyssä miedolla lämmöllä. Lisää sekaan lopussa hienoksi pilkottu valkosipuli. Paloittele kypsä kana joko sormin tai haarukalla suikaleiksi. Lisää sipuliseos ja kana sipulin sekaan ja kaada viinietikka päälle. Sekoita hyvin ja anna tekeytyä puolisen tuntia. Lisää sekaan kanalientä jos seos alkaa näyttää hyvin kuivalta. Mausta täytä jauhetuilla mausteilla unohtamatta suolaa ja pippuria. Piirakan täytteen pitää olla aika vahvanmakuista, hieman hapanta mutta kuitenkin makeaa aprikoosien takia. Anna täytteen jäähtyä kokonaan ennen kuin lisäät raa’an kanamunan sekoittaen kunnolla.

Piirakan kokoaminen:
Ota toinen taikinapallo kanneksi ja kauli siitä noin puolen sentin paksuinen pyöreä levy. Levyä on helppoa kaulita joko jauhotulla pöydällä tai leivinpaperilla. Rullaa taikina levy kaulimeen ja nosta se varovasti vuoanpäälle josta annat sen kieriä vuoan päälle. Painele varovasti sormilla taikina vuoan reunoihin asti. Anna reunojen roikkua reunan yli niitä vielä viimeistelemättä tässä vaiheessa. Täytä piirakka täytteellä ja kauli toisesta taikinapalsta kansi piirakalle. Tämän levyn ei tarvitse olla yhtä iso kuin pohjan, sen on vain riitettävä vuoan reunoihin asti. Rullaa samalla tavalla kansilevy kaulimeen ja kieritä se kaulimesta piirakan kanneksi. Viimeistele piirakan reunat pari kolme senttiä reunan ulkopuolelta ja rypytä kauniisti alapuolen reuna kannen päälle vuoan reunalle. Voit myös koristella piirakan kannen suikaleilla, lehdillä tai muilla kuvioilla piirakan kanteen on kuitenkin tehtävä pari kolme reikää, josta höyry pääsee poistumaan piirakan täytteestä, sekä hyytelö saadaan kaadettua sen sisään. Sivele kansi raa’alla vispatulla munalla ja paista piirakkaan 200 asteen lämmössä uunissa noin 30–40 minuuttia kunnes piirakka on saanut kauniin värin ja taikina on kovettunut. Valmista kanaliemi ja mittaa se, lisää ohjeen mukaan liivatetta siihen. Liota liivate kylmässä vedessä. Kiehauta liemi ylös ja lisää sekoittaen lionnut liivate. Kaada lämmin liivateliemi haaleaksi jäähtyneen piirakan kannen reiästä pienissä osissa, varovasti, kunnes sinne ei enää mahdu lisää. Anna piirakan jäähtyä vähän aikaa ennen kuin aloitat hyytelön kaatamisen reistä sisään. Anna piirakan asettua kunnolla ennen sen tarjoilemista, ja mielellään maustua jääkaapissa yön yli. Älä lämmitä piirakkaan, se on tarkoitettu kylmäksi ruoaksi. Ota se kuitenkin ulos puolisen tuntia ennen syömistä ja taroile se rapean vihersalaatin kera.

Keittiön minimivarustus

On aivan itsestään selvää että omassa keittiössä on kaikkein helpoin työskennellä, koska kaikki tavarat ovat (ainakin useimmiten) siellä missä pitääkin omalla paikallaan ja tiedät aina mistä mitäkin löytää, jollei joku avulias henkilö ole liian innokkaasti yrittänyt auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä ja keksinyt uuden loogisemman paikan jollekin apuvälineelle. Näitä keittiövempaimia on tarjolla joka lähtöön, on apuvälineitä siihen ja tähän, joista monet niistä aivan turhanpäiväisiä, mutta oikeasti sitä pärjää hyvin pitkälle kun on vain perusvarusteet keittiössä.

Terävä veitsi on a ja o, sitä ilman ei tule toimeen keittiössä. Veitsen tulee olla sopivan tuntuinen juuri sinun käteesi koska sinä sitä käytät, ja se ei saa olla liian iso eikä pieni. Kotioloissa pärjää periaatteessa kahdella veitsellä, isompi kokkiveitsi ja pienempi kuorimaveitsi. (Huomaa etten nyt tarkoita perunakuorinta vaan kuorimaveistä joka on eri asia) Myös leipäveitsi on hyvä lisä, muttei mitenkään välttämätön, ainakaan aluksi. Itse suosin puukahvaisia veitsiä, koska ne tuntuvat kädessäni hyvältä, ja perinteisesti monet kokit ovat käyttäneet saksalaisia Drei-eck kokkiveitsiä, joita minullakin on jo ollut reilut parisen vuosikymmentä kotona käytössä. Uudempi tuttavuus taas on Sveitsin armeijan taskuveitsiä valmistava Victorinox jotka myös ovat suuria suosikkejani. Jotta sinulla olisi paras hyöty veitsestäsi, sinun on teroittava sitä usein jotta se pysyy terävänä. Itse huollan keittiöveitseni tutulla suutarilla pari, kolme kertaa vuodessa ja siinä välissä teroitan niitä myös käsin kotona kivellä. Kokkiveitsiä ei koskaan saa pestä astianpesukoneessa vaan ne pitää aina pestä käsin, ja useimmiten huuhtelu haalealla vedellä riittää jos teet sen heti käytön jälkeen, eikä vetisen terään ole ehtinyt kuivua mitään kiinni. Tosin veitseen voi käyttää tavallista astianpesuainetta mutta älä koskaan jätä sitä likoamaan veteen, tällöin kahva voi vaurioitua ja pahimmassa tapauksessa monen toistetun liotuksen tuloksena irrota liitoksistaan. Jos on veitsiä, on oltava teroituskivi, ja tähän tarkoitukseen käy aivan tavallinen teroituskivi jolla käsin teroittaa omat veitset. Veitsien teroittaminen kuitenkin vaatii oman tekniikkansa, ja vaikka perin omat taitoni keittiöveitsien suhteen isältäni, ja tavalliset isoisältäni en aio tässä syventyä siihen. Yleensä teroitan veistä teroituskivellä juuri ennen sen käyttöä, jonka jälkeen huuhtelen sen ennen käyttöä. Ja veitsistä pääsen laastariin, tekevälle sattuu joten laastaria on hyvä olla lähellä saatavilla, jos sattuisi vahinko.

Mausteet taas ovat ihan oma lukunsa joihin palaan myöhemmin, mutta suola ja valko- sekä mustapippuri ovat perusmausteita ja vähintään niitä on oltava. Sillä pääsee jo pitkälle vaikka tekisi ruokaa luonnonhelmassa avotulen ääressä, asian jota muuten usein harrastan kesäisin. Avotulella kokkaus on aivan eri asia kuin kaasulla tai millä hellalla tahansa. Muuten voit lukea suositukseni mausteitten suhteen kirjoituksestani mitä ruokakomerossasi kannattaa olla. Varsinkin keittoa ja kastiketta voi olla vaikeata saada aikaiseksi ilman kattiloita pitää olla, ja jopa parilla saa paljon aikaiseksi. Yksi pienempi kattila kastikkeelle ja toinen isompi jossa keittää vihanneksia on minimi, mutta neljä on jo hyvä määrä jolla pärjää pitkälle ilman turhia kattiloiden tiskaamisia välissä.

Ja mitä olisi kokki ilman paistinpannua. Toiset ruoat ovat helpompia valmistaa teflon-pannussa kuten munakkaat, munakokkelin ja letut, mutta vanha perinteinen valurauta sopii hyvin lihan paistamiseen. Tähän oin myös lisätä ns. grillipannun tai parilan, joista kumpikaan ei ole välttämätön, mutta voi olla kiva olla jos harrastaa paljon lihaa paistin muodossa tai pihvejä. Kun ostaa uuden teflon paistinpannun kannattaa investoida hieman laadukkaampaan pannuun, jotta se kestää kulutusta pidempään. Saan usein uuden paistinpannun joulu- tai syntymäpäivälahjaksi kun edellisestä alkaa aika jättää, mikä mielestäni on tosi romanttista. Vaikkei se kaikista naisista sitä olekaan. Teflonia ei saa naarmuttaa, silloin se on mennyt pilalle ja pitää ostaa uusi tilalle joten käytä siihen vain puisia tai muovisia, silikonisia välineitä.

Siivilä jossa valuttaa keitinliemet tai liiat nesteet pois ja vispilä tulee olla, aivan tavallinen perusmalli mutta tämän lisäksi sauvasekoitin on oivallinen apuväline, vaikkei siitä ihan kaikkeen ole. On hyvä olla pari kulhoa joissa sekoittaa taikinaa, vispata kermaa ja sekoittaa salaattia ja nyt en puhu mistään tarjoilukulhoista vaan ainoastaan keittiövälineistä. Myös riivinrauta, vai onko se raastinrauta, on hyvä olla. Mummoriivinrauta on ihan ok, siinä on kivasti valinnan vara, sillä saa sekä karkeaa porkkanaa ja vähän hienompaa juustoa ja jopa muskotinpähkinän raastaa sillä kivasti vaikka pienempiäkin rastimia on tehty. Perunankuorin, siis ei kuorimaveitsi, mikä on pienen pieni mutta terävä keittiöveitsi.

Patalappuja ja kintaita on hyvä olla, jottei polta käsiään ruokaa laittaessa. Niitä kokemukseni mukaan ei koskaan voi olla liikaa. Jos vahinko sattuu ja poltat itsesi, niin kaiken opitun vastaisesti palanutta kohtaa ei kannata panna kylmään jäiseen veteen. Pane se sen sijaan kuumaan veteen, niin kuumaan kuin vain sietää. Palanut sormi on paras panna aluksi lämpimään veteen ja vaihtaa vettä pikku hiljaa lämpimämpään kunnes palannut tunne on mennyt ohi. Tämä kestää hyvän tovin, ja palanut kohta jomottaa koko ajan kunnes se yhtäkkiä vain lakkaa. Tällä tavalla lämpimällä vedellä, siis kaiken opitun ja järjen vastaisesti, lämminvesi ja kuumavesi vähentävät palohaavan muodostumista ja parhaimmassa tapauksessa se voi jopa hävitä tyystin. Tämä vaikka poltit näppisi ihan oikeasti ja kunnolla. Kun palanut kohta on lopettanut jomottamisen siihen voi lisätä tavallista voidetta, ja jollei tällaista ole käsillä, vaikka se keittiössä olisi suotavaa, voi hädässä käyttää tavallista voita tai oliiviöljyä. Huomioi vain ettei se saa olla maustettua sellaista.

Keittiöpyyhe on elintärkeä, jotain johon pyyhkiä kädet kun ne on pessyt, minkä alla leipä saa nousta joten näitäkin on hyvä olla enemmän kuin vain yksi tai kaksi. Unohtamatta puuvillanarua jolla sitoa paistit, talouspaperia, muovikelmua alumiinifolio jotka ovat korvaamattomia lisiä keittiössä. Leikkuulauta jonka päällä leikata on hyvä olla, ja niitä kannattaa ostaa enemmän kuin vain se yksi. Kaikista parhainta olisi pitää liha, kala ja lintu eri laudoilla. Hyvällä hygienialla riittää kyllä pitkälle ja pesen muoviset leikkuulautani usein tiskikoneessa. Puisia leikkuulautoja suosin salaatille ja leivälle, ja niillä on kivaa panna vaikkapa juustotarjotin esille.

Näitä apuvälineitä ilman tuskin tulisin toimeen, vaikkeivät ne silti ole välttämättömiä vasta aloittelevalle kokille. Nämä apuvälineet voi hankkia ajan kanssa, jos kokee niitä tarvitsevansa. Ensimmäisenä monitoimikone ja sauvasekoitin joita ilman ruoanlaitto olisi paljon työläämpää kuin se nyt on. Valurautapata on hyvä olla pataruoille muttei mitenkään välttämätön, ja savipadassa valmistuvat vaivatta karjalan paisti, ja muut pataruoat, tai kana, ihan itsestään. Ja keittiössä on hyvä olla pari uunivuokaa ja sakset joilla hienontaa yrttejä tai avata ruokapakkauksia. Wok-pannu on kiva, mutta sen sijasta voi hyvin käyttää tavallista paistinpannuakin. Höyrytinosa kattilaan jottei vihanneksia aina tarvitse keittää vedessä johon liukenee niiden hivenaineita. Ja veden keitin taas on hyvä lisä, ei vain teeveden keittämiseen vaan se on nopeuttanut ruoanlaittoa kovasti, panen hellan päälle samaan aikaan kun keitän keitinveden jonka kaadan kattilaan, ja tällä tavalla kiehuminen alkaa heti ja saat ruoan nopeammin valmiiksi ja pöytään ruokkimaan nälkäisiä. Espresso-keitin tavallisen kahvinkeittimen lisäksi on kiva varsinkin jos on oma kahvimylly. Jauhamme toisinaan itse kahvimme ja käytän samaa myllyä myös joidenkin mausteiden jauhamiseen. Kahvipapujen paahtamista en ole varsinaisesti kovin paljoa harrastanut, vain ulkona avotulen ääressä, en kotona keittiössä.

Juustohöylä ei ole mitenkään välttämätön, muuta kuin mahdollisesti juustoon. Euroopassa monessa maassa ei vieläkään tunneta juustohöylää ja siellä juusto edelleen leikataan veitsellä. Keittokauha on kätevä, sillä on hyvä tarjoilla keittoa tai kastiketta, ja reikäkauha taas on hyvä liemen, hillon tai keiton valmistuksessa mutta hätätapauksessa isolla lusikallakin pärjää ihan hyvin. Suppilo on taas hyvä apuväline, muttei välttämätön. Silla saa mehut ja muut nesteet pulloihin, hillot ja säilykkeet purkkeihin vähemmällä sotkulla kuin ilman. Tölkinavaaja on hyvä olla, aivan perusmalli käy. Mutta jos käytät paljonkin tölkkejä ruokiin, kannattaa sinun ostaa seinään ruuvattava malli. Veitselläkin saa avattua jos osaa oikean tekniikan, mutta vain hätätapauksessa, koska veitsen terä kärsii tästä menettelytavasta pahasti.

Käytän pääsääntöisesti kokonaisia mausteita jotka jauhan morttelissa tai huhmare. Tuore rouhittu musta pippuria ei voi edes verrata vanhaan, hyllyssä jo jonkin aikaa seisonutta valmiiksi rouhittua pippuria. Tarvitset myös muovisia ja puisia paistinlastoja, haarukoita lusikoita ja kauhoja ja niitä on hyvä olla jokunen. Puisia välineitä ei kuitenkaan pidä pestä tiskikoneessa, ja ne voivat parhaiten jos niitä ei jätetä lillumaan ruoan sekaan ja sen mukana kiehumaan. Pese puiset välineet haalealla vedellä ja käsitiskiaineella. Kaulin on kätevä olla jos leivot paljon, mutta tavallinen pullokin käy tähän. Lasi pullot on monta kertaa todettu hyviksi hätäavuksi kun ei ole ollut kaulinta saatavilla ja samasta syystä desilitra mitta on hyvä olla. Minulla on pihdit joilla poistan kalan ruodot. Itse käytän ihan tavallisia pihtejä, mutta näitä pihtejä ei käytetä mihinkään muuhun kuin kalaan ja ovat jo reilut kaksi vuosikymmentä olleet osa keittiövälineistöäni.

Maidonvaahdotin on kiva lelu jolla vaahdottaa maitoa keitetylle Espressokahville kun haluaa Lattea. Lihanuija, taas on ihana tapa saada työstettyä aggressiot pois, hakata lihaa tuusan nuuskaksi, ja sitten vielä saada ihanat Wienerleikkeet työn palkaksi. Mikä mahtava tapa yhdistää huvia ja hyötyä. Lihanuijalla voit myös pienentää keksejä tai pähkinöitä jollei satu olemaan monitoimikonetta. Vaaka voi olla hyvä punnitsemiseen kun leipoo tai valmistaa makkaraa ja ilman lihamyllyä ja sen makkaratorvea en saisi makkaroita valmistettua. Sekä jäätelö- että pastakone ovat kivoja lisiä joilla voi halutessaan leikkiä. Pastan voi yhtä hyvin kaulita tavallisella kaulimella ja leikata veitsellä ja jäätelö valmistuu ihan hyvin käsin. Paistimittari taas on hyvä olla, jotta tietää onko liha tai kinkku kypsää, pähkinänsärkijä pähkinöille mutta se on myös kätevä hummerin syöntiin.

Aivan hyödyttömien keittiön apuvälineitten ja tarvikkeiden joukkoon kuuluu mielestäni esimerkiksi valkosipulipuserrin, enkä ollenkaan käytä valkosipulinpuserrinta. Kokeilin vuosien mittaan niin monta erilaista mallia ja hintaluokkaista valkosipulipuserrinta, eikä mikään vastannut vaatimuksiini, siis kestänyt melkein päivittäistä käyttöä tarpeeksi kauan ollakseen hinta-hyöty-suhteessa rahansa arvoisia, joten olen jo reilut kymmenen vuotta käyttänyt vain keittiöveistä valkosipulin silppuamiseen. Se on yhtä helppoa ja nopeaa, jos omaa oikean tekniikan. Ja taikinapyörä on taas vähän hyödytön, veitsellä tekee saman. Veitsellä leikkaa ihan hyvin taikinan, vaikkei saa samaa, hieman aaltoilevaa reunaa. Munaleikkuria taas en ole oikein koskaan ymmärtänyt, enkä Pizza-leikkuria. Ja OBH Nordican nyt Sami Hyypiän televisiossa suuresti mainostama öljy- ja viinietikkasumutin on aivan hyödytön. Voitin tällaisen pullon joulun rääppiäiskuva kisassa blogissa Jokapäiväistä leipää kuvallani Lohi-rosolli-cocktail tammikuun alussa, ja olen sitä siitä lähtien kokeillut sitä ja yrittänyt keksiä mihin tarkoitukseen siitä olisi. Jokin pullossa mättää, joten älä haaskaa rahojasi tähän turhanpäiväiseen kapineeseen. Ja viimein sitten se mielestäni kaikista turhin keittiökapine, jota häälahjaksi ehdotettiin mutta en huolinut, enkä sellaista vieläkään keittiööni ota, mikroaaltouuni.