1. joulukuuta 2014

Kvittenhillo tai membrillo




Kvittenhillo, tai confiture de coing kuten siiten aikinaan tutustuin on jo vuosikymmeniä llut herkkua, varsinkin juustojen kera juustotarjottimella on sillä ollut aina oma paikkansa ja nyt vihdoinkin voin sen teille esitellä, kvittenhillon.

Tämä on samalla blogini 1000. postaus ja omistettu hyvälle ystävälleni herra paronille joka viime tapaamisen jälkeen joka iloisesti otti loput kvittenhillot mukaan kotiin siitä nauttiakseen haisevien juustojensa kera puolisonsa harmiksi.

Kvitteniä ei aikaisemmin löytynyt suomesta, vaikka sitä joka paikasta kyselin, kunnes tänä vuonna sitä on löytynyt jopa Citarista Tampereella. Joten pökerryksissä onnesta aloitin kvittenhillon valmistuksen ja hillon valmistumisen odotuksen. 

Kiven kovat raa'at kvittenhedelmät
Pitkään keitettyinä kiven kovat kvittenin hedelmät muuttuvat pehmeäksi tumman tiilenpunaiseksi makeaksi herkulliseksi soseeksi jota espanjalaiset kutsuvat membrilloksi ja joka on herkullista juuston kera, ja sitä olenkin suositellut jo aikaisemmin juustotarjottimelle, ja nyt voit tehdä sitä itse kotona kunhan vain jostain saat niitä kvitteneitä.

Kvitten on omena ja päärynän sekoitusta muistuttava keltainen hedelmä, se tuoksuu omenalle ja päärynälle mutta se on kiven kovaa. Itse hedelmäliha muistuttaa enemmän kovaa päärynää kuin omenaa, ja pitkään haudutettuna ja makeutettuna siitä tulee membrilloa. Keittämisen ja sokerin myötä vaalea kvitteninliha muuttuu punertavaksi. 

Jo punertavaa kvitteniä hillokattilassa
Kvittenit sisältävät luonnollisesti itse pektiiniä joten tähän ei tarvitse lisätä mitään hillosokeria tai hyytelösokeria, kunhan vain lisäät tarpeeksi sokeria kvittenit itse sakeuttavat hillon.
Pektiiniä on eniten kvitteneissä kun ne ovat juuri kypsyneet tai vielä vähän raakoja, ja mitä pidempään kvittenit tämän jälkeen saa kypsyä sitä vähemmän pektiiniä siinä sen jälkeen on, pektiini muuntuu pektiinihapoksi joka ei samalla tavalla sakeuta kvittenhilloasi.

Usein membrilloa maustetaan sitruunamehulla tai vaniljalla mutta ei tätä, tämä on aivan sitä omaan itseänsä, membrilloa tai kvittenhilloa. Joissain resepteissä kvittenit raastetaan ennen keittämistä, itse laiskana emäntänä suosin niiden pidempää perinteistä keittämistä tavalla jolla kvittenhillon valmistuksen aikoinaan opin joskus reilu neljännesvuosisata sitten. 

Punaista kvittenhilloa
Samalla kun keität kvittenhilloa voit antaa siemenkotien ja kuorien käydä ihanan herkullisen aromaattiseksi kvittenetikaksi. Ja tästä aiheesta vielä enemmän tuonnempana.
Tällä reseptillä saat pari, kolme isoa lasipurkillista kvittenhilloa tai kourallisen pienempiä purkkeja joista hyvin riittää myös pari hyvälle ystävälle lahjaksi.

Membrillo
2 kg tuoreita kvitteneitä
1 kg sokeria

Leikkaa kvittenit yksi kerrallaan kahtia. Halkaisen kvittenin puolikas, leikkaa sen siemen kota pois ja kuori se. Pane kuoritut kvittenpalat isoon kattilaan. Voit myös kuoria kvittenit ja raastaa ne pienemmiksi ja panna kattilaan. Lisää kattilaan vettä kunnes kvittenit nippanappa peittyvät. Kiehauta ylös, peitä kannella ja anna kvittenien hautua miedolla lämmöllä pari, jopa kolmekin tuntia kunnes kvittenit ovat pehmeitä. Muista sekoittaa hilloa aika ajoin koko ajan sen keittämisen aikana. Lisää sokeri ja anna kvittenhillon kiehua tunnin lisää. Tässä vaiheessa kun hillo alkaa sakeentua kannattaa pitää kantta kattilan päällä jottei koko keittiö katosta lattiaan sotkeennu tahmeilla kvittenhilloroiskeilla. Kun hillo alkaa olla paksua ja sakeaa ota se pois lämmöltä ja kaada hillo huolellisesti puhdistettuihin ja steriloituihin hillopurkkeihin ja sulje ne tiiviisti. Anna kvittenhillon jäähtyä kokonaan. Hillo säilyy hyvin parikin vuotta avaamattomana huoneenlämmössä suojassa auringonvalolta suojattuna. Avattu hillopurkki säilytetään jääkaapissa ja kannatta syödä noin parissa viikossa. Tarjoile kvittenhilloa aamiaissämpylän päällä tai juustojen lisukkeena keksien tai kotitekoisen näkkärin kanssa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...