6. helmikuuta 2015

Palacessa italialisia viinejä maistelemaassa




Olin eilen Helsingissä hotelli Palacessa italialaisen viiniä maistelemassa. Puitteet ja näkymä etelärannassa oli huikea.

Itse Workshopissa oli esillä 12 viinituottajan viinejä eri puolilta italiaa jotka etsivät maahantuojaa tai agenttia. Viinejä oli jokaiselta tuottajalta kourallinen, valkoviiniä, punaviiniä ja kuohuviiniä, ja viinejä oli laidasta laitaan.

Olen ammattini takia ollut monessakin tällaisissa tilaisuuksissa ja on aina yhtä hauskaa nähdä miten innoissaan viinituottaja on omista tuotteistaan kun hän kertoo miten viini on valmistettu, kuinka pitkään sitä on kypsytettytynnyrissä, tai terästankissa, ja miten kauan se on ollut pullossa. On ihailtavaa miten hän jaksaa kerta kerran jälkeen kertoa samat aina uudestaan ja uudestaan seuraavalle henkilölle. 

Valitettavasti näissä tilaisuuksissa on aina kaikissa sama vika, vaikka järjestäjä olisi miten kokenut tahansa. Niissä ei koskaan ole tarpeeksi sylkykuppeja, ja jos niitä on, joko niitä ei tyhjennetä tarpeeksi usein tai ne ovat liian pieniä. Nyt varmaan kysyt miksi sylkeä viiniä, eikö viiniä juoda?

Sanon vain, että kun jo on maistanut paria kymmentä viiniä, ovat makunystyrät jo niin juopuneet ettei viinistä enää ole mitään ideaa puhua järjellisesti. Ainakaan minun. Viini alkaa jo tässä vaiheessa ”puhua itsestään” vaikka olisin sylkenyt kaiken viinin enkä niellyt sitä ollenkaan. Hyvää kuitenkin oli että esillä oli keksejä joilla neutraloida makuaisti, sekä tarpeeksi vettä huuhdella sekä lasia että suuta. 

Väkeä oli tilaisuudessa valitettavan paljon, tai vaihtoehtoisesti viinivalmistajat olivat liian anteliaita viinilasiin kaatamisineen, joten kaikkia viinejä ei valitettavasti ollut mahdollisuutta maistaa. Ne loppuivat ennen aikojaan vaikka olimme paikalla suhteellisen aikaisin. 

Tällä kertaa ei ollut järkevää aloittaa valkoviinillä ja jatkaa punaviinillä kuten olen tottunut tekemään, ja alan tulla siihen tulokseen että aluksi maistetaan ne viinit josta on kiinnostunut, ja vielä erottaa maun kunnolla sekä muistaa sen, sen jälkeen voi alkaa huvittelemaan ja jopa juoda viiniä sen sylkemin sijaan.


Mutta hauskaa homma on, tämän viinin maistelu. Pidän viinistä, ja maistelen sitä mielelläni sekä harrastukseksi että ammatikseni. Ei koskaan voi olla täysoppinut viinin suhteen, aina tuulee lisää uuttaa mitä en tiennyt. Eilen opin esimerkiksi että Pecorino on sekä juusto että italialainen viinirypälelajike. Ja kyseinen viini oli päivän miellyttävin yllätys.

Huomattava on etten vieläkään näiden kaikkine vuosien jälkeen ole oppinut että viinin maistajaisiin pukeudutaan mustiin, jottei punaviiniläikät näy koska saan aina kaadettua jotain viiniä päälleni. Joten taas kerran vaatteet pääsivät sankoon kylmään veteen likoamaan heti kotiin tultua.

Kiitos kaunis, kutsusta tilaisuuteen Selezione Italialle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...