5. maaliskuuta 2012

Suklaapuuro



Samettisen pehmeää suklaista mannapuuroa joka maustettu tummalla kaakaojauheella, suklaapuuroa.

Olen aina ollut kaurapuuronaisia, olen mieluummin syönyt kaurapuuroa tai jopa ruispuuroa kuin niin etovaa mannapuuroa, en tiedä mikä siinä mannapuurossa aikoinaan oli niin iljettävää. Systerini taas ei millään suostunut syömään minun rakastamaani kaurapuuroa, vaan hän halusi aina vain mannapuuroa. Tästä muodostui tietenkin puurosota, joka kerta kun jommalta kummalta kysyttiin mitä puuroa hän halusi syödä se valittiin vaikka vain toisen kiusaksi se  mistä systeri ei pitänyt, eikä syönyt. Ainoa jolla tähän puurosotaan oli ymmärrystä oli mamma, jolla myös oli ollut samanlainen sota sisarustensa kanssa lapsuudessa, tällöin kiisteltiin oliko se puuroa vai velliä kun syötiin. Jossain kohtaa äitini keksi maustaa mannapuuron kaakaojauheella jolloin yhtäkkiä kummatkin tyttäret sulassa sovussa söivätkin sulassa sovussa mannapuuroa eivätkä kiistelleet puurosta. Tällöin suklaapuuro vielä oli maustettu sokerilla makeutetulla juomataksi maidon sekaan sekoitetulla kaakaojauheella eikä tummalla 100 % kaakaojauheella kuten nykyään. Lisää kaakao terveyvaikutuksista voit lukea muun muassa reseptistäni Inkiväärinen tummasuklaakakku.

Mannapuurosta tulee vielä mieleen tarina niiltä ajoilta kun isä oli juuri valmistunut ja matkannut ulkomaille harjoittelemaan luksushotellin ravintolassa. Ensimmäisenä aamuna tämän vastaleivotun ammattikokin oli tarkoitus valmistaa juuri mannapuuroa hotellin aamiaiselle, ja niin hän myös teki. Kukaan ei vain ollut määritellyt miten paljon puuroa piti valmistaa, tai pikemmin kokilta taisi unohtua miten vietävän paljon ne mannaryynit siellä kypsyessä turpoavat ja paisuvat, ja puuro mahtui vasta seitsemänteen kattilaan. Tässä on otettava huomioon se tosiasia että ravintolankattilat vetävät hieman tavallisia kotikattiloita enemmän, ne ovat suunnilleen noin 10 litran kattiloita, joten voitta uskoa että puuroa riitti. Sitä isä ei koskaan kertonut mitä tälle kaikelle puurolle tehtiin, tuskin sitä aamiaiselle niin paljon meni. 

Niin, mannapuuro keittäminen voi olla hyvin yllättävää touhua, jopa ammattilaisille. Asia jonka joka kerta itsekseni naureskellen muistelen keittäessä juuri mannapuuroa. Ja jollet joko innostu tästä suklaapuurosta, voit kokeilla hedelmäistä spelthiutalepuuroa, riisipuuroa veskunavellin kanssa tai ruispuolukkapuuroa aamiaiseksi tai välipalaksi.

Mannapuuro keitetään joko maitoon tai veteen, varsinkin vispipuuroon käytetään vettä, mutta koska tässä puurossa käytetään tummaa kaakaota sopii tähän ehdottomasti paremmin maito, tai jopa kerma-maito jossa puolet ja puolet kumpaakin. Laktoosille herkät käyttävät joko vettä tai korvaavat mainio laktoosittomalla sellaisella. Laktoositon maito, tai pikemminkin maitojuoma, vain ei oikein sovi keittämiseen, joten keitä puuro veteen ja lisää vasta lopussa maitoa tai kermaa lämpiämään juuri ennen sen tarjoilua. Ja jollei puuroon käytä maitotuotteita sitä valmistaessa, sopii se hyvin myös vegaaneille. Sokeria voit lisätä jos näin haluat, ja tällä reseptillä saat valmistettua suklaapuuroa neljän hengen aamiaiseksi. Suklaapuuro sopii kyllä myös lapsille välipalaksi koulusta tullessa, ja sitä on hyvä olla valmiina jääkaapissa josta he voivat itse sitä ottaa halutessaan, samalla tavalla kuten riisipuuroakin jouluna. Suklaapuuroa voi myös halutessaan tarjoilla jälkiruokana, jolloin tästä määrästä riittää isommallekin joukolle lapsia, tai lapsimielisiä.

Suklaapuuro
1 dl mannaryynejä
8 dl maitoa
2 rkl 100 % kaakaojauhetta
½ tl suolaa
sokeria oman maun mukaan
Mittaa maito kattilaan, vispaa sekaan kaakao ja kiehauta ylös se. Kaada kuuman kaakaomaidon sekaan mannaryynit vispaten. Anna suklaapuuron hautua miedolla lämmöllä aika ajoin sekoittaen reilut kymmenen minuuttia. Mausta puuro suolalla ja halutessasi myös sokerilla. Tarjoile maidon kanssa joko lämpimänä aamiaiseksi tai jäähtyneenä välipalaksi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...